Wikiopiston opintotarjonta/Hakkarin koulu/Äidinkieli ja kirjallisuus/Artikkeli/8D kevät 2017/Lastenreuman hoito ja kuntoutus

Lastenreuma (juveniili idiopaattinen artriitti (JIA)) on krooninen tauti, joka merkitsee sitä, että tauti on pitkäaikainen eli asianmukainen hoito ei johda sen paranemiseen vaan oireiden lievittämiseen. Kroonisuus tarkoittaa myös sitä, että kun JIA todetaan ei voida tietää kuinka kauan tauti pysyy lapsella aktiivisena. Tauti voidaan todeta lastenreumaksi, jos se alkaa alle 16-vuotiaana ja on kestänyt 6 viikkoa. Lastenreuma luokitellaan seitsemään eri alatyyppiin, mutta kaikista käytetään nimeä lastenreuma.

Hoito[muokkaa]

Lastenreumaan ei ole keksitty parantavaa hoitoa. Päähoitomenetelminä on tulehduskipulääkkeet, glukokortikoidi-injektiot nivelensisäisesti sekä tarvittaessa systeemiset glukokortikoidit. Hoidon tarkoituksena on saada oireet kivuttomiksi ja veren tulehdusarvot normaaleiksi. Niveltilanteen lisäksi on seurattava silmiä värikalvon tulehduksen varalta. Ensimmäinen lastenreuman oire, joka huomataan on aamujäykkyys tulehtuneissa nivelissä. Kipu ilmenee usein kärttyisyytenä ja sairaitten nivelten varomisena. Joskus polvi tai muu nivel turpoaa niin selvästi, että se on helppo havaita. Oikea ravitsemus ja terveet elämäntavat ovat tärkeitä lastenreumaa sairastavilla..

Lääkehoito[muokkaa]

Lääkehoidon tavoitteena on rauhoittaa nivelten tulehdusta, sekä estää nivelten vaurioitumista. Lastenreuman hoidossa käytetään tulehduskipulääkkeitä, antireumaattisia lääkkeitä, biologisia antireumaattisia lääkkeitä, kortisonivalmisteita, nivelensisäistä ruiskehoitoa sekä reumavoiteita. Ensin hoidetaan tulehdusta paikallisesti kortisonipistoksella, sitten metotreksaatti -lääkkeellä. Yleisimmät lääkkeet ovat tulehduskipulääkkeet, jotka vähentävät tulehdukseen liittynyttä kipua. Tulehduskipulääkkeiden merkittävin haittavaikutus on niiden käytöstä johtuvat mahahaavat sekä maha-suolikanavan verenvuodot.

Biologiset lääkkeet[muokkaa]

Biologinen lääke tarkoittaa sitä, että se on elävän solun tuottama. Koska elävät solut tuottavat proteiineja, voidaan tuottaa hyvin yksilöllistettyjä täsmälääkkeitä. Biologisia lääkkeitä aletaan käyttää vasta, kun muu lääkehoito ei ole toiminut toivotulla tavalla tai jos tauti on vahingoittanut rustoa tai luuta. Nykyään käytössä olevia biologisia lääkkeitä ovat adalimumabi, etanersepti, infliksimabi, anakinra sekä rituksimabi. Yleisimmät haittavaikutukset biologisista lääkkeistä ovat infektiot, verenkuvan muutos ja pistoskohdassa ohimeneviä ärsytysoireita esim. kipua, punoitusta, mustelmia ja kutinaa.

Kuntoutus[muokkaa]

Kuntoutus on tärkeä osa hoitoa. Kuntoutuksen tavoitteena on edistää toimintakykyä, itsenäistä selviytymistä, hyvinvointia, osallistumismahdollisuuksia ja työllistymistä. Se perustuu kuntoutujan ja kuntouttajan yhteisesti laatimaan kuntoutussuunnitelmaan, jota seurataan. Kuntoutus voi tapahtua fysioterapiassa yksilönä tai ryhmänä. Lisäksi kuntoutusta järjestävät työhallinto (ammatillinen kuntoutus) ja ammatilliset oppilaitokset (ammatillinen kuntoutus) ja sitä voidaan järjestää myös työterveyshuollon ja työnantajan rahoittamana. Palveluita voidaan myös ostaa yksityisiltä laitoksilta, ammatinharjoittajilta tai vammaisjärjestöiltä. Suomen Reumaliitto järjestää monia erilaisia sopeutumisvalmennuskursseja. 10-15- vuotiaille niitä järjestetään esim. Gran Canarialla ja Rodoksella.

Fysioterapia[muokkaa]

Fysioterapiaan kuuluu yksilöllinen kuntoutusohjelma sekä tarvittaessa tuet ja lastat. Fysioterapiassa toteutettuja menetelmiä ovat fysikaaliset hoidot, hieronta, mobilisaatio, liikehoito sekä lihasvoimaharjoitukset. Siihen sisältyy myös kivun haliinttaa, venyttelyä, apuvälineet, tukipohjalliset ja oikeanlaiset kengät. Tavoitteena on kehon toimintojen ja rakenteiden toiminnanvajausten vähentäminen, lapsen fyysisen aktiivisuuden ja osallistumisen kehittäminen ja ylläpito sekä tiedonanto ja tuki lapselle sekä perheelle. Fysioterapiakäynneillä katsotaan vähintään tulehtuneet ja kipeät nivelet läpi. Sen jälkeen tehdään liikkuvuusharjoitteita.

Liikunta[muokkaa]

Liikunta on miltei välttämätöntä reumalapselle. Liikunta ei saa aiheuttaa kipua, eli liikuntamuodot, joissa kipu lisääntyy, eivät ole suositeltuja. Mikäli nivelten tila vaatii jättämään joitain liikuntamuotoja pois, sillä liian raskas liikunta voi pahentaa oireita, mutta tulehdusvaiheen kevyt painoharjoittelu ei pahenna oireita. Lastoituksen tarvetta tulee katsoa fysioterapeutin avulla. Joissain tapauksissa myös lääkitys on yksi huomioitava tekijä liikunnan suunnittelussa. Lisäksi lastenreumaa sairastavilla on tärkeää löytää sopiva tasapaino liikunnan ja levon välillä. Toimintakyvyn kannalta levon tärkeys on yhtä suuri kuin liikunnan. Yleinen lepo eli yöunet ja päivärutiineihin sisällytetyt lepohetket ovat olennaisia, mutta myös nivellepoon tulee kiinnittää huomiota. Vaikean tulehdusvaiheen aikana nivelten kuormitusta tulee välttää. Alaraajojen nivelten ollessa tulehtuneet, lajit joita kannattaa välttää ovat esim. trampoliinihyppely, jalkapallo ja muut pallolajit, joita pelataan kovalla alustalla. Liiallinen lepo kuitenkin laskee voimatasoa ja liikkuvuutta yllättävän nopeasti. Suositeltuja lajeja reumapotilaille ovat esim. vesikuntoilu, kuntopyöräily ja rauhallinen hiihto.