Verkkoroolit

Wikiopistosta

< Tietoverkon sielu 2008

Tietoverkon kokemuksellisia piirteitä ovat nopeatempoisuus, pirstaleisuus, yllätyksellisyys, etäisyys, paljastavuus, vangitsevuus ja kerroksellisuus. Niihin kytkeytyvät verkkotoimijaroolit kehittyvät sen myötä, kun ihmiset alkavat oivaltaa näitä vuorovaikutuksellisen verkon luonteenpiirteitä ja oppivat toimimaan niiden pohjalta. Kyse on siitä, että verkkotoimija saavuttaa ja pystyy ylläpitämään verkkokäyttäytymisessään hektisen levollisuuden, fragmentaarisen herkkyyden, yllätyksellisen intuitiivisuuden, etäisen läsnäolon, paljastavan välittömyyden, vangitsevan kiinnostuksen ja kerroksellisen tasapainon.

Vahvistuneessa verkkokäyttäytymisessä verkkotoimija löytää itsestään rooleja, joita ovat turvallisuuden tuoja, näkijä, oivaltaja, yhteyden luoja ja ylläpitäjä, esiintyjä, paneutuja ja verkkoprosessien johtaja.


Verkkotoimijaroolit


Turvallisuuden tuoja

Turvallisuuden tuojan tehtävänä on tukea toisia osallistujia heidän osallistumisessaan.

Hän ei rasitu, eikä tympäänny verkon nopeatempoisuudesta, vaan kykenee olemaan aktiivinen verkon vaihtuvissa viestintätilanteissa.

"Kyllä tämänkin muodon kanssa pitää itse säädellä käyttöään ja sietää sitä ettei kaikkea voi, ehdi eikä tarvitse kommentoida tai tietää. Vai mitä?

---

That´s it!"

"Tänään teinkin parannuksen: Tuhosin "jemma" -nimisen hakemistoni edes vilkaisematta sen sisältöä.

--- Haa, alat päästä verkkokulttuuriin kiinni :-)"


"Verkkokeskustelu tuntuu nopeatempoiselta. Kuinka ehtiä mukaan sanomaan mielipiteensä, kun kommentoitava asia on rönsyillyt jo ties minne, eikä hitaana ehdikään heti linjoille omaa sanaansa sanomaan. --- Voiko sitä ajatella niin, että kommentoi vain silloin sinne, mikä sillä hetkellä tuntuu oikealta: joskus välittömästi, joskus aikojen viiveen päästä? Jos se minun kommenttini sitten on jollekin osuva, niin hän taas reagoi siihen. Jos se ei ole enää kenellekään ajankohtainen, niin siihen ei reagoida, eikä siitä pidä välittää. Tämmöistä täällä on?"


"Tutorhan voi myös tyrehdyttää keskustelun harkitsemattomilla kommenteillaan tai tietoisesti jos tilanne sen vaatii? --- Harkitsemattomuus voi myös viedä eteenpäin - sitä edes itse ennalta aavistamatta, vai voiko? "


Hän osaa olla levollisesti läsnä ja rohkaista toisia yksilöitä pysymään mukana tempoilevuudesta huolimatta.

"kun kävin tässä tätä keskustelua läpi, niin "monen rintaman" ongelma tuli heti esille; viestin otsikosta riippumatta asiasisältö saattaa olla ihan jotain muuta. Ja joku toinen miettii samaa asiaa muualla tietämättä(?) toisesta viestistä mitään. Joten otsikot on tärkeitä ja niitä kannattaisi muokata --- Oikeassa olet, mutta käytännössä jää (minulta ainakin) tekemättä. Sitä vaan vastaa siihen, mitä lukee, eikä enää viitsi mennä otsikkokenttää miettimään. Ehkä sitä ei tarvitsekaan olla kovin jäsentynyt: reagoi näkemäänsä :-) "


Hän osaa kertoa toisille osallistujille verkon luonteenpiirteistä

"Kurssin kuluessa minulle on tullut sellainen näkemys että tietoverkko on juuri sellainen kuin tämän päivän yhteiskunta eli me ihmiset, jotka yhteiskunnan muodostamme. Hektisyys ja nopeatempoisuus kai lienee tuttua itse kullekin, -- Totta, mutta verkkotyöskentelyssä nuo piirteet jotenkin demonstroituvat korostetummin esille. Ehkä verkossa voi myös harjoitella nyky-yhteiskunnassa elämistä? "


