Julkisen sosiologian projekti/YKTA01 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2019/Keep calm and lukupiiri

16.9.2019 Yhteiskuntatutkijan intellektuaalien ammattitaito

• C.W. Millsin (2015) Intellektuaalinen ammattitaito inspiroi arkipäivän tilanteiden huomioimiseen ja havainnointiin. Teksti valoi luottoa omiin kokemuksiin ja kannusti liittämään teorian konkretiaan. Teimme yhteyden Weberin tekstiin Tiede ammattina ja kutsumuksena.
• Puhuimme keskustelun tärkeydestä ja refleksiivisyydestä, joka voi toteutua mm. seminaareissa, luennoilla ja lukupiireissä. Staattisessa nettkeskustelussa dialogi ei välttämättä toimi. Kirjoittaessa omasta tekstistä saattaa tulla niin henkilökohtainen, että sen muuttaminen voi tuntua vaikealta. Tällöin omiin asemiin saattaa lukkiutua. Toisaalta ajattelu ja kirjoittaminen kulkevat käsikädessä, tapahtuu jatkuvaa muovautumista.
• Mielikuvitus yhteiskuntatieteellisessä käytössä: ilmiöiden ja ongelmien sanoittaminen vaatii luovuutta ja mielikuvitusta. Tutkijan mieli on hänen tärkein työkalunsa. Siihen liittyy yhteyksien näkeminen eri asioiden välillä, tutkimuksen ja henkilökohtaisten kysymysten yhteenliittäminen sekä isojen kokonaisuuksien hahmottaminen. Myös ”kykyä siirtyä näkökulmasta toiseen”. Sosiologinen mielikuvitus erottaa yhteiskuntatutkijan pelkästä teknikosta.
• Yhteiskuntatutkija ei saa jumiutua tieteenalojen rajoihin. Hän uskaltautuu normien ja totunnaisuuden ulkopuolelle. Hän hyödyntää tiedonkeruumenetelmiä luovasti eikä jumitu liiaksi teknisiin seikkoihin. Hän pohtii ilmiöiden eri ääripäitä ja vastakohtaisuuksia, suhteuttaa asioita uusiin mittasuhteisiin: ajatusleikit ja ideoilla leikittely
• Historian tietämys on osa käsityöläisyyttä. Myös arkiset ja popkulttuuriset julkaisut avautuvat historian kautta
• Mitä tulisi tehdä: Ei kapulakielisyyttä, tieto kaikkien saavutettavissa, pitää pyrkiä ymmärrettävyyteen, myös omat ajatukset ovat tällöin selkeitä. Ajattelun loogisuus ja argumentointi osa käsityöläisyyttä. Kielen ulossulkevat mekanismit on otettava huomioon. Tutkijayhteisössä vältettävä turhia arvohierarkioita ajattelijoiden välillä, esim. opiskelija voi perustellusti kritisoida professorin ajattelua
• Käsityöläisyyteen liittyy jokapäiväinen eettinen ja moraalinen pohdinta.
• Yhteiskuntatieteilijän työkaluilla saadaan aikaan ajattelun työkaluja muille, toisaalta asiantuntijavallan huomioiminen. Ymmärrettävä tutkimus on toisten poimittavissa. Näin tutkimus voi myös vaikuttaa yhteiskuntaan. Pohdimme jonkun verran yhteikuntatutkijan roolia aktivismin ja politiikan kentällä.

19.9.2019 Päiväkirjojen purku

• Aloitimme tapaamisen käymällä läpi jokaisen päiväkirjamerkinnät.

• Löysimme yhtäläisyyksiä merkinnöistämme. Niistä arkirutiineista, jotka tavallisuudellaan viehättivät luoden mielenkiintoisia ajatuksia ja keskustelua.

• Useimpiin merkintöihin liittyi ruoka, hoiva, hygienia, opiskelu ja keskustelut läheisten kanssa.

• Velvollisuudentunne näkyi toiminnassamme. Työnteko, päivän aikatauluttaminen sekä herätykset, ilman varsinaista tarvetta. Tätä aihetta sivuten, pohdimme vapautta elämässämme. Toimintoihimme perustuva vapaaehtoisuus vs velvollisuudentunne.

• Pohdimme, että pyrimmekö olemaan näillä rituaaleilla ’yhteiskunnallisesti kelvollinen’? Nostimme esiin hiljaisia normeja sekä kulttuurisesti että kasvatuksen kautta opittuja asioita.

