Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/AB-ryhmä: Karoliina, Anna, Emilia, Sanna, Mikko, Leena/Keskustelu IV

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ensinnäkin, löysiköhän kukaan muu sitä keskustelun ohessa esitettyä taulukkoa jostakin? Se näkyi videolla aika huonosti. En löytänyt itse sitä mistään. Joka tapauksessa tässä keskusteltiin verkkomedian vapauden asteista jälleen suhteessa lukutaitoihin/oppimiseen. Päällimmäiseksi mieleeni koko jutusta jäi se, että kaikissa eri vapauden asteissa pitää sisältöjen tuotannon ja osallistumismahdollisuuksien lisäksi pohtia yleisiä rakenteellisia struktuureja, teknologiaa, energian tuotantoa ja omistajuutta. Täällä Suomessa emme useinkaan pohdi tuollaisia asioita, kun kaikki tuntuu päällisin puolin olevan vapaassa käytössä ja monenlaisia osallistumismahdollisuuksia on rajattomasti. Kaikkein suljetuin verkkomediasysteemi olisi käsittääkseni täysin poliittisesti tai taloudellisesti kontrolloitu mediasysteemi, kuten vaikkapa tilanne Kiinan kansantasavallassa aiemmin. Kansalaiset tai oppijat ylipäätään lukisivat valmiiksi tuotettuja ja päätettyjä sisältöjä. Ekan asteen vapaudesta esimerkkinä mainittiin Web 2.0 (google, youtube jne.), jota leimaa interaktiivisuus, mutta ns. vapaa toiminta olisi riippuvainen kuitenkin tarjolla olevasta infrastruktuurista. Siinä kakkosasteen vapaudessa oli käsittääkseni keskeistä jonkinlainen yhteistyössä tapahtuva mediasisältöjen tuottaminen ja oppiminen, mahdollisuus vaikuttaa myös siihen, miten niitä sisältöjä tuotetaan. En ollut ihan varma, mihin se sian paska energian tuotantomateriaalina liittyi, olisko sitten ollut sitä kolmannen asteen vapautta, jolloinka kukaan ei olisi riippuvainen edes yksityis- tai julkisomisteisesta sähköntuotannosta, vaan olisi täysi vapaus tuottaa ja jakaa mitä vaan minne vaan. Itseäni jäi pohdituttamaan väite yksityisyyden murentumisesta tai lähinnä se, miten ihmiset asennoituvat nykyään yksityisyyteen. Ennen ainakin pohdittiin paljonkin yksityisyyden ja julkisuuden rajoja. Onko tosiaan näin, että ihmisiä ei facebookin myötä enää liikuta yksityisyys, kun kaiken jakamisen vastapainoksi tai ikään kuin palkkioksi FB-platformi tarjoaa sosiaalisia verkostoja ynnä muuta mukavaa? - Sanna. Salo sanna (keskustelu) 15. marraskuuta 2013 kello 13.28 (UTC)

Ikävästi tuntuu videoiden laatu vain pahenevan, mikä jäi mieleen. Ja tosiaan jäin kaipaamaan tarkennusta siitä mistä "stages of freedom"-taulukko on peräisin, sillä sitä myöskään kyennyt löytämään. Mielenkiintoinen luento kuitenkin oli, ja sai jälleen ajattelemaan. Jotenkin herkästi mielestäni kuvitellaan, että nykyteknologia, sosiaalisen median verkostot ja avoimet oppimisympäristöt tukisivat demokraattiseen ja vapaaseen aktivismiin, mutta luennon perusteella eihän se niin olekaan. Ihmisille annetaan kuva mahdollisuuksista ja vaikuttamisen tavoista, mutta todellisuudessa ylhäällä on aina joku joka kontrolloi kaikkea. Itse jäin vielä miettimään, että eipähän ole tullut esiin näitä vapauden asteita esim. Verkkopalveluiden käytettävyysarvioinnissa. Olisi mielenkiintoinen lisä. Ja toinen iso asia mitä jäin miettimään on se miten kansallisesti toitotetaan TVT:n ja SoMe:n käyttöönottoa kouluissa, mutta toisaalta TVT-strategiat ja ylemmän tason poliittinen päätöksenteko voi hankaloittaa toteutumista käytännössä. Mitä sitten tulee FB-tarjontaan ja yksityisyyteen, FB tarjoaa juuri sitä mitä "näkee" käyttäjien tarvitsevan heidän tekemiensä toimintojen perusteella. Onko niin että verkkoyhteisöjen suosio perustuukin juuri paikallisten yhteisöjen vähäiseen olemassa oloon tai turvattomuuteen ja epävarmuuteen elämän eri vaiheissa. Mistä esim. Kertoo se, että monet pienten lasten äidit roikkuvat lasten kehitykseen ja kasvatukseen liittyvien asioiden keskustelupalstoilla tai erityisryhmien vanhemmat keskusteluryhmissä eikä neuvoja tai tukea voi pyytää tai saada esim. Neuvoloista. --Riikka Järvinen (keskustelu) 16. marraskuuta 2013 kello 20.31 (UTC)

