Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/Jenna, Annika, Sanna, Kirsi, Pinja & Jutta/moduli V-keskusteluun

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tähän alle kommentteja/keskustelua Tieto, refleksiivinen epävarmuus, opettajuus -videosta tyyliin "OmaNimi: tekstitekstiteksti..."


AnnikaTu: Luennolla keskusteltiin informaatiolukutaidosta ja medialukutaidosta, jotka tuntuvat olleen viime aikoina muutoinkin kuumia perunoita opetuksen ja oppimisen saralla. Kuinka oppilaat osaavat toimia medioiden keskellä? Nykylapset ja -nuoret ovat jatkuvasti, tahtomattaan ja toisinaan tietämättäänkin tekemisissä medioiden kanssa. Myös sosiaalisessa mediassa toimiminen vaatii tietynlaista sosiaalisen median lukutaitoa. Kyky käyttäytyä sosiaalisessa mediassa ja ymmärtää toisten sosiaalisia viestejä. Kuten aikaisemmin katsomassamme Noah -lyhytelokuvassa tuli vahvasti ilmi, voi sosiaalisessa mediassa tapahtua helposti väärinymmärryksiä, kun toista ei näe kunnolla kasvotusten ja voi keskustella, koskettaa, kuulla äänenpainoja... Lisäksi sosiaalinen media saattaa vahvistaa yksilön ominaisuuksia positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan, kuten luennollakin tuli ihmi. Kiusaaja saattaa saada rohkaistusta toiminnalleen, mutta toisaalta ujokin voi rohkaistua ja kokea hyväksytyksi tulemista netin kautta.

Luennolla puhuttiin myös kuvan merkityksestä ja graafisista käyttöliittymistä. Itsekin olen huomannut, että graafiset ja silmää miellyttävät nettisivut ja palvelut vetävät paremmin puoleensa ja tulevat ennemmin käyttöön kuin hankalan oloiset, pelkkää tekstiä sisältävät sivustot. Käyttäminen helpottuu ja muuttuu mukavammaksi, kun sivustolla on paljon kuvia, värejä ja sivusto on esteettisesti rakennettu. Myös kosketusnäytöt ovat mielestäni omalta osaltaan rakentaneet kuvan merkityksen korostumista - esimerkiksi kännykällä selatessa erilaisia symboleja on helpompi klikkailla ja mukavampi katsella kuin pitkiä, pienellä präntillä olevia tekstipätkiä.

Wikipedian merkitys tiedon luojana oli yhtenä luennon puheenaiheista. Wikipedialla kerrottiin olevan yli 500 000 000 käyttäjää, joista kaikki eivät taatusti tiedä, millä tavalla Wikipediassa oleva tieto syntyy ja että Wikipediaa voi kuka tahansa muokata. Osa puolestaan tietää ja tiedostaan Wikipedian tarjoaman tiedon tietynlaisen epävarmuuden, mutta käyttää Wikipediaa silti. Ihmisten täytyy vain osata reflektoida omia tarkoitusperiään ja päättää, mikä sopii omiin tarkoituksiin. Toisaalta kaiken tiedon voi ajatella olevan muuttuvaa ja kaikkeen tietoon tulisi suhtautua kriittisesti. Yhtä hyvin oppikirjoissa oleva tieto voi olla väärää kuin Wikipediassakin oleva tieto. Toisaalta voi ajatella, että Wikipedian artikkelilla voi olla ollut useampia kirjoittajia kuin oppikirjalla. Tekeekö kokkien määrä huonon sopan?


JennaJ:

Luento herätti mielenkiintoisia ajatuksia nykypäivän lukutaidosta, joka koostuu suurelta osin medialukutaidon eri osa-alueista. Jännää ajatella, että teknologisen kehityksen ja osaamisen kannalta ollaan käyty läpi huikea määrä asioita tekstinkäsittelyohjelmista kirjastojen nettipalveluihin, ja edelleen nuoret tuntuvat olevan osaamisen huipulla kaikissa uusissa teknologiavillityksissä, mutta samalla jotakin on jäänyt unohduksiin. Suoranta ja Vadén puhuivat, kuinka sosiaalisen median ja google-hakuihin perustuvan tiedonhankinnan aikakaudella perustaidot, kuten tekstinkäsittelyohjelmien käyttäminen, ovat yhä enenevässä määrin murentumassa. Olemmeko tosiaan siirtymässä niin kuvallisen materiaalin halitsemaan maailmaan, että symbolein viestiminen menee kirjoitustaidon edelle?

