Tehtävä 3: Koulujärjestelmän ja ajattelun vapauden suhde Klafkin portaiden ja Rhizome-sävellyksen nuottikuvan näkökulmista

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Wikimaailmasta/ Wikipediasta[muokkaa]

Internetiin on syntynyt yksi arkipäiväisen oppimisen alue, jota Suoranta ja Vadén (2010) kutsuvat wikimaailmaksi. Se on internetin ja vapaiden ohjelmistojen mahdollistama, ennakoimaton, tavallisten ihmisten jakama ja heidän yhteistyönään syntynyt ja luotu maailma. Wikimaailman tärkein esimerkki on Wikipedia, vapaa tietosanakirja internetissä. Sen tavoitteena on kaiken inhimillisen tiedon oleminen vapaana kaikille. (Suoranta&Vadén 2010.)

Wikipedia - yksi näkökulma avoimesta tiedosta[muokkaa]

Formaalin koulutusjärjestelmän ulkopuolista oppimisen ideologiaa edustaa wikimaailma, jossa korostuvat toimiminen avoimessa vuorovaikutuksessa sekä itseoppiminen että vertaisoppiminen (Suoranta, 2009; Suoranta & Vadén, 2010). Wikimaailman tunnetuin edustaja on Wikipedia, joka on vapaaehtoisten kirjoittama tietosanakirja vapaaseen käyttöön(Wikipedian käyttäjän käsikirja). Suorannan (2009) mukaan Wikipedia on eräänlainen nykyajan kansansivistyksen muoto, jossa tärkeänä ajatuksena on, että kaikki voisivat osallistua tietosanakirjan tekemisen työhön: tiedon aktiiviseen tuottamiseen, muokkaamiseen ja kehittämiseen. Kaikilla kansalaisilla olisi mahdollisuus osallistua tiedontuottamisprosessiin sekä hyödyntämiseen kaupallisen kontekstin ulkopuolella (Suoranta & Vadén, 2010). Samalla kaikille myös mahdollistuisi rooli yhteiskunnallisten, kaupallisten ja kulttuuristen representaatioiden aktiivisina tuottajina, ei vain passiivisina vastaanottajina. Wikipediatyöskentelyssä konkretisoituu wikimaailman ideologiasta toiminnallisuus, tiedollisuus, yhdessä oppiminen, vapaaehtoisuus sekä radikaali tasa-arvo eli kaikkien mahdollisuus osallistua oppimisprosessiin (Suoranta, 2009). Wikipedian ideologiseksi tavoitteeksi on asetettu kaiken inhimillisen tiedon oleminen vapaana kaikille. Tällä hetkellä Wikipedia on varsin laaja tietosanankirja, suomenkielisiä sisältösivuja on noin 260 000 ja vastaavasti englanninkielisiä noin 3 600 000 (20.4.2011; Suoranta & Vadén, 2010).

Wikipedian tietosisällön luotettavuudesta ilmenee kahdenlaista näkökulmaa. Yhtäältä Wikipedian on mainittu olevan yhtä luotettava kuin mikä tahansa tietosanakirja ja toisaalta luotettavuus on kyseenalaistettu (Suoranta & Vadén, 2010; Wikipedian käyttäjän käsikirja). Wikipediaan saa kuka tahansa tuottaa sisältöä, ja tämä on osaltaan vaikuttanut Wikipedian luotettavuuden kyseenalaistamiseen tiedonlähteenä. Wikipedia on säännöissään kiinnittänyt huomiota tiedon luotettavuuteen ohjeistamalla kirjoittamista, lähteiden käyttöä sekä julkaisemalla erilliset sisällön laatukriteerit. Kirjoittamista koskevassa ohjeessa mainitaan: "Olennaista kirjoittamisessa on lähteiden käyttö. Wikipediassa ei ole tarkoitus esittää omia henkilökohtaisia mielipiteitä tai käsityksiä, eikä myöskään taiteellisia tai muuten ainutlaatuisia näkemyksiä". Wikipedian kanta on, että tuotettu tieto on neutraalia eli puolueetonta (Suoranta & Vadén, 2010). Tiedon luotettavuutta Wikipediassa pyritään standardisoimaan myös korostamalla lähteiden käyttöä artikkelien teossa. Säännöstön mukaan julkaistavan tiedon olisi löydyttävä myös joistakin toisista tiedonlähteistä, tieteellisistä artikkeleista, sanomalehtiartikkeleista, perinteisistä julkaisuista. Lähdeviittauskäytännöt vaativat yksilöiltä sofistikoituneita kriittisiä luku- ja kirjoitustaitoja, joten vaikuttaako tämän kriteerin painottaminen kirjoittajaksi valikoitumiseen? Onko kaikilla aktiivisilla toimijoilla samanlaiset edellytykset tuottaa pätevää tietoa vapaaseen tietosanakirjaan? Muodostuuko tiedon luotettavuuskriteeristä uusi rajaehto mahdollisuudelle osallistua yhteiseen tietokirjaprojektiin ja ketkä jäävät ulkopuolelle?

