Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/Jenna, Annika, Sanna, Kirsi, Pinja & Jutta/moduli VI-keskusteluun

Tähän alle kommentteja/keskustelua Hipit, jupit jne. -videosta tyyliin "OmaNimi: tekstitekstiteksti..."

AnnikaTu: Mikä on informaatioyhteiskunta? Nyky-yhteiskunnassakaan suurin osa ihmisistä ei työskentele informaatioalalla, vaan esimerkiksi palveluala on suurempi. Mikä siis tekee yhteiskunnasta informaatioyhteiskunnan, vai onko yhteiskunta aina ollut informaatioyhteiskunta?

Luennolla keskityttiin 50- ja 60 -luvuilla alkaneeseen ja kiihtyneeseen teknologiseen kehitykseen, kun tietokoneet alkoivat vallata alaa. Amerikassa 40-luvulla yleistynyt televisio saapui Suomeen 60- ja 70 -luvuilla, jolloin tieto tuli helpommin saavutettavaksi, jokaisen olohuoneeseen. Laitteiden kehitys on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut huimaa.

Itse pohdin luennon aikana nykylapsia, niin kutsuttuja diginatiiveja, joille tietokone on olennainen ja itsestäänselvä osa arkipäivää, kosketusnäyttöjen käyttäminen tuttua ja jotka osaavat auttaa vanhempiaan erilaisten teknisten laitteiden käytössä. Voidaan kuitenkin pohtia, missä määrin heillä on kykyä median ja informaation ymmärtämiseen ja käsittelemiseen. Kuten luennollakin puhuttiin, voidaan pohtia, osaako yksilö käyttää ylipäänsä vaikkapa tekstinkäsittelyohjelmia vai vain tiettyä ohjelmaa.

Mielestäni luennossa oli kiinnostavaa keskustelua Steve Jobsin aikaansaannoksista ja siitä, kuinka teknologiset välineet muuttuivat tieteellisistä keksinnöistä jokaisen saatavilla oleviksi, kaupallisiksi laitteiksi. Siinä mielessä Steve Jobs on onnistunut pyrkimyksissään, että nykypäivänä tietokone on kuin kodinkone muiden joukossa; sitä käytetään sosiaaliseen kanssakäymiseen, tiedonhankintaan, laskujen maksamiseen, koulun kanssa yhteyden pitämiseen... Samalla palvelut muuttuvat koko ajan enemmän ja enemmän maksullisiksi, ja mainoksia vilisee nettisivuilla. Internetin ja tietokoneen käytöstä on tullut hyvinkin kaupallista. Kaupallisuus näkyy senkin jälkeen, kun laitteen on hankkinut. Esimerkiksi tiskikoneen ostaminen on kaupallista, mutta ostohetken jälkeen ketään ei enää kiinnosta, kuinka laitetta käyttää ja millä ohjelmilla tiskinsä puhdistaa. Tietokoneen käyttö on siinä mielessä erilaista, että kaupallinen toiminta jatkuu niin kauan kuin yksilö käyttää laitettaan. Mielenkiintoista on myös se, miten paljon ihmiset tiedostavat olevansa mukana kaupallisessa toiminnassa ja rahoittamassa vaikkapa tiettyjen yritysten toimintaa valinnoillaan.

