Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/AB-ryhmä: Karoliina, Anna, Emilia, Sanna, Mikko, Leena/Keskustelu V

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

En ehkä osaa tuota opettajuuden suhdetta medialukutaitoon kommentoida parhaiten, koska en ole alan ihmisiä, mutta tuo tieto ja siihen liittyvä reflektiivinen epävarmuus kuuluvat omaan kokemuspiiriini, ainakin opinnoissa siihen on törmännyt usein. Voisin kuitenkin kuvitella, että opettajaksi opiskeleva edelleen kokee, että hänen pitäisi olla hyvinkin varma kaikesta tiedosta, jota oppilailleen tarjoaa. Ennen opettaja edusti auktoriteettia, hän oli asiantuntija, joka itse oli läpäissyt järjestelmän ja valmistunut asiantuntijaksi. Digitaaliset oppimisympäristöt ovat muuttaneet tietokäsityksiä, opettamista ja oppimista. Wikimaailma edustaa tiedon epävarmuutta, tiedon hankkijan on itse reflektoitava lukemaansa ja oltava tietoinen mahdollisista virhelähteistä. Tietoa voi silti käyttää. Nykyään ymmärretään, että tieto muuttuu koko ajan ja voi olla pakko tarkastella omia ennakkokäsityksiään. Yhteiskuntatieteissähän korostetaan juuri tuota tiedon sosiaalista konstruktoitumista, eli tieto rakentuu erilaisissa konteksteissa, eikä tule välttämättä yhdestä putkesta ulos. Vaden luokitteli aika selkeästi digitaalisen lukutaidon olevan enemmän luovaa tuottamista ja tulkitsemista kuin pelkkää tiedon hankkimista tai luokittelua. Suorannan ideaalissa oppimisympäristössä opettaja olisi sellainen erilaisiin vaihtoehtoihin ja sisältöihin ohjaava henkilö ja digitaaliset välineet ja perinteiset kirjatkin olisivat vain osa oppimisympäristöä. Varsinainen oppiminen tapahtuisi ryhmissä projekteja tehden ja keskustellen. Keskeinen ajatus tässä varmaan oli se, että oppiminen on aika monitahoinen prosessi, kaikki eivät opi samalla tavalla ja erilaiset välineet ovat siis positiivinen mahdollisuus laajentaa ja parantaa opetusta ja oppimista. - Sanna. Salo sanna (keskustelu) 22. marraskuuta 2013 kello 10.12 (UTC)

Tämä video oli tosi pitkä ja polveileva, oli välillä hankala seurata keskustelua. Päällimmäisenä mieleen jäi, kuten Sannallakin, tiedon epävarmuus ja sen kanssa toimiminen. Johtaako wikipedian tiedon moninaisuus kohti ykseyttä vai ei? Epävarmuus liittyy uuden tiedon muodostamiseen ja oppimiseen, ja hyvä opettaja tukee oppilaitaan kohtaamaan epävarmuuden ja pääsemään epävarmuusvaiheen läpi jotta uutta tietoa voi syntyä kootusta informaatiosta. Tekniset taidot ovat helposti opetettavissa, kuten uuden järjestelmän käyttö, mutta conventiot viestinnässä järjestelmän sisällä ovat muuttuvia ja epäselviä, eikä niihin löydy selkeitä ohjeita. Ihmisten kommunikaatio saa uusia muotoja ja mukautuu kulloinkin tarjollaoleviin välineisiin. -Karoliina

Minullekin päällimmäisenä mieleen jäi opettajuuden suhde epävarmuuteen. Itse koen, kuten videollakin tuli esiin, että peruskoulutus ainakin oman oppimisen aikana on ollut lähes täysin oppikirjaan sidottu, ja tavallaan "oppikirjan tietoa on ainoaa oikeaa tietoa", joka taas toisaalta on vaikuttanut haasteseen oppia kriittisesti tulkitsemaan lukemaansa. Puhumme paljon siitä kuinka ryhmätyöt, yhteisölliset ympäristöt ja oppiminen oman toiminnan tai käden kautta tukevat parhaiten oppimista ja ohjaavat meitä luovuuteen. Esim. Suoranta kertoi, että jos hän toimisi opettajana niin toteuttaisi juuri näitä toimintamalleja. Liittyykö oppikirjasta opettamiseen vain ja ainoastaan sen helppokäyttöisyys, vai voiko taustalla olla muitakin syitä, kuten videolla esiintullut epävarmuus ja sen hyväksyminen? Luotsataanko opettajakoulussa "oman alansa asiantuntijoita" "täydenkympin oppilaista"? Nähdäänkö parhaimman opettajan malli siinä osaako hän vastata suoraan kysymykseen ns. apteekin hyllyltä, vai siinä että osaa hakea ja ohjata oikeaan suuntaan tiedon löytämiseksi. Toinen asia mikä jäi vielä mieleen oli "itsensä syövä käärme"-esimerkki, jolloin uuden tiedon osaamisen ohessa vanha, kenties jonkin osa-alueen perustieto rapautuu. Itse muistan, kun olin harjoittelussa eräässä organisaatiossa, jossa koulutimme lastentarhanopettajia ja perusasteenkin opettajia tietoteknisissä taidoissa, oli jotenkin järkyttävää, että on näitä asiantuntijoita, joilla ei edes TVT perusasiat ole hallussa. Esimerkkinä, digitaalisten kuvien siirto koneelle, tallennus yms. Toisaalta, ymmärrän hyvin, että helppokäyttöohjelmistoille on siinä tapauksessa kysyntää, että näistäkin tehtävistä selvitään jotenkin. --Riikka Järvinen (keskustelu) 24. marraskuuta 2013 kello 19.06 (UTC)

