Julkisen sosiologian projekti/YKTA01 Sosiaalinen järjestys ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus, syksy 2019/Norpat

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

16.09.2019 Yhteiskuntatutkijan intellektuaalinen ammattitaito


Yhteiskuntatieteilijöiden merkitys yhteiskunnalle

- Yhteiskuntatutkijat tekevät näkymättömistä asioista näkyviä ja kykenevät tuottamaan mittareita niiden tutkimiseen - tunnistetaan ilmiöitä oman sosiaalisen todellisuuden ulkopuolelta

- Yhteiskuntatieteilijöiden vahvuutena kielen merkityksen ymmärtäminen -> ymmärretään käsitteiden merkityserot ja käsitteiden käytön mahdolliset positiiviset ja negatiiviset vaikutukset

- Jotta yhteiskunnasta tuotettu uusi tieto tavoittaisi mahdollisimman monet, on tutkimusartikkelit kirjoitettava selkokielellä. Vaikeaselkoisella kielellä kirjoitetut tutkimukset voivat helposti jäädä ”pienen piirin” keskuuteen, jolloin muut kuin aiheeseen syvällisesti perehtyneet eivät saa välttämättä niistä irti juuri mitään.

- Ilmiöiden nimeäminen mahdollistaa niiden olemassaolon ja niiden tutkimisen ja niistä keskustelemisen -> ymmärryksemme ympäröivästä maailmasta laajenee

Ajattelu ja mielikuvitus

- Synonyymien miettiminen erilaisille käsitteille hyödyllinen väline mielikuvituksen harjoittamiseen

- Yhteiskunnan tilanteen tarkastelu dystopia-utopia -ajattelun avulla: ideaalia yhteiskuntaa helpompaa on kuvitella ja kuvailla, millainen olisi huono yhteiskunta.

- Se, minkälaisia ihmisiä pitää elämässään lähellä, vaikuttaa merkittävästi omaan ajatteluun.

- Ajatusleikki: millainen yhteiskuntamme olisi, jos nykyiset vähemmistöt olisivatkin enemmistöjä. Mikä kaikki olisi eri tavalla kuin nyt?

- Kaikki oivallukset ovat välttämättömiä ajattelun ja mielikuvituksen kehittymisen kannalta. On siis turhaa ajatella, että yksikään oivallus olisi turha sen takia, että joku muu on todennäköisesti saanut saman ajatuksen päähänsä jo aikaisemmin.

Sekalaiset

- Mills kirjoittaa tekstissään ”tärkeistä ongelmista”. Kuka tai mikä määrittää, mitkä ongelmat tai aiheet ovat yhteiskunnassamme tärkeitä? Voiko asiasta tulla tärkeä vasta sitten, kun sitä aletaan tarkastella ja tutkia lähemmin?

- Erilaiset näkökulmat tai esimerkiksi tutkimukset eivät koskaan ole muusta irrallisia yksiköitä, vaan ne suhteutuvat aina johonkin laajempaan kokonaisuuteen. Mikään ei myöskään ole objektiivista faktaa, vaan kaikissa asioissa on aina kyse merkityksistä, joita niille annamme.


23.09.2019 Toiminta ja sosiaalisen järjestyksen ongelma

Ryhmäläisten päiväkirjamerkinnöissä toistuivat erilaiset opiskeluun, ihmissuhteiden ylläpitämiseen, perustarpeiden tyydyttämiseen, elämänhallintaan ja yksilön hyvinvointiin liittyvät arkiset toimet. Yksittäiset askareet palvelivat yhtäaikaisesti useita eri päämääriä. Esim. ihmissuhteiden ylläpito voi samanaikaisesti olla keino verkostoitua, purkaa stressiä, ehkäistä yksinäisyyttä, sosialisoitua omaan viiteryhmään tai mukautua vallitseviin kulttuurisiin käsityksiin ystävyys- tai parisuhteista.