Turvallisuuden tuojan toiminnassa on kuitenkin vaara, että hän puuttuu liikaa toisten osallistujien osallistumiseen tai osallistumattomuuteen. Turvallisuuden tuoja voi olla liiankin innostunut auttamaan toisia verkko-osallistujia. Hänen itselöytönsä verkko-osallistumisen tukijana pistää hänet kertomaan, millainen kommunikatiivinen tietoverkko on silloinkin, kun ihmiset haluavat itsekseen hakea ja sulatella tapaansa olla mukana verkkovuorovaikutuksessa. Hän voi myös patistaa toisia osallistujia osallistumaan turhan kärkkäästi, eikä hän silloin anna verkkokumppaneidensa rauhassa valmistautua verkkotoimintaansa.


Näkijä

Näkijän tehtävä on tuoda hahmoja kaoottiseen viestintään

Hän osaa nähdä kokonaisuuksia (intuitio) ja luoda kokonaisuuksia sirpalesisällöistä (synteesikyky).

"Minusta verkko-opiskelu on toivottoman vaikeaa, en saa tästä mitään irti."

" Hei, täällä materiaalissa on hienoja heittoja, niin kuin tuo ´ohi on´ -kokemuskin."

"Verkkomateriaalien suunnitteluun täytyy kyllä panostaa, vanhat materiaalit eivät kyllä sellaisenaan sovellu verkkoon."

"Minusta tuntuu, ettei verkko-opiskelu suju ilman tiukkaa ja intensiivistä ohjausta."


"Yllä olevasta keskusteluryppäästämme voisi tehdä seuraavanlaisia hahmotuksia: verkko-opiskelussa on tärkeintä suorittaa tavallaan metaohjausta, ohjausta itseohjautumisen rohkaisemisessa ja vahvistamisessa, verkkomateriaalien tuottamisessa yksi tärkeä perusta on se, että materiaalit tukevat itseohjautumista."


Näkijän työskentelyn vaara on, että hän on näkevinään enemmän kuin nähtävissä onkaan. Näkijä voi hullaantua niin paljon omiin mielikuviinsa vuorovaikutussisältöjen yhteyksistä, että hän alkaa tuputtaa omia hahmotuksiaan sellaisiinkin sisältökaaoksiin, joissa yhtenäistä juonta ei yksinkertaisesti ole. Näkijän onkin kehitettävä herkkyyttään nähdä omien mielikuviensa yli sekä tahdikkuutta jäsennystensä ilmaisemisessa.


Oivaltaja

Oivaltajan tehtävä on luoda uutta.

Hän nauttii verkon kaoottisuudesta ja siitä, että se tuottaa oivalluksia.

"Hyvät …läiset, tiedän, että tämä menee nyt melkoisen ´korkealentoiseksi´, mutta kun aihe vain kiinnostaa niin …!! XX kirjoitti: ´kaaosmaisella prosessilla on jokin rakenne – kaoottinen järjestys. ´ Hmmmm, aika kiva kiepautus, kaaos on siis järjestystä

(:-D täst mie tykkään!)."

Hän tuottaa oivalluksia käynnissä olevaan viestintäprosessiin.

"Äänetön viestintä – ilmeet, eleet, olemus, onko se verkkotapaamisissa luettavissa ´rivien väleistä´- kokonaisuudesta? Kirjallisessa viestinnässä jotkut meistä ovat lahjakkaampia – osaavat ilmaista sanoilla asiat. Hajuttomuus, mauttomuus, ovatko nekin osa verkkoviestintää? Syntyykö kemia eri palasista kuin livenä?"

"Ainakin kemiassa on vähemmän aineksia. Verkkokemia ei ole orgaanista, vaan tekstuaalista kemiaa."

"Mitä on tekstuaalinen kemia – missä on sen liike ja tila? Niissä tauoissako?"

"No tekstejä tuolla tekstuaalisuudella ajattelin. Tekstuaalinen kemia oli lähinnä sanaleikki. Mutta tuo kysymys liikkeestä ja tilasta tekstin sisällä oli hyvä. Mietitään."