En löytänyt taulukkoa minäkään! Lisäksi vaikka äänen laatu on parempi, sen taso on todella alhainen. Mieleen jäi erityisesti ajatus siitä miten netistä voidaan aina "vetää piuha seinästä", kuten Egyptin "sosiaalisen median vallankumouksessa" on käynyt. Niin kauan kun netti on sidoksissa infrastruktuuriin, se ei voi olla täysin vapaa. Ajatuksia herätti myös kaupallinen käyttö, kuten esimerkissä ollut lehden tapa käyttää wikiopistopohjaa. Sosiaalisessa mediassa kaupallinen ja ei-kaupallinen sekoittuvat jännittävästi ja ehkä jopa ihan uudella tavalla. Jos olen harrastusyhteisön Facebook-ryhmässä, ja käyttäjä lähettää sinne linkin blogiinsa esitelläkseen uusinta luomustaan, mutta hänellä on blogissa mainoksia joiden avulla hän saa rahaa, onko se kaupallista käyttöä? Entä jos ryhmässä on käyttäjä, joka paitsi harrastaa aihetta, myös ylläpitää aiheeseen liittyvien tarvikkeiden verkkokauppaa? Kun hän lähettää ryhmään kuvia uusista tuotteista, onko se kaupallista? Entä jos joku muu käyttäjä lähettää saman kuvan? Facebookin todellinen kauppatuote ovat käyttäjät, ja google käyttää tavallaan ilmaistyövoimaa kun sen hakualgoritmi mukautuu käyttäjien käyttäytymisen mukaan. Miten tähän pitäisi lopulta suhtautua? -Karoliina


Puheesta sai ihan siedettävästi selvää, ainakin paremmin kuin ensimmäisessä videossa. Taulukko vapauden asteista löytyi googlettamalla täältä: http://nuvatsia.terevaden.net/wp-content/uploads/2007/11/four-stages-of-freedom.pdf
Vapauden ylimmällä asteella sijaitsi Wikipedia jolle olennaista on juurikin kaupallisen aspektin puuttuminen. Wikipedian 'ylläpitäjät' eli ilmeisesti tämä Wikimedia foundation ei vielä ole sortunut tuotteistamaan käyttäjiään ja käyttäjät luottavat siihen että näin ei tapahdu. Jos Wikipedian etusivulle ilmestyisi edes pienenpieni logo niin silloin se olisi pettänyt käyttäjien luottamuksen ja vapauden idea vesittyisi. Karoliinan edellä kuvailemat tilanteet ovat luokiteltavissa kaupalliseksi käytöksi mikäli niiden päämääränä on hyödyn tavoittelu, vaikka totta on että mainonta onkin välillä hyvinkin ovelasti toteutettu ja esimerkiksi uutista ja mainosta voi olla vaikea ellei mahdoton erottaa.
Toisella asteella oli sitten tällaiset muokattavat alustat kuten Wikiopisto, joissa tärkein ominaisuus lienee niiden mahdollistama useiden tekijöiden yhteistyö. Open source -ohjelmat ovat esimerkiksi kaikkien käytettävissä ja muokattavissa, ja kiintoisaa oli se että näitä alustoja voi myös hyödyntää kaupallisiin tarkoituksiin, esimerkiksi kehittämällä maksullisia lisäosia. Ensimmäisellä asteella oli sitten nämä minimaalisen vaikuttamisen väylät kuten some-palvelut. Mietin että raja tämän ja suljetun asteen välillä voi olla häilyvä, esimerkiksi kommenttipalstat voivat olla sensuurin määrästä riippuen hyvinkin avoimia, tai sitten 'vääränlaiset' mielipiteet karsitaan armotta. Vähän erilaisena esimerkkinä mieleen tuli netissä toimiva kansalaisaloite-palvelu, jossa voi helposti kannattaa haluamiaan aloitteita, jotka lähetetään eteenpäin mikäli ne keräävät tarpeeksi kannattajia. En kuitenkaan muista että yksikään aloite olisi vielä saanut mitään merkittäviä muutoksia/päätöksiä aikaan, mikä kyllä hieman kyseenalaistaa kansalaisten mahdollisuuden vaikuttaa tätä kautta. Helpot vaikuttamisen väylät netissä voivat olla harhaanjohtavia, jos tarjotaan mielipiteen ilmaisemisen mahdollisuutta joka ei sitten johdakaan mihinkään.
Sanna ihmetteli edellä että onko yksityisyys todella ihmisille nykyään yhdentekevää, ja itsekin ihmettelen tällaisia väitteitä. Kyllähän edelleen nousee aikamoinen haloo aina kun tulee esille jotain vakoiluskandaaleja, tai vaikka tämä taannoinen debaatti siitä, saako Itella avata ja skannata ihmisten kirjeet sähköiseen muotoon (mikä yhtiön mukaan ei siis riko kirjesalaisuutta). On varmaankin tiettyjä julkisuudenhakuisia ihmisryhmiä joita internet on inspiroinut jakamaan yksityisasiansa koko maailman kanssa, mutta samaan aikaan taas joillain toisilla ihmisillä yksityisyyden suojelun halu on jopa korostunut, vaikka median mielestä ihmisillä ei mitään yksityisyyttä enää olisikaan. --EmiliaL (keskustelu) 17. marraskuuta 2013 kello 21.51 (UTC)

