Sosiologipäivät 2010

Wikiopisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Keep tidy.svg Tämä on merkitty poistettavaksi välittömästi, koska sen sisältö tai aihe ei sovi Wikiopistoon tai se on tarpeeton.

Jos olet eri mieltä, kerro mielipiteesi keskustelusivulla. Jos korvaat sivun kelvollisella tai merkintä on mielestäsi ilmeisen virheellinen, poista tämä huomautus ja kerro perustelusi yhteenvedossa tai keskustelusivulla. Älä kuitenkaan poista huomautusta, jos olet itse luonut tämän sivun. Vain ylläpitäjät voivat poistaa sivun. Sivun tyhjentäminen ei vastaa poistamista.

Tämä sivu on osa Wikiopiston Julkisen sosiologian projektia.

Sosiologipäivät 2010 [1]

Julkisen sosiologian ryhmä, perjantaina 19.3.2010 klo 15.00-

Jyväskylän yliopisto, Agora-rakennus [2], luentosali Ag C231 [3]


Anna Kontula

Rakennusalan siirtotyöläisten asema Suomessa

Hallitus on ilmoittanut ohjelmissaan tukevansa aktiivisesti työperäistä siirtolaisuutta ja maahanmuuttajien kotoutumista. Ääneen lausuttuna tavoitteena on paikata kantaväestön vanhenemisesta johtuva aukko työikäisten hallitulla maahanmuutolla. Työntekijöiden mukana toivotetaan tervetulleeksi myös heidän perheensä.

Harmaalla tai puoliharmaalla rakennussektorilla työskentelevien miesten arjesta käsin Suomen ulkomaalaispolitiikka näyttää kuitenkin aivan muulta. Oleskelulupakäytännöt, työehdot sekä perusoikeuksien ja sosiaaliturvan sitominen kansalaisuuteen johtavat yhdessä siihen, että miehet eivät voi integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Perheiden kanssa Suomeen tulo näyttää olevan lähinnä keskiluokkaisten muuttajien etuoikeus, sillä oleskelun epävarmuuden, huonojen asumisolosuhteiden ja palkan pienuuden vuoksi joutuvat duunarialojen siirtotyöläiset jättämään perheensä lähtömaihin.

Esitelmäni tarkoituksena on kuvata niitä mekanismeja, joiden kautta viranomaiset yhdessä elinkeinoelämän kanssa maksimoivat siirtotyövoimasta koituvan hyödyn ja minimoivat kustannukset. Esitelmä perustuu rakennusalan harmaata taloutta koskevaan tutkimukseeni ja erityisesti sen puitteissa tehtyyn etnografiseen kenttätyöhön ja haastatteluihin puolalaisten siirtotyöläisten parissa.

Juha Suoranta

Julkinen sosiologia, kriittinen pedagogiikka ja Wikiopisto

Pohdin esitelmässäni julkisen sosiologian ja kriittisen pedagogiikan suhdetta niiden muodostamalla nelikentällä sekä julkisen sosiologian/kriittisen pedagogiikan opettamista Wikiopiston mahdollisuuksia hyödyntäen. Väitän, että julkisen sosiologian/kriittisen pedagogiikan dialoginen ja yhteistoiminnallinen ajattelu sopii yhteen Wikiopiston antamien mahdollisuuksien kanssa. Wikiopiston itseorganisoituva ja yhteistoiminnallinen projektioppiminen edistää julkisen sosiologian/kriittisen pedagogiikan tavoitteita, opiskelijoiden kriittisen tietoisuuden kehittämistä ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämistä.

Julkisen sosiologian sanansaattaja Michael Burawoy on kiinnittänyt huomiota sosiologian opiskelijoihin tieteenalan ensimmäisenä yleisönä tuoden esiin, ettei heitä kannata pitää tyhjinä astioina, joihin tieto kaadetaan, vaan ajatella heidät rikkaiden elämäkokemusten kantajiksi, joilla on mahdollisuus syventää itseymmärrystään ja yhteiskunnallisen todellisuuden muuttamisen tuntemusta julkisen sosiologian avulla. Sama ajatus opiskelijoista on esitetty kriittisen pedagogiikan perinteessä, jossa on pohdittu erilaisten opetuksellisten toimenpiteiden yhteiskunnallisia ja poliittisia efektejä.

Julkisen sosiologian projektiin sisältyy dialogiin ja yhteistoimintaan kannustava pedagoginen ohjelma, jonka perusta on valistuksen dialektiikassa eli reflektiivisessä suhteessa tietoon ja maailman muuttamiseen. Julkisen sosiologian/kriittisen pedagogiikan tavoitteiden ja opetuksen kannalta tärkeitä ovat kollektiiviseen ja yhteistoiminnalliseen projektioppimiseen kannustavat opiskelutavat, joita on mahdollista käyttää Wikiopistossa.

