Julkisen sosiologian projekti/YKT200 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2021/Apinoiden planeetta

Viikkotehtävä 1

Ryhmämme pohti seuraavia teemoja teoksesta C. W. Millsin (2015) Intellektuaalinen ammattitaito [1] (teoksessa Mills: Sosiologinen mielikuvitus. Helsinki: Gaudeamus):

Sosiologin kognitiivinen työ: Sosiologin on rakennettava näkökulmien verkostoa ja suhteutettava ne historialliseen ja sijaintiin liittyvään kontekstiin. Sosiologinen mielikuvitus on iso voimavara, joka auttaa ymmärtämään, että on syntynyt tiettyyn kontekstiin ja että jokaisessa yhteiskunnassa eletään sosiaalisten konstruktien varassa. Ihmiset pitävät sosiaaliset konstruktit itsestäänselvyytenä, mutta sosiologi ymmärtää, että eivät ei ole itsestäänselvyys, vaan ne rakentuvat ja muuntuvat erilaisten tapahtumien myötä ja että niitä voi muuttaa. Mills korostaa jatkuvaa muistiinpanojen tekemistä ja elämän pyöriminen sosiologisen ajattelun ympärillä, mutta se voi olla hyvin haastavaa ja olla kognitiivisena taakkana. Sosiologi kyynistyy helposti, kun oppii yhteiskuntien huonommista kehityksenkuluista ja jatkuva sosiologinen mielikuvitus voi olla henkisesti raskas tästä syystä.

Objektiivisuus: Ryhmämme pohti objektiivisuuden utopistisesta tavoittelusta ja sen mahdottomuudesta. Sosiologille objektiivisuus on tärkeä työkalu, mutta tutkimusta tehdessä ei ole mahdollista tarkastella asioita kaikista mahdollisista näkökulmista (tällöin tutkimus olisi mitäänsanomaton). Mills puhuu tästä, että jos puolustaa yleistä näkemystä oman näkemyksen sijaan, niin hänen sanansa kaikuisivat tyhjille korville. Toisaalta subjektiivisessa tutkimuksessa tulee vastaan eettiset onglemat, vaikka ottaisikin monta näkökulmaa tutkimukseen mukaan (mistä näkökulmasta pohditaan, onko utilitarsmi paras mahdollinen) Tässäkin tutkijalla on taakka.

Käsitteiden käyttö ja selkeys: Onko ammatti-Jargon tietyissä tieteenaloissa hyväksyttävää (Lääkärin tutkimus vs. Sosiologinen tutkimus, Toisaalta molemmilla eri kohderyhmä). Lääkärin neurologinen tutkimus ei välttämättä tavoita tavallista kansalaista, mutta sosiologinen tutkimus yleensä tavoittelee suurempaa joukkoa. Toisaalta pitäisikö kaiken tieteen olla saatavilla kaikille riippumatta kohderyhmästä. Tarviiko tieteellistä kieliasua, jotta lukija ymmärtää ja osaa asennoitua siihen, että teksti on tieteellinen, vai riittääkö tieteellisen tutkimuksen rakenne.

Määrällinen tutkimus ja sen universaali ymmärrettävyys: Sosiologinen mielikuvitus on tärkein työkalu sosiologille, mutta määrällinen tutkimus saavuttaa niitä, joilla ei ole sosiologista mielikuvitusta tai joilla on erilainen mielikuvitus. Kukaan ei jaa samaa sosiaalista mielikuvitusta, kaikilla on oma verkosto joka on rakentunut niiden subjektiivisista kokemuksista ja tiedosta, mitä he ovat oppineett. Voidaan puhua Millsin mukaisesta perusjoukon tuntemisesta (vaatii sosiologista mielikuvitusta ja usein näyttäytyy laadullisena tutkimuksena) ennen otosten ottamista (Otoksen ottaminen liittyy määrälliseen tutkimukseen, jossa selvitetään että onko uskomukset ja käsitykset perusjoukosta[laadullinen tutkimus] totta.). Määrällinen tutkimus saavuttaa ihmisiä, koska se konkretisoi sosiaalisen mielikuvituksen päätelmät perusjoukosta. Mills painostaa, että ei saa olla journalisti, mutta konkreettista määrällistä tutkimusta esittäessä ihmiset ns. ”puhuvat samaa kieltä”.