Hän tuottaa käynnissä olevasta viestinnästä oivalluksia uusiin yhteyksiin.

"Ainakin itse olen hakemassa …stäkin uusia tapoja organisoitua ja toimia. En halua organisoitua vanhan hierarkisen kaavan mukaan. Kohta meilläkin on tärkeää, kuka on puheenjohtaja (sehän tuli ensiksi esiin), kuka sihteeri ja kuka vastaa mistäkin. Sen jälkeen onkin innostuneiden ihmisten sijaan érilaisia ´virkapaikkoja – ja sitten aloitetaan puheenjohtajakamppailut ym. yhdistystoimintaan liittyvät hömpät. Olen muutaman vuoden ajan itse toiminut kouluttajana myös teemalla yhdistystoiminta eläväksi. Ja …n mieliksi vähän naisnäkökulmaa. ´Miehillä on suurempi paine olla looginen, asiallinen ja hierarkiassa korkealla. Miehille on naisia vaikeampaa avautua arkipäivän uusille virroille."

"Ja naisilla on paine hukkua moniulotteisuuteen ja monimielisyyteen. Naisille on miehiä vaikeampaa ottaa etäisyyttä ja katsoa kauempaa J . Mutta onneksi meissä on maskuliinisia naisia, feminiinisiä miehiä, feminiinisiä naisia ja maskuliinisia miehiä."

Oivaltajan vaara on, että hän lisää verkon luontaista kaoottisuutta. Oivaltaja voi kiihkoutua ideoitten löytämisessään. Hän inspiroituu useista asioista ja yrittää saada toiset oivaltamaan niitä. Ideoitten runsaus voi kuitenkin sekoittaa toisia osallistujia ja vuorovaikutussisältö tuleekin entistä kaoottisemmaksi. Oivaltajan pitää myös osata hillitä itseään.


Yhteyden luoja ja ylläpitäjä

Yhteyden luojan ja ylläpitäjän tehtävä on tukea monenkeskistä viestintää.

Hän tuo henkilökohtaisia kokemuksiaan käynnissä olevaan viestintään ja eläytyy toisten kokemuksiin ja saattaa niitä yhteen.

"No, kyllä on tosiaan ollut varsin korkealentoista tämä …sen viimeaikainen keskustelu. Tällainen tavallinen meikäläinen ei ole ymmärtänyt juuri mitään näistä hienoista sanakäänteistä. Pitäisiköhän ottaa sivistyssanakirja käyttöön vai yrittää lukea tarkemmin teidän MONIMUTKAISIA ajatuksen koukeroitanne ja niitä seuraavia koukeroiden koukeroita. Onkohan tämä ymmärtämättömyys sitä sukupuolten välistä kuilua."

"Tuntuu, että vihdoinkin voin sanoa jotain. Sillä minusta on tuntunut samalta, että en osaa sanoa keskusteluun yhtään mitään. Itse …sen tarkoituskin on minulta tyystin hämärtynyt. Olen kyllä mukana monenlaisessa virtuaalitoiminnassa, erilaisissa sähköpostiryhmissä keskustelemassa. Eli siis ei virtuaalisessa ulottuvuudessa eläminen ole minulle vierasta. Toisaalta olen kaiketikin niin käytännön tason immeinen, että minulle ei puhe tai kirjoitus merkkaa samaa kuin teot. Virtuaali-ihmissuhteet tai virtuaalitunteet tai pelkät virtuaalieleet ja toiminnot eivät mielestäni koskaan riitä. Pitää olla face to face. Syödä leipää ja käydä vessassa. Millaisia ovat virtuaaliteot? Ja voisiko joku sillain rautalankamallin vääntää, mistä oikein olikaan kysymys? Hyvää tätä vuotta kaikille virtuaaleille toivottaa … ."

Hän lähettää läsnäolo- ja paikantamisviestejä

"Aamu-unissani ajattelin …."

" Olo alakuloinen – taivaan värinen – mutta odottava. Virtuaalinen ystävä ei koskaan ole tässä, mutta aina läsnä."

"Kuulkaas, äsken kun seisoin – oikeastaan istuin ja autoni seisoi – Mannerheimin tien ruuhkassa, aivoni alkoivat tahtomattaankin kaivata prosessien virtuaalistamista."