Opiskelu määrittyi ryhmäläisiä yhdistävänä keskeisenä elämänprojektina, joka loi kehyksen kaikelle muulle toiminnalle. Koulutusta pidettiin sekä itsellisenä että välineellisenä arvona. Koulutuksen ajateltiin olevan tärkeää mm. työelämän, oman osaamisen kehittämisen, identiteetin muodostumisen ja itsenäistymisen kannalta. Opiskelijaelämä ja opiskelijakulttuuriin sosialisoituminen vaikuttivat myös päivärytmin ja rutiinien muodostumiseen, maailmankatsomuksen ja arvojen kehittymiseen, vapaa-ajanviettotapojen valikoitumiseen ja uusien sosiaalisten verkostojen syntyyn.

Toisaalta opiskelua pidettiin laajalti kuormittavana ja jaksamista koettelevana. Päiväkirjamerkinnöissämme toistui pyrkimys saada vastapainoa stressaavaksi koetulle opiskelulle. Stressin käsittelytapoina toistuivat erilaiset mielihyvää tuottavat viihtymisen muodot, kuten ajanvietto läheisten kanssa, liikkuminen, ulkoilu, käsitöiden ja käsillä tekeminen, television katselu tai konsolipelien pelaaminen, musiikin tai podcastien kuuntelu sekä uutisten ja sosiaalisen median ilmiöiden seuraaminen. Elämänhallintaa haettiin lisäksi arkisista rutiineista, kuten siivoamisesta, ruoanlaitosta ja päivittäistavaraostoksilla käynnistä, kalenterin ja kuukausibudjetin järjestämisestä sekä yleisestä mielen ja kehon hyvinvoinnista huolehtimisesta.


30.09.2019 Valta ja yhteiskunnallinen luokittelu

Lähdimme pohtimaan uutista "Tutkittiinko rikkaiden ajatuksia oikein" ensin vallan näkökulmasta. Kenellä oli valtaa tutkimuksessa, sen esittämisessä ja siitä seuraavassa keskustelussa? Tutkijoilla on monella tapaa valtaa; tutkimuskysymyksen määrittelyssä, siinä kuinka tutkimuksen pääpointit tuo esille sekä toisaalta siinä, keneltä pyytää arviota omasta tutkimuksesta. Tässä kyseisessä tutkimuksessa myös varakkailla on valtaa. Heillä on valtaa kertoa oma mielipiteensä ja tutkimuksen sekä sosiaalisen median avulla tämä mielipide pääsee vieläkin näkyvämmälle paikalle, kuin ehkä muualla.

Tästä päädyimmekin pohtimaan sitä, että pohjautuuko yhteiskunnallinen keskustelu tietyllä tapaa varakkaiden ajattelulle. Usein varakkaat ihmiset ovat yhteiskunnassa jollain tapaa näkyvämmällä paikalla ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa seuraajia voi olla paljon enemmän kuin "tavan tallaajalla". Tällöin näiden ihmisten ajattelu saa myös enemmän näkyvyyttä ja tältä kannalta heidän ajatuksensa voivat olla niitä, jotka ohjaavat keskustelua ja joista keskustellaan. Toisaalta näin myös sellaiset ihmiset saavat sosiaalisessa mediassa valtaa, joilla ei ole tietoa esimerkiksi jostain uutisessa kuvaillusta ilmiöstä tai tutkimuksesta, jolloin myös sellaisilla ihmisillä on valtaa, kuten "Tutkittiinko rikkaiden ajatuksia oikein" uutisessakin kuvailtiin.

Pohdimme myös sitä, että kenen sanomalla on enemmän painoarvoa. Kun uutinen julkaistiin, ihmiset menivät varpailleen ja kritisoivat kovasti. Vaikka tutkimuksen toteuttaneet Hanna Kuusela ja Anu Kantola perustelivatkin twitterissä tutkimuksen tekemistä, sitä mitä sillä pyritään esittämään ja sitä kuinka tutkimusaineisto oli kerätty, kiivas keskustelu tuntui laantuvan vasta sen jälkeen, kun Pertti Alasuutari arvioi tutkimusta. Oliko Alasuutarin mielipiteellä enemmän painoarvoa siksi, että on nimekkäämpi tutkija, vai siksi, että tutkimus sai tällöin eräänlaisen vertaisarvioinnin, jolloin sitä voitaisiin pitää luotettavampana. Toisaalta tämä arvioijaksi pyytäminen voi myös tuoda Alasuutarille lisää näkyvyyttä ja valtaa, koska hänet on valittu arvioimaan tutkimusta.