Marko Ulvila

Myötämäkiyhteiskunnan pääpiirteet. Hahmotelma fossiilikapitalismin jälkeisestä kukoistuksesta

Kovien aikojen lähestyessä julkisen sosiologin on luontevaa tarttua klassiseen kysymykseen 'mitä on tehtävä?'. Takana on fossiilikapitalismin kolmen vuosisadan ennennäkemätön inhimillinen menestystarina. Väestö, elintaso, tiede ja teknologia ovat kasvaneet maailmanlaajuisesti häikäisevään kukoistukseen. Järjestelmä on kuitenkin tullut tiensä päähän, sillä sen luonnonvaraperusta murenee kahdesta suunasta: keskeisten uusiutumattomien luonnonvarojen tuotantohuippu on käsillä ja järjestelmän synnyttämät saasteet tekevät planeetasta epäsuopean elinympäristön ihmiskunnalle. Julkisen sosiologian keskeisenä haasteena tänään onkin miettiä, miten inhimillinen kukoistus voitaisiin järjestää tasapainossa muun luonnon kanssa. Eväitä tähän tarjoaa uusi ajattelu, jota esiintyy erityisesti kansainvälisessä keskustelussa myötämäestä (degrowth, decroissance, decrescita, avväxt, jne). Myötämäkiliikehdinnässä tavoitellaan ekologisen kestävyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden yhdistämistä ja katsotaan, että kasvun tavoittelusta luopuminen ja kasvun purkaminen ovat siinä välttämättömiä ehtoja. Siirtymä fossiilikapitalismista myötämäkiyhteiskuntaan tarkoittaa ennen kaikkea vapautumista sen kahdesta ihmisyyttä polkevasta tekijästä: pääoman ylivallasta ja luonnonvarojen liikakäytöstä. Siirtymässä purkautuu yhtäaikaisesti fossiilikapitalismin riistosuhteet palkkatyöhön, palkattomaan uusintavaan työhön ja ympäristöön. Myötämäkiyhteiskunnan instituutioiden keskeisiä periaatteita ovat:

  • Tasa-arvo kaikissa suhteissa/rakenteissa: talous, sukupuoli, etnisyys, tieto, luonto (vapaaksi hierarkioista)
  • Kohtuullisuus ja ympäristöön sopeutuminen (vapaaksi kasvupakosta)
  • Yhteistyö (vapaaksi individualistisesta kilpailusta)
  • Yhteisöllinen omavaraisuus eli yhteisvaraisuus (vapaaksi riippuvuuksista ja riistosta)
  • Kansan valta (vapaaksi pääoman ylivallasta)
  • Ylisukupolvinen vastuullisuus (vapaaksi lyhytnäköisestä ahneudesta)

Näiden periaatteiden mukaisesti järjestetyssä yhteiskunnassa esimerkiksi ei olisi sijaa institutionaalisesti omistetuille suuryhtiöille, vaan taloudellisesta tuotannosta huolehtivat kohtuullisen kokoiset julkiset laitokset, tuottajaosuuskunnat ja pk-yrittäjät. Tulonjakoa tasataan leikkaamalla huomattavasti ylikuluttavan luokan tuloja ja varallisuutta, jolloin myös suhteellinen köyhyys helpottuu. Tieto on vapaata ja tuottajat kantavat vastuun toimintansa mahdollisista haitoista ja vahingoista seitsemän sukupolven päähän. Esitelmä perustuu vuosina 2008-2009 toteutettuun Ympäristö ja kehitys ry:n Sustainable Futures -tutkimushankkeeseen, jossa järjestettiin keskustelutilaisuuksia aktivistien kanssa Itä-Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa sekä käynnissä olevaan Vasemmistofoorumin tutkimushankkeeseen 'Punavihreys konkreettiseksi politiikaksi' jossa on hyödynnetty kotimaisia keskustelutilaisuuksia.

Hanna Vilkka

Opettajankoulutuksen opettajien sukupuoleen ja tasa-arvoon liittyvät henkilökohtaiset ja ulkoiset arvo-orientaatiot

Esittelen alustuksessani kehitteillä olevaa tutkimustani, jonka tiedonhankintamenetelmät kurkottavat kohti toimijaa ja hänen käyttämäänsä kokemuksellista, ammatillista hiljaista tietoa. Esityksessäni tarkastelen, miten tutkimukseni toimintatutkimusta, muotoilututkimusta ja sosiosemanttista lähestymistapaa soveltavat aineiston keräämisen tavat soveltuvat julkisen sosiologian metodeiksi, joka pyrkii ongelmanratkaisuun yhdessä kohteen toimijoiden kanssa.

Tutkimuksessa sovellan toimintatutkimuksesta osallistuvaa metodia yhteiseen tulkintaan osallistumisen menetelmänä. Muotoilututkimuksesta käyttäjän ja tekijän tulkintoja ja reflektointia painottavia metodeita: luotain, skenaario, työpaja ja kuvataulut (moodboardit). Sosiosemanttisesta lähestymistavasta sovellan aineiston tuottamiseen aktivoivana menetelmänä valmistava tarina pysäytettynä kertomuksena. Tutkijan analyysien kohteena on yhteisöllisesti tuotetut tulkinnat eikä kohteen toimijoiden yhdessä ja yksin tuottama materiaali.

Tutkimukseni liittyy sukupuolitietoisuuteen ja tasa-arvoon opettajankoulutuksessa. Tavoitteena on löytää opettajien olemassa olevat sukupuolitietoisuuteen ja tasa-arvoon liittyvät voimavarat, joita voidaan edelleen kehittää ja joilla voidaan vastata tulevaisuuden sukupuolitietoisuuden ja tasa-arvon edellyttämiin ammatillisiin koulutushaasteisiin opettajankoulutuksessa. Tutkimuksessa on tavoitteena ymmärtää ja auttaa kohdetta tiedostamaan, millaiset opettajankoulutuksen opettajien jo olemassa olevat omat ja ulkopuoliset arvotetut näkökulmat sosiaalisesti rakentavat oman työyhteisön sukupuolitietoisuutta ja käsitystä tasa-arvosta opettajakoulutuksessa.

Käsitteellisiä työvälineitä ovat opettajuus, sukupuoli, tasa-arvo, persoona, elämäkokonaisuus yhteisöelämä, merkityksien antaminen, kieli, arvot, lukija- ja puhujasuhteet, lausuma ja enonsiaatio.