Heitän pikakommentin vielä tuohon yksityisyyden rajaan. Onko niin, että niin kauan kuin yksityisyyden rikkeet eivät kolahda varsinaisesti omalle kohdalle sillä ei niinkään ole väliä henkilökohtaisesti. Useampaan kertaan on esim. Some-palveluista, pankkipalveluista ja muista yksityisyystietojen levityksestä ollut esillä mm. mediassa, mutta niistä on puhuttu yleisellä tasolla. Haloo nousee kyllä aina uutisoinnista, mutta johtaako tämä loppujen lopuksi tarkempaan yksityisyyden varjeluun ennen kuin rike kolahtaa omalle kohdalle. -Riikka

Tuossa yksityisyyden ja julkisuuden erottelun debatissa on mielestäni sellainenkin puoli, että siitä on ihan tietoisestikin pyritty tekemään triviaali. Ns. jokapaikan tietotekniikka tavallaan omien fyysisten ominaisuuksiensa kera peittää ja piilottaa yksityisyyden ongelmat siten, että "kaikki" ovat tietotekniikasta osallisia, vaikkei näin todellakaan oikeasti ole. Esim. facebookilla on vissiinkin hieman yli miljardi käyttäjää, järjetön määrä toki, ja esimerkiksi suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden omasta tuttavapiiristä sellainen 90% on "mukana" sosiaalisessa mediassa. Tavallaan koko meidän elämänpiirimme. Tämä johtaa siihen että kuvittelemme yksityisyyden problematiikan koskevan ihan kaikkia – ts. olemme tuossa keskustelussa tasavertaisia. Lähipiirissä/valtakunnallisella tasolla tämä todellakin on niin, globaalissa mittakaavassa ei todellakaan, vaikka näin tunnumme kuvittelevan/pitävän tätä ns. itsestäänselvyytenä. -Mikko-

Koko facebookin idea perustuu omien tietojen jakamiseen, mikä voi joiltain osin hämärtää ihmisten käsityksiä siitä mikä ylipäätään on yksityistä ja mikä julkista tietoa. Toki jokainen määrittelee itse sen mitä pitää yksityisenä, mutta facebookissa saattaa helposti vahingossakin tulla paljasteneeksi yksityistä tietoa niin itsestä kuin muistakin. Moni saattaa ajatella, että jää ulkopuoliseksi mikäli ei jaa tietoa itsestään ja ole sosiaalinen facebookissa. Itseäni on silti ihmetyttänyt se, että vaikka jatkuvasti on uutisoitu facebookin yksityisyyssuojan heikkenemisestä, ei se kuitenkaan ole vaikuttanut käyttäjämääriin. Voi olla niin kuin Riikka sanoi, että mikäli yksityisyyden rikkeet eivä osu omalle kohdalle, niin sillä ei ole väliä. -Anna