Pinja

Informaatioyhteiskunnan käsittäminen on keskustelussa oivallisesti avattu monista näkökulmista. Informaatioyhteiskuntaan liittyvät tiedon vapauttamisen (hippi)-, uudentyyppisen verkostoituvan ja globalisoituvan yhteiskunnallisen kehityksen-, teknologisen kehittymisen (sota)poliittinen - sekä tietenkin kaupallinen agenda. Näiden kaikkien läpi voidaan hahmottaa kulku kohti henkilökohtaisempaa informaation käsittelyä. Yhtä kaikki lopputulema on se, että jokaisella ihmisyksilöllä on käsissään sellainen teknologinen sovellus, jolla tieto on vapaasti saavutettavissa ajasta ja paikasta riippumatta. Ihmisyksilön kannalta tärkeitä informaatioyhteiskunnan logiikkaan liittyviä asioita ovat erityisesti tietoisuuden taso siitä, mitä kokonaisuus lopulta tarkoittaa ja onko sitä edes mahdollista hahmottaa. Kenen hallussa ovat ne informaatiot, joita käytetään ja kuka niitä todella käyttää ja mihin tarkoituksiin? Vaaranpaikkana selvästikin on olemassa eräänlainen vapauden harha, että osataan käyttää vain tietynlaista teknologista kokonaisuutta tai sovellusta. Esimerkkinä juuri Apple-maailma, jossa tavoitteena yksilöllinen helppokäyttöisyys. Mobiililaitteilla yksittäisiin tiedostoihin käsiksi pääseminen voi olla yllättävän haastavaa, mikä taas ajan oloon vieraannuttaa vaikkapa koko tiedostoajattelun tarpeesta… Ei kohta enää tarvitse puhua mistään tiedostoista? Jos vaikka verrataan Android – sovelluksiin, jotka taas perustuvat ”perinteisempään” tiedostojen käsittelyyn myös käyttäjän näkökulmasta, ollaan kahden hyvin erityyppisen ja käyttäjän osaamisen kannalta erilaista lähestymistapaa vaativan alueen ääressä. Eräs seikka kiinnostaa myös, jos ajatellaan kaupallisia sovelluksia, että ollakseen kaupallisia, on niilläkin jokin arvoasetelma ja arvotavoite voitontavoittelun ohella. Olisi kiinnostava pureutua vaikkapa nykyisten teknologiajättien arvolinjauksiin ja tulevaisuuden visioihin. Mikä on ihannetila, jota kohti mennään?

JennaJ:

Videolla oli mielenkiintoisia ajatuksia informaatioyhteiskunnan olemuksesta ja ylipäätään digiympäristöön kuuluvista laitteista ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Nykyään paljon puhutaan siitä, miten ihmiset elävät informaatioyhteiskunnassa, mutta tarkemmin miettien voitaisiin kysyä: mikä tekee yhteiskunnasta informaatioyhteiskunnan? Vaikka esimerkiksi suurin osa ihmisistä työskentelee nykypäivänä palveluammateissa, ei silti palveluyhteiskunnasta puhuta läheskään niin paljon kuin informaatioyhteiskunnasta. Informaation läsnäolo yhteiskunnassa tuntuu olevan trendi, jolla ehkä halutaan nostaa esille nykypäivän tietotulva. Toisaalta ihmiskunta on elänyt informaation keskellä niin kauan kuin koko ihminen on ollut olemassa, vain tiedon luonne on muuttunut, ja myös lisääntynyt.

Videolla pureuduttiin paljon 60-lukulaiseen yhteiskuntamuutokseen, jossa ihmisten arkielämään rynnivät erilaiset kodin laitteet. Lopulta kun internet saapui jokaisen käytettäväksi, voitiin puhua varsinaisesta vapautuksesta. Kuten Suoranta ja Vadén mainitsivatkin, ei nettiaikana totalitaarinen valtiovalta ole mahdollista, kun jokaisella on pääsy tiedon lähteille. Toisaalta netin vapaus on harha, johon suurin osa meistä haksahtaa. Vaikka informaatio onkin kaikkien ulottuvilla ja meillä on pääsy laitteille, jotka mahdollistavat informaation hakemisen ja jakamisen, toimii netissä ja laitteiden takana monia markkinoinnista kiinnostuneita tahoja. Kuten Annika jo mainitsikin, markkinointi ei lopu laitteen ostamisen jälkeen. Älypuhelimet muodostavat verkon, jonka liikennettä tarkkailemalla kaupalliset tahot tarjoavat käyttäjille yksilöllisesti räätälöityä mainoksia erilaisista tuotteista ja näin ihmiset kulkevat näennäisen vapaassa verkkoympäristössä eteenpäin tehden "itsenäisiä valintoja". Toisaalta yksilöllinen mainonta voi olla myös hyödyllistä silloin, kun netinkäyttäjä on hankkimassa tietynlaista tuotetta. Tarjotun mainonnan avulla yksilö saa eteensä valmiin kattauksen tarjonnasta, josta hän muuten joutuisi itse ottamaan selvää.

Oli miten oli, teknologinen ja muu kehitys on mennyt viidessäkymmenessä vuodessa hurjasti eteenpäin ja laitteiden sekä internetin mahdollisuuksien avulla on kehitetty mitä monipuolisimpia sovelluksia, jotka sekä hyödyttävät että osaltaan myös haittaavat ihmisen nykypäivän elämää. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen yhteiskunta käsissämme on edelleen viidenkymmenen vuoden kuluttua, ja puhutaanko vielä silloinkin informaatioyhteiskunnasta, vai onko informaation käsitettä tullut korvaamaan jokin tyystin muu asia.

