Näkymätön oppiminen

Mitä näkymättömällä oppimisella tarkoitetaan?[muokkaa]

"The proposed invisible learning concept is the result of several years of research and work to integrate diverse perspectives on a new paradigm of learning and human capital development that is especially relevant in the context of the 21st century. This view takes into account the impact of technological advances and changes in formal, non-formal, and informal education, in addition to the 'fuzzy' metaspaces in between. Within this approach, we explore a panorama of options for future development of education that is relevant today. Invisible Learning does not propose a theory, but rather establishes a metatheory capable of integrating different ideas and perspectives. This has been described as a protoparadigm, which is still in the 'beta' stage of construction."
—Cristóbal Cobo & John Moravec

Näkymätön oppiminen on Cristóbal Cobon ja John Moravecin ehdotus oppimisen uudeksi paradigmaksi 21. vuosisadalle. Se ei ole kuitenkaan teoria, vaan pikemminkin metateoria, joka mahdollistaa erilaisten teorioiden ja näkökulmien integroinnin itseensä. Cobo ja Moravec kutsuvat sitä 3.0 protoparadigmaksi, joka on jatkuvassa beta- ja rakennusvaiheessa.

"Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación" -kirjassa esitetään kutsu leikkaamaan, liittämään ja remiksaamaan kirjassa esitettyjä ideoita sekä liittymään mukaan kehitystyöhön esim. http://social.invisiblelearning.com/ sivuilla avoimuuden idean mukaisesti (OER). Kirjan kymmenen avainideaa selittävät hyvin, mistä on kysymys.

Näkymättömän oppimisen taustalta löytyy hiljainen tieto (tacit knowledge),Michael Polanyin kehittämä käsite. Kaikkea sitä, mitä opitaan, ei välttämättä havaita formaalissa oppimisessa oppimiseksi. Se jää näkymättömäksi, piilotetuksi opetussuunnitelmaksi.

Kaikki uusi tieto rakentuu vanhan pohjalle. Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación -kirjassa mainitaan Argyris, Paulo Freire, Illich ja Knowles jotka ovat jo aikaisemmin puhuneet formaalin opetuksen ulkopuolisesta oppimisesta. Näkymätön oppiminen -projekti vie näitä ideoita eteenpäin käyttäen digitaalisten keinojen mahdollisuuksia hyväksi.

Koulujärjestelmän uudistaminen[muokkaa]

Koulujärjestelmässä käytetty koejärjestelmä johtaa siihen, että opitut sisällöt unohtuvat nopeasti, Cobo ja Moravec kutsuvat sitä "amnesia postevaluación":ksi, evaluaation jälkeiseksi muistinmenetykseksi. Oppilaat ja opiskelijat joutuvat opiskelemaan suuren määrän tietoja selviytyäkseen kokeesta, mutta pian kokeen jälkeen suurin osa tästä tiedosta unohtuu. Kokeet tekevät opiskelun henkisesti raskaaksi ja stressaavaksi toiminnaksi. Jos kokeiden oppimista tukeva vaikutus vielä kyseenalaistetaan, on syytä miettiä, kannattaisiko muuttaa toimintatapoja.

Näkymätön oppiminen -projektissa kutsutaan kiinnostuneita mukaan rakentamaan yhdessä koulutuksen paradigmaa, joka on osallistava, jolla ei ole mitään tiettyä teoreettista lähestymistapaa, ja joka pyrkii tuomaan esille osaamisalueita, jotka on tähän asti laiminlyöty. Aprendizaje Invisible: Hacia una nueva ecología de la educación -kirjassa näistä taidoista käytetään nimeä: "Humanistiset taidot". Näkymätön oppiminen -projekti pyrkii tuomaan esiin innovatiivisia käytänteitä, jotka auttavat tekemään näkymättömästä oppimisesta näkyvää.

TVT (tieto- ja viestintäteknologia) on tärkeä osa näkymätöntä oppimista, mutta ei keskeinen. TVT on hyödyllinen väline tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta se ei ole itseisarvo. Ongelmana ovat koulun huonot valmiudet antaa opiskelijoille taitoja kohdata globaalin yhteiskunnan mahdollisuuksia ja haasteita.

Nopea sosiaalinen ja teknologinen kehitys edellyttää valmistautumista tulevaisuuteen, jota emme ole vielä edes osanneet uneksia. Tulevaisuuden 3.0 yhteiskunnassa tarvitaan tietotyöläisiä knowmadejä, jotka liikkuvat vapaasti ja kykenevät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin ja haasteisiin. John Moravecin termein: 1.0 yhteiskunnan koulut eivät voi opettaa 3.0 yhteiskunnan opiskelijoita. Meidän täytyy pystyä uudistamaan koulutusjärjestelmiä vastaamaan modernin yhteiskunnan ja tulevaisuuden tarpeita. Tarvitaan toimintakulttuurin muutosta. Meidän on korostettava enemmän sitä, miten opitaan kuin mitä opitaan.

Näkymättömän oppimisen paradigmassa mekaaniselle muistamiselle perustuva oppiminen korvataan oppimisella, jossa oppiminen tehdään mielekkääksi kaikille oppimiskokemukseen osallistuville. Teknologia on näkymättömälle oppimiskäsitykselle vain käytännöllinen työkalu, jolla tehdään uudenlaisia asioita. Koulumaailmassa on yleensä valitettavasti jatkettu samojen menetelmien käyttöä, vain välineet ovat uudistuneet.

Oppiminen ilman rajoja[muokkaa]

Teknologian käyttö kodeissa avaa uusia mahdollisuuksia itseopiskelulle, jotka johtavat pohtimaan uudelleen virallisen ja epävirallisen koulutuksen välisiä rajoja. Oppiminen voi tapahtua milloin ja missä vain. Kouluilla ja oppilaitoksilla ei ole enää yksinoikeutta opettamiseen ja oppimiseen. Voi olla, että jo tällä hetkellä oppimista tapahtuu suurelta osin koulun ulkopuolella.

Yksi tehokkaimmista tavoista oppia on opettaa. Siksi on rohkaistava vertaisverkko (P2P) -oppimista ja yhteisöllistä oppimista, joissa opitaan opettamalla toisia tai jakamalla tietoa toisten kanssa. Myös kouluissa on tapahtumassa muutos. Ennen opettaja opetti oppilaita. Nyt myös oppilaat saattavat opettaa oppilaita ja jopa oppilas saattaa opettaa opettajaa.