• Opiskelu oli yksi elämän ’projekti’. Opiskeluun liittyi ajatus itsensä kehittämisestä, mikä näkyi myös vapaa-aikana. Keskustelimme opiskelijaelämän olosuhteista, jotka mahdollistivat päivä kerrallaan -mentaliteetin.

• Sosiaalisuus ja vuorovaikutus nousivat esiin jokaisen merkinnöissä.

• Keskusteluistamme nousi esiin hyvinvointi, jonka vaaliminen välittyi tekemisistämme. Elämänhallinta, stressin käsittely ja liikkuminen näkyivät toiminnassamme. Hyvinvointi tuntui olevan myös yksi elämän ’projekti’ muiden joukossa.

• Kokonaisuudessaan toimintaamme ohjasi ajatus ’eteenpäin menemisestä’.

• Käsittelimme tapaamisessa myös tunteita, jotka eivät nousseet esiin teksteissä. Päiväkirjamerkinnät näyttäytyivät enemmänkin toimintoina, ilman merkityksiä. Annoimme pohdintojemme avulla toiminnalle syvempiä merkityksiä yhdistelemällä ajatuksiamme tehtävänannon mukaisesti.

26.9 Tutkittiinko rikkaiden ajatuksia oikein

• Lähdimme keskustelemaan laadullisesta ja määrällisestä tutkimuksesta. Usein kvantitatiivinen tutkimustieto nähdään jollain tapaa yleistettävämpänä, vaikka hyvin tehtyä kokemuksiin perustuvaa tutkimusta voidaan yleistä samalla tavalla. Kritiikin antajilta tuntui puuttuvan ymmärrys siitä, että tutkimukset perustuvat aina tiettyyn otantaan, eivätkä siten millään voi sisällyttää itseensä kaikkien mielipiteitä.

• Pohdimme sitä, miten kyseisen tutkimuksen kritisoijat sijoittuivat usein itse hyvätuloisten joukkoon, onko kritiikin antamisessa kyseessä defenssi, jonka tavoitteena on välttää leimaantuminen

• Hyvätuloisuus tuo myös valtaa ja näkyvyyttä, jonka kautta mahdollisuus kritiikin antamiselle ylipäänsä on. Kun huono-osaisten ajatuksia yleistetään tutkimuksessa, ei se useinkaan saa samanlaista huomiota osakseen.

• Yleisen ja poliittisen ilmapiirin vaikutus siihen, miten tutkimuksen teon aikaan kysymyksiin on vastattu, ja minkälaista kritiikkiä tutkimus myöhemmin on saanut.

• Lehtien otsikointi ja kirjoittajan näkökulma vaikuttavat ihmisten ennakkokäsityksiin aiheesta.

• Kärjistykset ja kohuhakuisuus provosoivat kritiikin antamiseen. Esiin nostetut yksittäiset tulokset ja poiminnat jättävät taka-alalle kokonaisuuden.

• Pohdimme median valtaa. Kuinka paljon tutkija itse voi vaikuttaa yleisen keskustelun suuntaan?

• Mietimme myös nykyihmisen median käyttöä ja lukutaitoa. Reaktiivisuus ja tiedon määrä ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että artikkeleita ja uutisia luetaan usein melko pinnallisesti. Monet tässäkin kohussa takertuivat yksittäisiin närkästystä herättäviin seikkoihin perehtymättä asiaan sen tarkemmin, saati lukematta itse tutkimusta.

• Tästä palasimme jälleen Millsin ajatuksiin kirjoittamisen selkeäkielisyydestä. Mitä selkeämmin tutkimus on kirjoitettu, sitä todennäköisempää on, että suurempikin yleisö jaksaa perehtyä siihen.