Kirsin ajatuksia

Kuten olette jo tuoneet keskustelussa esille, informaatioteknologia on tullut jäädäkseen - tai kuten Jenna kirjoittaa, se on tullut jäädäkseen ennen seuraavaa teknologista keksintöä ja kehitystä. Emme voi sulkea silmiämme tältä todellisuudelta, koska sellaista vaihtoehtoa ei kaiketikaan ole, että palaisimme teknologisoitumisessa taaksepäin. Kehitys kulkee eteenpäin, paluuta entiseen tuskin on. Yksi olennainen kysymys mielestäni on, kuinka jatkuvasti kasvavasta ja paisuvasta informaatiotulvasta pystymme erottamaan ja omaksumaan oleellisen. Pasi Pyöriä, kirjoituksessaan informaatioyhteiskunnasta ja mediafilosofiasta, kirjoittaa teknologian filosofi Paul Virilion todenneen: "Mitä enemmän informaation vauhti kiihtyy, sitä tietoisempia olemme sen epätäydellisestä sirpaleluonteesta". Lisäksi edellissä tehtävissämme olemme pohtineet tiedon luotettavuutta, johon liittyy myös ajatus tiedon kaupallistumisesta.

Meidän kasvattajina tulee olla kiinnostuneita informaatioteknologiasta ja mediasta, mekään emme voi sulkea niiltä silmiämme tai palata aikaan ennen niitä. Suoranta kehottaa meitä kasvattajia (kirjassaan Kasvatus mediakulttuurissa, 2003) olemaan kaikkiruokaisia median suhteen ja Walter Benjaminin (1986) filosofisesta ajatuksesta jatkaen (historian vangitsemisesta todellisuuden kaikkein mitättömimpien ilmenemismuotojen eli ns. "roinan" kautta) Suoranta toteaa: "Mediaesitykset ovat kauhuineen, viettelyksineen ja propagandoineen nykyhetken roinaa. Niissä rakentuu kuva aikakaudestamme ja nykyhetken historiasta."

Sannan ajatuksia:

Optimistit uskovat tietotekniikan synnyttävän uuden vuorovaikutteisen oppimisympäristön, missä kuuleminen, näkeminen ja tekeminen yhdistyvät. Teknologinen kehitys ja erityisesti tietoliikenne mahdollistaisivat etäopiskelun ja luokkahuoneen laajentumisen globaaliksi. Tämä vähentäisi esimerkiksi maantieteelliseen sijaintiin, vammaisuuteen tai taloudelliseen asemaan perustuvia eroja. Toisaalta voidaan tässä nähdä aivan toinenkin puoli. Kuka omistaa ja hallitsee jatkuvasti ja yhä nopeammin kasvavaa informaatiovirtaa? Kenellä on aikaa keskustella ja osallistua inhimilliseen vuorovaikutukseen, päätöksentekoon ja toisen ihmisen kuuntelemiseen?

Myös informaatioteknologian nopea kehitys voi tuoda oman uhkansa. Jatkuvasti paisuvasta informaatiovirrasta yhä vaikeampaa seuloa olennainen esiin. Usein tuntuu paradoksaalisesti siltä, että informaation määrän kasvaminen ei suinkaan johda kohti yhä suurempaa varmuutta, vaan enemmänkin lisää tunnetta epävarmuudesta. Toisin kuin voisi luulla, tiedon määrä ja ymmärrys eivät kasva samassa suhteessa toisiinsa nähden.

Informaatioteknologian ihailijoiden ja sen arvostelijoiden näkemyksillä on omat hyvät ja huonot puolensa. Emme voi sulkea silmiämme tulevaisuudelta emmekä kieltää todellisuutemme teollistumista ja teknologisoitumista, koska paluuta entiseen ei ole. Mutta emme voi toisaalta odottaa kehityksen tuovan pelkkää hyvää tullessaan. Kaikilla keksinnöillä ja inhimillisillä päätöksillä on kääntöpuolensa ja ennalta arvaamattomat seurauksensa. Tulevaisuutta ja informaatioteknologiaa koskeva keskustelu kaipaa ennen kaikkea ymmärrystä, kuuntelemista ja toisilleen vastakkaisiakin mutta perusteltuja mielipiteitä.