Julkisen sosiologian projekti/Julkinen sosiologia 2018 / Public sociology 2018/Johdatus: Setlementtisosiologia julkisen sosiologian historiana

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Setlementtisosiologia julkisen sosiologian historiana (eli 8.3.2018 tapaamisen asiaa)

Juha Suoranta

Julkisen sosiologian ajatus nousi voimallisesti esiin vuoden 2004 American Sociological Associationin (ASA) vuosittaisessa konferenssissa. Yhdistyksen tuolloinen puheenjohtaja Michael Burawoy korosti esitelmässään sosiologien tehtävää keskustella julkisuudessa ja tehdä erilaisia yleisöjä puhuttelevaa tutkimusta (Burawoy 2004). Kysymykset sosiologisen tutkimuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä ja julkisen sosiologian tehtävistä eivät olleet uusia, sillä niistä oli keskusteltu aiemmillakin vuosikymmenillä Yhdysvalloissa (eritoten 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla).

Itse asiassa nämä kysymykset palautuvat aina tieteenalan syntyyn 1800-luvun lopulle. Kuten Joyce Williams ja Vicky MacLean (2015) osoittavat, kiitos sosiologian tieteenalan yleensä ja erityisesti julkisen sosiologian synnystä Yhdysvalloissa kuuluu paljolti progressiiviseksi kutsutulla aikakaudella (1890–1920) toimineille naissosiologeille. Heitä voi hyvin perustein kutsua julkisiksi sosiologeiksi.

”Their sociology was defined preeminently by the desire to develop a pragmatic science for social reform and social justice. Their vision of social science was unequivocally aimed at combining research and practice to bring about much needed social changes and to help ease the misery and pain caused by emerging social problems.” (Williams & MacLean 2015, 1.)

Varhaisen sosiologian vaihetta kirjoittajat kutsuvat setlementtisosiologiaksi, koska sosiologit asettuivat asumaan teollistumisen ja maahanmuuton seurauksena syntyneiden suurkaupunkien köyhille alueille perustettuihin setlementeiksi kutsuttuihin taloihin. Köyhille alueille asettumisen tavoitteena oli saada kosketus ihmisiin, jotka olivat joutuneet tai vaarassa joutua – Karl Polanyin (2016) ilmaisua käyttäen – kapitalismin ”saatanallisen myllyn” jauhamiksi. Välitön yhteys köyhhien ihmisten kanssa antaisi mahdollisuuden sekä auttaa heitä että olla perillä heidän elämästään ja elinolosuhteistaan.

Ihmisten elinolosuhteiden parantamisen oli myös nobelisti Jane Addamsin (1860–1935) vuonna 1889 yhdessä elämänkumppaninsa Ellen Starrin kanssa Chicagoon perustaman Hull House-nimisen setlementin tavoite. Samalla setlementissä saatettaisiin edistää yhteiskunnallisesti tärkeitä kysymyksiä koskevaa sosiologista tutkimusta, kuten käy ilmi Julia Lathropin (1858–1932) viisi vuotta Hull Housen perustamisen jälkeen esittämästä keskustelupuheenvuorosta. Hän osallistui 21. Annual Session of the National Conference of Charities and Correction -tapahtumaan, jossa hänen oli toivottu puhuvan aiheesta Hull House sosiologisena laboratoriona. Puheenvuoronsa alussa hän luettelee setlementin toimintamuotoja (kerhot, luennot, retket) ja päätyy lopuksi kertomaan setlementissä siihen asti harjoitetusta sosiologisesta tutkimuksesta:

”As a piece of sociological investigation, I think perhaps the most satisfactory thing in this connection would be to refer to the maps made in 1892. At that time the government conducted a so-called “slum investigation ” in certain large cities, among them Chicago. Hull House borders upon the district chosen for investigation, and the person appointed to carry on the work was a resident of the House. As the schedules were brought in, the facts as to wages and to nationality were taken off, and later indicated in color and symbol upon surveyors’ maps of the district, thus giving a graphic presentation of a house-to-house canvass. They afford a vivid idea of the wage penalty required of foreigners for being unskilled, ignorant, and unassimilated; and they indicate with unflattering clearness the financial prosperity of the native-born population, who are pursuing unholy avocations on the eastern side of the district examined. Then, too, a resident of the House who came to us out of the East, bringing with her excellent training in household economics and the chemistry of food, spent several months in collecting dietaries, which have since been published. The House is constantly adding to its stores of recorded data upon all the matters with which it has to do, and I think it is not too much to say that it furnishes from the information it has gathered a considerable fund of sociological material.” (Lathrop 1894, 317–318.)

Addamsin, Lathropin ja muiden sosiologian pioneerien toimintaa ohjasi käytännöllinen sosiologia, jonka aatteelliset lähtökohdat olivat uskonnollisissa liikkeissä, naisasialiikkeessä, sosiaalireformismissa ja työväenliikkeessä:

”Settlement sociology encompassed a sociology of praxis based on a paradigm that informed the work of sociologists active in the social gospel and feminist pragmatist movements of the Progressive Era” (...) ”The ’neighborly relations’ paradigm which guided the settlement method of praxis developed among a group of social reformers, some religious, some feminist, and all champions of social democracy and of social justice. These self-identified sociologists believed that social science could be used to bridge the growing gap between the rich and poor in the United States and to address the emerging problems associated with industrialization, urbanization, and immigration. (...) As part of a progressive movement, settlement houses offered a place for service-minded college and seminary educated women and men to move into urban neighborhoods and take up residence in areas housing the poor, particularly immigrants and their families who typically lived in tenements and worked in factories. In many respects settlements were the first graduate programs of sociology, providing laboratories for the collection of data put to use in documenting and remediating the needs of community members who were neighbors. Only by becoming active members of these communities could middle-class residents come to understand first-hand the standpoint and interests of those they sought to help. Most important, by taking up residence and developing neighborly relations, the interests of settlement workers and community members melded and the interests of one became the interests of the other. Thus in conducting research, and in sharing knowledge and education in communities, members were empowered to advocate and to take action in behalf of their own needs.” (Williams & MacLean 2015, 2.)

Setlementtisosiologiasta kirjoittaneet Joyce Williams ja Vicky MacLean toivovat, että tieteenalan alkutaipaleen tunteminen auttaisi sosiologiaa eteenpäin: ”By studying the past we have opportunity to learn important lessons to help us navigate a future path for a sociology grounded in its historical promise as an agent of social change” (mt, 1).


Lähteet

Burawoy, Michael (2004) For Public Sociology. American Sociological Review 70, 4–28. http://burawoy.berkeley.edu/PS/ASA%20Presidential%20Address.pdf

Lathrop, Julia (1894) Hull House as a Sociological Laboratory. Proceedings of the National Conference of Charities and Correction, 313–319. https://quod.lib.umich.edu/n/ncosw/ach8650.1894.001/337?view=image&size=100

Polanyi, Karl (2016) Suuri murros [1944]. Suom. Natasha Vilokkinen. Tampere: Vastapaino.

Williams, Joyce & MacLean, Vicky (2015) Settlement Sociology in the Progressive Years: Faith, Science, and Reform. Leiden & Boston: Brill. (Kirja on Tampereen yliopiston e-kirjastossa)