Wikipedia ei sovellu nykyisen tietosisältönsä perusteella ammatilliseen tiedonhankintaan, mutta se on varsin oivallinen arkielämän tiedonhankintaan, jonka piiriin lasketaan kuuluvan myös opiskelussa tarvittavat tiedonlähteet. Kaikille koulutustasoille Wikipedia ei ole tarpeeksi luotettava tiedonlähde kuten esimerkiksi yliopisto-opiskeluun. Perusopetuksessa Wikipediaa on mahdollista hyödyntää erilaisten oppiaineiden yhteydessä ja samalla tutustuttaa lapset ja nuoret kriittiseen medialukutaitoon, tiedon kriittiseen arviointiin. Toisaalta lapset ja nuoret voivat myös harjoitella Wikipediassa tiedontuottajan roolia.

Wikipedia - totta vai tarua?[muokkaa]

Ennen jokaisessa kodissa oli paksut tietosanakirjat, joista luettiin faktaa kaikista maailman asioista. Kuinka kriittisesti siihen tietoon suhtauduttiin? Ainakin minun perheessäni tietosanakirjan tieto oli totuus. Sitä ei liiemmin kyseenalaistettu. Nyt säästetään hyllytilaa ja kirjat on myyty kirpputorilla. Kaikki tieto löytyy netistä. Käytännössä Wikipediasta saa nopeasti yhden tiiviin näkemyksen asiasta, josta kaipaa tietoa. Jokainen voi kirjoittaa tähän suureen tietosanakirjaan ja vaikka tiedämme tämän ja olemme kriittisiä, uskon, että silti voi oppia huomaamattaankin virheellistä tietoa. Käyttäjät tietävät, että sisällöt eivät välttämättä ole totta, mutta jos teksti vaikuttaa luotettavalta siihen uskotaan ja ehkä sitä rohkenee käyttää jopa koulutehtävässä.

Wikipedian käyttäjänä olen varmasti useimmiten uskonut tekstin. Olen etsinyt tietoa jostakin asiasta ja Wikipediasta löytyy nopeasti vastaus. Kiireessä jotakin asiaa selvitellessään tietää ainakin, minkä tyyppinen vastaus Wikipediassa saattaa olla. Monien erilaisten sivustojen selaaminen vie aikaa. Joskus törmää tekstiin, joka pysäyttää miettimään tarkemmin kirjoittajaa ja kenties hänen motiivejaan. Esimerkeistä hauskin mielestäni on pms-oireisiin liittyvä artikkelin diagnostiikka ja hoito-ohjeistus. Suora lainaus: ”Asianmukainen informaatio tilasta voi jo helpottaa oloa. Myös partnerin olisi syytä ymmärtää tilanne, jossa asiantuntijan neuvoista voi olla apua. Kuitenkin lääkärin on syytä sulkea pois muut tilat, joissa turvotusta tai rintojen arkuutta voi esiintyä, ja erityisen tärkeää olisi löytää ehkä taustalla oleva masennus ja hoitaa se asianmukaisesti. Vaikeahkoissa tapauksissa voi käyttää hormonipillereitä ja jopa tilapäisesti unilääkkeitä tai rauhoittavia lääkkeitä itselle tai partnerille. Raskaudestakin voi olla apua, mutta sitä on kiistanalaista suositella hoitokeinoksi”. Tämä aiheutti ystäväpiirissäni hilpeyttä ja hämmästystä. Se että myös partnerille voidaan antaa uni- tai rauhoittavia lääkkeitä ja että raskaus otetaan esille pms-oireiden hoitokeinona tosin hieman kyseenalaisena. Tämä voi tietysti olla aivan asiallinen ja hyvä ohjeistus. Tekstin lähteet on kyllä mainittu ja ne ovat asiallisen oloisia, mutta tarkemmin en ole niihin perehtynyt. Voihan käydä niinkin, että oikeaa tietoa kyseenalaistetaan juuri wikipedian maineen vuoksi? Totta vai tarua?

Muodollinen koulutusjärjestelmä[muokkaa]

Ranskalaisfilosofi Louis Althusserin mukaan valtiollinen koulutus on suljettu järjestelmä, joka pakottaa ja määrää yksittäisiä ihmisiä palvelemaan valtiokoneistoa. Suljettu järjestelmä on ongelma inhimillisen toiminnan vapauden ja demokraattisen elämän kannalta; se ei itsestään selvästi sisällä vaihtoehtoisia tapoja oppia eikä yhteisoppimisen mahdollisuuksia. Suljetun, osittain totaalisen järjestelmän puitteissa on mahdollista toimia kuin ”opettaja - alamainen”: johdattaa opetettavat ohjeita noudattaen pimeään ”että tämä kuuluu tietää, mutta tätä ei”. Suljetun koulutusjärjestelmän totaalisuutta kuvastaa hierarkia, joka läpäisee yleisen koulutuspolitiikan aina yksittäiseen oppilaaseen asti. Koulutusjärjestelmän poliittisesti ohjattujen säätelymekanismien lisäksi oppimiseen ja opettamiseen vaikuttavat erilaiset sidosryhmiä: poliittiset puolueet, elinkeinoelämä, kirkko, opettajien ammattijärjestö, vanhempainyhdistykset jne. Koulu on yksi yhteiskuntaelämän järjestämisen ja järjestyksen muoto, sosiaalinen laitos, joka pitää yllä sekä yhteiskunnallisia että institutionaalisia valtasuhteita. Suljettua koulutusjärjestelmää voidaan kuvata myös vertikaaliseksi järjestelmäksi, jossa oppimisen ja oppimistavoitteiden määrittelemistä aina jossain muualla kuin siinä, missä opetus ja oppiminen tapahtuu. Näin identiteetti ja tieto on määritetty yksilön puolesta ylhäältä käsin. Vertikaalisen järjestelmän vastakohtana on horisontaalinen järjestelmä, jossa oppija itse määrittelee, mikä on oppimisen väärti ja mikä ei ja mitkä ovat oppimisen tavoitteet. (Suoranta, 2009)