Viikkotehtävä 3

Viikkotehtävänä on tätä kertaa varten lukea ranskalaiskirjailija Édouard Louis'n romaanin Ei enää Eddy (2019) ensimmäisestä luvusta "Kohtaaminen" (teksti on Moodlen aineistokansiossa) ja pohtia ryhmässä, miten valta ja luokittelu(t) tulevat esiin tekstissä?

Valtasuhteet ja luokittelu:

-Isä on perheen omistaja ja suojelija. (väärällä tavalla) Valtarakenne ei ole hyvä.

-Valta oli myös miehen kohdistama naiseen. Omistussuhde naiseen.

-Uuden ja kokeneemman jäsenen suhde tietyssä yhteisössä. Kielellisesti voidaan alistaa valtasuhdetta ja toista osapuolta.

-Opitun maskuliinisuuden vaikutus miehen käyttäytymiseen

-Vahvemman ja heikomman valtasuhde.

-Alkoholin valta ihmisille ja niiden käyttäytymiseen.

-Isot ja pienet (luokka-asetelma) Työväen luokalle on asetettu oletuksia ja tätä kautta valtasuhteita.

-Ihmiset valtasuhteessa eläimiin.

-Väkivallan kautta vallan näyttäminen. Valta-asema aiheuttaa sen että esim. pelon takia voi pelätä fyysistä uhkaa.

-Eddyn passiivisuus antoi enemmän valtaa kiusaajille. Valtarakenteet näkyvät Eddyn ajatusmaailmassa ja oikeuttavat kiusaajien toiminnan (poistaa vastuuta yksilöiltä hänen ajatusmaailmassa).

-Häpeä omasta asemasta ja esittäminen jotain muuta kuin mitä on tapahtunut. (hampaiden oikominen)

-Normin luominen ja ylläpitäminen on vallankäyttöä. Kaikki ovat huonohkossa asemassa jolloin yhteiskunnan valtarakenteita saatetaan purkaa keskenään ja luoda omia rakenteita. Poikkeavuus fyysisessä koossa poisti valtaa perheen sisällä.

Viikkotehtävä 4

Viikkotehtävänä on tätä kertaa varten keskustella ryhmässä teksteistä Suvi Salmenniemi Kiinnittävät ja kuluttavat siteet [4] ja Juha Suoranta ja Sanna Ryynänen Yksitoista teesiä (teoksessa Taisteleva tutkimuksessa, 2014):

Sukupuolittunut näkökulma:

- Naisilla on edelleen useammassa yhteiskunnassa suurempi vastuu lasten kasvattamisesta ja kotitöistä. Heittääkö kapitalistisen yhteiskunnan aiheuttama stressi ja uupumus bensaa näihin liekkeihin?

- Performatiivinen sukupuoli: yhteiskunnan sukupuoliroolit muuttavat yksilöiden subjektiivista ulosantia työssä jaksamisen suhteen (esim. miehet eivät usein uskalla näyttää uupumista, sillä se nähdään ei-miehisenä piirteenä).

Markkinayhteiskunnan vaikutus yksilölle:

- Talousasioissa ei oteta huomioon ollenkaan kotitöitä ja taustatöitä. Niitä ei mitata eikä niistä makseta. Jäävätkö ei-palkalliset työt ja niiden vaikutukset yksilöön pimentoon?

-Tunteet, aistit ja psyyke ovat alttiina kapitalistisen yhteiskunnan oletuksille. Kapitalismi luo mielikuvan tunteiden aistien ja psyykkeen jaksavasta roolista (jos tunteissa, aisteissa tai psyykkeessä on ongelmia niin se on yksilön syy, eikä kapitalistinen yhteiskunta vaikuta näihin ollenkaan).

- Self-help ajattelumalleilla pitäisi päästä eroon uupumisesta ja stressistä (mind-over-body ja victim-blaming).

- Työkyvyn ylläpitäminen sysätty yksilölle ja työkyvyn ylläpitämisen narratiivi kaapattu (yksilö tuntee tekevänsä jotain väärin, jos ei tee aloitetta työkyvyn ylläpitämiseksi).