Yhteyden luojan ja ylläpitäjän vaara on, että hän heittäytyy liian tuttavalliseksi. Kun yhteyden luoja ja ylläpitäjä asettuu toisten osallistujien asemaan ja yrittää ymmärtää heitä verkkovuorovaikutuksen prosessissa, hän voi huomaamattaan tulla liiankin lähelle verkkokumpaneitaan. Hän menee empatiassaan yli, heittäytyy tutummaksi kuin onkaan. Myötätunto, läheisyys ja toisten innostaminen kanssakäymiseen koetaankin "verkkoiholle" tulemiseksi ja se saakin aikaan etääntymistä eikä yhteyttä.


Esiintyjä

Esiintyjän tehtävä on rohkaista henkilökohtaisuuteen.

Hän kertoo avoimesti ja usein omista tiedoistaan, näkemyksistään ja/tai kokemuksistaan ja tuo minäviestintää kommunikaatioon.

"Vaihdettuani koneeni joulun alla - 486/33MHz/Win3.11 tähän PII350MHz/128M/Win98 ja modeemini 56k nopeuksiseksi … virtuaalisuuteni voisi olettaa tästä kasvavan."

"Tekniikassa juttuni tuntuu aika lailla pysyvän. Johtunee siitä, että aika paljon työni pyörii (uuden) tekniikan ympärillä."

"Sähköpostieni määrä on noin 10-20 kpl/vrk. Olenkin ehdottanut, että …n posti ei rönsyilisi kaikilta kaikille nykyisessä runsaudessaan, vaan olisi enemmän harkitusti kohdistettua."


Esiintyjän vaara on, että hän alkaa olla rasittava narsistisuudessaan. Esiintyjä nauttii itsestään. Se voi kuitenkin mennä liiallisuuksiin. Hänen esiintymisensä vie tilan toisten osallistumiselta. Esiintyjän itsekeskeisyys ärsyttää ja se voi saada toiset osallistujat vetäytymään, eikä rohkaistumaan.


Paneutuja

Paneutujan tehtävä on syventää viestinnän sisältöjä.

Hän pystyy keskittymään viestinnän nostamaan kysymykseen syvällisesti tempoilevuudesta ja pirstaleisuudesta huolimatta; hän toimii vastavoimana tempoilevuudelle ja pirstaleisuudelle. Paneutuja käyttää keskimääräistä pitempiä puheenvuoroja ja lähettää useimmiten asiaviestejä, ei niinkään vuorovaikutusta ylläpitäviä viestejä.

"Mielenkiintoista tosiaan, miten "vanha" teknologia jälleen kerran ponnahtaa mukaan keskusteluihin. Elämmekin tällä hetkellä videoneuvotteluvälitteisen opetuksen ns. toista aaltoa ? Järjestelmät ovat kehittyneet ja erilaisten teknologioiden integroinnin mahdollisuudet monipuolistuneet. Myös kehittyneiden pedagogisten mallien toteuttaminen erilaista tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävässä opetuksessa ja oppimisessa on osoittanut onnistumisen merkkejä ainakin silloin tällöin. Aikuiskasvatustieteen ja uusien oppimisympäristöjen alueella on käyty keskusteluja siitä, minkälaisia vaatimuksia "vanhan" pedagogisen mallin kehittyminen "uudeksi" aiheuttaa teknologialle ? Vanhassa mallissa oppiminen nähtiin korostetusti tiedon vastaanottamisena, opettaja tiedonvälittäjänä ja oppisisältö suhteellisen pysyvänä. Uusi pedagoginen malli puolestaan korostaa tutkivaa opiskelua, tekemällä oppimista, ryhmässä oppimista sekä opettajan roolia ohjaajana. Myös oppisisältö nähdään muuttuvana, päivitettävänä ja muihin oppiaineisiin integroitavana. Riippuen siitä kuka oppii ja mitä, sekä miten ja miksi, vaikuttaa myös teknologialle asettaviin vaatimuksiin (taitoja kehittävät työkalut ja simulaatiot, yhteistoiminnalliset työkalut ja sähköposti, asiantuntijaverkostojen hyödyntäminen, verkostojen ja julkaisutyökalujen hyödyntäminen tai muiden erilaisten mahdollisuuksien ja menetelmien yhdistäminen ja hyödyntäminen) sekä niihin konkreettisiin malleihin, minkä pohjalta oppimisen ja opetuksen ympäristöt rakennetaan. Minkään "vanhan" ja "uuden" pedagogiikan vertaaminen ainakaan tässä yhteydessä ei vie keskustelua eteenpäin. Opetuksen ja oppimisen muotojen ja puitteiden esiintyminen verkostopohjaisina (sekä teknologisessa että sosiaalisessa mielessä) muuttaa oleellisesti näkökulmaa. Olisi hienoa jatkaa keskustelua myös "ajan paradigman" näkökulmasta ja siitä, miten teknologian tarjoamat tämän hetkiset mahdollisuudet muokkaavat oppijan kokemuksia ja elämismaailmaa sekä antavat näin viitteitä uusien oppimisympäristöjen rakentamiseen."