[KOMMENTTI]: Kysymyksenne, pohjautuuko yhteiskunnallinen keskustelu tietyllä tapaa varakkaiden ajattelulle? Ks. https://www.marxists.org/suomi/marx-engels/1846/saksalainen-ideologia/ch03.htm#h1


07.10.2019 Mahdollisuudentaju ja mielikuvituksen politiikka


Aloitimme viikkopohdintamme käymällä läpi molemmista oheismateriaaleista meille keskeisimmiksi muodostuneita aiheita ja kohtia. Ennen tekstien varsinaisen sisältöosuuden pohdintaa ryhmässä kuitenkin heräsi ihmetystä koskien sitä, että Turun yliopiston ensimmäinen sosiologian naisprofessori nimettiin vasta vuonna 2018. Salmenniemen asema ensimmäisenä Turun yliopiston sosiologian naisprofessorina on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, mihin teksteissä mainittu mahdollisuudentaju voi johtaa. Esimerkiksi sata vuotta sitten naisprofessuuri itsessään on nähty mahdottomana, mutta yhteiskunnallisten ajattelutapojen muuttumisen myötä korkeakoulutusta koskevat näkemykset, normit ja mahdollisuudet ovat muuttuneet.

Valtasuhteet ovat sosiologisen mielikuvituksen ytimessä. Pohdimme sitä, kuinka sosiologinen mielikuvitus voi mahdollistaa “näkymättömien” asioiden, kuten valtasuhteiden, tutkimisen, ja niiden esille tuomisen. Tähän kuitenkin liittyy vastuuta, ja yhteiskuntatieteilijöillä onkin mielestämme tärkeä velvollisuus säilyttää tutkimuksessa aina kriittinen ote, sekä olla ottamatta asioita annettuna, sillä muuten valtarakenteiden haastaminen ei onnistu. Välillä tämä voi tarkoittaa myös toimimista taloudellisten intressien vastaisesti. Mielestämme on hienoa, että pystymme opiskelemaan alaa, joka tutkii jotakin “syvällistä” ja samalla (ainakin omasta mielestämme) merkityksellistä. Merkityksellisyyteen liitimme etenkin sen, että alallamme tulee hakeutua ns. katvealueisiin ja tuoda esille ääniä ja ilmiöitä, jotka yhteiskunnassa muuten jäisivät varjoon. Toisaalta jäimme pohtimaan sitä, miten esimerkiksi marginaalien marginaalissa olevia ihmisiä tai ihmisryhmiä pystytään tutkimaan, jos heidän tavoittamisensa tutkimusta varten on hankalaa?

Puntarointia ryhmässä herätti lisäksi ajatus siitä, että yhteiskuntatieteilijöiden pitää tutkia ilmiöitä, joita ei vielä ole käsitteellistetty. Miten tämä on käytännössä mahdollista? Vaikka lähes kaikki teoriat, käsitykset ja termit ovat joskus olleet uusia, ja niiden vakiinnuttaminen yleiseen tietoisuuteen on vaatinut aikaa, on hankalaa (mahdotonta?) yrittää ajatella jotakin, jota ei kielen tasolla vielä ole olemassa. Päädyimme tästä käsittelemään toisinkuvittelun taitoa. Toisinkuvitteluntaito on mielestämme haastava taito, joka vaatii ensinnäkin ymmärrystä siitä, miten nykyisyys on rakentunut, ja toisekseen sitä, että itsensä kykenee ajatuksen tasolla irrottaman nykyisestä yhteiskunnallisesta järjestyksestä. Lisäksi tarvitaan taitoa nähdä itseään pidemmälle, ja taitoa ymmärtää maailmaa erilaisten ihmisten näkökulmasta. Jotta toisinkuvitteluntaidosta päästään yhteiskunnalliseen muutokseen, tarvitaan myös paljon viitseliäisyyttä sekä yhteiskunnallista (joukko) tahtoa.