- Kapitalistisessa yhteiskunnassa yksilö kehitetään työtä varten eikä elämistä varten (työ nähdään elämää määrittävänä tekijänä ja se kiedotaan osaksi psyykettä lapsuudesta asti. Esim. kysymys ”mitä haluat isona” on usein uraorientoitunut)

Tiedon tuska ja dystooppiset tulevaisuudet:

- Henkinen uupuminen voi olla nyt pahempaa kuin ennen, koska määränpäänä on joko taloudellinen köyhyys ja siitä kumpuavat sosiaaliset ongelmat tai ekokatastrofi.

Taistelevan tutkimuksen teesit:

- Taistelevan tutkijan rooli: Tutkijana ei saa nostaa itsensä alustalle tutkittavien yläpuolelle. Tutkijalla vastuu rakentaa todellista kuvaa (kielellisillä keinoilla ei saa hakea sääliä, vihaa, tai muita tunteita tutkittavia kohtaan). Tutkittavilta ei saa viedä toimijuutta pois.

- Monet teesit peilaavat Millsin mielipiteitä ja elämänvaiheita tutkijana

- Hyvässä taistelevassa tutkimuksessa tutkija valitsee subjektiivisesti aiheen ja näkökulman, mutta tarkastelee sitä objektiivisesti. (Lähtökohtana havaittu ongelma yhteiskunnassa, mutta tarkoituksena on tuoda ongelman totuudet mahdollisimman hyvin ilmi)

Viikkotehtävä 5

Kaunoskirjallisuus kahlittu aikaan

- Kaunokirjallisuudessa ajan henkeä. Yhteiskuntatutkimus on aina sidonnainen tiettyyn aikaan ja paikkaan. Ajan kuluessa tulkinnat voivat muuttua helposti kaunokirjallisuudessa. Kaunokirjallisuudesta otetaan vaikutteita myös tutkimusteksteihin. Ensimmäisen kerran luettuna saatat tehdä tiettyjä tulkintoja, kun taas myöhemmin, jos ajattelet asiaa eri kontekstista, voi tulkinnatkin muuttua.

Kaunista, mutta epäpätevää tutkimusta?

- Fiktio edistää abstraktia ajattelua. Fiktiivinenkin teksti voi olla todella merkittävä yhteiskunnallisella tasolla. Kaunokirjallisuudellakin voi ottaa enemmän kantaa, kuin tutkimuksella. "Perustuu tunteisiin". Yhteiskunnallista keskustelua voi popularisoida hyvin kaunokirjallisuuden avulla. Kaunokirjallisuus ei välttämättä kuitenkaan voi tarjota yhtä kattavasti faktoja, kuin tutkimuskirjallisuus. Toisaalta laadulliset tutkimukset perustuvat usein haastatteluihin ja henkilöiden omiin kokemuksiin ja kaunokirjallisuudessa voi samalla tavalla olla käytetty erilaisia kuvauksia yhteiskunnasta joko toisten tai omin silmin nähtynä.

Samanlaisia metodologisia tapoja tutkimuksen kanssa

- Kaunokirjallisuudenkin kirjoittajalla voi olla haastateltuja lähteitä, inspiraatioita ja havaintoja, jotka perustuvat faktoihin. Tutkimuskirjallisuudessa kuitenkin lähdetään selvittämään tiettyä asiaa, kun taas kaunokirjallisuudessa ei. Parhaaksi tutkimukseksi voidaan ajatella sellaista, mikä nostaa epäkohtia esiin. Kaunokirjallisuudessakin voidaan tehdä samaa. Kaunokirjallisuus voi olla kuvailevaa yhteiskuntatiedettä tiettyyn aikaan perustuen. Tässä kuitenkin subjektiivisuus vahvasti esillä monesti.

Tieteen teon tavat muuttuvat, voidaanko vanhojen toimintamallien takia hylätä jo tehty tutkimus?

- Kaunokirjallisuutta voisi verrata kuvaan. Se voi olla paikkansapitävä ja kantaa ottava, mutta toisaalta sitä pitäisi ajatella niin, että se ei itsessään ole tutkimusta vaan sitä voidaan käyttää myöhemmin tutkimuksessa. Hypoteeseja, joita esitetään kaunokirjallisuudessa, ei välttämättä ole todennettu faktoiksi. Tiede muuttuu koko ajan. Aikaan sidottua, mutta ei poista vanhan tutkimuksen arvoa, vaikka tiede muuttuu jatkuvasti.

Tutkimuksen tulisi ylittää omat kehyksensä

- Tutkimus tulisi nähdä laajemmin. Historiallisesti monia asioita on nähty tutkimuksena. Kaunokirjallisuudessa on ollut sallivampaa kirjoittaa fiktion muodossa olevaa yhteiskunnallista kannanottoa, koska tutkimuksen kirjoittaminen olisi ollut jopa laitonta. Kaikki kirjallisuus voidaan nähdä yhteiskunnallisena, mutta ei ehkä tutkimuksena tämän ajan metodologisin kriteerein katsottuna.

Viikkotehtävä 6

Yleisesti äänimaisemista

Pohdimme eri tilojen erilaisia äänenkäytön normeja. Kirjastossa on erilaisia äänenkäytön tiloja: ryhmätyötilat, lukusalit ja hiljaiset salit. Julkisessa liikenteessä normit vaihtelevat, toisten mielestä bussissa saa kuunnella musiikkia ilman kuulokkeita, toisia se ärsyttää. Pohdimme toisten äänenkäytön aiheuttamia tunnereaktioita, esimerkiksi sitä, miksi toisten meluaminen bussissa häiritsee meitä usein niin kovasti. Koemmeko, että meillä kuuluisi olla valta valita oma äänimaisemamme? Johtuuko ärtymys siitä, että joku toinen ottaa vallan äänimaisemasta, joihin heillä ei meidän mielestämme ole oikeutta? Koimme, että äänimaisema voidaan nähdä osana henkilökohtaista tilaa.

Suvivirsi äänimaisemana

Ryhmämme valitsi tarkasteltavaksi 100 suomalaista äänimaisemaa -sivustolta ääninauhan, jolla suvivirttä lauletaan yhteislauluna. Koko ryhmälle syntyi äänimaisemasta kuva koulun päättäjäisjuhlista, laulettiin laulua sitten juhlasalissa tai kirkossa. Mielenkiintoista oli, että kappaleen uskonnollisesta merkityksestä huolimatta jokaiselle syntyi äänimaisemasta muisto kevään alkamisesta ja koulun päättäjäisistä, ei uskonnollisuudesta. Osalle muistoon äänimaisemasta ei liittynyt mitään uskonnollista. Äänimaisema siis erottui itse lauletun kappaleen lyriikoiden todellisesta merkityksestä, ja itse äänimaisema synnytti muiston, jonka pohjalta maisemaa tulkittiin. Äänimaisemaan liittyi tunnelmia: loman odotusta ja jännitystä.

Pohdimme laulua äänimaisemana. Laulun aikana kukaan ei halua sooloilla ja rikkoa äänimaisemaa. Tämä tulee äänitiedostossa esille esimerkiksi siinä, että jokaisen säkeistön alussa laulu lähtee hiljaa ja epäröiden: kukaan ei halua laulaa väärin, sillä se kiinnittäisi muiden huomion ja olisi noloa. Äänimaisemaan liittyi myös muistoja murrosiästä ja siitä, kuinka murrosiän äänenmurroksen vuoksi ei välttämättä uskaltanut laulaa, ettei vain kuulostaisi väärältä kyseisessä laulun rakentamassa äänimaisemassa.

Äänentutkimuksen näkökulmasta ennen kappaletta kuultua puheensorinaa voidaan pitää perusäänenä, jonka kappaleen alkusointujen soittaminen pianolla, signaali, rikkoo. Jokainen tietää alkusointujen soidessa, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Laulun aikana vain tietynlainen äänenkäyttö on sallittua, yhteislaulu on hyvin rajaava äänimaisema suhteessa äänenkäyttöön. Pohdimme myös äänimaailman erottavia ja yhdistäviä aspekteja. Musiikki äänimaailmana voi erottaa toisistaan ne, jotka tuntevat kappaleet sekä he, jotka eivät tunne. Kyseisen kappaleen uskonnollisuus nostaa esille myös toisen erottavan aspektin.