Paneutujan vaara on, että hänen osallistumisensa jää vuorovaikutuksellisesta viestinnästä irralliseksi saarekkeeksi. Paneutuja voi uppoutua niin täysin omiin pohdintoihinsa, että hän käytännössä "putoaa" vuorovaikutuksesta. Hänen perusteelliset puheenvuoronsa eivät kiinnosta ketään, vaan ne ohitetaan reagoimatta niihin. Paneutujan pitääkin osata kytkeä keskittynyt sisältötyöskentelynsä vuorovaikutusprosessiin.


Verkkoprosessien johtaja

Verkkoprosessien johtajan tehtävä on huolehtia viestinnän ja siitä seuraavien mahdollisten toimenpiteiden käynnistämisestä ja kokoamisesta.

Hän toimii aloitteiden tekijänä ja kokoaa viestinnän sisältöjä, viestintätapahtumaa ja työskentelyehdotuksia yhteen, jäsentää niitä.

" Heräsin pyhäinpäivän aamuna kahdeksalta ja muu perhe oli vielä unten mailla. Intouduin katselemaan, mitä 1.satsista oikein kirjoiteltiin. Tällaista sain näkyviin.

Ensimmäinen teema oli, että tietoverkko mahdollistaa ja laajentaa vuorovaikutusta ilman ajan ja paikan rajoituksia. Rajoitukset asettaa tietokoneiden olemassaolo ja käyttö. Aihetta lähestyttiin kuvin:

- kohtuus kaikessa,

- hyvä renki (yksi työ/viihdekalu), huono isäntä (ainut työ/viihdekalu)

- kultainen keskitie

- kriittinen, mutta ei torjuva.

Sanottiin myös, että tietoverkon maailma voi olla joillekin (nuorille) ongelma. Se voi saada aikaan persoonan ja ihmisyyden vinoutumista. Rinnalle tarvitaan tietoverkon (käytön) etiikkaa. Todettiin myös, että tietoverkko mahdollistaa oppimisen, työnteon ja vuorovaikutuksen muutoksen. Verkko jopa lisää kanssakäymistä ja vahvistaa sosiaalisuutta, kun työhön tulee mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia verkon välityksellä: ei enää yksin "sorvin" ääressä.

Tärkeitä kysymyksiä pohdintojenne pohjalta:

tietoverkkokulttuurin muotoutuminen ja sen suhde muuhun kulttuuriin?

mitkä ovat tietoverkkoarvot ja mikä on niiden suhde muihin arvoihin?"


Verkkoprosessien johtajan vaara on, että hän asettuu toisten yläpuolelle oppimestariksi. Verkkoprosessien johtaja "hallinnoi" verkkokanssakäymistä. Hänellä on kokonaisuus – sisällöt ja ihmiset – hanskassa. Hänen hallinnointinsa voi kuitenkin johtaa siihen, että hän alkaa mestaroida, mistä puhutaan, mitä oikeastaan on sanottu, mikä on kunkin osallistujan tehtävä vuorovaikutuskokonaisuudessa jne. Verkkoprosessien johtajasta tulee kaikkitietävä ja –osaava oppimestari, joka ei anna virtaavaa tilaa kanssakäymisen ainutkertaisuudelle.


Verkkotoiminnan vahvistuminen

Hektisen levollisuuden, fragmentaarisen herkkyyden, yllätyksellisen intuitiivisuuden, etäisen läsnäolon, paljastavan välittömyyden, vangitsevan kiinnostuksen ja kerroksellisen tasapainon saavuttaminen edellyttää kokemusta ja oppimista.


