Wikiopiston opintotarjonta/Hakkarin koulu/Äidinkieli ja kirjallisuus/Artikkeli/8D kevät 2017/Kahvin historia

Kahvin käytöstä ensimmäiset arkeologiset löydökset ovat noin 4000 vuoden takaa, mutta ensimmäiset maininnat kaupasta kahvipavuilla ovat Jemenin ja Etiopian välillä vasta noin 900 eaa. Nykytutkimusten mukaan on päätelty, että kahvin alkuperä löytyy Etiopiasta. Kahvi kasvaa siellä vieläkin luonnonvaraisena. On myös arveltu, että kahvia on kasvanut siellä yhtä kauan kuin siellä on ollut ihmisiä ja että ihmiset ovat syöneet kahvipensaan marjoja aina. Ensimmäiset merkinnät kahvipavuista ovat löytyneet lääkäreiden muistiinpanoista.

Valmistus

Aluksi kahvipapuja syötiin pelkiltään, mutta vähän myöhemmin kahvia aloitettiin valmistamaan raaoista kahvipavuista, joita sekoitettiin veteen tai viiniin. Juoman annettiin käydä alkoholipitoiseksi eikä kahvia siis lainkaan paahdettu vielä. Juomasta tuli alkoholipitoista sen runsaan sokeripitoisuuden takia. Tätä juomaa kutsuttiin nimellä gahwah, joka tarkoitta "sitä, joka virkistää ja saa henget nousemaan." Samalla nimellä kutsuttiin myös uutettua kahvia, jonka valmistus aloitettiin samoihin aikoihin. Kahvimarjoja nautittiin myös toisella suositulla tavalla eli sekoittamalla niistä tehty murske eläinrasvaan ja muotoilemalla taikinasta palloja. Kahvipapujen paahtamisesta taas ensimmäiset merkit ovat Afrikasta. Siellä 500-luvulla heitettiin papuja nuotioon ja nuotion sammumisen jälkeen pavut poimittiin syötäviksi. Kuitenkin lopulta arabien oletetaan oppineen kahvin paahtaminen ja nykyisen kaltaisen kahvijuoman valmistus on peräisin heiltä.

arabialainen kahvi

Keksiminen

Kahvin keksimisestä ei ole tarkkaa tietoa vaan erilaisia tarinoita. Kuten yleensä, hyvät asiat löydetään sattumalta. Tarinoita on siis useita ja yleensä niissä on mukana esimerkiksi paimen ja hänen lisäkseen vuohia tai lampaita. Tarinoista on myös erilaisia versioita eikä niiden todenperäisyydestä ole varmuutta. Yleensä Eurooppalaiset ja Arabit kertovat erilaiseia tarinoita. Siitä huolimatta kahvin syntypaikasta eli Etiopiasta ollaan samaa mieltä. Myös siitä ollaan samaa mieltä, että ihminen ihastui marjoissa aluksi niiden parantavaan ja piristävään vaikutukseen.

Tarina Kaldista

Tunnetuin tarinoista on arabialainen tarina Kaldista, joka oli legendaarinen etiopialainen vuohipaimen. Tarinan mukaan Kaldi keksi kahvin. Hän paimensi vuohia ja huomasi, että eläimet hyppivät kahvipensaan luona pirteinä, kun söivät tietyn pensaan kirsikanpunaisia marjoja. Kaldi maistoi itse pari marjaa ja huomasi piristyvänsä huomattavasti. Sen jälkeen hän suositteli marjoja lähipiirilleen ja tieto levisi jopa apotille. Hän ihastui marjoihin ja piti niitä Jumalan lahjana.

Tarina munkista

Toinen tarina on eurooppalainen, jonka mukaan munkki oli löytänyt punaisia marjoja ja maistanut niitä. Hetken kuluttua hän piristyi huomattavasti ja juoksi innoissaan kertomaan asiasta luostarin apotille. Apoti epäili, että marjat olivat vain paholaisen työtä ja hän heitti ne nuotioon. Yhtäkkiä tulesta tuli hurmaava tuoksu. Munkit joivat nestettä, johon he olivat sekoittaneet paahtuneita papuja ja huomasivat piristyvänsä huomattavasti.