Suoranta (2009) maalaa nykyisestä valtiollisesta koulutuksesta varsin julman kuvan. Suoranta ei erottele, minkä valtion tai yhteiskuntajärjestelmän koulutuksesta on kyse, joten arvio ei kuulosta kovin järkevältä. Onko esimerkiksi nykyinen suomalainen tai muu pohjoismainen koulutusjärjestelmä aivan näin kamala ja onko ongelma näin merkittävä? Kun ottaa huomioon koulutukseen liittyvät realiteetit ja käytännön pakottamat kompromissit, voisi kuvitella, että meillä on varsin kelvollinen järjestelmä, joka sallii raameissaan yksilöille melko laajan vapauden valita ja olla. Jos oppimisen valintojen vapautta ja vastuuta siirretään enemmän ala- ja yläkoululaiselle, paraneeko tilanne? Keskustelu kuulostaa hieman samalta kuin taannoinen "vapaa kasvatus". Nettiyhteisöllisyyden ja Open Source -ideologian nimissä halutaan kääntää kurssia vapaammille vesille. Eikös siellä jo seilaa nettipiraatteja? Riittävätkö nettiajan sivistyksen sisällöksi kaiken alleen peittävä yhteisöllisyys ja vapaa tieto? Eikö muka netissä ole eliittiä, hierarkiaa, pakottavuutta ja määräävyyttä? Onko netti todella mahdollistanut ilmaiset lounaat?

Suoranta (2009) ei myöskään erottele yleissivistävää ja ammattiin suuntaavaa koulutusta pakon ja määräävyyden osalta toisistaan. Molemmissa käytetään valtion rahoilla tuotettuja opetussuunnitelmia, mutta mitä pidemmälle opiskellaan, sitä löysemmiltä ne käytännössä näyttävät, etenkin humanistisella puolella. Samoin suunnitelmia ruohonjuuritasolla toteuttavien opettajien vapaus kasvaa huomattavasti siirryttäessä korkea-asteelle. Sielläkin on raamit, mutta opintojakson toteutussuunnittelu ja usein myös sisältö ovat paljolti opettajan päätösvallassa. Toiminta on alemmilla asteilla paljon tarkemmin määriteltyä kuin korkea-asteella, mikä on ymmärrettävää toiminnan tarkoituksen kautta. Käytännössä nuorten suurimpia ongelmia ovat pakon sijaan uravalintaan liittyvät kysymykset. Oravanpyörä pakottaa tekemään valintoja liian aikaisin ja arvaukseen perustuen. Oikea kritiikin kohde löytyy aikuiselämästä. Oikeastaan koulutukseen pitääkin liittyä jonkinlaista pakkoa, jotta kapina ja kritiikki pysyvät elinvoimaisina ja tuottavat vaihtoehtonäkemyksiä. Comfortably numb olisi paljon pelottavampi olotila.

Kannattaa myös muistaa, että periaatteessa koulutuksen sisältö lähtee kansalaisen äänestysvalinnoista, joten olisi syytä panostaa enemmän kansalaisten ymmärrykseen koulutuksesta ennen kuin aletaan muuttaa kurssia. Onko kansa väärässä vai eikö koneisto toteuta kansan tahtoa koulutuksen suunnittelussa? Vapautta on helppo myydä, mutta entä seurausten kantaminen? Kun tähän vielä lisätään opetusmenetelmien ja -tyylien jatkuvasti kasvava kirjo ja niiden lähes täysin vapaa soveltaminen opettajien taholta, on pakko ihmetellä, mistä moinen valitus? Johtuuko se uuden virtuaalimaailman näennäisestä vapaudesta, joka ruokkii kuvitelmaa toisenlaisesta reaalimaailmasta, johon suoraan siirretään virtuaalipuolen opit? Vapaan oppimisen korostaminen on varmasti mannaa amerikkalaiselle koulujärjestelmälle, joka tuskailee opettajien ja heidän arvostuksen puutteiden kanssa. Äkkiseltään vasemmistolaiselta kuulostava vapaa, yhteisöllinen ja kriittinen nettioppiminen on kuin käsky ulkoistaa koulutus nettiyhteisön hoidettavaksi, kun valtion rahat loppuvat. Millaisen pitäisi siis olla netin informaalin ja järjestelmän mukaisen formaalin suhde? Sekin on jonkun määrättävä ja raha puhuu.

Suorannan (2009) mukaan koulun ulkopuolella vallitsee toisenlainen oppimisen ideologinen järjestys kuin sen ulkopuolella ja jatkaa, että järjestelmäkoulutuksessa joku aina tietää paremmin ja sanelee sisällön, mitä arkielämän alueella ei useinkaan tapahdu. Kuulostaa melko yläluokkaiselta lähtökohdalta. Eikö arki muka sanele ja opeta, jos ei muuten niin kantapään kautta? Kuinka monessa asiassa keskivertokansalaisella on oikeasti vara valita pitkän päälle? Pääministeri Lipposta mukaillen, kyllä Siperia opettaa, oli sitten kyseessä koulun kotitehtävien tekeminen tuleva ura mielessä tai karenssia kärsivän työttömän tyhjä jääkaappi. Perään Suoranta (2009) väittää, että arjessa opitaan tekemällä sitä ja osallistumalla siihen, mikä on tarpeellista. Näin varmasti on, mutta samalla kyse on hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamasta saavutetusta edusta. On aikaa perustarpeilta tehdä sitä, mikä ei ole ehkä pakollista. Wikioppimisen kaltainen oma-ehtoinen toiminta on riippuvainen elintasosta ja arjen pakkojen määrästä. Vaikka joka savimajassa olisi netti käytössä, pitää pellot silti kuokkia. Vertaisoppiminen verkossa on ylellisyyttä. Mahtavatko kaikki siinä mukana olevat ymmärtää sen?

