Vapauden asteet verkkomediassa: Randomin keskustelu

Video oli erittäin mielenkiintoinen sen sisältämien väittämien vuoksi. "Demokratia tulee väkisin netistä" ja muut tässä Vadénin ja Suorannan keskustelussa esille tuodut väittämät kuulostavat aluksi puhtaalta utopialta, ja keskustelluista vapauden asteista kolmas minun mielestäni onkin laajalti puhdasta utopistista ajattelua ilman varsinaista todellista toteuttamismahdollisuutta (FreedomBox ehkä poikkeuksellisesti tämän kolmannen asteen edustajista on saamassa käytännön toteutuksen). Mutta yleisesti ottaen minusta tämä vapauden karkea astejako tuntuu kovin kyyniseltä ja kaupallisia (ei-vapaita) palveluita vähättelevänä. On toki tärkeä huomata se, että yksityisyyttä ja sananvapautta on turha odottaa sosiaalisessa mediassa (eihän "oikeassa elämässä" julkisestikaan ihan mitä tahansa voi sanoa, lainsäädäntöä tästäkin on olemassa), eikä tule ihmetellä jos vastaan tulee kohdistettua mainontaa. Tekijänoikeudetkin ei-vapaassa mediassa luotuun sisältöön on usein kirjattu jokaisen verkkopalvelun käyttöehtoihin. Tärkeämpi asia näiden ei-vapaiden palveluiden demonisoimisen sijaan ehkä olisikin pistää ihmiset tarkastamaan käyttöehdot ja jollain tasolla varmistaa, että asia on ymmärretty (usein nämä tulee varmasti sivuutettua nopealla napautuksella, esim. jotain asentaessa; "Terms of Use ? Joo, hyväksyn."), jotta ei sitten myöhemmin tulisi yllätyksenä, kun esim. joku alkaakin myymään printtejä sosiaaliseen mediaan ladatuista käyttäjien ottamista kuvista. Ajatus siitä, että käyttäjät ovat myytävä tuote esim. sosiaalisessa mediassa pitää toki aina muistaa, sillä kaupallisissa palveluissa, jotka kuitenkin päällepäin ovat ilmaisia käyttää, on kuitenkin oltava jokin, mikä tuottaa palveluntuottajalle voittoa, että palvelua ylipäätään kannattaa ylläpitää.

Erilaisten verkkomedioiden käyttö vapauden edistämiseen ei oman tietämykseni mukaan edes ole kovinkaan riippuvainen siitä, onko kyseessä jollain tapaa kaupallinen/moderoitu vaiko ei. Esimerkiksi videossa mainittu sensuurin ja tyrannian ohittaminen sosiaalista mediaa käyttämällä on nähty esim. Arabikevään tapahtumissa Lähi-idässä ja Pohjois-afrikassa. Facebookin ja sen kaltaisten palveluiden avulla ihmisiä saatiin helposti järjestettyä valtaviin mielenosoituksiin ja lopulta vallankumoukseen esim. Egyptissä. Kuten videolla mainittiin, valtaapitävät sitten lopulta turvautuivat koko infastruktuurin (netin) väliaikaiseen sulkemiseen, jotta tämä kanava vastustukseen saatiin suljettua. Mistä tuleekin ehkä videokeskustelun keskeisin väite: "demokratia vaatii toimiakseen edes osittaista riippumattomuutta." Kaunis ajatus, mutta aina tulee olemaan jokin tapa sulkea mikä tahansa digitaalinen vaikuttamisen kanava, sillä ei ole kovinkaan todennäköistä, että esimerkiksi sähköntuotannosta tai yleisestä sähköverkosta pääsisi kukaan irti (eikä se kovin järkevältä tai edes tehokkaalta kuulostaisikaan). Lopulta digitaaliset vaikuttamisen kanavat antoivat alkusysäyksen, mutta niitä ylläpitävän infastruktuurin sulkeminen ei edellä mainituissa tapauksissa enää estänyt mielenosoituksia eikä vallankumouksia tapahtumasta.

