Luku 15

Wikiopisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

GLOBALISAATIO[muokkaa]

– hyvästä vai pahasta

Globalisaatio on noussut esiin koska moni järjestö on vastustanut sitä. Rikkaiden valtioiden mielestä globalisaatio on luonnollinen kehitys kun taas köyhien mielestä se on pahasta.

Taustaa

Globalisaatiossa ei ole kysymys vain talousintresseistä, vaan siinä on politiikkaa, sosiologiaa, hallintoa ym. seikkoja. Juuret voivat löytyä liberalismista ja sen pyrkimyksistä vapaaseen kauppaan. Globalisaatio voi myös olla sitä, että ihmiset ovat oppineet, että yhdessä saadaan aikaan enemmän kuin yksilöinä. Globalisaatio oli se, kun feodaaliyhteiskunnasta siirryttiin valtiotasolle. Myös reformaatiota voidaan pitää globalisaationa, sillä tämä mursi kirkon yksinvaltiuden. Eiköhän ristiretket, pyhiinvaellukset, siirtolaisuus ja sodat ole olleet jonkinlaista globalisointia.

Mitä globalisaatio on?

Termi globalisaatio on hyvin laaja ja eri ryhmät tarkoittavat eri asiaa. Elementtejä ovat politiikka, kaupanteko, talous ja tavat. Informaatiotekniikan kansainvälinen kehitys on globalisointia. Vapa kauppa on ehkä se elementti, josta eniten kiistellään globalisaatiossa. Saako kuka tahansa myydä mitä tahansa missä tahansa? Protektionismi on myös globalisaatiota, vaikka sitä ei ensin ajatella. Esim. Japani suojelee omaa teollisuuttaan ja harjoittaa omaa globalisaatiotaan, siellä pelataan ”nollasummapeliä”, jossa muut maat saavat maksaa Japanin mahdolliset tappiot.

On muistettava, että globalisaatio, kuten kaikki taloudellinen toiminta menestyy vain jos noudatetaan yhteisiä sääntöjä. Globalisaation vastustajat eivät selvästi tuo esille mitä he vastustavat, luultavasti he haluavat tukea köyhien maiden protektionismia, siten ettei ylikansalliset yritykset saa otetta maan taloudesta. Toisaalta köyhissä maissa nämä haukutut yhtiöt ovat suurimmat työnantajat.

Lähtökohtana valtio

Valtio on globalisaation lähtökohta, se määrää siitä, mitä sen rajojen ulkopuolella ja sisällä tehdään. Lähinnä on kyse pääoman, ihmisten, hyödykkeiden ja ajatusten liikkumisesta. EU on esimerkki siitä kuinka raja-aitoja kaadetaan, mutta silti ylläpidetään aitoja ulkopuolisiin maihin.

Suomi ei olisi aikoinaan teollistunut ellei globalisointia olisi tapahtunut, sillä ulkomaalaiset tulivat tiedon ja taidon kanssa tänne rakentamaan maatamme. Sama globalisointi tapahtui Japanissa, kun sen teollisuutta rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen.

Myös pääomat voivat siirtyä vapaasti maasta toiseen, mikä on johtanut vakaampaan talouteen, sillä rahasta on tullut kilpailtava hyödyke. Raha menee sinne, missä se tuottaa hyvin, ilman riskejä. Tämän kaupan lieveilmiöitä ovat rahanpesu ja musta raha, joita aina on ollut. Pääoman liikkeet eivät tee valtioita voimattomaksi, kuten luullaan, sillä sijoittajat tienaavat kotimaassaan eniten esim japanilaiset sijoittajat 98% vuonna 1989. Lisäksi valtiot siirtävät rahojaan yhtä ahkerasti kuin yritykset, joten yritysten ”mollaaminen” ei ole aiheellista.

Bioinvaasio on osa globalisaatiota. Tällä tarkoitetaan sitä, että uudet eläinlajit valtaavat uusia asuinalueita, esim. hirvikärpäsen tulo Suomeen. Bioinvaasio voi olla hyödyksi tai haitaksi.

Valtio ja globalisaatio

Valtiolla on aina rooli globalisaatiossa, vaikka vastusajat väittävät toisin. Valtio voi lainsäädännöllä, asetuksilla ja muilla teoilla edesauttaa tai estää globalisaatiota. Esimerkkinä vaikkapa EU ja samahintaisuus EUn sisällä. Tämän pitäisi päteä teoriassa, mutta ei toimi käytännössä, esim. alkoholi ja autot. Sama pätee yrityksiin, ne ovat aina riippuvaisia kansallisista säännöksistä, vaikka puhutaan ”täysin säätelemättömistä kansainvälisistä markkinoista”. Jos suomalainen yritys muuttaa vaikkapa Englantiin ei käytetä Suomen lakeja, mutta kyllä Englannin. Tämän takia maat joutuvat kilpailemaan yrityksistä ja investoinneista. Tämä kilpailu johtaa siihen, että on vaikeata solmia yhtenäisiä ylikansallisia lakeja, esim. viinan verotus.