Keskustelussa esille nousi myös ajatuksia siitä, kuinka länsimaiset tavat ajatella ja havainnoida maailmaa ohjaavat (myös) yhteiskuntatutkimusta vahvasti. Johtaako tämä siihen, että länsimaisia ajatuksia siitä, mikä on ongelmallista, saatetaan heijastaa myös muihin yhteiskuntiin ja kulttuureihin?


21.10.2019 Mielikuvituksen rikastaminen I: ääni ja kuva

https://www.flickr.com/photos/zeeyolqpictures/24263451549/in/photolist-CY5wPx-azXW3i-5Ei485-qeRW47-5CZQTZ-2fjrdKC-5B3RFM-5LFrch-bT17Uz-68gYDs-paSv8S-aNMvoz-pQgw37-ba4uEZ-25Ab95j-2am4AJu-6dCE2a-26FAsdk-fgegXW-cVd8pA-zMjJQF-b2x84z-dCGHur-8KMbzN-4FvS4-r9RzYN-2eursEQ-9E2qeV-pRrqjG-8YkqHy-aEABCv-RBQkVa-JGWQvt-8zW8fG-rCR6nm-qzkY62-8pzQ1a-KesjVZ-aYDqWT-6EYJFN-MhdHSK-fKVDRv-8xHXHu-26SES6c-e4vQHK-3W2zpt-6xY8SQ-7ywMCF-26bHtus-EcH14R


Valitsimme tarkasteltavaksi ryhmäläisten esittämistä kuvista pariisilaisen katukuvan, jossa joukko erilaisia ihmisiä ylittää katua. Kuva kiinnosti meitä sen tarjoamien erilaisten näkökulmien takia. Ensimmäisenä keskustelu avautui huomiolla, kuinka yllättyneitä olimme kadun likaisuudesta ja yleisemmin Pariisin katujen hoitamattomuudesta, jota emme odottaneet sivistyneeltä ja romanttiselta kaupungilta kuin Pariisi. Yksi meistä on käynyt Pariisissa ja kertoi ainoastaan turistikeskittymän olevan siisti, muulta osin kaupunki on likaisempi. Huomio kertoo muun muassa turistien merkityksestä kaupungille.

Kuvan ihmisillä on selvä päämäärä ja osasta huomaa heidän kiirehtivän eteenpäin, kun taas toiset ovat huolettomamman oloisia (mandariini&verryttelypuku- mies). Siitä huomaa kuinka pieneenkin otokseen mahtuu monenlaisia ihmisiä, jotka eroavat toisistaan myös ulkonäöllisesti. Yleistys ”tavallisesta” ranskalaisesta henkilöstä on hienosti pukeutunut ”ranskatar” tai valkoihoinen mies. Kuitenkin kuvassa on näkyvissä myös tummaihoisia henkilöitä, jotka kertovat kuinka yleistys on vääristynyt todellisuudesta. Ranskalla oli siirtomaita Afrikassa pitkään, mikä kertoo suuresta tummaihoisten määrästä maassa. Keskustelimme kuinka erilaiset ihmiset halutaan assimiloida osaksi suurempaa ryhmää ja kuinka valistuksen historia näkyy vielä vahvasti Ranskassa. Hienostuneet ranskattaret eivät siis ole todellisuutta katukuvassa, mutta kaupungilla on usein omanlaisensa ”kupla”, johon sisältyvät ihmiset ovat erilaisia pukeutumisellaan ja kulttuurillaan kuin muualta maasta tulevat. Osa meistä on huomannut samantyylisen ilmiön käydessään Helsingissä, missä tuntee olonsa erilaiseksi, vaikka onkin suomalainen. Totesimme sen olevan esimerkki alueellisesta eriytymisestä.