Kriittinen ajattelu koulutusjärjestelmässä[muokkaa]

Suoranta (2009) kirjoittaa muodollisesta koulutusjärjestelmästä kriittisen pedagogiikan kontekstissa. Kriittinen pedagogiikka on avoimen poliittinen. Siinä pidetään tärkeänä poliittisen subjektin tuottamista, kasvattamista aktiiviseksi toimijaksi paremman yhteiskunnan puolesta (Siljander, 2002). Suorannan ajatuksessa opetus on jo lähtökohtaisesti sidottu maailmaan, sen ja opetustilanteen valtahierarkioiden ja epäoikeudenmukaisuuksien muuttamiseen. Kriittisen pedagogiikan ideoiden tavoitteena on valtauttaa ja vahvistaa opiskelijat uskomaan omiin havaintoihinsa ja kokemuksiensa ja kannustaa heitä kriittiseen ajatteluun. Kriittinen ajattelu tuottaa ideaalitilanteessa emansipoituneen ja poliittisesti aktiivisen kansalaisen, joka osaa asettaa nykypolitiikan oikean historialliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. On kuitenkin myös nähtävissä, että kriittinen ajattelu voi johtaa yhteiskunnasta irtisanoutumiseen. Ilkka Pernun kirjoittama Imagen (4/2011) artikkeli Oikeamieliset kertoo karua kieltään nykyajalle tyypillisestä yksilön palvonnasta, yhteiskunnan ja sen toiminnan kyseenalaistamisesta. Artikkeli käsittelee foodisteja ja Silverbankin toimintaa. Pernu kiteyttää ryhmien maailman katsomuksen artikkelin loppuun: mielipiteet ja oma kokemus ovat tärkeämpiä kuin niiden perustelu tai virallinen hyväksyntä. Maallikko voi haastaa ravintotieteen tai talouden yleiset lait ja ympäröidä itsensä samanmielisillä. Jos uskoo ja uskaltaa, voi hypätä liike-elämään ilman koulutusta tai parantua parantumattomasta sairaudesta.”

Toistaiseksi peruskoulun tavoitteena on lasten sosialisaatio yhteiskunnan tasavertaiseksi jäseneksi. Sosialisaatiossa keskeistä on oppia oman kulttuurinsa arvot, normit ja säännöt. Samalla syntyy käsitys rooleista, merkityksistä, yhteiskunnan luokista ja kerrostumista sekä instituutioista. Suorannan kuvaaman suljetun koulujärjestelmän avaaminen fyysisesti ja henkisesti vapaudelle ei mielestäni enää vastaisi peruskoulun nykytarkoitusta. Kriittinen ajattelu on kuitenkin läsnä peruskouluissa, haluttiin sitä tai ei. Peruskoulun on muututtava yhteiskunnan muuttuessa. Haasteena on löytää uudet toimintatavat samalla, kun lasten sosiaalinen ja kulttuurinen pääoman eriarvoisuus lisääntyy. Ajatus asenteiden muuttumisesta Pernun kuvaamaan kriittisen ajattelun muotoon tuntuu kuitenkin väärältä. Tällaiseen ajatukseen päätyessä herää kysymys sisältääkö kriittinen ajattelu itsessään ylhäältä johdetun arvolatauksen. Millaista kriittinen ajattelu saisi olla tai ketä sen tulisi palvella? Miten yhteiskunnan tulisi toimia, jos kriittinen ajattelu johtaa haluttomuuteen olla mukana yhteiskunnassa? Onko kriittinen ajattelu saavuttanut silloin päämääränsä, kun yhteiskunta lakkaa olemasta?

Wikimaailman ja muodollisen koulutusjärjestelmän ero[muokkaa]

Wikioppiminen on säätelemätöntä, riippumatonta, vapaan osallistumisen pohjalta tapahtuvaa, organisoimatonta ja radikaalisti avointa oppimista. Järjestelmäkoulutukseen osallistumista säätelee oppivelvollisuus ja siinä toteutetaan ylhäältä annettua opetussuunnitelmaa. Kuka tahansa luku- ja kirjoitustaitoinen henkilö voi osallistua wikimaailman oppimiseen edellyttäen tietysti tietokoneen käytön osaamista. Wikioppiminen toteutuu vertaisoppimisena, toisilta oppien ja toisia auttaen. Järjestelmäkoulutusta ohjaa opettaja tai tutor ja se tähtää tutkintoon. Wikimaailma kasvattaa oppija-käyttäjäänsä reflektiivisyyteen, koska esimerkiksi Wikipedia on vapaa tietosanakirja; jokainen voi halunsa mukaan muokata tai editoida sitä. Järjestelmäkoulutuksessa käytetään painettuja oppikirjoja, joiden tiedot on tarkistettu. Painettuun sanaan luotetaan, sitä ei kyseenalaisteta. (Suoranta, 2009)

