Wikiopiston opintotarjonta/Hakkarin koulu/Äidinkieli ja kirjallisuus/Artikkeli/8E kevät 2016/Lontoon historia
Lontoo on Englannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunki. Lontoon väkiluku on 8 538 689, mikä tekee siitä Euroopan kolmanneksi suurimman kaupungin. Sen pinta-ala on 1 570 neliökilometriä. Lontoota pidetään Euroopan kielirikkaimpana kaupunkina, sillä siellä puhutaan yli 300 eri kieltä. Noin 30% lontoolaisista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin englantia.
Lontoon perustaminen[muokkaa]
Roomalaiset perustivat Lontoon vuonna 43 Thamesin laaksolle. He rakensivat Thames joen yli johtavan sillan ja nimesivät sen Londoniumiksi. Vain muutama vuosi perustamisen jälkeen alkoivat kelttikapinat. Keltit polttivat roomalaisten päätukikohdan Camulodunumin sekä Londoniumin maan tasalle. Kapinoiden jälkeen roomalaiset rakensivat Londoniumin uudelleen ja tekivät siitä uuden päätukikohdan. Londoniumista tuli Britannian tärkein kaupunki.
Rooman luhistuttua roomalaiset sotilaat lähtivät Britanniasta, eikä Lontoolla ollut enään minkäänlaista armeijaa. Lontoon valtasivat saksit, jotka nimesivät kaupungin Lundenwickiksi. Kaupunki oli saksien hallussa 800-luvun puoliväliin asti. Sinä aikana saksit tekivät Lontoosta tärkeän satamakaupungin. Kristinuskon leviäminen Englantiin teki Lontoosta taas suuren kaupungin. Lontooseen tuli paljon kirkkoja joista tunnetuin on St Paul's Cathedral.
Viikinkien aika[muokkaa]
900 ja 1000 luvuilla viikingit tekivät useita hyökkäyksiä Englantiin. He ryöstelivät ja tuhosivat kaupunkeja ja luontoa. Suurin hyökkäys alkoi 28. syyskuuta 1066 kun Normaanijoukot hyökkäsivät Englantiin. Hyökkäyksen suunnitelman takana oli Normandian herttua Vilhelm Valloittaja. Hänen armeijaansa kuului yli 7 000 miestä ja 600 laivaa. Normaanijukot tuhosivat paljon alueita Lontoon ympäriltä, mutta säästivät kuitenkin Lontoon.
Vilhelm ja hänen joukkonsa marssivat Lontooseen ja Vilhelm kruunattiin Westminster Abbeyssa Englannin kuninkaaksi. Hän antoi kansalle paljon etuoikeuksia ja varmisti näin suosionsa. Vilhelmin jälkeen kruunun peri Vilhelmin poika Henrik I, joka jatkoi lähes sata vuotta kestävää normannien hallitsijasukua.
Englannin sisällisota[muokkaa]
Englannissa syttyi sisällisota vuonna 1642. Se oli rojaliston ja parlamentin välinen. Sota oli kolmiosainen. Ensimmäinen ja toinen osa oli kuningas Kaarle I:n ja parlamentin väliisiä konflikteja, ja kolmas osa Kaarle I:n pojan Kaarle II:n ja parlamentin välinen. Englannilla ei ollut varsinaista armeijaa, joten armeijat koottiin väenotolla ja vapaaehtoisilla. Sota päättyi vuonna 1651 parlamentin voittoon. Sodan seurauksena Kaarle I teloitettiin ja Kaarle II joutui maanpakoon.
Restauraatio[muokkaa]
Englannin monarkia muuttui Englannin tasavallaksi vuoteen 1653 asti, ja sen jälkeen protektoraaliksi jota johti Oliver Cromwell. Tämä aika oli rajua kansalle. Lontoossa kaikki tanssit, teatterit ja muut huvit kiellettiin. Kansa ei ollut tyytyväinen ja he halusivat muutosta. Vuonna 1659 Oliver Cromwell kuoli. Hänen seuraajaksi olisi pitänyt tulla Oliverin poika Richard, mutta proketrolaatit lakkautettiin ja Englannista tehtiin taas tasavalta.
Lontooseen tehtiin Skotlannin kuvernöörin George Moncin johtama suurmarssi, jossa Englannin parlamentti pakotettiin eroamaan. Eron jälkeen järjestettiin vaalit ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Rojalistinen alahuone valittiin pääosin johtoon. Kaarle II kutsuttiin takaisin Englantiin. Hänestä kruunattiin Englannin ja Skotlannin kuningas 29. toukokuuta 1660. Myöhemmin päätettiin että Kaarle II olisi ollut kuningas jo Kaarle I teloituksesta lähtien.
Ruttoepidemia ja Lontoon suurpalo[muokkaa]
Vuonna 1665 ruttoepidemia puhkesi Lontoossa ja alkoi suuri terveyskriisi. Ruton uskotaan tulleen Amsterdamista puuvillaa kuljettaneiden laivojen mukana. Rottien ja torakoiden levittämä tauti tappoi jopa 7000 ihmistä viikottain.
Toinen kriisi alkoi kun Lontoossa syttyi suurpalo. Palo alkoi kuninkaan leipurin Thomas Farynorin leipuriliikkeestä, toinen päivä syyskuuta 1666. Thomas oli sammuttanut huonosti leivinuunin ja mennyt nukkumaan. Tuli tuhosi leipomon ja lähti leviämään nopeasti. Kuningas Kaarle II uskoi että palo ei leviä pitkälle, ja että tuli saataisiin sammutettua ennen suurempia tuhoja. Tulta ei kuitenkaan saatu sammutettua ja se poltti lähes koko Lontoon. Se tuhosi kaikki keskiaikaiset rakennukset West Endiä ja esikaupungin slummeja lukuunottamatta.
Palo saatiin sammutettua kolme päivää myöhemmin. 13 200 taloa ja 87 kirkkoa tuhoutui. Lontoon 80 000:stä asukkaasta 70 000 menetti kotinsa. Kuolleiden määrää ei tiedetä tarkkaan, mutta sen uskotaan olleen vähäinen. Rutto katosi lähes kokonaan, kun rotat kuolivat tulipalossa. Palon takia harkittiin Lontoon siirtämistä toiseen paikkaan. Tämä ei kuitenkaan toteutunut, vaan Lontoo uudelleenrakennenettiin vanhan paikalle. Uudelleenrakennus kesti yli kymmenen vuotta.
Viktoriaaninen aikakausi[muokkaa]
Vuosina 1837-1901 vallassa oli kuningatar Viktoria. