Luku 6

Wikiopisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valtion talous tulo, kulutus ja tasapaino[muokkaa]

Keynes kehitti mallin tulolle, kulutukselle ja tasapainolle ja tämä pätee vielä, vaikkakin on olemassa erilainen näkökanta ns. monetaristinen.

Talonpoikaisjärki sanoo, että tulon ja kulutuksen välillä on riippuvuus, jos sinulla on paljon tuloa, niin kulutat enemmän, kuin jos sinulla on vähän tuloja. Keynes sanoi että oli ”psykologinen laki” joka sai aikaan kulutuksen lisäyksen, jos tulo lisääntyi. Hän oivalsi myös, että tämä lisäys on pienempi kuin 1:1, eli osa tulosta säästetään normaalioloissa. Tästä Keynes kehitti kaavan,

C = a +b*Y jossa,

C= Kulutus (Consumption), a ja b kertoimia sekä Y = kansantulo. Kerroin b on se kerroin joka kertoo mikä osuus kulutetaan kun tulo lisääntyy (rajakulutuskerroin). jos kerroin on 0,9 tarkoittaa se sitä että jokaisesta markan tulonlisäyksestä käytetään 0,9 mk kulutukseen.

yksityishenkilön kulutuksen voisimme esittää esim,

Luku6a.jpg


Yksityisen henkilön vuositulo ja kulutus. Jos käyrä menee 45 asteen vasemmalle puolelle tarkoittaa se, että kulutus on suurempi kuin tulo, eli otetaan lainaa.

Valtiolle voimme tehdä vastaavan käyrän esim. C= 200 + 0,9*Y (luvut 200 ja 0,9t vedetty päästä!). Kerrointa a kutsutaan autonomiseksi kulutukseksi, eli se osa kulutuksesta joka ei ole riippuvainen tulosta. joskus a voi olla = 0 ja kulutuskäyrä saa muodon C = 0,9*Y.


Yksinkertainen malli

Kansantulolle saamme yksinkertaisen mallin eli,

Y = C + I + G + NX jossa,

Y = kansantulo; C = kulutus; I = investointi; G = valtion hankinnat; NX = vienti. Jotta saisimme yksinkertaisen mallin oletamme että I on vakio ja G sekä NX ovat = 0 eikä veroja ole. Lisäksi oletamme että I = 1000 ja kulutuskäyrä on muotoa C= 500 + 0,7*Y. Tällöin saamme kaavan,

Y = C + 1000

Näistä kahdesta yhtälöstä saamme kuvan,

Luku6b.jpg

Y-akselilla on valtion menot ja x-akselilla on tulot ja musta viiva 45o eli menot = tulot. Kulutus käyrä on C, eli vihreä ja Kokonaiskulutus on sininen eli C + I. Tässä tapauksessa tasapaino saavutetaan tulossa 5000. Teemme seuraavan ajatusleikin,

a. Entä jos tulo on vain 3000?

Jos tulo on 3000 niin kokonaiskulutus on 3600, eli 600 yli tulojen, eikä tämä voi olla tasapainopiste! Tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

b. Entä jos tulo onkin 7000? Jos tulo on 7000 kokonaismenot ovat 6400 eli 600 alle tulojen, eikä tämäkään voi olla oikein? Ainoa oikea piste on 5000 jossa tulot = menot (MOT?)


Matemaattinen tarkkailu

Kaavamme olivat C= 500 + 0,7*Y ja Y= C +1000 ja yhdistämällä saadaan.

Y = 500 + 0,7*Y + 1000,

josta laskemme Y= 1500/(1-0,7) eli 5000 = tasapainopiste. Tätä matemaattista laskutapaa käytetään tietokonelaskennassa. Tietokonesimulointeja on useampia ja niitä käyttävät ekonomistit tekiessään arvioita valtion menoista.

Palatkaamme kuvaan yllä. Jos todellinen tulo onkin vain 3000? Silloin kokonaiskulutus oli 3600, ja ainoa ratkaisu on että ylimääräinen 600 otetaan varastoista! Tämä tarkoittaa, että varastot tyhjentyvät ja lisää tilauksia tehdään kunnes ollaan tasapainopisteessä (5000).

