Innostava johtaminen on katalysaattorina toimimista

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saattaa kuulostaa paradoksaaliselta, mutta itseohjautuva toiminta ei ohjaudu itsestään. Tarvitaan joku, joka virittää ja ylläpitää aitoa dialogia silloin kun sellainen ei ota syntyäkseen. Tarvitaan joku, joka koordinoi yhteisöllisten päätösten tekemistä toiminnan päämääristä silloin kun erilaiset ehdotukset päämääristä uhkaavat tukahduttaa toinen toisensa. Ja tarvitaan joku, joka kannustaa tutkimaan asioita pintaa syvemmältä silloin kun on houkutus tyytyä ensimmäisenä mieleen tuleviin ratkaisuihin. Sanalla sanoen tarvitaan innostajaa.

Jean Claude Gilletin (1995) mukaan innostajana toimiminen näyttäisi edellyttävän innostajalta osaamista kolmella eri tehtäväalueella. Gillet puhuu helpottamiseen ja välittäjänä toimimiseen liittyvistä tehtävistä, tuotannollisista tehtävistä, sekä tehtävistä, jotka edesauttavat valaistumista (Kurki 2000, 77-79).

Helpottamisen ja välittämisen tehtävää toteuttaessaan innostajat ovat fasilitaattoreita, ryhmän elämän helpottajia, organisoijia, tavoitteiden ja metodien asiantuntijoita, kommunikaatiorakenteiden luojia, keskustelun ja reflektion koordinoijia sekä strategioiden suunnittelijoita. Fasilitointi perustuu ryhmäprosessien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Fasilitoinnilla lisätään monimuotoista keskustelua ja herkistetään luovuutta ja helpotetaan näin tavoitteen toteutuminen.

Tuotannollisessa tehtävässä innostajan haasteena on kanavoida ryhmässä olevaa energia toiminnaksi, jonka tuloksena syntyy tuotos. Perinteisessä sosiokulttuurisen innostamisen projekteissä tämä tuotos voi olla esitys tai performanssi. Yhdistystoiminnan kontekstissa tuotos määräytyy yhdistyksen tarkoituspykälän määrittämien toiminnallisten tavoitteiden mukaisesti.

Gilletien mukaan innostajan tehtävänä on myös luoda edellytyksiä valaistumiselle. Valaistumista ei tässä käytetä sanan uskonnollisessa merkityksessä vaan pikemminkin sillä viitataan jo aiemmin puheena olleisiin havahtumisen hetkiin, joissa sinänsä voi olla jotain piirteitä, joita voisi kutsua pyhiksi. Keskeisellä sijalla ovat tunteet, asenteet ja havaintokokemuksen ulkopuolelle jäävät ilmiöt. Innostaja pyrkii selkeyttämään näitä toiminnallaan sekä mahdollistamaan näin ryhmän sosio-affektiivisen kiinteyden löytymistä. Kun innostamisen ideologia ja metodologia tuodaan fasilitoivaan johtamiseen, toiminta syvenee ja jalostuu. Fasilitaattori ei ole enää vain helpottaja, vaan valaistumisen tuoja sekä yhteisön puolesta ja kanssa taisteleva innostaja. Valaistuminen luo tilaa utopioille, vapauttaa puhetta, selkiyttää tunteita, edistää sosiaalista kiinteyttä, lisää motivaatiota ymmärrystä ja tietoisuutta sekä toiminnan tavoitteellisuutta (Kurki 2000, 79).