Kansantalous/Luku 3

Wikiopisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Julkinen sektori Suomessa.[muokkaa]

Suomen kansalaisen osallistuminen julkiseen sektoriin alkaa jo synnytyslaitoksella ja jatkuu koulutuksen kautta n 20 vuotta. Myös terveydenhuolto, armeija ja erilaiset avustukset tulevat julkisen sektorin hoitamana jokaisen käyttöön. Kaikki julkisen sektorin avustukset ja tulonsiirrot on rahoitettava jollain tapaa –yleisin on välilliset ja välittömät verot ja maksut.

Suomen julkinen sektori on vuosien varrella kasvanut, kuten useimmissa OECD maissa. Suurin kasvu on ollut toisen maailmansodan jälkeen. Esimerkiksi vuonna 1913 Euroopassa julkinen sektori käytti 10% BKTsta (Suomi 12%). Suomen pinta-ala verrattuna asukkaisiin on Euroopan suurimpia, joten on luonnollista että valtion menot ovat suurempia, kuin tiheästi asutuissa maissa. Julkisen sektorin osuus OECD maissa oli 1960 31% ja 1993 52% ia. Suomessa osus oli 27 % vuonna 1960 ja suurimmillaan 1993 eli 62%. Laman aikana 1990-3 BKT laski yhteensä 14%, muta on sen jälkeen taas kasvanut. Suomessa siis Ahon ja Holkerin aikana kasvatettiin julkista sektoria lainavaroin, niin että vielä sukupolven verran saamme maksaa velkojamme.

Julkisen sektorin tehtävät

Suomessa julkisen sektorin tehtävä on ollut hoitaa sellaiset tehtävät mitä yksityinen sektori ei ole pystynyt tai halunnut hoitaa esimerkkinä, posti, rautatiet, maantiet, syrjäseudun palvelut. Lisäksi valtio joutui rakentamaan maan infrastruktuuria kuten, energia, metalliteollisuutta, sellu- ja paperiteollisuutta ym. sotakorvaus Neuvostoliitolle oli myös tekijä joka käynnisti valtion teollisuuden. viime aikoina moni valtion yritys ei enää ole pärjännyt vapailla markkinoilla, joten yhtiöitä on yksityistetty esim. Sonera, Enso jne. Globalisointi ja lisääntynyt kilpailu ovat johtaneet tähän. Kuitenkin valtiolle on jäänyt tärkeitä tehtäviä kuten sosiaaliset vastuut sekä makrotaloudelliset asiat kuten työttömyyden, tulonjaon ja inflaation hoito.

Tulonjaon hoidossa poliitikoilla on priorisointinsa ja niistä riidellään. Tavallisimmat siirrot ovat,

  • maataloustuki,
  • tuki teollisuudelle,
  • tuki yksityisille (yleensä köyhille),
  • kehitysapu,
  • tuki kunnille (aluetuki).

Kuntatasolla ei voida verottaa progressiivisesti yksityisiä ihmisiä ja sen kautta tulonjakoa, sillä silloin köyhät muuttaisivat kuntiin, joissa on rikkaita!

Julkisen sektorin eräs tehtävä on aikaansaada kilpailua aloilla, jotka muuten olisivat monopolististen yritysten hallussa (esim. paperi ja EG), mutta usein valtion itse ottaa monopoliaseman (Alko, rautatiet).

Julkinen sektori määrää myös paljon kansainvälisiä asioita, esim. liittyminen kv-sähköjakelun tai määräämällä tonttipolitiikan, esim. Natura. Näistä asioista taas poliitikot ja äänestäjät päättävät. Valtion ylläpitämistä julkishyödykkeistä ja vapaamatkustajista on lisää ”julkiset palvelut” osassa..

Meriitihyödykkeiksi kutsutaan hyödykkeitä, joita julkinen sektori tarjoa alaisilleen kuten, koulutuksen, sairaanhoidon, kulttuurin, ym. Jotkut ovat ilmaisia toiset taas tuettuja ja maksullisia, esim Oopperalippu. Syy näiden palveluiden tarjontaan on ajattelu että nämä hyödyntävät koko maata välillisesti, kuten esim. rokotus. Kuitenkin puhutan paljon siitä että opetuksen ja tervydenhuollon menoja pitäisi peittää maksuilla, sillä meriittihyödykkeiden hinnat nousevat jatkuvasti. Tälle on selitys, eli palkkakulut nousevat keskimääräistä enemmän matalapalkkaisilla palvelualoilla. syy tähän on ns. solidaarinen palkkapolitiikka sekä se, että tekniikka ei pysty korvaamaan palvelualalla työskenteleviä ihmisiä. Esim. poliisiautossa on edelleen kaksi poliisia kuten 50 vuotta sitten, kun taas autotehtaassa koneet ovat ottannet monen työntekijän paikan.

Toinen selitys menojen nousuun on monopoliasema sekä se, että poliitikot pyrkivät maksimoiman budjettinsa, jotta valta lisääntyisi.