Entäs taas vapauden asteet mitä tulee esim. koulutukseen ja opetukseen? Videokeskustelussa loppujen lopuksi mainittiin ajatus siitä, että koulutuksessa ja kouluttautumisessa tärkeintä on vapaa ideoiden vaihto, mikä on kasvotusten tehdyssä opetuksessa Suomessakin yksi asia mihin on ainakin nykyään tähdätty (opettajakoulutuksessa jatkuvasti toitotettu 'reflektio'). Teknologia voi tuoda lisäarvoa tähän, mutta ei välttämättä. Tälläkin kurssilla käytössä oleva Wikiversity edustaa Wikipedian ja Linuxin tavoin vapauden toista astetta: ei voitontavoittelua, vaan toiminta rahoitetaan puhtaasti esim. lahjoituksilla, sisältöä voidaan lisäksi muokata ja jakaa miten vain. Kuitenkin esim. Wikipediassa on tietty sensuuri ja moderointi käynnissä jatkuvasti esim. vandalismin estämiseksi ja laadun takaamiseksi. Kyseessä ei siis ole täysin vapaa verkkomedia, mutta onko se kovinkaan huono asia? Täysin moderoimaton yhteisö/palvelu voi toki toimia, muttei mielestäni yhtä tehokkaasti, kuin moderoitu vastaava.

Lopuksi haluan vielä mainita videokeskustelussa esille nostetun Khan Academyn, periaatteessa vapaana, ei-kaupallisesti toimiva koulutusorganisaatio. Se toimii pääasiassa Youtubeen ladattujen verkkoluentojen välityksellä, hieman Mitran mallia pilvikoulusta sivuten, mutta vielä ei ole saatu selvyyttä siihen onko kyseessä käytännön hyötyä aikaansaava järjestö, vaikka materiaali onkin vapaasti katsottavissa ja jaettavissa. Khan Academy on ollut melkein vuosikymmenen toiminnassa ja vasta nyt, lukuvuonna 2015-16, sen toiminnasta aletaan tehdä vertailututkimusta ja sen tehokkuutta perinteisiin opetusmetoideihin nähden selvitetään. Minusta onkin mielenkiintoista nähdä, mitä tutkimuksessa selviää ja onko vapaana toimivissa verkkomedioissa tulevaisuuden opetuksen kannalta merkittäviä etuja. ( http://blogs.edweek.org/edweek/DigitalEducation/2014/07/khan_academy_to_be_subject_of_.html ) - Taneli

Niin, kuten Taneli tuossa mainitsikin, on tuo verkon vapauttava voima kuitenkin hyvin paljon rajoittunut sen mukaan, kuka hallitsee verkkoon osallistumisen keinoja, niin sähköstä ja infrastruktuurista teknologian toteuttamiseen ja alustojen tarjoamiseen. Sillä, ovatko alustat softapuolella vapaita vai kaupallisia ei ehkä lopulta ole niin paljon väliä kun niiden käyttö vaatii kuitenkin jossakin määrin tietynlaisten resurssien omistamista, joka taas liittyy aina jossakin määrin kaupallisuuteen. Vapauden ja kaupallisuuden vastakkainasettelu ei tunnu kovin järkevältä, kun otetaan huomioon että kaupallisuushan perustuu ennenkaikkea vapauteen, ja että vapaus itsessään ei saa aikaiseksi paljoakaan. Koko verkkohan ehti olla vuosikymmeniä olemassa, ja jopa yhden kokonaisen vuosikymmenen suuressa käytössä ennen kuin kukaan jaksoi ajatellakaan sosiaalista mediaa tai sen mahdollistamia käyttötarkoituksia ennen kaupallisia alustoja. Olihan ei-kaupallisiakin sosiaalisia medioita olemassa jo oikeastaan nyysseistä ja irkistä lähtien; niiden käyttäjäkunta vaan oli hieman rajoittunut. Sosiaalinen mediahan räjähti oikeastaan vasta kun netissä voitiin jakaa itse ottamia kuvia, joka taas perustui lähinnä kaupallisten teknologian kehitykseen. Sosiaalisen median emansipatoriset funktiot havaittiin sitten oikeastaan vasta jälkikäteen, kun huomattiin että kaupalliseen tarkoitukseen valjastetulla luomuksella voidaan tehdä muutakin.

Itseäni jäi mietityttämään tuosta verkon demokratisoivasta vaikutuksesta juuri se, että verkkohan mahdollistaa sen, että kuka tahansa voi tulla kuulluksi, kunhan vain kuuntelijoita riittää. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että jonkun yhteiskunnallisen epäkohdan huomioidessaan pitää kirjoittaa siitä Facebookiin, toivoa että juttu menee viraaliksi, jolloin se saavuttaa verkkomedian huomioin, ja pakottaa näin jonkun isomman instituution sosiaalisen median vahingonhallintaan erikoistuneen PR-tiimin vastaamaan asiaan ja vakuuttamaan että asialle tehdään jotain. Tämän jälkeen kaikki juttua facessa jakaneet voivat olla tyytyväisiä itseensä, osallistuivathan he varsin merkittävästi demokratian toteutumiseen. Sillähän ei ole tietenkään siinä vaiheessa mitään väliä tekeekö kukaan asialle oikeasti mitään. Demokratiahan on jossakin määrin ideaali, joka ei oikeasti koskaan toteudu, mutta jonka toteutumista on aina kiva juhlistaa.

