Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2011 kurssi/INFem/Alustus Sugata Mitra: The child-driven education

Wikiopistosta

Alustus: The child-driven education[muokkaa]

Tehtävä: Katselkaa Sugata Mitran luento [1]. Kuluvan vuoden alussa listattiin 10 ICT:n ja kasvatuksen globaalia trendiä [2] - pohditaan, kuinka ne ovat suhteessa aukko seinässä -kokeeseen ja radikaaliin käsitykseen oppimisesta ja tasa-arvosta; mitkä ovat opettajan ja oppilaan roolit, entä opettajan ja oppilaan suhteet?

Sugata Mitra: The child-driven education[muokkaa]

Ongelma ympäri maailmaa: hyvät opettajat eivät mene sinne missä heitä eniten kaivataan.

Sugata Mitra on kokeiluillaan havainnut että lapset oppivat mitä haluavat oppia, ja opettavat toisiaan. Kaikki lähti Hole in the wall -kokeilusta: tietokone seinään, ensin New Delhin slummiin ja vähitellen ympäri maailmaa, lasten ulottuville ja vapaasti käytettäväksi. Tulos oli että lapsiryhmät oppivat käyttämään tietokoneita ja Internetiä itsekseen riippumatta siitä keitä ja missä ovat.

Arthur C. Clarke kommentoi Mitralle muun muassa: “a teacher that can be replaced by a machine, should be”, “if children have interest, education happens”.

Gatesheadissä Englannissa kokeilu metodin hienosäätämiseksi: neljän ryhmissä, joka ryhmällä oma tietokone, tehtävänä kuuden GCSE-kysymyksen selvittäminen (General Certificate of Secondary Education), sai kurkkia mitä toiset tekevät ja omia muiden ajatuksia, tai vaihtaa ryhmää. Paras ryhmä löysi vastaukset 20 minuutissa, huonoin 45 minuutissa uutisryhmiä, Googlea, Wikipediaa ym. käyttäen. Opettaja oli epäuskoinen olivatko syvällisemmin oppineet mitään, koetulos heti 76 % ja kahden kuukauden päästä kirjallisessa testissä sama 76 %. Keskustelu ja yhteistyö olivat keskeisiä oppimiselle. Joissain tapauksissa tulokset jopa nousivat, kun lapset jatkoivat googlausta ja keskustelua tehtävän jälkeenkin.

Turinissa Italiassa taas 10-vuotiaat ratkoivat nopeasti taululle kirjoitettuja englanninkielisiä kysymyksiä joita eivät ymmärtäneet, kääntämällä ne ensin verkkopalveluilla.

Mitran kehittämä oppimisympäristö SOLE=Self organised learning environment, jossa lapsiryhmä pääsee suuren näytön eteen. Opettajina ”granny cloud”, vapaaehtoiset isoäidit jotka käyttävät aikaansa opetukseen Skypen avulla.

Mitran teorian mukaan education on self-organising system (system structure appears without explicit intervention from outside the system) ja learning is the emergent phenomenon. Maailmassa on miljardi lasta: tarvitaan siis 100 miljoonaa välittäjää, 10 miljoonaa SOLEa, 180 miljardia dollaria ja 10 vuotta muuttamaan oppimisen tulevaisuus.

10 ICT:n ja kasvatuksen globaalia trendiä[muokkaa]

  1. Mobile learning: älypuhelimet ym. tietokoneiden tilalle
  2. Cloud computing: ohjelmat netissä, halvempia ja vaativat koneelta vähemmän
  3. One-to-one computing: joka oppijalle oma laite
  4. Ubiquitous learning: oppiminen koska ja missä vaan
  5. Gaming: online multiplayer hyödyt
  6. Personalized learning: räätälöitynä osaamiseen ja oppimistyyliin
  7. Redefinition of learning spaces: pois teollistumisen luokkien pulpettijonoista
  8. Teacher-generated open content: online sovellettavia materiaaleja kirjojen lisäksi
  9. Smart portfolio assessment: oppimismateriaalien ja tietojen hallinta, myös oppilailla
  10. Teacher managers/mentors: opettajan roolin muutos

Pohdintaa[muokkaa]

Nykytilanteessa kouluopetus on vielä kaukana Mitran kaavailemasta mallista, opetus on edelleen pitkälti luokan edestä tapahtuvaa paasausta. Ryhmätöitä ja muita opiskelumuotojakin käytetään, mutta oppilaiden oma-aloitteinen opiskelu pienryhmissä, niin että opettaja toimii lähinnä neuvojana, on vielä kaukana. Opettajien perinteinen rooli tietoja suoltavina lähteinä ja oppilaiden passiivisesti puoliunessa kuuntelevina kohteina tulisi uudistaa. Tulevaisuuden kuva innostuneista lapsista etsimässä itse kiinnostavaa tietoa houkuttelee.

Johtuuko muutoksen hitaus niinkään resurssien puutteesta kuin ikivanhan ja vakiintuneen systeemin kankeudesta ja päättäjien muutoshaluttomuudesta? Suomen koululaiset esimerkiksi ovat pärjänneet perinteisesti hienosti kansainvälisissä vertailuissa, nähdäänkö uudistus siis tarpeettomana? Voiko noin erilaista opiskelutapaa edes rakentaa vanhan päälle vai pitäisikö prosessi aloittaa alusta, perustamalla kokonaan uusia kouluja nykyisen peruskoulun sijaan? Onhan nytkin jo olemassa erinäisiä vaihtoehtoisia systeemejä kuten Montessorikoulu[[3]].

Suomen mittakaavassa koulujen ja alueiden väliset erot eivät kenties ole niin suuria kuin esimerkiksi Intiassa, mutta kyllä niitä täältäkin löytyy. Parhaat opettajat hakeutunevat täälläkin parhaiten palkattuihin toimiin suuriin kaupunkeihin. Teknologiaa kyllä löytyisi että Skype-opetus tai vastaava olisi mahdollinen mutta minkälainen sen vastaanotto mahtaisi olla kunnissa, kouluissa ja kodeissa?