Leviäminen

Muslimit joivat "papujuomaa" eli kahvia 1200-luvulla uskonnollisissa tapahtumissa, koska se piti dervishit liikeessä ja jumalanpalvelijat hereillä. Tätä kautta kahvi levisi myös maalliseen elämään. Arabeilla taas kahvi kuului jopa seremoniaan, koska niin voitiin osoittaa ylistystä vierasta kohtaan. 1400-luvulla uskotaan sen ollen jo arabien keskuudessa niin yleistä, että sitä varten perustettiin erityisiä kahvihuoneita. Niissä laulettiin ja tanssittiin ja tämän takia papista paheksui niitä. Vielä nykyäänkin arabit tarjoavat kahvia vieraanvaraisuutensa takia.

1510-luvulla kahvi levisi myös Egyptiin jemeniläisten pappien mukana. Vuonna 1517 Egyptin valtasivat turkkilaiset, jotka ihastuivat kahviin. Turkkilaiset valtasivat uusia maita ja levittivät samalla kahvikulttuuriaan. Tähän aikaan syntyi paljon ylellisiä ja uusia julkisia kahviloita ympäri Lähi-Itää. Kuitenkin kahvista tuli virallisesti suosittua vasta, kun sen kielsi istanbulilainen ottomaani-sulttaani vuonna 1543. Kielto tehtiin, koska kahviloiden täyttyessä moskeijat tyhjenivät. Islamilaisen papiston mielestä kahvi oli siis tämän takia pakko kieltää ja he perustelivat kieltoaan kahvin haitalla ja vaarallisuudella yhteiskunnalle. Kiellon aikana kahvia juotiin salassa ja ennen vuotta 1600 kielto oli jo unohdettu.

Englanti, Hollanti ja Ranska olivat 1700-luvulla siirtomaavaltoja. He kehittivät kahvintuotantoa heidän siirtomaissaan ja yrittivät murtaa arabien kahvimonopolia. Vuonna 1720 Gabrielle de Clieu lähti Karibian Martinique-saarelle. Hän oli ranskalainen meriväenkapteeni ja otti mukaansa saarelle kahvintaimia. Ne istutettiin hänen puutarhaansa ja orjat pakotettiin vartioimaan tarkasti taimia. Uskotaan, että kaikki Amerikan mantereen kahvipensaat olisivat peräisin näistä taimista. Martiniquella kasvoi vuonna 1777 melkein 19 miljoonaa kasvipensasta.

Kahvin viljely levisi nopeasti 1700-luvulla siirtomaavaltioiden hallitsemilla Kaukoidän alueilla sekä Latinalaisessa Amerikassa. Intiassa, Afrikassa, Ranskan Indo-Kiinassa ja Australiassa kahvia alettiin kasvattaa ja valmistaa 1800-luvulla. Luonnonvaraisena elävän kahvipensaan alku löytyi läheltä Itäisen Afrikan siirtomaita, jossa kahvin viljely alkoi 1900-luvun alkupuolella. 1727 Brasiliaan perustettiin kahviviljelmä ja sillä oli mahtavat mahdollisuudet kahvin maailmanmarkkinoiden kärkeen 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, mutta korkeita hintoja puolustanut politiikka tarjosi muillekin maille mahdollisuuksia. Näitä maita olivat esimerkiksi Kolumbia, Guatemala ja Indonesia.