Mitä taas tulee vapauden asteikkoon, olen siinä pitkälti samoilla linjoilla Tanelin kanssa. Olen samaa mieltä siitä, että tuo kolmas vapauden aste on melko pitkälti utopiaa, eikä oikeastaan kahden ensimmäisenkään asteen välillä ole suuria erojä. Ero YouTuben tai Wikipedian vapauden välillä on tavalliselle käyttäjälle kuitenkin melko vaikea nähdä, enkä usko että vapaus on jotain mitä suurin osa käyttäjistä edes ajattelee kovinkaan paljon. Käyttökokemus on kuitenkin se, joka hallitsee, ja useimmilla kaupallisilla sovelluksilla on juurikin tämä valtti. Wikipedian asema on sinänsä erikoinen, että informaatio on ehkä ainoa asia, jossa vapaus päihittää kaupallisuuden, johtuen lähinnä kaupallisesti laaditun Wikipedian taloudellisesta mahdottomuudesta.

Opetuksen ja vapauden suhde on taas mielestäni melko ongelmallinen. Kuten olen aikaisemmin useissa yhteyksissä pohtinut, nykyäänhän lähes kuka tahansa voi Internetin resurssien ansiosta opiskella mitä tahansa. Silti melko harvat ihmiset lähtevät tätä tekemään. Jossain määrin ongelman keskipisteenä on varmaankin taas kaupallisuuden vaikutus, etenkin sen suhteen kuinka pitkälti kulttuurimme on keskittynyt kaupallisten ilmiöiden ympärille. Sillä, mitä osaa, on yleensä kaupallista merkitystä vain niissä tilanteissa, joissa koulutustansa voi myydä. Nyky-yhteiskunnassa tämä käytännössä tarkoittaa jonkinlaista tutkintoa, jotka ovat hyvinkin suljettuja, eikä niitä tuosta vain saa netistä. Koulutusta siis saa vapaasti vaikka kuinka paljon, mutta sen myyminen voi osoittautua vaikeaksi. Toisaalta, nykyajan työmarkkinoilla otetaan myös ehkä paremmin huomioon itsensä kouluttamista, koska myös työtehtävät kehittyvät sen verran nopeasti ettei niihin välttämättä ole edes olemassa soveltuvaa tutkintoa. Elämme kuitenkin ainakin vielä aikaa, jossa osaamisen ja koulutuksen suhdetta on harvinaisen vaikea hahmottaa. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa tuo Khan Academyn perustaja Salman Khan, jota on ainakin Wikipedian mukaan kritisoitu juurikin siksi, ettei hänellä ole pedagogista koulutusta. Olen kuitenkin melko varma ettei näiden kahden asian suhteen kyseessä ole mikään muna ja kana -skenaario, vaan osaaminen on edeltänyt koulutusta. Tästä huolimatta meidän voi siltikin olla vaikea niellä tätä asiaa, mikä johtunee varmaankin koulutusjärjestelmämme melko äärimmäisestä sulkeutuneisuudesta, josta on hyvin vaikea siirtyä avoimempaan ympäristöön. -Tomi

Olen Tanelin kanssa samaa mieltä siitä, että täysin vapaa media ei välttämättä ole hyvä asia. Onhan Wikipediakin periaatteessa vapaa - kuka vaan voi muokata sitä ja lisätä sinne sisältöä, mutta jos kukaan ei moderoisi tätä sisältöä, koko sivustolta menisi pointti. Jos lisätty tieto on esimerkiksi virheellistä tai trollien käsialaa, mitä hyötyä Wikipediasta on kenellekään? Täydellinen vapaus on hieno ajatus sellaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki haluavat vain auttaa ja kehittää ja olla kaikkien kavereita. Kärjistettynä esimerkkinä sanottakoon, etten ehkä haluaisi elää yhteiskunnassa, jossa esim. poliisia ei olisi. Turha holhoaminen ja muu toki loppuisi, mutta rikollisuus ei katoaisi minnekään. Samaten on hirveää ajatella keskustelupalstaa tai nettipeliä, jossa kuka tahansa voi sanoa ihan mitä tahansa ilman minkäänlaista moderointia. Voi sitä spammin ja törkeyksien määrää.