Parantamalla yritysten toimintaedellytyksiä valtioon muuttaa enemmän yrittäjiä ja huonontamalla edellytyksiä, yrittäjät muuttavat pois. Verotus on suurin tekijä, kun yritys valitsee etablointipaikan, hyvänä esimerkkinä merenkulku. Myös valtioiden mukanaolo kansainvälisissä järjestöissä edesauttaa yksityisiä valtioita ja niiden etuja, esimerkkinä Afrikan maat ja YK tai maailman kauppajärjestö. Ilman aktiivisia jäseniä järjestö ei pystyisi toimimaan.

Vastustaja sanovat, että valtio juoksee suuryritysten mukaan, tämä ei pidä paikkaansa, sillä edellä kulkee kansallinen etu ja lisäksi vastustetaan monopoleja. Seikka, että esim. valtio olisi juossut esim. Nokian asialla ei ole havaittu. Lisäksi on huomioitava että monet muutokset, jotka laitetaan yritysten piikkiin, olisi tapahtunut joka tapauksessa ilman globalisointia.

Vapaa kauppa

Vapaa kauppa on osa globalisaatiota. Tässäkin on sääntönsä, sillä kotimaisia ja ulkomaisia yrityksiä pitää kohdella tasapuolisesti. Vapaassa kaupassa vain ostaja ja myyjä päättävät keskenään kaupasta ja informaatio on vapaata. Aina ei näin ole sillä jotkut valtion rajoittavat tuontia (Japani) ja jotkut vientiä. Jos molempia rajoitetaan puhutaan omavaraisesta valtiosta, joita monet kehitysmaat ovat. Vapaa vienti ja tuonti johtaa vapaaseen kauppaan ja maita kutsutaan liberalistisiksi valtioiksi. Täysin liberalistista valtiota tuskin löytyy, sillä valtiot haluavat rajoittaa tiettyjä aloja, kuten jalometalli-, ja sotateollisuusalaa. Ennen EUn menoa Suomi rajoitti tuontia.

Ricardon teoria komparatiivisesta edusta sanoo, että kahden valtion välinen kauppa lisääntyy, jos maat valmistavat sitä mitä parhaiten osaavat. Esimerkkinä maanviljelijä joka osaa soittaa kitaraa. Jos hän kitaransoitolla tienaa enemmän kuin perunoita viljelemällä, niin hänen kannatta luovuttaa viljelynsä toiselle henkilölle, vaikka tämä on huonompi viljelijä kuin hän itse, sillä kokonaistulo kasvaa joka tapauksessa. Eli kyseessä ei ole nollasummapeli. Tästä enemmän muualla. Ricardon teoria pätee parhaiten maihin, jotka ovat kehitysvaiheissaan samalla tasolla, ei esim. USA ja Tansanian välillä. Vapaan kaupan negatiivisia puolia ovat monopolit, kartellit ja salaiset sopimukset.

Taloudellinen kasvu

Taloudellinen kasvu on kasvuteorian perus ja vapaa kauppa edistää tätä. Vapaassa kaupassa ostaja saa tuotteen edullisemmin kuin muuten ja resursseja jää muihin toimintoihin. Maan taloudellinen kasvu edistyy myös sillä, että yritykset vievät osaamistaan ulkomaille, esim. Suomi ja puunjalostusteollisuus. Tilastot näyttävät, että avoimissa maissa talouskasvu on suurempi kuin suljetuissa maissa, sekä kehittyneissä että kehitysmaissa.

Kilpailukyky

Menestyvien yritysten kilpailukyky paranee, kun kauppa vapautuu, sillä usein saadaan suurtuotannon etu, tai ainakin erikoisosaaminen etu, esimerkkinä vaikkapa Nokia. Vastustajat löytyvät yleensä valtioiden yrityksistä ja niistä jotka saavat tukea. Avut ja tuet eivät rohkaise yrityksiä kehittymään ja ne jäävät yhä enemmän jälkeen kilpailijoitaan, esim. Alko. Kilpailu ja kilpailukyky ei synny tyhjästä, van tarvitaan yrittäjiä, yrittäjähenkeä, sekä ennen kaikkea valtion suotuisaa mukanaoloa. Vaaditaan myös kansalaisia, jotka uskovat, että valtiovalta tulevaisuudessa suosii yrittäjyyttä.