Julkisen sektorin rakenne katso kuva alla,

Julk11.jpg

Verrattuna OECD maihin Suomen kulutusmenot ovat olleet hieman suuremmat kuin OECD matt keskimäärin esim. Kulutusmenot Suomi 21 % ja OECE 18.1 % (1997). sosiaaliset tulonsiirrot ovat olleet Suomi 21.3 % ja OECD 18.9 %. Muut menot kuten investoinnit, elinkeinotuki, korkomeno ym ovat olleet samaa luokkaa, joten kokonaismenot ovat olleet Suomi (55.8 %) ja OECD (49.2 %).

Julkispalvelujen tuotannossa työskenteli vuonna 1997 suomessa 496 900 henkeä, joka vastaa 25,2 % työllisestä työvoimasta. Heistä valtion palveluksessa oli 141 300 henkeä ja kuntien 346 000. Suomen BTK oli v. 1990=515 mrd,1995=550 mrd ja 1997=618 mrd FIM. Näinä vuosina välittömät verot olivat (93, 95 ja 116). Valtion menoista 1996 (211 mrd FIM) katettiin kuudesosa velanotolla.

Vvelka.jpg

Suomen valtion rahoitustarve velkarahalla oli 1970-1975 alle 0 % ja siitä vuoteen 1988 vain n 2%ia, eli velkaa oli hyvin vähän. Vuoden 1991 pankkitakauksen ja suuren työttömyyden takia rahoitustarve nousi v. 1994 aina 18%iin BKTsta. Tämä tarkoitti etä valtion bruttovelka 1997 oli korkeimmillaan eli 70% BKTsta.

Valtion velka kansantaloudessa näkyy mm siinä, että suuri velka nostaa Keynesin teorian mukaan yleisen koron hintaa. Lisäksi säästäminen lisääntyy, joillakin sektoreilla, joka taas vähentää kulu-tusta. Toisaalta USAssa ollaan sitä mieltä etä korkea valtion velka ei ole pahasta, jos velka on otettu kotimaasta, eli korkomenot tulevat oman maan hyödyksi.

Suomen valtion velka on suurimmaksi osaksi ulkomailta. Kaikkia vaikutuksia Suomen talouteen ei tunneta, mutta suuri velka yleensä tarkoittaa korkeampia veroja ja korkeampia sosiaalikuluja, joka taas vaikuttaa ostovoiman vähenemiseen ja työnantajien haluttomuuteen ottaa lisää työvoimaa. Toisaalta kova tuotevero saa aikaan vähentyvän tavaran tarjouksen, jolloin hinnat nousevat. Hinnannousu voi johtaa palkankorotuksiin joka taas lisää inflaatiota.

Lorentz1.gif Lähde:Tilastokeskus ja Suomi

Lorenz käyrällä mitataan valtioiden tulojakautumaa. Tässä vaaka-akseli kuvaa tulonsaajien kertymää ja pystyakseli osuuden kokonaistulosta. Kuvassa pystyakseli on keskimääräinen palkka ja kuvasta selviää, että "köyhillä" tilanne on ollut ennallaan, kun taas "rikkaimmat" ovat rikastuneet.

Mitä lähempänä käyrä on keskusdiagonaalia, sitä tasaisemmin omaisuus on jakautunut. Matemaattisesti helpompi tapa on käyttää ns. Gini-kerrointa. Tämä on pinta-alasuhde (digonaali- Lorentskäyrä /puoli neliötä). Jos jakautuminen on tasainen eli Lorenz=Diagonaali, niin Ginikerroin on = 0 %. Tämä kerroin voi siis saada arvon 0 – 100 %. ginikerroin voidaan myös laskea osatekijöille esim. tuotantotekijätulot (kapitaalitulot joka suomessa on n 40 %) ja käytettävissä olevat tulot (suomessa n 22 %) vuodelta 1990.

USAssa vastavat luvut ovat 42% ja 35%. Voimme sanoa, että Suomessa omaisuus ja tulot ovat melko tasaisesti jaettu, verrattuna muihin maihin. Käyrien suora vertailu ei aina sano kaillea, sillä alempi tulo voi johtua eri seikoista, esim työttömyys vastaan äitiysloma.

Suomessa on alueellisia eroja esim.

  • Helsingin seutu,
  • muu Etelä-Suomi,
  • Väli-Suomi,
  • Pohjois-Suomi

Loppusanat[muokkaa]

Suomi elää markkinataloudessa ja EU:ssa ja valtiolla on keskeinen rooli syrjäseutujen avustamisessa. Kuitenkin kansainvälinen kilpailu painostaa valtiota luopumaan perinteisistä monopoleistaan Alko, Sonera tai Fortum. EUn säännöt ja direktiivit kuitenkin vaativat valtiovallalta uusiutumista ja työllisyyden ylläpitämistä. Siksi poliitikkojen vastuu palkaneuvotteluista ja työllistämisestä kasvaa, kuten myös Suomen rahapolitiikan hoito.