Vastaavasti jos todellinen tulo on 7000, niin varastoihin kertyy 600 edestä tavaraa ja tilauksia vähenee kunnes ollaan tasapainopisteessä (5000). Tässä pisteessä kaikki joka valmistetaan myydään ja varastoissa on vain se mitä pitää olla suunnitelman mukaan.

Kutsumme tätä ”suunnitelluksi” tasapainopisteeksi, eli tasapaino joka täyttää kaikkien suunnitelmat.

Todellisessa elämässä varastot ovat tärkeitä, huolimatta JIT ja JOT ajattelusta. Ylimääräisiä varastoja tulee aina olemaan eri syistä kuten informaation, tai logistiikan puutteesta. Tavaravarastot ovat ”investointeja” muta ne ovat ei toivottuja, sillä ne eivät ole suunniteltuja kuten uuden koneen osto. On siis olemassa suunniteltu ja ei suunniteltu investointi. Siksi ”oikean” tasapainopisteen saavuttaminen on vaikeata ellei mahdotonta.

Työllisyys

Tähän asti emme ole katsoneet työllisyyttä. Mallissa olemme puhuneet tasapainosta, vaikka tilanne olisi voinut olla se, ettei tarpeeksi työntekijöitä löydy, tai että työttömyyttä esiintyy. Seuraavat tilanteet voivat syntyä,

Tasapainopisteen tuotanto jaettuna tehokkuudella (eli mitä voitaisiin tehdä) on pienempi kuin työväestö. Tässä tilanteessa syntyy työttömyyttä. Puhumme resessiosta.

Tasapainopisteen tuotanto jaettuna tehokkuudella (eli mitä voitaisiin tehdä) on suurempi kuin työväestö. Tässä ei saavuteta tuotantomääriä eikä tasapainopistettä. tätä kutsumme inflatoriseksi kehitykseksi. Syy tähän on että valmistaja kilpailevat työntekijöistä ja korottavat palkkoja. lisäksi tavarapuute johtaa hintojen korotuksiin.

Tasapainossa on täysi työllisyys, joka sekin on mahdottomuus käytännössä. Sanotan että ”markkinavoimat toimivat.

Normaali epätasapaino

Keynes havaitsi etteivät kaikki markkinat noudata tasapainoa (kysyntä-tarjonta), vaan syntyy ns. normaali epätasapaino. Syyt tähän ovat monia katsokaamme kuvaa alla,


Luku6c.jpg

Kuvat yllä esittävät asian. Olettakaamme että ne esittävät ”nippeliä” ja kysyntä alenee D1 -> D2. Luonnollista olisi, että hinta laskisi hintaan P3. Näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä myyjä ei voi tarkalleen tietää missä on tasapainopiste, jolloin hän alentaa hinnan P2-en. Oikeasta kuvasta näemme, että hinnalla P2 myynti onkin Q1 eikä tasapainomäärä Q2. Syntyy epätasapaino, jossa ei tuoteta maksimimäärää (Q2) tuotteita, ja työvoimaa jää työttömiksi. Tilapäisesti voidaan tuottaa varastoon (eli Q2), mutta pitkällä tähtäimellä tuotanto on Q1. Joskus tämä ajattelu voi johtaa pahaan spiraaliin, missä tuotantoa jatkuvasti vähennetään ja työttömyys lisääntyy. Suuressa mittakaavassa tämä toiminta voi johtaa lamaan.

Epätasapainoteorian kritiikki

Uudemmat teoriat sanovat, että hinta P2 ja piste Q2 ovat tasapainopisteitä, sillä hinta P2 viivasta tulee tarjontakäyrä. Kyseessä ei siis ole epätasapaino. Tämä teoria väittää, että tarjouskäyrä muuttuu suoraksi viivaksi, kun hinta menee alle P2, jolloin ollaan tasapainossa, sillä suora viiva P2 on tarjontakäyrä.

Loppupäätelmä

Taloudessa on olemassa tasapainopiste, johon on pyrittävä, että talous pysyy vakaana.