07.10.2019 Mahdollisuudentaju ja mielikuvituksen politiikka

Sosiologisen tutkimuksen lähtökohdat

• Pohdimme Salmenniemen puheen perusteella sosiologisen tutkimuksen tehtävää. Uusien ja tiedostamattomien näkökulmien ja ilmiöiden esille tuominen voidaan nähdä sosiologisen tutkimuksen velvollisuutena ja jopa ”pyhänä” tehtävänä.
• Näemme, että yksi merkittävimmistä tehtävistä on saada tietoa marginaalissa elävistä ihmisistä, jotta sosiologia voi toimia heikompien äänitorvena ja muutoksen mahdollistajana yhteiskunnassa. - Nähdä mahdollisuuksia aiheissa ja ilmiöissä, jotka saattavat olla piilossa.
• Otimme keskustelussamme esille tutkimuksen teon ongelmaperusteiset lähtökohdat. Ongelmalähtöinen ajattelu näkyy niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksen teossa. Vaarana on kyynistyminen tai toivottomuus. Esimerkiksi nousi erään ryhmäläisen esimerkki tutkimuksista, joissa päästiin samoihin lopputuloksiin, vaikka tutkittavaa asiaa oli lähdetty tutkimaan eri näkökulmista (onnistumis- ja ongelmalähtökohdasta)
• Käsittelimme myös toivonpolitiikka-käsitettä ja ristiriitaista suhtautumista toivonpolitiikkaan ilmastonmuutoksen kohdalla. Toivonpolitiikka ja utopioiden olemassaolo nähtiin tärkeänä, mutta ilmastonmuutoksen edessä tulisi olla myös realistinen.
• Puhuimme myös Salmenniemen esille tuomasta sukupuolinäkökulman positiivisesta muutoksesta naisten aseman suhteen, joka kertoo osaltaan mahdollisuuksien tajusta ja tieteen teon kehityksestä sekä sen täydentymisestä. Huomasimme myös, että sukupuolinäkökulma puuttuu Millsin ajatuksista, vaikka se selittyykin historian kautta.

Taloudelliset mahdollisuudet ja rajoitteet tutkimuksessa

• Pidimme joutomaa -metaforaa mielenkiintoisena ja sen saattelemana pohdimme rahan merkitystä tutkimukselle. Rahalla on sekä positiivinen, että negatiivinen vaikutus. Osaltaan se mahdollista tutkimuksen teon, mutta saattaa myös rajoittaa sitä. Esimerkiksi se saattaa määrittää tutkimuksen suuntaa ja rajoittaa sosiologista mielikuvitusta tai vaikuttaa tutkimuksen tuloksien/johtopäätöksien esittämiseen.
• Keskustelimme rahan muuttumattomasta merkityksestä tutkimuksen tekoa kohtaan (nykyaika/Millsin aika). Rahatalouden aikakaudella jokaiselle asialle arvo, joka on mitattavissa. Todistusvoima tutkimuksen onnistumiselle on suuri ja tulosten osoittaminen tärkeää, vaikka tulokset eivät ole välttämättä mitattavissa.

Toimintatutkimus ja näkökulman muutos

• Artikkeleita ja kirjaa yhdisti halu tiedon saavutettavuudesta. Toimintatutkimuksen voidaan nähdä menevän askeleen pidemmälle. Tutkimuskohteet eivät ole enää pelkästään tutkimuksen kohteita, vaan osallisia tutkimuksen tekoon ja tulokset voi nähdä muutosprosessin kautta. Näin ollen voidaan olettaa myös hierarkioiden hälventyvän ja samalla yhteisön sitoutuminen muutokseen voi olla vahvempaa.
• Mielestämme akateeminen tutkimus voi olla joskus tiukkarajaista ja jäykkää, vaikka artikkelissa esitettiin onnistuneesti kritiikkiä myös toimintatutkimusta kohtaan.
• Toimintatutkimus palautti meidät aiheeseen tutkimuksen arvostuksesta. Tutkimuksen tarpeellisuus ja onnistuminen tulisi ilmaista jo ennen tutkimuksen käynnistymistä, mutta aina ei voida olla varmoja tulosten saavutettavuudesta, jos niitä on vaikea ilmaista mitattavissa olevilla määreillä. Tulokset ovat yleensä tutkimuksissa pääosassa eikä niinkään tutkimusprosessi tai prosessin aikana opitut tiedot ja taidot.
• Pohdimme myös Kuulan ja toimintatutkimuksen innoittamana tutkijan asemaa suhteessa tutkimukseen ja tutkimusprosessiin. Sivusimme myös antropologisen tutkimuksen ja tutkijan taustan vaikutusta tutkimukseen sekä kolonialismin suhdetta antropologiseen tutkimukseen ja tutkimuksen oikeutukseen liittyviä kysymyksiä.