Nopeatempoisen levollisuuden vahvistuminen

Vahvistumisen ydin on siinä, että verkkotoimijana oivaltaa, etteivät eteen tulevat verkkoviestit ohjaa kommunikaatiota, vaan kunkin oma vireys- ja priorisointitila sekä se, että verkkotoimija soveltaa tätä havaintoaan käytäntöön. Verkkotoimijan vireys ja kiinnostus poimivat reagoitavat viestit ja ne myös priorisoivat reagoinnin laadun: kuitataanko viesti vain saaduksi vai vastataanko siihen jollakin pikkuheitolla, paneudutaanko viestiin vastaamiseen kunnolla jne. vai jätetäänkö reagoimatta viestiin. Tärkeää on myös tiedostaa, ettei toimita omien voimavarojen yli – jos ei ole fiilistä tai välttämätöntä vastuuta reagoida, ei reagoida!

Esimerkiksi opiskelijoilta tulevat viestit tai heidän keskinäisessä vuorovaikutuksessaan tapahtuneet käänteet kyllä huomataan, mutta se, miten niihin reagoidaan, riippuu

ensinnäkin: onko kouluttaja/ohjaaja vastaanottavaisessa mielentilassa – jos ei, niin viesti tai käänne jätetään syrjään, annetaan sen olla ja siihen palataan "paremmalla ajalla ja sopivassa mielentilassa". Jos taas kouluttajan vireystila on vastaanottavainen, annetaan palaute tai osallistutaan vuorovaikutukseen välittömästi.

toiseksi: viestit ja vuorovaikutustapahtumat arvioidaan suhteessa opiskelun sisällöllisiin ja sillä hetkellä meneillään oleviin tavoitteisiin ja pyrkimyksiin. Ne – eivät viestit ja tapahtumat sinänsä – määrittävät sen, mihin viesteihin reagoidaan ja milloin.

Kun verkkotoimija vahvistuu nopeatempoisessa levollisuudessa, hän kykenee vähitellen toimimaan turvallisuuden tuojan verkkotoimijaroolissa eli tukemaan verkkotyöskentelyyn osallistuvien verkkotoimintaa. Turvallisuuden tuojan toiminnassa korostuu aktiivisuus, levollinen läsnäolo, rohkaisu ja verkkotyöskentelyn luonteenpiirteistä kertominen.


Pirstaleisen herkkyyden vahvistuminen

Pirstaleisen herkkyyden vahvistuminen merkitsee luottamuksen vahvistumista siihen, että viesti- ja tapahtumapalasten takana voi olla kokonaisuuksia – emotionaalinen järjestys tai intuitiivinen mieli. Viestejä luetaan ikään kuin ohi, järkeilemättä niitä, mutta ollaan samalla aktiivisesti hiljaa ja annetaan kokonaisuuksien tulla näkyviin, jos ne ovat tullakseen. Tai sitten yksinkertaisesti lähdetään siitä, ettei viesteissä olekaan mitään yleistä kokonaisuutta, vaan se on tärkeää, että jokainen yksilö voi muodostaa niistä itselleen uusia kokonaisuuksia.

Esimerkiksi opiskelijat lähettävät ohjaajalleen ja toisilleen käytäntöihin ja näkemyksiin, yksityiskohtiin ja yleisiin periaatteisiin liittyviä sekä puheenaihetta koskettavia ja koskettamattomia viestejä. Kouluttaja/ohjaaja sallii tällaisessa tilanteessa itseään pakottamatta järjestysten ja mielekkäiden kokonaisuuksien esiin kutoutumisen – ja kun hän niitä havaitsee, hän tuo ne julki osallistujille. Ja ellei hän itse huomaa verkkokommunikaatiossa kokonaisuuksia, hän luottaa siihen, että opiskelijat omalla ainutkertaisella, itselleen osuvalla tavallaan tekevät kokonaisuuksia – viestimättä siitä kuitenkaan toisille.

Pirstaleisen herkkyyden vahvistuessa verkkotoimija alkaa huomata itsestään näkijän verkkotoimijaroolin eli hän ryhtyy tuomaan hahmoja kaoottiseen (kaoottiselta näyttävään) viestintään Näkijän toiminnassa korostuu kokonaisuuksien näkeminen ja kokonaisuuksien luominen.