Äänitiedoston alussa kuuluu myös yskäisy, jonka pohjalta pohdimme lyhyesti, onko yskäisyn merkitys osana äänimaisemaa muuttunut koronapandemian myötä. Ennen se oli neutraali osa äänimaisemaa, nykyään bussissa yskiminen kääntää päitä ja aiheuttaa pahennusta.

Viikkotehtävä 7

Viikkotehtävänä on tätä kertaa varten lukea Suopajärven ym. artikkeli Tunteilla on väliä (https://journal.fi/elore/article/view/77809/47791) ja keskustella siitä ryhmässä (artikkeli löytyy myös Moodlen aineistokansiosta).

-Kansainvälistä tutkimusta tehdessä on otettava huomioon sanojen erilaiset tarkoitusperät esimerkiksi. Arabian ”Ya’aburnee”, joka kuvastaa sitä tunnetta, kun haluaa kuolla ennen toista ihmistä, koska ei pystyisi kestämään elämää ilman sitä. Tälläisille sanoille ei ole suoraa käännöstä, joten voi olla, että ihmiset toisesta kulttuurista eivät täysin ymmärrä niitä tai pysty samaistumaan niihin, jolloin sanan tarkoitus voi kadota.

-Tunteiden kuvaaminen etnografisessa tutkimuksessa voi olla kannattavaa, mutta esimerkiksi haastateltavan ihmisen tunteita voi olla erittäin vaikeata kuvailla tarkasti (kirjoita tutkimukseen, että henkilö sanoi, että häntä pelottaa asia X, vain jos henkilö on sanonut näin). Kehonkieltä tai muita reaktioita lukemalla ei tulisi päättelemään ihmisen tunnetilaa, sillä se voi mennä helposti väärin tai johtua muusta syystä.

-Omien tunteiden kuvaaminen osana tutkimusprosessia voi olla hyödyllistä tutkimuksen lukijalle, sillä vaikka kuinka paljon yrittäisi tunteiden vaikutusta tutkimukseen ei voida poistaa. Se toisi totuudenmukaisempaa ja läpinäkyvämpää kuvaa tutkimukseen ja sen prosesseihin. Yleensä vasta elämänkerran yhteydessä (jos sellainen tehdään) voi saada kuvan tutkijan ajatusmaailmasta ja miten se on voinut vaikuttaa hänen tutkimuksiin.

-Aiemmin kurssilla puhuttiin siiitä, miten sosiologinen ajattelu ja tiedostaminen lisää tuskaa. Ei voi olla ajattelematta vääränlaisia valtasuhteita ja yhteiskunnallisien ongelmien jatkuva tiedosteleminen voi johtaa uupumukseen. Nyt tässä artikkelissa verrataan etnografisen kenttätyön lopettamista suhteen päättymiseen. Onko sosiologille mitään armoa?

-Täytyy olla empatiaa, että voi onnistuneesti tehdä etnografista tutkimusta herkistä aiheista. ihminen kokee tunteita, miksi ne pitäisi tutkimuksessa kieltää? tiede ja tutkiminen SAA herättää tunteita, se ei saa vaikuttaa tutkimusTULOKSIIN, mutta tunteiden kautta voi löytää jotain uutta – erityisesti tutkimusvaiheessa tunteilla on merkitystä. voiko ilman empatiaa olla hyvä etnografi?

-Ryhmällemme ei ollut tullut mieleen, että tutkijan tunteilla on roolia muissakin kuin haastattelutilanteissa

-Helpottavat asiantuntijaroolin ylläpitämistä kentällä – selvät sävelet omasta suhteesta tutkittaviin tai tutkittavaan ilmiöön

-Tutkija tuottaa tietoa sosio-ruumiillisena kokijana – ajattelussa korostuu tutkijan rooli aktiivisena toimijana, ihmisenä ihmiselle, myös tutkimustilanteessa

-Perusopintokurssin kirjassa Demokratia suomalaisessa lähiössä -kirjassa joka luettiin jollain peruskurssilla oli tosi hyvin avattu myös tutkijan kokemia epäonnistumisia ja näiden epäonnistumisten herättämiä negatiivisia tunteita