21.10. Mielikuvituksen rikastaminen: ääni ja kuva

• Päädyimme pohtimaan ääntä, sillä koimme että sitä analysoidaan yhteiskuntatieteissä harvemmin kuin kuvia. Kuuntelimme Sata suomalaista äänimaisemaa sivustolta Klubin terassin ääniä, junan ja juna-aseman ääniä sekä poronkellojen ääniä.
• Mielestämme yhteiskuntatieteilijä voi käyttää ääntä aineistona esimerkiksi tutkimalla millainen äänimaisema lisää hyvinvointia tai muistelumenetelmän työkaluna. Ääntä voi analysoida osana kulttuuria, samalla tavalla kuin kuviakin.
• Ääni voi tuottaa tiloihin merkityksiä ja tunnelmia. Pohdimme sitä, kuinka erilaiset äänet herättävät ihmisissä erilaisia muistoja sekä tunteita ja kuinka eri ihmiset liittävät ääniin erilasia merkityksiä.
• Keskustelussamme nousi esiin äänten kulttuurisidonnaisuus. Joissain kulttuureissa on esimerkiksi tapana puhua kovempaa ja toisissa hiljempaa. Äänet myös yhdistävät ja erottavat ihmisiä. Tuttu musiikki yhdistää ja suomalaisille poronkellojen ääni tai junan kuulutus nostaa mieleen erilaisia asioita, kuin sellaiselle jolle nämä äänet ovat vieraita. Äänet voivat myös ulossulkea erilaisia ihmisryhmiä. Vieras kieli, jota ei itse ymmärrä voi tuntua ulossulkevalta ja erityisherkkä ihminen ei voi välttämättä mennä paikkoihin, jossa on paljon ihmisiä ja melua.
• Tila vaikuttaa äänten kokemiseen. Samat äänet voivat tuntua joissakin tiloissa sopivilta ja toisissa häiritseviltä. Tila vaikuttaa myös siihen mikä äänenvoimakkuus koetaan sopivaksi. Esimerkiksi terassilla kuuluva häly ja taustamusiikki voi tuntua viihtyisältä, mutta luonnon keskellä tai omassa kodissa se olisi häiritsevää. Hiljainen ääni, johon ei tavallisesti kiinnittäisi huomiota voi taas kirjastossa häiritä omaa keskittymistä.
• Pohdimme sitä, että arkisiin ääniin kiinnittää suhteellisen vähän huomiota. Ääniä alkaa ajatella vasta, kun kuulemme jotain tavallisesta poikkeavaa. Huomiomme kiinnittä äkillinen, arvaamaton ääni tai se, että keskustelukumppanilla on erilainen puheääni kuin henkilön ulkonäön perusteella oletimme.
• Äänet ohjaavat meitä toimintaan. Musiikki voi saada meidät tanssimaan ja koulun kello kutsuu sisälle tai ulos. Kaupoissa soitetaan musiikkia, jonka on tutkittu saavan ihmiset ostamaan enemmän.
• Melu on häiritsevä ääntä, joka vie keskittymisen pois. Eri ihmiset kokevat erilaiset äänet meluna. Ääntä ja melua pyritään myös rajoittamaan erilaisin keinoin, esimerkiksi lakien, korvatulppien tai meluaitojen avulla.

28.10.2019 Mielikuvituksen rikastaminen II: fiktio

•Alkuun pohdimme, että on tärkeää miettiä ruohonjuuritasoa ylikorostamatta teorioita.

•Mielestämme novellien teemoina kulkivat turvattomuus ja yksinäisyys.

•Keskustelimme siitä, kuinka fiktioiden avulla pystytään täydentämään todellisuuden puuttuvia aukkoja. Näin pystyy tarttumaan ja pureskelemaan paremmin tabuja, joita on helpompi käsitellä fiktioiden avulla. Fiktioiden avulla voidaan ylittää sellaisia rajoja, mihin ei faktuaalisessa kontekstissa pystytä. Tästä hyvä esimerkki on kaunokirjallisuus.

•Käsittelimme fiktiota inspiraatiolähteenä, se voi kuljettaa ajatuksen monipuolisempiin näkökulmiin ja hedelmällisempiin lähtöasetelmiin tutkimuksessa.

•“Natsimutsi” novellin avulla pohdimme medikalisaatiota ilmiönä.

•Kolmas novelli herätti paljon tunnerikkaita ajatuksia. Pohdimme äidin että lapsen rooleja. Äidin pahaolo ja lapsen kehityspolku huolestuttivat meitä. Mietimme aiheen yleisyyttä Suomessa.

•Lopuksi pohdimme viimeistä novellia. Keskustelimme vanhemman sukupuolesta ja oletetun äidin roolista kasvatuksessa sekä huoltajuuskysymyksissä. Keskustelimme mielenterveysongelmista ja niiden aiheuttamista ongelmista.

•Lopuksi keskustelimme terveellisen elämäntavan ihannoimisesta yhteiskunnassamme. Miten kulutustapamme voivat luoda illuusion kunnollisesta tai kelvottomasta kansalaisuudesta? Ja kuka sen viime kädessä päättää, me, he vai te?

•Tutkimusaiheita: Mielenterveyspalveluiden kattavuus ja tavoitettavuus, yhteiskunnan tukiverkkojen kantavuus, yksinasuvien vanhempien tukeminen yhteiskunnassamme, medikalisaatio ihmisten arjessa, huono-osaisten lasten asema.