Suomen näkökulmasta on todettava, että Nokia on ainoa yritys joka yltää maailmanlaajuisesti suurimpiin yrityksiin, meidän ei koskaan tarvitse pelätä, että syntyisi maailmanlaajuisia monopoleja Suomeen. Lisäksi Suomi elää viennillään (n 50 % BKT), mitä esim. Japani ei tee (n 9% BKT).

Uudet työpaikat

Globalisaatio saa aikaan sen, että uusia työpaikkoja syntyy sinne missä on otolliset toimintaedellytykset. Tällöin työpaikkoja katoaa joistain maista ja syntyy toisiin maihin. Mikä on lopputulos, syntyykö uusia työpaikkoja vai ei? Jos etablointi tuo uutta teknologiaa ja uusia tuotteita niin työvoima kasvaa, sillä kuluttajat ostavat uusia tuotteita. Tilanne on toinen, jos uusi tuottaja tuottaa halvemmalla jo olemassa olevaa tuotetta. Tästä hyvä esimerkki on USA, joka siirsi TV tuotannon Etelä-koreaan, joka opittuaan teon valloitti koko USAn markkinat. Tällöin menetetään työpaikkoja, mutta vain tilapäisesti, sillä halvemmat tuotteet säästävät kuluttajilta varoja, joita käytetään muiden tuotteiden ostoon. Yleensä syntyy uusia korvaavia työpaikkoja. Tämä ajattelu toimii vain kasvuteoriassa, eli silloin kun talous jatkuvasti kasvaa – ei siis kehitysteoriassa.

Tiedon hyödyntäminen

Globalisaatiossa tiedon hyödyntäminen on oleellista. Länsimaissa tieto voidaan suojata patentilla, copy right:illa tai muulla tavalla, mikä taas panee kehitysmaat takajaloilleen (esim. AIDS-lääke ja Afrikka). Myös informaatiotuotteilla on suoja. Tuotantoprosessissa tiedon lisäksi vaaditaan myös kumulatiivista käytännön tietoa, millä tuotetaan laatua. Esimerkkinä autonvalmistus, Mersu joka on tehnyt n sata vuotta autoja saa laadullisemman auton aikaisemmaksi kuin Trabant, joka valmisti autoja vain n 50 vuotta. Tämä on kehitysmaiden ongelma – ei ole valmistusperinteitä ja oikea tieto puuttuu.

Kestävä kehitys ja rauha

Kestävän kehityksen kannattajat sanovat, että globalisointi on vihollinen. He eivät ole täysin oikeassa, sillä historia on osoittanut, että teollistuneet maat ovat eniten sijoittanet luonnon säilyttämiseen. Lisäksi liikkuu pinttyneitä harhoja tiettyjen teollisuusalojen ”tuhoavasta työstä”. Esimerkkinä puunjalostusteollisuus ja sademetsät. Teollisuus on tuhonnut vain n 9% metsistä, kun loput on tuhonnut kulopolttajat. Lisäksi teollisuus tänään istuttaa uuden metsän hakualueilleen. Toinen myytti on se, että aarniometsät olisivat ”maailman keuhkot”, sillä aarniometsän kasvu on = 0 ja lahoamiseen kuluu yhtä paljon happea kuin kasvussa syntyy! Köyhyys on yleensä syy moniin luonnon tuhoon.

Globalisaatio edistää rauhaa ja selitys on, että mitä riippuvaisempia valtiot ovat toisistaan, niin sitä vähemmän ne ryhtyvät sotimaan.

Häiriötekijöistä

Globalisaatiossa esiintyy häiriöitä, joista jotkut voivat olla tahallisesti aikaansaatuja, kuten mainitut monopolit ja kartellit. Globalisoinnin vastustajat korostavat näitä. Yleensä häiriötekijät ovat poliittisia luonteeltaan puhutaan ”oikeudenmukaisesti kaupasta”, muttei määritellä sitä tarpeeksi hyvin. Pitäisikö kuluttajan maksaa ylihintaa huonolaatuisesta tuotteesta? Mutta tekijöitä ovat ”kansallinen turvallisuus”, ”työttömyys”, ”ostovoima” , ”tariffit”, ”polkumyynti”, ”tasa-arvo” ym.

Loppusanat

Globalisaatio on osaa valtioiden yhteistyötä ja sitä tapahtuu koko ajan. Valitettavasti globalisointi toimii positiivisesti vain kasvuteoriassa, jolloin vastustajat kannattavat kehitysteoriaa.25.9.2008