Yllätyksellisen intuitiivisuuden vahvistuminen

Yllätyksellisen intuitiivisuuden kyvyn vahvistuessa verkkotoimija alkaa uskoa ja luottaa siihen, että viesteissä on intuitioita ja oivalluksia. Kun jokin sana tai viestin sisältö tuntuu "siltä" tai tulee sellainen olo, että "tuossa on jotakin", verkkotoimija nappaa sen heti itselleen. Hän yrittää kehittää ja tehdä julkiseksi sitä, mistä siinä on kyse, ja sitten hän lähettää sitten "kehittyneen intuition" toisten maisteltavaksi.

Yllätyksellisen intuitiivisuuden vahvistuminen merkitsee sitä, että esimerkiksi kouluttaja/ohjaaja ikään kuin odottaa verkkoviesteistä ja –tapahtumista merkkejä, jotka kertovat jonkin oivalluksen olevan syntymäisillään – ja tarttuu niihin.

Vahvistuneen yllätyksellisen intuitiivisuuden tilassa verkkotoimija vähitellen keksii itsestään oivaltajan eli hän alkaa luoda uutta. Oivaltaja nauttii kaoottisuudesta ja siihen sisältyvistä ideoista ja hän tuottaa kommunikaatioprosessiin oivalluksia.


Etäisen läsnäolon vahvistuminen

Etäisen läsnäolon vahvistuminen merkitsee sitä, että verkkotoimija tuottaa itse ja rohkaisee toisia paikantamis- ja läsnäoloviestien lähettämiseen. Paikantamisviesti voi olla esimerkiksi, että "olen tänään työkeikalla ja kirjoittelen tätä viestiä Lahden Seurahuoneelta – puhdasta, mutta ei kovin kodikasta. Läsnäoloelämyksen tuottaminen merkitsee ennen kaikkea sitä, että verkkotoimija kertoo omista kokemuksistaan ja tuo julki tilanteisiin sitoutuneita tunteitaan ja huomaa toisten kokemuksia ja tunteita. Tietoverkkokommunikaatiossa niistä on viestittävä sanallisesti ja sovittujen merkkien avulla sen lisäksi, että kerromme niistä sanaryöpsähdyksillämme sekä rivien väleissä, ohittamisina, vastaamattomuuksina ym. tekstillisen viestinnän epäsuorilla keinoilla.

Etäisen läsnäolon tullessa tutuksi ja jokapäiväiseksi verkkokäyttäytymisessä, verkkotoimija tuottaa itsestään yhteyden luojan ja ylläpitäjän roolin eli hän alkaa tukea monenkeskistä viestintää. Yhteyden luojan ja ylläpitäjän toiminnassa korostuu henkilökohtaisten kokemusten kertominen, toisten kokemuksiin eläytyminen ja niiden yhteen saattaminen sekä läsnäolo- ja paikantamisviestien lähettäminen.


Paljastavan välittömyyden vahvistuminen

Paljastavan välittömyyden vahvistuminen näkyy siinä, ettei verkkotoimija suodata liikaa puheenvuorojensa, kysymystensä, kommenttiensa jne. sisältöä, ettei hän mieti, mitä sanoja ja ilmauksia hän käyttää. Paljastava välittömyys merkitsee käytännössä puhekielen käyttämistä, ja sitä ettei huolestu siitä, onko viesti varmasti kieliopillisesti oikein laadittu. Paljastava välittömyys tarkoittaa mieleen tulevan rohkeaa ilmaisemista ilman pelkoa virheistä ja väärinsanomisista.

Paljastavan välittömyyden vahvistuessa verkkotoimija löytää itsestään esiintyjän verkkotoimijaroolin ja hän oppii rohkaisemaan toisia henkilökohtaisuuteen. Esiintyjän toiminnassa korostuu se, että hän kertoo usein omista tiedoistaan, näkemyksistään ja/tai kokemuksistaan. Esiintyjä tuo kommunikaatioon minäviestintää.


