Verkkososiaalisuus
Verkkososiaalisuus syntyy ja toteutuu tilanteessa, jossa yksilö tapaa verkkokumppaninsa edessään olevan näytön kautta ja jossa hän viestii toisille reagoimalla sormin näppäilemällä näyttöön ilmestyviin sanomisiin, puheenvuoroihin, asiakirjoihin ja muihin teksteihin. Yksilö tapaa itsekseen siellä jossakin – verkossa – olevat ihmiset.
Jos tilannetta tarkastelee kasvokkain toteutuvan kanssakäymisen perspektiivistä, näyttää siltä, että siinä ei ole lainkaan sosiaalisuutta. On vain yksilö – tietokone –suhde. Kuitenkin verkkovuorovaikutuksessa ollaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa, ja siksi se on sosiaalinen tapahtuma.
Verkkososiaalisuutta voi luonnehtia yksin – yhdessä –sosiaalisuudeksi, kun taas kasvokkainen sosiaalisuus on yhdessä – yhdessä –sosiaalisuutta (jaetussa fyysisessä tilassa syntyvää yliyksilöllistä yhteisyyttä). Tietoverkossa yksilöt rakentavat verkon välittämien viestien kautta "sosieteensa". Verkkososiaalisuus on välittynyttä sosiaalisuutta.
Välittynyttä sosiaalisuutta voi myös kutsua mielikuvasosiaalisuudeksi, sillä tietokoneella työskentelevät ihmiset itse(kseen) omien tulkintojensa kautta hahmottavat verkkokumppaninsa; heidän tunteensa, ajatuksensa ja aikomuksensa. Vuorovaikutusprosessi tarkentaa ja muuttaa yksilöiden mielikuvia toisista, mutta perustilanne säilyy aina samana: luon itse kumppanieni välittämien viestien kautta kuvani heistä ja heidän pyrkimyksistään.
Verkkososiaalisuus on individualistista sosiaalisuutta. Se ei ole jaettua, yhteistä sosiaalisuutta muuten kuin verkon välittämien mielikuvien yksilöllisissä tulkinnoissa. Individualistinen sosiaalisuus merkitsee kuitenkin sitä, että verkkoihmiset sekä heidän kanssakäymisensä ja tavoitteellinen työskentelynsä syntyy toisten ihmisten muodostaman kontaktipinnan kautta. Yhteisyys – vaikkakin välittynyt ja primaaristi yksilöllisesti tulkittuna – syntyy kanssakäymisessä ja muodostaa sosiaalisuutta. Verkossakaan ei olla yksin, vaan yhdessä, mutta yksin yhdessä.
Individualistinen yksin – yhdessä –sosiaalisuus pukeutuu, saa asunsa verkon faktisen luonteenpiirteiden ja niiden läpi syntyvien verkkotoimijaroolien jännitteessä, verkkoemotionaalisuuden ja –rationaalisuuden kautta sekä verkkopersoonallisuuksien ja –identiteettien kehkeytymisessä.
Tietoverkon kerroksellisuus, yllätyksellisyys jne. pakottavat sosiaalisuutta kuormittavan tasapainottomaksi, hukassa olevan tavoittamattomaksi jne. Kehittyvät verkkotoimijaroolit taas tuovat siihen päällekkäisyyksiä kestävää tasapainoa, herkkyyttä löytää odottamattomuuksista oivalluksia jne. Kommunikatiivisen verkon omat luonteenpiirteet pyrkivät estämään yksin – yhdessä –sosiaalisuuden syntymistä, kun taas verkkokokemusten synnyttämät ja vahvistamat verkkotoimijaroolit aikaansaavat aidon ja hedelmällisen verkkososiaalisuuden oppimista. Tämä verkkososiaalisuuden muotoutumisen jännite – verkon luonteenpiirteiden tuottama paine kohtaamattomuuteen ja kehittyvien verkkotoimijaroolien synnyttämä vuorovaikutus – on myös perusta verkkoyhteisöllisyyden kehkeytymisessä.
Verkkoemotionaalisuus tuo verkkososiaalisuuteen vahvan individualistisuuden: yksilöiden omat tunnereaktiot virittävät syntyvää verkkososiaalisuutta. Verkkorationaalisuus antaa verkkososiaalisuuden sisällölle vahvan fragmentaaris-intuitiivisen luonteen. Verkkopersoonien kehittyminen taas tuo verkkososiaalisuuteen vaihtoehtoisia ja prosessuaalisia kumppaneita ja muotoutuva verkkoidentiteetti antaa verkkososiaalisuudelle rohkeuden värin. Kypsä verkkososiaalisuus on rohkeiden ihmisten dynaamista ja monimuotoista kanssakäymistä, joka on avointa jatkuvalle uudestisyntymiselle.
Verkkososiaalisuus on paradoksi: sitä ei synny, jos verkkoihmiset eivät kasva rohkeiksi yksilöiksi. Verkkokanssakäyminen pyrkii katoamaan yksilöiden mielikuvallisuudeksi, elleivät yksilöt opi jakamaan mielikuviaan ja sen kautta luomaan yhteistä mielikuvien kohtaamistodellisuutta.