Tiedon epävarmuudesta onkin jo ylempänä aika kattavasti keskusteltu, mutta minullekin videon katselu nosti mieleen juuri tuon seikan. Pohdin siinä sitten omia kokemuksiani tuosta - olen toiminut sekä ala- että yläkoulussa opettajana, kuten myös lukioasteella. Vaikka ns. kriittistä lukutaitoa korostetaan nykyään jo ihan alimmillakin kouluasteilla - mikä on nyky-yhteiskunnassa mielestäni todella tärkeä taito - voin ainakin omiin kokemuksiini perustuen todeta sen aiheuttavan joissain tapauksissa tavallaan jopa turhaa työtaakkaa opettajille. Oppimisen ja kontekstualisointikyvyn kehitys on luonnollisesti yksilö- ja tapauskohtaista, mutta hyvin harva alakoululainen on valmis käsittelemään nimenomaan opettajan kaltaisen auktoriteetin taholta tulevaa tarjotun tiedon ja opetuksen kyseenalaistamista. En käytä tässä tarkoituksella sanaa epävarma, sillä mielestäni kyseessä on nimenomaan itse oppijan käsityskyvyn puute siitä, etteivät auktoriteettihahmot olekaan ns. kaikkitietäviä. Tällaisiin seikkoihin ei mielestäni esimerkiksi opettajankoulutuksessa kiinnitetä tarpeeksi huomiota tai tarjota välttämättä hyviä työkaluja näiden ongelmatilanteiden ratkaisemiseen. Kuulostaa kovin konservatiiviselta ja ehkä vanhanaikaiseltakin ajattelutavalta, mutta erityisesti kasvatustieteissä toisinaan tuntuu vallitsevan sellainen ajatusmaailma, että uusi on aina automaattisesti jollain tavalla parempi tie toimia. -Mikko-

Opettajuuden suhteesta epävarmuuteen tuli mieleen eräs vitsi, että kun ennen opettajat tiesivät asioita, nykyään he etsivät tiedon googlesta. Vaikka tässä naureskellaankin opettajien 'uusavuttomuudelle', niin ehkä onkin parempi että kaiken tiedon ei välttämättä tarvitse löytyä omasta pääkopasta vaan asian voi myös tarkistaa muista lähteistä jotka voivat jopa tuoda argumentoinnille lisäarvoa. Pelkkä faktojen luettelu saattaa viestittää hyvästä muistista mutta se ei ole automaattisesti asiantuntijuuden osoitus, vaan tietoa täytyy myös pystyä soveltamaan. Tärkeää on myös tiedostaa tiedon epävarmuus, ja että näkemyksiä tulee haastaa ja päivittää, pysytellä 'ajan hermolla'. Mahdollisesti joissain opetusympäristöissä nettilähteiden käyttöä voidaan pitää epäpätevyyden osoituksena, vaikkakin kykenemättömyys internetin/tietotekniikan hyödyntämiseen saattaa olla tänä päivänä jo huolestuttavampi asia. Riikan tavoin olen saanut todistaa miten IT-ammattilaisillakaan ei tosiaan ole aina edes perusasiat hallussa. Pidetäänkö tosiaan riittävänä, että osaa 'kirjoittaa googlen antamaan boksiin', että tarvetta sen syvempään perehtymiseen ei olekaan vaan ehkä luotetaan netin moninaisuuteen, yhteisöllisyyteen ja toisten ihmisten apuun tarvittaessa. Verkkoympäristöhän mahdollistaa sen, että kukin voi keskittyä siihen mitä parhaiten osaa. --EmiliaL (keskustelu) 24. marraskuuta 2013 kello 21.23 (UTC)

Olen myös törmännyt tuohon opettajien tietekniikkataitojen puutteeseen. Jotkut opettajat ovat todenneet, että omat perustaidot ovat niin puutteelliset ettei digitaalisia oppimimateriaaleja tai uusia opetusvälineitä haluta tai uskalleta käyttää. Opettajankoulutuksessa olisi mielestäni tärkeä panostaa enemmän myös näiden perustaitojen opetteluun. Olen Mikon kanssa samaa mieltä, että kasvatustieteissä usein kaikki uusi tapa toimia nähdään usein parempana kuin vanha. Uudet menetelmät voivat tuoda lisäarvoa opetukseen ja edistää oppimista, mutta niiden käytön suhteen opettajalla tulisi olla vahvaa pedagogista näkemystä, jotta ei kävisi niin että ikään kuin tekniikka johtaisi oppimista. Joissain tapauksissa esimerkiksi on käynyt niin, että oppikirjat on ainoastaan muutettu sähköisiksi, mikä ei mielestäni tuo lisäarvoa opetukseen. -Anna