Vangitsevan kiinnostuksen vahvistuminen

Vangitsevan kiinnostuksen vahvistuminen merkitsee, että verkkotoimija luottaa kiinnostumisiinsa ja huomaamisiinsa, mm. yllätyksellisten intuitioiden ilmestymiseen, ja hän paneutuu niihin niiden mukaisesti. Hän sallii itsensä upota tietyksi ajaksi mielenkiinnon sisälle, josta hän sitten nousee kertomaan paneutumisensa toisille.

Esimerkiksi joku opiskelija saattaa esittää kysymyksen aiheesta, jota on vain ohimennen sivuttu verkko-opiskelussa. Kouluttaja/ohjaaja havaitsee kysymyksen tärkeyden ja hän paneutuu kysymyksen aiheeseen ja tuo sitten kaikkien nähtäväksi kuvauksen ja selityksen opiskelijakysymyksen nostamasta aiheesta.

Vangitsevan kiinnostuksen vahvistuessa verkkotoimija tuottaa itselleen paneutujan verkkotoimijaroolin eli hän pystyy syventämään verkkoviestinnän sisältöjä. Paneutujan toiminnassa korostuu se, että hän keskittyy viestinnän nostamiin kysymyksiin syvällisesti, toimii vastavoimana tempoilevuudelle ja pirstaleisuudelle ja tuottaa lyhyiden ja nopeiden viestien viidakkoon jäsentyneitä ja paneuduttuja sekä keskimääräistä pitempiä puheenvuoroja.


Kerroksellisen tasapainon vahvistuminen

Otteen saaminen kerroksellisesta tasapainosta merkitsee sitä, että verkkotoimija oppii pistämään järjestykseen, mikä on tärkeintä, mihin hän reagoi ensin, mitä "poistaa" katsomatta, mitä siirtää tuonnemmaksi (ehkä unohtaakin), mihin varmasti reagoi myöhemmin, mihin antaa nopea palautteen tai kommentin, minkä kuittaa vastaanotetuksi, minkä ottaa suoritettavana tehtävänä jne. Ja kun verkkotoimija oppii "tuon kaiken", hän tekee priorisoinnit silmänräpäyksessä. Kerroksellinen tasapaino tavallaan pitää sisällään kameleonttimaisen eli joustavan mielen: on helppoa siirtyä ja suuntautua nopeasti uuteen tilanteeseen, ihmiseen, asiaan ja tehtävään.

Verkkokumppanit esimerkiksi saattavat asettua tärkeysjärjestykseen seuraavalla tavalla:

Vekku . Läheinen yhteistyökumppani, tuotteen toinen omistaja, ystävä ja innovaation lähde. Hänen viestinsä luen heti, ajattelen ja reagoin nopeasti. Suhde on sisällöllisesti vaativaa, mutta myös palkitsevaa. Jos en reagoi, selitän, miksi en eli pidän kanavan puhtaana. Viestinnän laatu: kevyttä, kuplivaa, syvällistä ja läheistä; syntyy syklisesti uutta; mukana tunnetilaviestintää.

Siri. Välttämätön yhteystaho, hallinnollinen kumppani. Reagointi noin päivän tai parin kuluessa. Viestit asiallisia ja samalla hieman ystävällisiä. Sinuttelumuodot ja paikantamisviestit jo mukana. Ei kuitenkaan oikeita tunnetilojen ilmaisuja, mutta kuitenkin harkittua emootion käyttöä .

Kerroksellisen tasapainon vahvistuessa verkkotoimijassa herää verkkoprosessien johtajan rooli eli hän huolehtii viestinnän ja siitä seuraavien toimenpiteiden käynnistämisestä ja kokoamisesta.

Verkkoprosessien johtaja toimii aloitteiden tekijänä (sekä viettelijänä ja taukojen tajuajana), hän kokoaa viestinnän sisältöjä, viestintätapahtumaa ja työskentelyehdotuksia yhteen ja jäsentää niitä.


Perusroolien muunnelmia

Kun perusroolit toteutuvat erilaisissa verkkotoimintaympäristöissä ja –tilanteissa, ne voidaan tarkentaa, kuvata ja nimetä kyseisen alueen rooleiksi.

Seuraavassa tarkastellaan perusroolien muunnelmia

Verkkokouluttajarooleina

Verkko-opiskelijarooleina

Verkkojohtamisrooleina

Verkkoasiakasrooleina