Kahvin leviäminen Eurooppaan

1500-luvun lopulla eurooppalaiset tutustuivat kahviin ensimmäistä kertaa Turkin kahviloissa ja pian sen jälkeen myös Euroopassa juotiin ensimmäiset kupilliset kahvia Venetsiassa. 1600-luvulla venetsialaiset alkoivatkin jo tuomaan Eurooppaan merkittäviä määriä kahvia ja samalla luvulla Arabialle tuli Euroopassa kahvikaupassa merkittävä asema. Arabialisen sananlaskun mukaan "ensimmäinen on vieraanvaraisuutta, toinen juodaan virkistykseksi, mutta kolmannessa on jo vihan ite." Kahvi kulki kahta eri reittiä Eurooppaan. Toinen reiteistä kulki kamelikyydillä Mochaan ja siitä hollantilaisten, englantilaisten ja ranskalaisten kauppalaivojen mukana Eurooppaan. Toine reiteistä taaskulki turkkilaisten mukana. He toivat kahvisäkkejä mukanaan Arabiasta Egyptiin kamelien selässä. Säkit lastattiin veneisiin Kairossa ja ne laskettiin Välimeren rannikolle Aleksandriaan Niiliä pitkin. Täältä eurooppalaiset kauppiaat sitten ostivat kahvia vientiin ja kotimaidensa tarpeisiin.

Historia Suomessa

Ensimmäinen tiettävästi kahvia maistanut suomalainen oli vuonna 1637 Axel Käg. Vuonna 1685 Ruotsi-Suomeen saapui ensimmäinen kahvilasti ja samana vuonna kahvin juontia myös rajoitettiin kolmeen eri otteeseen. Esimerkiksi veroilla ja ylellisyystuotteen tuonti- ja käyttökielloilla. Sen perustana olivat merkantililaiset kauppapoliittiset tavoitteet, sillä ulkoimailta kahvintuonti veroitti maan valuttavarantoja silloin raskaasti. 1708 Tukholmaan perustettiin jo ensimmäinen kahvila. Kaarle XII pelastui Turkkiin jäljelle jääneiden joukkojensa kanssa 1709 Pultavan taistelun jälkeen. Kuningas vietti siellä viisi vuotta ja ihastui kahviin. Kun hän vihdoin palasi takaisin Turkista, hän toi mukanaan turkkilaisen kahvinkeittäjän. Turkulaisporvarien varustamissa laivoissa 1720-luvulta lähtien Suomeen alkoi saapua kahvia. Aluksi kahvia oli lähinnä vain rannikoilla sekä säätyläiskodeissa, mutta pian kahvi levisi koko kansalle nautittavaksi. Vuonna 1802 kuningas Kustaa IV Aadolf kumosi vuonna 1685 tehdyt rajoitukset kahvin juontia koskien. Hän lausui: "Koska te, minun alamaiseni, olette sellaisia lurjuksia, ettette voi tulla toimeen ilman kahvia, niin tahdon sallia tämän juoman käyttämisen toistaiseksi." Kahvikauppa oli kahvipapujen kauppaa 1800-lopulle asti ja se tarkoitti, että kotona piti rännätä ja jauhaa pavut juoman keittämistä varten. Varsinaisista teollisluonteisista paahtimoista ensimmäinen Suomessa oli Helsingissä C. F.Blombergin perustama pieni laitos vuonna 1883. Perjaatteessa kuitenkin teollinen paahtaminen alkoi 1904, jolloin toimensa aloitti Paulig. Keskusliikkeet myös perustivat omia paahtimoitaan tämän jälkeen. Maailmasotien aikaan myöhemmin 1900-luvulla kahvi oli säännösteltyä ainakin Suomessa. Syynä oli sen erittäin vaikea hankkiminen sodanaikaisilta markkinoilta. Välillä kahvin saaminen sotien aikana oli mahdotonta ja silloin kahvi korvattiin esimerkiksi nesteellä, jossa oli erittäin pieni osa aitoa kahvia ja loput vastiketta, joka oli pelkästään korvaavia aineita.

Lähteet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kahvi#Historia

https://www.baristat.fi/kahvitieto/kahvin-historiaa/

https://www.paulig.fi/inspiroidu-opi/kaikki-kahvista/kahvin-historia

http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/kahvi/historia.html

http://www.mtv.fi/teemasivut/kahvilla/ajankohtaista/artikkeli/tiesitko-nain-kahvi-keksittiin/4367736

http://www.kahvi.fi/kahvin-historia.html

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/02/21/kahvi-juurtui-suomalaiseen-kulttuuriin