Huomasimme iloksemme kuvasta myös kuinka kaupungin infrastruktuuri mukautuu erityistarpeisten ihmisten hyväksi, kuten kuvassa näkyvä kohotettu laatoitus ennen suojatietä, joka kertoo sokeille milloin suojatie alkaa ja loppuu. Lisäksi suojatie on merkki liikennesäännöistä, joilla valtio pyrkii muovaamaan ihmisten turvallista liikkumista. Kuvassa melkein kaikki ylittävätkin tien suojatien kohdalla, mikä kertoo lakien noudattamisesta. Mitään yhteistä ylitysjärjestystä ei ole havaittavissa, sillä ihmiset kulkevat toisiaan vastaan ja kierrellen.

Kuvan henkilöillä on hyvin samantyylisiä vaatteita: mustia, beigejä ja vähän punaisia, sinisiä ja valkoisia. Totesimme sen olevan esteettinen kuvan kannalta, mutta myös osoitus soveliaasta katupukeutumisesta ja massaan sulautumisesta, eikä siitä erottautumisesta. Tällaista ryhmäkäyttäytymistä on myös kuvassa yhdessä tietä ylittävät joukot, jotka kävelevät enimmäkseen vierekkäin ja toisilleen keskustellen, eivätkä esimerkiksi jonossa. Kuvassa on näkyvissä monia puhelimia, jotka kertovat omaa tarinaansa niin digitalisaatiosta, sosiaalisesta mediasta ja ihmisten keskittymiskyvyn vähentymisestä liikenteessä.


28.10.2019 Mielikuvituksen rikastaminen II: fiktio


Ensimmäinen novelli

- Kriittisyys yhteiskuntamme rakenteita, ei yksittäistä työntekijää kohtaan

- Kärjistetty kuvaus tilanteesta, jossa sosiaalityöntekijä ei kykene kohtaamaan asiakasta tämän toivomalla tavalla. Resurssit eivät riitä todelliseen apuun.

- Individualistisen maailmankuvan pohjalta voidaan helposti ajatella, että novellin kuvaaman tapauksen kaltaiset ongelmat kumpuavat yksilöstä itsestään, eikä ymmärretä, että kyseessä on usein yhteiskunnallinen (rakenteellinen) ongelma, jota yksilö vain heijastelee.

- Sosiaalityö välillistä arvoa tuottavaa -> työn merkitys jää helposti huomaamatta

- Toimiin ryhdyttäessä ei ole takuuta siitä, että tuloksia tulee. Kysymys onkin, mihin pitäisi resursoida, että toivotunlaisia tuloksia saataisiin.

- Miten ehkäistäisiin nuorten syrjäytymistä, kun kyseessä niin yksilöllinen asia ja kokemus?

- Nosto: ”- - mä laitan tähän, että kaikki on ookoo, koska muuten tulee lisää ongelmia.”


Toinen novelli

- Medikalisaatiokeskustelu: lääkehoito useasti kyseenalainenkin ratkaisu

- Lääkkeitä määrätään toisinaan ”ongelmiin”, jotka saattavat johtua täysin normaaleista asioista, kuten vääristyneestä unirytmistä tai nopealla tahdilla tapahtuneista muutoksista elämässä. (Konteksti jää huomioimatta.)

- Minkälaisia lääkkeille vaihtoehtoisia tapoja on hoitaa ongelmia?

- Nosto: ”Ilman doopingia se sais fudut duunista.”


Kolmas novelli

- Kiire: lapsi ei ehdi edes reagoimaan, kun vanhempi häseltää. Ei osata eläytyä lapsen todellisuuteen, jossa kiirettä ei ole.

- Suorittaminen vanhemmuudessa: uimassa käydään muodon vuoksi, vaikkei sille pystyisi edes antamaan kunnolla aikaa tai siitä pystyisi nauttimaan.

- Vihaa suhteen jättänyttä isää kohtaan pyritään peittämään kiireellä.

- Nosto: ”Älä seiso siinä tumput suorina.”


Neljäs novelli

- Teemoina masennus/alakuloisuus, työttömyys, lähiö miljöönä (ja sen vaikutukset ihmiseen), sukupuolittuneisuus (ei mainita miehiä leipäjonossa), lapsi esteenä/taakkana, ajanpuute, kiire, stressi ja huono-osaisuus

- Sosiaalisten ja psyykkisten ongelmien kasautuminen

- Tarinan henkilö tietää, millaiset elämäntavat olisivat hyväksi, muttei syystä tai toisesta aina noudata niitä.