Toinen mielenkiintoinen asia, joka videolla nousi esille, oli asiantuntija-auktoriteetin asema nykymaailmassa. Kun tieto on kaikkien saatavilla ja muokattavissa, ei tarvita enää perinteisiä tietoa hallitsevia auktoriteetteja, joiden pakeille tulisi hakeutua. Voisi ajatella, että tällöin menetetään myös iso palanen luotavan tiedon uskottavuudesta ja luotettavuudesta, mutta tämä saattaa olla hätäisesti ajateltu. Kuten Suoranta ja Vadén totesivatkin, suurella joukolla luotu tieto ikään kuin hioutuu ja saa asiantuntijamaisia piirteitä, vaikka itse tekijäkunta ei olisi asiantuntijamainen. Lisäksi pitää muistaa, että vaikka nettimaailmaa pidetään jonakin irrallisena osasena kaiken muun olemisen keskellä, ei se sitä ole. Unohdamme helposti kaiken sen ajatusprosessin ja taustatoiminnan, mitä myös verkossa toimimisessa on taustalla.

Samalla kun puhutaan tiedon epävarmuudesta, puhutaan ihmisten päätöksistä tiedon keskellä. Kun asiaa syvemmin ajattelee, on kaikki tieto epävarmaa. Käyttökelpoisen tiedosta tekee jokaisen oma uskallus tarttua saatavilla olevaan tietoon ja rohkeus analysoida tietomassoja kriittisesti ja terveellä järjellä. Jos ajatellaan ihmisten maailmankuvaa muutama sata vuotta taaksepäin, piti moni Darwinin evoluutioteorioita pähkähulluina. Muutaman rohkeus kannusti kuitenkin muitakin, ja nykypäivän näkemys eliökunnan kehityksestä on varsin erilainen. Samalla periaatteella kaikki tieto kehittyy ja kulkee eteenpäin.


Kirsin ajatuksia

Olette molemmat tarttuneet tärkeään luennolla keskusteltuun aiheeseen. Annika puhuu sekä informaatiolukutaidosta että medialukutaidosta ja Jenna medialukutaidon eri osa-alueista, joista hän nostaa esiin mielenkiintoisen ajatuksen symbolein viestimisen menemisestä ehkä jo kirjoitustaidonkin edelle. Kun näitä asioita tarkastelee ja pohtii, niin ei voi olla ajattelematta, että tulevina opettajina meidän tulee pyrkiä krittiiseen mediakasvatukseen ja kriittisen medialukutaidon opettamiseen. Mutta tämän lisäksi minulla nousi ajatus siitä, että voisiko juuri tässä olla yksi avain koulun ja lasten (sekä nuorten) uuden yhteyden löytymiseen? Usein puhutaan siitä, että koulu on ajastaan jäljessä. Entäpä jos mediakasvatus käännetään positiiviseksi sillanrakentajaksi koulun ja lasten maailmojen välille?

Toinen aihe, joka keskustelussamme nousee tämän luennon kohdalla on tieto, tiedon epävarmuus ja tiedon muuttuminen. Ja tähän liittyen myös tiedon sekä erilaisten verkkosivujen esteettisyys. Kun opimme tarkastelemaan asioita kriittisesti ja ajattelemaan esimerkiksi valtasuhteita, puhutaan sitten valtiovallasta tai mainonnasta, opimme miettimään kysymyksiä: Kuka valtaa käyttää? Ja millaisiin tarkoituksiin sitä käytetään? Millä tavoin meihin vaikutetaan ja mitkä ovat omat tietomme sekä asenteemme, joiden pohjalta tietoon suhtaudumme. Hyvä on oppia tutkimaan itseään myös ja tarkastelemaan sitä, minkälaiset asiat ja esteettinen ympäristö meitä koskettaa, mikä saa meidät vaikuttumaan. Sekin ohjaa minkälaiseen tietoon tartumme, ei pelkästään se, minkälaista tietoa meille tarjotaan.