Kuten Tomikin, olen sitä mieltä että käyttäjälle ”vapaus” ei ehkä merkitse kovin paljon kokemuksen rinnalla. Lisäksi tätä vapautta tuskin tulee ajateltua, jos käyttää mediaa siten kuin sitä on tarkoitettu, ja sen sääntöjen piirissä. Median todellista vapautta tuleekin ehkä pohtineeksi silloin, kun yrittää tehdä jotakin mikä onkin kiellettyä. Siinä vaiheessa raja tulee vastaan, ja ehkä aiemmin niin vapaalta vaikuttanut media tuntuukin yhtäkkiä paljon pienemmältä.

Opetuksen vapaus taas on hankala siksi, että niin paljon riippuu oppijasta itsestään. Teoriassa kuka vaan voi opiskella mitä vaan, mutta kuinka moni tekee niin jos ei ole jossain vaiheessa elämää pakko? Osaaminen ja koulutus eivät tosiaan aina tarkoita samaa, ja vaikka tuo Khan olisi kuinka oppinut, yhteiskunta vaatii häneltä jonkin todistuksen koulutuksesta jotta hänet voidaan ottaa ns. vakavasti. Vaikka mikään tutkintotodistus ei takaa todellista osaamista, todistuksettomuus taas herättää epäilyksiä. Huijareita on paljon, enkä välttämättä haluaisi asioida esim. valelääkärillä, vaikka hänellä olisi kuinka kokemusta. - Lea

Tämä on kyllä todella vaikeaa pohdittavaa. Siinä olen kyllä todellakin samaa mieltä, että täysin vapaa media (tai oikeastaan mikä tahansa) ei toimi. Ihmisten kyky luoda yhteisiä pelisääntöjä ja pitää niitä yllä on kantanut meitä tähän asti. Ilman mitään valvontaa oltaisiin pian keskellä anarkiaa. Vapauden määrittely on kyllä tilannekohtaista. Vaikka Wikipedia ei olekaan absoluuttisen vapaa, on se silti niin vapaa kuin vain järkevästi voi olla. Olen myös siinä samaa mieltä, että kaupallisuuden ja vapauden vastakkainasettelussa ei ole kyllä järkeä. Kaikenlainen kaupallisuuden vastustaminen tuntuu melko lapselliselta. Yritykset nähdään pahoina, koska... ne tavoittelevat voittoa? Sitähän kaikki yrittävät. Kaupallisuutta vastaan protestoivat unohtavat, että juuri kaupallisuus (sodan ohella) kiihdyttää teknologista kehitystä ja siten mahdollistaa aivan uudenlaisia kokemuksia.

Opetuksen vapauden käsitettä olen pohtinut usein ennen tätä kurssia. Ihmisillä on nykyään todellakin mahdollisuus opiskella lähes ilmaiseksi lähes mitä tahansa. Syy siihen, miksi näin ei tehdä, on varmasti pitkälti se, että tällaista omatoimista oppimista on vaikea todistella työnantajille. Yksinkertaisinkin työ vaatii nykyään todistukset jostakin koulusta, ja kuten tuossa edellä sanoitte, ei todistuksettomuutta katsella hyvällä. Mutta tämä on varmasti pitkälti seurausta kaikista valelääkäreistä yms., koska ei haluta riskiä siitä, että palkataan henkilö, joka ei oikeasti osaakaan asioita, joita hän väittää osaavansa. No, en tiedä, miten asiat pitäisi sitten lopulta järjestää, mutta todistusten sijaan voisi olla järkevää katsoa myös puhdasta osaamista. Omatoiminen oppineisuus pitäis nähdä vahvuutena, sillä yksilöä on motivoinut oma kiinnostuneisuus. Tästä voidaankin johtaa, että toinen tekijä siihen, miksi ihmiset eivät opiskele omatoimisesti enemmän, on varmasti myös kiinnostuksen puute tai kiire. Minunkin on usein tehnyt mieli alkaa opettelemaan omaksi iloksi jotakin korkealentoista, kuten vaikkapa kvanttifysiikkaa, mutta kuitenkaan kiinnostus ei ole lopulta ollut vaivaan nähden niin suuri, että olisin ryhtynyt sanoista tekoihin. Mutta kuten joku tuossa edellä totesi, niin kyllä työnantajatkin varmasti kohta alkavat suhtautua positiivisemmin omatoimista oppimista kohtaan, kun työelämän kentät alkavat muuttua yhä nopeammin ja nopeammin. - David