Wikioppiminen tapahtuu keskustelemalla ja tekemällä, joskus myös tiedonhaulla ja eri tiedonlähteiden vertailulla. Oppijat tekevät ja luovat tekstejä yhdessä ryhmänä. Yksin ei pysty tekemään niin paljon kuin mihin ryhmä kykenee. Opintosuorituksia ei arvioida, vaan suorituksen hyödyllisyys tai käyttökelpoisuus ratkaisee tiedon tai taidon arvon. Järjestelmäkoulutuksessa opettaja esittää asiat oppilaille, jotka koettavat kuuntelemalla ja oppikirjoja lukemalla oppia asiat. Oppimista mitataan kokeilla. Wikioppiminen on aina ongelma- tai ilmiölähtöistä ja oman kiinnostuksen pohjalta tapahtuvaa. Kouluoppiminen toteutuu oppiaineittain, jotka on opetussuunnitelmassa hyväksyttyjä. Wikioppiminen lähtee liikkeelle jostain tietämisen tarpeesta oman kiinnostuksen pohjalta. Se on informaalia tai arkipäiväoppimista. Kouluoppimista määrittävät oppimistavoitteet ja tulokset ja niiden perusteella annetut arvioinnit ja tutkinnot. Wikioppimisessa kaikilla halukkailla on ikään, sukupuoleen, koulutuksee, asuinpaikkaan tms. katsomatta mahdollisuus osallistua oppimistoimintaa radikaalin tasa-arvon mukaisesti. (Suoranta, 2009)

Klafki - koulutusjärjestelmän hierarkkiset portaat[muokkaa]

Suoranta (2009) esittää artikkelissaan Klafkin (2004) esityksen koulutusjärjestelmän hierarkkisista portaista. Kaaviossa järjestelmä esittäytyy korkeana ja moniportaisena. Byrokratian perintöä voisi jonkun kuulla sanovan. Viime vuosikymmenien organisaatiokaaviot ovat litistyneet ja muuttuneet vaakasuoremmiksi. Tasot ovat vähentyneet ja sen myötä välitason toimijat. Tämänkaltainen organisaatio lienee tyypillinen Pohjoismaissa. Klafkin kaaviossa ovat mukana myös koulutukseen vaikuttavat muut tahot, eräänlaiset isot vaikuttajatahot, lobbarit tai edunvalvojat. Suoranta (2009) kritisoi tätä porrasmaisuutta, jonka hän katsoo olevan poliittista ja hegemonista oppimisen säätelyä, henkistä ylivaltaa ja koulutusjärjestelmää hallintakeinona käyttävää. Kuulostaa äkkiseltään sopimusyhteiskuntakritiikiltä, sillä näinhän meillä Suomessa on haluttu toimia - yhdessä konsensuksessa. Järjestelmä voi olla massiivinen, kankea käänteissään ja korjauksen tarpeessa, mutta ei paha. Sen yksinoikeus on järjestelmää pyörittävillä ihmisillä. Järjestelmän muuttaminen voi parantaa ominaisuuksia ja antaa työkaluja sitä pyörittävien ihmisten valvontaan, mutta pahoja aikeita se ei poista. Epäillä sopii järjestelmään liittyvien tahojen kuvitellun salaliiton kykyä käyttää järjestelmää tarkoituksellisesti politiikan ja hegemonian välineenä. Onko koulutus edes niin kiinnostava väline? On olemassa muita, parempia ja aktiivisempia kontrollin välineitä ja erityisesti niitä on verkossa, jonne oppiminen on menossa. Suoranta (2009) kirjoittaa, että ylivaltaa ei hegemonisessa vallankäytössä anasteta väkipakolla vaan sitomalla ihmiset erilaisiin instituutioihin ja järjestelmiin. Eroavatko reaalimaailman instituutiot ja järjestelmät varmasti Wikipediasta, Facebookista jne. Tarkoittaako vapaa pääsy ja osallistuminen samaa kuin tasa-arvo ja osallisuus? Mennäänkö wiki-hurmoksessa ojasta allikkoon?

Rhizomes - järjestelmärakenteen mahdollistamaa luovuutta?[muokkaa]

Suoranta (2009) käyttää esimerkkinä katkelmaa Rhizomes -nimisen pianosävellyksen partituurista. Kuva näyttää siltä, kuin kuulakärkikynän saanut pikkulapsi olisi sutannut jotain villakoiramaista paperille. Suoranta (2009) vertaa sävellyksen rihmastomaista rakennetta Klafkin koulujärjestelmäkaavioon ja näkee erona sen, että nuottiviivasto ei koulujärjestelmän tavoin rajaa sävelkulkua vaan se syntyy ja elää orgaanisesti. Ei liene yllättävää, että rhizome -nimellä löytyy wikipedia-artikkeli, jonka suomenkielisen version otsakkeena on "maavarsi" (Wikimedia Foundation, 2011). Pikainen googletus antaa partituurikuvan kuvaukseksi: "Any point of a rhizome can be connected to anything other, and must be" (Perez Garcia, 2008). Pianistilla voi mennä sormi suuhun - mistä aloittaa? Sama ongelma on varmasti wikiopiskelijalla, kun kaikki linkittyy kaikkeen. Miten käy kokonaiskuvan ja painoarvojen? Minkä pitäisi tulla ja minkä jälkeen? Onko tauko vai soitetaanko?