Sanna ajatuksia:

Jäin myös pohtimaan tiedon luotettavuutta. Videossa pohdittiin tiedon varmuutta ja tiedettä. Tieteeseen on ain kuulunut se, että vanhat faktoina pidetyt tieteen tulokset on kumottu ja korvattu uusilla. Milestäni se ei kuitenkaan vähennä nykytieteen merkitystä, koska ilman nykytietoa tai tiedettä ei muodostuisi sitä tulevaa uutta tiedettä. Joko kehitetään olemassa olevaa tietoa pidemmälle tai kumotaan nykyiset uskomukset osoittamalla ne vääriksi. Nämä ovat mielestäni perusedellytyksiä kehityksen etenemiselle.

Hyvä tieteen tekeminen edellyttää kriittisyyttä ja faktoijen kyseenalaistamista. Tätä kriittisyyttä tarvitaan myös digitaalisuuden aikakaudella, jolloin tietoa on tarjolla paljon ja kaikista lähteistä tai tiedon alkuperästä ei ole välttämättä varmuutta. Useissa keskusteluissa olemmekin jo pohtineet esim. suhtautumisesta wikipedian tarjoaman tiedon kriittiseen tarkasteluun. Ja toisaalta myös keskustelleet Wikipedian luotettavuudesta, koska sen tarjoama tieto ei ole yhden tai kahden henkilön käsissä, vaan artikkeleiden rakentamiseen on usein vaikuttanut usea henkilö ja artikkelin tiedoista on ollut tiukkaakin keskustelua.

Huolestuttavaa ja yllättävääkin oli mielestäni myös se, että nuorten kirjoitus ja tekstinkäsittelytaidot ovat ruostumassa. Ainakin vielä toistaiseksi näitä taitoja tarvitaan ja tämä asia on hyvä huomioida myös kouluopetuksessa.


Pinja kommentoi:

Kirsin ajatus medialukutaidon sillanrakentamisen asemasta on kiinnostava. Tällaiset ”kohti ratkaisua” pyrkivät avaukset ovat minusta tärkeitä, koska ne eivät keskity koulun nykytilan tuskailuun vaan ne avaavat ajatuksia toiminnalle. Uskon, että näiden asioiden kanssa toimiminen on yhtä tärkeää, kuin niistä keskustelu. Medialukutaidon näkökulmasta voisi kuvitella vähän samaan tapaan toimivansa kuin minkä tahansa lukutaidon: sen kanssa operoidaan. Käsittääkseni lukutaito kuitenkin liittyy kielen ymmärtämiseen ja viestimiseen. Samoin digitaalinen lukutaito sisältyy viestinnän tekemiseen ja sen reunaehtojen vähittäiseen käsittämiseen.

Tiedon epävarmuuden tai varmuuden suhteen minusta on oltava aika varovainen, koska emme voi lähtökohtaisesti uida relatiivisuudessa. On oltava vähintäänkin sopimukseen perustuvia käsityksiä perustavista tiedoista - olkoonkin, että se palvelee järjestelmää. Digitaaliseen "vallankumoukseen" liittyy olennaisesti minusta se tekninen perusidea, että julkaisu on muokattavassa formaatissa ja tämän digitaalisen uudelleen muokkauksen taustavoimana voidaan käyttää yksilön sijasta ryhmää. Jossain näillä main koulussa voisi tehdä rohkeita askeleita yhteisöllistä tiedon kanssa operointia kohti ja siinä samalla oppia koko digitaalisen järjestelmän lainalaisuuksia, kuten siinä modulin toisessa videossa läpi käytyjä vapauden asteita.