•“Miten on mennyt? Oletko vetänyt heroiinia silloin, kun tyttö ja vauva ovat olleet sun luona?” (Liksom)

04.11.2019 Mielikuvituksen rikastaminen III: tunteiden sosiologia

Artikkelista huomasi, että se oli kirjoitettu 20 vuotta sitten. Tietyllä tapaa siinä oli edistyksellisiä piirteitä aikaansa sidottuna, mutta esimerkiksi tietyt kielelliset ilmaukset olivat selvän vanhahtavia. Nykyaikana tunteet näyttäytyvät kuitenkin ehkä artikkelin kirjoitusajankohtaan hyväksytympänä aiheena. Se että teksti on 20 vuotta vanha tuo esille sitä, että asia on ollut ongelmallinen ja se on ongelmallinen edelleen.

Tunne ja järki dualistisena kombona on mielenkiintoinen ja herkullinen aihe. On kummallista, kuinka helposti ihmisen voikaan rationalisoida robotiksi ja tunteiden merkityksen painaa taka-alalle. Tämän kiinnostavuutta lisää se, että tunteet ovat kuitenkin aina läsnä ja vaikuttavat elämäämme jatkuvasti

Artikkeli näyttäytyi jopa rohkeana ja radikaalina puhuessaan kehollisista tuntemuksista ja rakkaudesta. Tunteista välittyy helposti epä-uskottava tai epätieteellinen ajatus, mutta tälle ei kuitenkaan tarkemmin pohtiessa löydy mitään järkiperäistä syytä.

Jos esim. haastatellaan ihmistä aroista aiheista, niin tällöinkin nostetaan esiin tutkimuseettiset kysymykset, mutta ei kuitenkaan puhuta esimerkiksi siitä, mitä tunteita aiheeseen liittyy tai mitä tunteita se voi myös tutkijassa herättää

Tieteessä tehdään paljon yhteistyötä tieteen hyväksi, tällöin voidaan ajatella, että tunteenilmaisut saattavat nostaa yksilöä liiaksi esille siten, että se veisi pohjaa tieteentekemiseltä. Toisaalta valikoituuko esimerkiksi yliopistoon enemmän ”rationaalisempia” henkilöitä?

Naisten ja miesten tunteenkuvaukset tutkimuksentekoon liittyen olivat erilaisia, kuten myös tunteiden sukupuolittuneisuus yhteiskunnassa laajemmin. Esimerkiksi jos tunteellisuus liitettään naisiin, naiset jotka eivät ilmaise tunteitaan, voivat kokea huonommuutta koskien rooliaan. Toisaalta naisten on sallitumpaa ilmaista tunteitaan kuin miesten ja tunneilmaisun hyödyt jäävät saamatta.

Tunteet eivät ole ihmisessä minkäänlaisessa säiliössä, joka voisi vaan tyhjentyä. Toisaalta tunteet voivat ajan kuluessa kasaantua, jos niitä ei käsittele. Toiminta on helpompaa, kun ei ole patoutumia, ja tunnetyön merkitys nousee tällöin esiin sen sijaan, että ajatellaan että tunteista pitää päästä eroon, niitä tulisi oppia käsittelemään ja jopa valjastaa ne käyttöönsä

Ihmisen fysiologinen tila on neutraali ja me käsitteellistämme tunteet suhteessa muihin ja maailmaan. Tämä liittyy myös kategorisointiin ja siihen, millaisia piirteitä tai tunnetiloja liitämme erilaisiin ilmiöihin, kuten esimerkiksi minkälainen on masentunut?

Perustunteiden esiintuominen on mielenkiintoista erityisesti yhteiskunnallisesta näkökulmasta siten, että tunteita luokitellaan negatiiviseksi ja positiiviseksi ja miten niihin suhtaudutaan. Myös rakenteiden merkitys tunteenilmaisussa esimerkiksi taustana naisten tunteidenilmaisulle historiassa. Tunneilmaisu ei palaudu naisten biologiaan vaan rakenteisiin, jotka ovat vahvistaneet tunneilmaisua. Tämä taas on leimannut heidän polkuaan edelleen, kun tunteet nähdään ei-rationaalisena ja epäuskottavana. Miksi esimerkiksi ”mielensäpahoittaminen” vie pohjaa ajettavalta asialta, miksi ei esimerkiksi rakenteelliseen epätasa-arvoon ei saisi liittyä surullisia tai vihaisia tunteita.