Kuvan nuottiviivasto ei määrää sävelkulkua ja sen voisi rinnastaa järjestelmäkoulutuksen ja wikioppimisen alustoihin. Suomessa opetus on ainakin teoriassa ja verotuksen unohtaen ilmaista, samoin kuin wikimaailmassa. Molemmille löytyy myös maksullinen vastine - yksityiskoulut sekä verkon maksullinen opetus ja tietolähteet. Kaikkien näiden aineisto tulee jostain. Ero on siinä, onko tiedon alkuperäinen tuottaja saanut työnsä tulosten käytöstä korvauksen. Järjestelmäkoulu ostaa aineistot markkinoilta ja maksaa Kopiostolle ym. tekijöiden ja tuottajien edustajille käytöstä. Samoin toiminevat myös yksityiset oppilaitokset ja netin kaupalliset opetuspalvelut, ainakin periaatteessa. Wikimaailmassa tekijän ainoa palkka on viittaus tai linkitys alkuperäiseen. Wikimaailman tietolähteiden aineisto linkittyy originaaleihin tuottaen em. sävellyksen kaltaisen sutun, josta on vaikea erotella, mikä kuuluu kenellekin. Sen sijaan piirros kertoo jotain organisaatiosta, sen epäloogisuudesta eli kaaoksesta. Pohdinta, onko kyse tietopiratismista vai tietopääoman sosialisoinnista, on enää vain muodollisuus. Vapaa tieto ja vapaa pääsy sen äärelle ovat positiivisia asioita ja osin jo itsestäänselvyyksiä, mutta niiden suhde rahaan on vielä ratkaisematta. Ei tiennyt Microsoft-pomo Bill Gates, miten merkittävän paperin nuorena kirjoitti, kun vuonna 1976 esitti paheksuntansa tietokoneharrastajaryhmälle, joka oli ottanut muutaman laittoman kopion Altair Basic -ohjelmistosta (Wikimedia Foundation, 2011). Moraalinen ja eettinen rajapyykki, jonka pitäisi kuulua jokaisen langalle pyrkivän yleissivistykseen. Miten reagoi vapaan tiedon käyttäjä ja wikioppija, kun Wikipedian etusivulla palvelun yksi perustajajäsen, Jimmy Wales, pyytää rahalahjoitusta toiminnan ylläpitämiseksi? Mies tietää, mitä tekee, sillä hänellä on tohtorin tutkinto taloustieteistä (Wikimedia Foundation, 2011). Tämänkään Wikiopisto-kirjoituksen tiedonhankinnasta ei kukaan kostunut mitään, ainakaan suoraan. Tuliko huono omatunto? Oireellista, mutta ei.

Huomioita wikioppimisesta[muokkaa]

Suoranta (2009) tarkastelee wikimaailmaa ja muodollista koulutusjärjestelmää vastakohtina. Suoranta (2009) esittää wikioppimisen ideaalisena oppimisena, jossa ei ole opettajan ja oppilaan välistä hierarkiaa vaan oppiminen on vertaisoppimista ja yhteistyöhön perustuvaa, oppiminen on vapaaehtoista ja siis pakotonta, eikä siinä ole taustalla oppivelvollisuutta ja poliittisia ja taloudellisia päämääriä opintosuunnitelmia ohjaamassa.