- Sosioekonomisen aseman vaikutukset elämäntapoihin

- Nosto: ”Kelasta sitten ratikalla sossuun.”


04.11.2019 Mielikuvituksen rikastaminen III: tunteiden sosiologia


Artikkelin vanhuuden huomaa tekstistä. Nykyään tietoisuus sukupuolista on monimuotoinen ja läsnä melkein kaikessa tekemisessä, kuten pelkistettyinä rajauksina tutkimuksessa.

Yleispuheessa on yhä tavallista ”mitä sä tunteilet” tyyliset kommentit naisille. Hyvänä esimerkkinä Trumpin twiitti poliitikkonaisesta, joka oli ”meltdownin” partaalla näyttäessään tunteitaan jostain asiasta, kun taas Trump itse on hyvin tunteikas persoona, mutta ei sovella samanlaista vertauskuvaa itselleen.

Tunteita ei vähätellä samaan tapaan kuin ennen. Miesten tunteiden näyttö on erityisen ”merkittävää” nyt kun on tutkimusta, johon pohjustaa ilmiötä ja siihen liittyvää kulttuurikasvatusta.

Pystyykö olemaan täysin objektiivinen tutkimusta tehdessä? Ei välttämättä, sillä jotkin tutkimusaiheet ovat tunneherkkiä ja vaativat empatiataitoa ja eläytymistä tutkimuksen etenemiseksi. Täysin tunteettomalle tutkijalle voi olla vaikea antaa luottamusta ja sitä mukaa tietoa. Normatiivinen näkökulma pohjaa toimintaa ja valintoja, eli tunteiden näyttöä.

Omakohtainen motivaatio on yleensä tutkimuksen taustalla, jolloin sitä on myös mielekkäämpi lukea. Silloin teksti ei ole vain täyttä faktaa, tilastoja tai näkökulmia. Pohdimme voiko tutkimus edetä syvemmälle tasolle ilman tunteita. Tarvitaan tasapainotusta subjektiivisen ja objektiivisen näkökulman sekä tunteiden välille. Tunteiden näyttö on kulttuurista; länsimaissa rationaalista ajattelua korostetaan enemmän kuin joissain muissa kulttuureissa.

Ihmisiä tuomitaan ulkonäön kautta, minkä takia esimerkiksi poliitikot pukeutuvat tietyin tavoin vankistaakseen asemaansa. Ilmiöön liittyvät myös kauniiden naisten ajattelu tyhmiksi, minkä toteamme vanhanaikaiseksi käytökseksi. Keskustelussa nousi esiin myös Amerikassa sensaationa ollut tapaus, jossa tytön näkyvät solisluut olivat vaikea keskittymiskyvyn aihe pojalle. Syy oli jutussa tytön, ei pojan. Siitä päädyimme keskustelemaan, kuinka fetissejä voi olla periaatteessa mistä vain asiasta ja kuinka väärää osapuolta syytetään niistä.

Ristiriita samanaikaisen miesten animaalisuuden tai seksiotukseksi luokittelun ja ajatellun rationaalisuuden välillä.

Negatiivisia tunteita on enemmän näkyvillä yleisessä keskustelussa, kuin positiivisia. Samankaltainen ilmiö kuin se, että dystopia on helpompi kuvitella kuin utopia. Tutkija voi olla tunteeton tai tunteellinen kunhan ei vaikuta tutkimuksesta saatuihin tuloksiin emootioillaan.

Mietimme lopuksi joutuuko tutkija nykyään luopumaan jostakin ollakseen tutkija ja päädyimme vastaukseen, että ei. Tutkija ei ole samanlainen ala kuin aikaisemmin. Se ei ole enää samalla tavalla saavuttamattomissa ja tiettyjen harvojen yksityisoikeus, vaan korkeakoulutettuja on enemmän ja myös näkyvissä erilailla ja joka puolella