Suorannan (2009) vastakkainasettelussa ei huomioida eri oppimisolosuhteita ja lähtökohtia. Koulussa opetetaan kokonaisia ikäluokkia. Yksi opettaja ei voi keskittyä ohjaamaan yksilöllisesti kahtakymmentäviittä omaa projektiaan itsenäisesti työstävää opiskelijaa. Kotikoulussa taas hyvin suuri osa opiskelusta voisi onnistua hyvin wikioppimisena. Laajat omaehtoiset yksilö- tai pienryhmäprojektit, jotka yhdistävät eri oppiaineita taiteista reaaliaineisiin ja kieliin, voivat olla nykykoulunkin piristysruiske ja niissä voi mm. hyödyntää wikipediaa ja wikioppimisen periaatteita. Wikioppimisen itseohjautuva, tekevä, lukeva ja kirjoittava oppimistapa vaatii paljon myös opiskelijalta. Suoranta (2009) väittää wikioppimisen piilo-opetussuunnitelmaa kuvatessaan, että wikioppimisen maailmassa keskeiset aktiivisuus, vuorovaikutteisuus, teknologian käyttö, reflektiivisyys, päämäärätietoinen tekeminen lukien ja kirjoittaen valmentavat ihmisistä kuuliaisia luovan talouden työntekijöitä. Kansalaiset pysyvät tyytyväisinä saadessaan näennäisesti osallistua ja vaikuttaa netin kautta. Wikikirjoittajat tekevät ilmaista työtä saamatta muuta kuin hyvän mielen osallistumisestaan ja vaikuttamisestaan. Tekijänoikeuksia ei tunneta vapaassa wikimaailmassa. Jaksavatko opiskelijat olla kaikessa opiskelussaan todella aktiivisia? Omaa toivealaansa ammatiksi opiskeleva aikuisuutta lähestyvä tai aikuinen opiskelija jaksanee paremmin motivoida itsensä ja opiskella esim. ongelmalähtöisesti, aktiivisesti ja tehokkaasti. Teini-ikäinen yläkoululainen on eri elämäntilanteessa ja kouluasteella. Peruskoulussa opiskeltavien asioiden määrä on suuri, mikä on realistisesti otettava huomioon opetusta suunniteltaessa. Perinteisen kouluoppimisen yhtenä etuna voisi nähdä, että välillä voi päästä jossain opintokokonaisuudessa vähän helpommalla. Passiivisemmallakin opiskelutyylillä voi oppia ja saada suoritukset, jos esim. muilla kursseilla on hyvin vaativia tehtäviä tai elämässä muuten on vaativa vaihe. Tämä ei tosin taida sopia kuvaan ideaalista oppijasta, joka opiskelee aina vain puhtaasta tiedonhalusta ja täysin motivoituneena. Jaksavatko oppilaat kuitenkaan olla aina erittäin motivoituneita? Jos poistetaan kaikki opetussuunnitelmien vaatimukset ja annetaan opiskelijoille vapaus valita aineensa, motivoituneisuus varmasti lisääntyy vapauden myötä. Kysymykseksi jää, osaako murrosikää elävä nuori arvioida sitä, mitä perusvalmiuksia hänen kannattaisi opiskella aikuisuutta ja jatko-opiskeluja varten. Kielten opiskelussa lienee etua nuoresta aloitusiästä, minkä vuoksi aikuiset usein haluavat vaikuttaa lastensa kieltenopiskeluvalintoihin tai tekevät niitä lastensa puolesta. Suoranta (2009) esittää, että wikipedagogiikkaa alettaisiin hyödyntää kouluissa ja se otettaisiin vakavasti opetusta suunniteltaessa. Johtaisiko tämä tarpeeseen muuttaa oppiainejakoja, luokkakokoja, opettajien roolia ja määrää tunnilla, oppituntien kestoa ja/tai määrää eli koko opiskelutapaa? Vaikea kuvitella, että niitä ei pitäisi muuttaa, jos opiskelun periaatteet muuttuisivat. Jos tavoitteeksi tulee mm. ajattelun ja oppimisen vapaus, voiko pitää kiinni nykyisistä oppiaineiden opetussisältövaatimuksista ainakaan kovin tiukasti?

Wikioppiminenhan on pakotonta, koska siitä ei saa tutkintoa eikä ammattipätevyyttä, niinpä se onkin esim. motivoituneen harrastajan opiskelutapa. Voihan wikioppimisen kautta löytyä oman mielenkiinnon kohteen vapaan opiskelun kautta mieli koko elämään. Nykyisessä yhteiskunnassamme tarvitsemme kuitenkin ammattitutkintoja ja todistuksia tietyn oppimäärän suorittamisesta työpaikan tai jopa tietyssä tilanteessa työttömyysturvaetuuden saamiseksi. Koulutusjärjestelmä on valjastettu palvelemaan talouselämän etuja siinä määrin, että peruskoulun jälkeen ammattikouluttamaton nuori ei ole oikeutettu edes työttömyysturvaan ellei työelämään osallistumisellaan kumoa koulutuksen puutetta. Koulutusjärjestelmät ja opetussuunnitelmat kahlitsevat ajattelun vapautta määrittäessään, mitkä asiat tiettyyn ammattipätevyyteen pitää opiskella ja hyväksytysti suorittaa. Jossain määrin voi toki keskustella siitä, onko tarpeen määritellä hyvin tarkkaan, millä tiedoilla ja taidoilla tai niitä osoittavilla todistuksilla saa kutsua itseään jonkun alan ammattilaiseksi. Kuitenkin useimmat meistä varmaankin haluavat, että esim. lääkärit ovat todella opiskelleet laajasti lääketiedettä ja heillä on siitä todistus. Tästä ovat esimerkkinä viimeaikaiset valelääkäri- ja valehoitajakohut. Sen sijaan yrittäjänä alalla, jota ei ole säädelty tarkoilla ammattipätevyys-vaatimuksilla, voi toki hankkia tietonsa, miten ja mistä haluaa. Silloin jää mahdolliseksi haasteeksi vakuuttaa asiakkaat osaamisestaan eli kysymys on tiedonlähteen luotettavuudesta. Wikioppimisessa voi opiskella, mitä haluaa ja oppia moninkertaisesti tutkintovaatimuksiin verrattuna, mutta siitä ei ole osoituksena virallisia todistuksia. Oma tietämys ja osaamisen luotettavuus pitää todistaa muilla tavoilla.

Onko Wiki vastaus?[muokkaa]

Suorannan (2009) artikkelin ehkä mielenkiintoisin kohta on se, jossa hän ajaa pontevasti Wikipediaa ja Wikiopistoa osaksi suomalaista koulutoimintaa. Mahtoiko mies ajatella ehdotuksensa suhdetta oman artikkelinsa teemoihin? Eikö alustankin pitänyt olla vapaa? Miksi oppilaiden pitäisi työskennellä juuri Wikiopistossa, kun pelkkä linkki sijaintipaikkaan riittää lähtökohdaksi? Miksi teini ylipäätään kiinnostuisi rumasta wikisivustosta? Aika monen suomalaisen oppilaitoksen ohjelmistohankinnoissa etsitään vapaan koodin ilmaisia tuotteita, kuten Moodle, jonka tekninen laatu, käyttöliittymä, visuaalisuus jne. ovat suoraan 90-luvun nettisivumaailmasta. Sekä oppija että opettaja jäävät kaipaamaan puuttuvia ominaisuuksia, kuten mobiilikäytettävyyttä kännyköillä, kunnollista tiedonsiirtoa, monimuotoisen uusmedian upotettavuutta jne. Ilmaiselta ei voi kaikkea odottaa, mutta emmekö me ansaitse parempaa?

Koko Suorannan (2009) artikkelin ristiriitaisuutta kuvaa hyvin mukaan otettu listaus erään atk-luokan seinällä olleista säännöistä. Suoranta toteaa, että koulun kulttuuria tuntematonta säännöt saattavat järkyttää ja herättää kysymyksiä oppilaiden kyvyistä, opettajajohtoisuudesta, kielloista jne. Seuraavassa kappaleessa atk-luokan käyttäytymissääntöjen taivastelu rinnastuu koulun ja tietoyhteiskunnan vertikaaliseen järjestykseen (Klafkin kaavio). Jokainen tietotekniikalle enemmän vihkiytynyt ymmärtää hyvin, miksi sääntöjä kirjataan. Se, että niillä ei käytännössä ole juuri mitään vaikutusta lopputulokseen, ei aina ole tärkeää. Oleellista on osoittaa käyttäjän tienneen säännöt, jotta syypää löytyy. Kun alakoululainen avaa uuden keskusyksikön kotelon, purkaa sieltä oleellisia osia ja vaihtaa tilalle oman kotikoneensa vanhempia osia, ymmärtää jokainen sääntöjen tarkoituksen. Nykyään tietotekninen osaaminen on muuttunut hyvin pinnalliseksi, verrattuna esimerkiksi 90-luvun lopun tilanteeseen. Tekniikka toimii paremmin ja peruskäyttäjä voi keskittyä omiin tarkoituksiinsa. Silti kukaan muu kuin opettaja, ei luule, että opettaja on se, joka atk-luokassa johtaa ja osaa. Jopa perustietotekniikan opettajien osaamisen taso on heikko. Lisäksi tietoteknisiä sääntöjä luovat yleensä tietojärjestelmistä vastaavat organisaation osat, ei opetusväki. Miksi nämä liittyisivät vertikaalisuuteen sen enempää kuin sääntö, että kaveria ei saa vetää turpaan? Niin kauan kuin järjestelmän säännöillä tavoitellaan yhteistä hyvää asettamatta yksilöitä kohtuuttomiin tilanteisiin, niillä on paikkansa, myös vapaassa Wikimaailmassa.

Suorannan (2009) artikkelin viimeiset rivit sanovat wikioppimisen kytkeytyvän kysymykseen koulutuksen yhteishyvästä: avoimesta ja julkisesta tiedosta ja tieteestä,avoimesta saatavuudesta, avoimesta lähteestä sekä avoimista kursseista, julkaisemisesta ja arkistoinnista. Suorannan teeseille voisi ottaa vertailukohdaksi Yleisradion toiminnan ja sitä säätelevän säännöksen Laki Yleisradio Oy:stä, Luku 3 Yhtiön tehtävät, 7 § Julkinen palvelu:

Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.
Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
  1. tukea toimivaa kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia
  2. tuottaa, luoda ja kehittää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä
  3. ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia
  4. kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä
  5. tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille
  6. edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa
  7. välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa. (Yleisradio Oy, 2002)

Kovat tavoitteet, joille löytyy takaaja. Entä wikimaailmassa?

Lähteet[muokkaa]

  1. Pernu, Ilkka. 2011. Oikeamieliset. Image vuosikerta 27(4), 48-57.
  2. Siljander, Pauli. 2002. Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki: Otava.
  3. Suoranta, Juha. 2009. Wikioppiminen ja radikaali tasa-arvo. Teoksessa Olli-Pekka Moisio ja Juha Suoranta (toim.) Kriittisen pedagogiikan kysymyksiä 3. Tampere : Tampereen yliopiston kasvatustieteiden laitos, 139-165. Saatavissa: http://suoranta.files.wordpress.com/2009/11/wikioppiminen-ja-radikaali-tasa-arvo.pdf.
  4. Suoranta, Juha & Vadén, Tere. 2010. Wikiworld. London: Pluto Press.
  5. Wikipedian käyttäjän käsikirja.
  6. Perez Garcia, Margarita. 2008. Piano Pieces for David Tudor (1959), Sylvano Bussotti. Flickr. [Online] 2008. [Viitattu: 12. 5 2011.] http://www.flickr.com/photos/margaperez/2976037593/.
  7. Wikimedia Foundation. 2011. Jimmy Wales. Wikipedia. [Online] 12. 5 2011. [Viitattu: 12. 5 2011.] http://en.wikipedia.org/wiki/Jimmy_Wales.
  8. Wikimedia Foundation. 2011. Maavarsi. Wikipedia. [Online] 6. 4 2011. [Viitattu: 12. 5 2011.] http://fi.wikipedia.org/wiki/Maavarsi.
  9. Wikimedia Foundation. 2011. Open Letter to Hobbyists. Wikipedia. [Online] 8. 5 2011. [Viitattu: 12. 5 2011.] http://en.wikipedia.org/wiki/Open_Letter_to_Hobbyists.
  10. Yleisradio Oy. 2002. Yle yhtiönä, Ylen toimintaa ohjaavat lait ja säädökset. YLE. [Online] 2002. [Viitattu: 12. 5 2011.] http://avoinyle.fi/www/fi/lait_ja_saadokset/index.php.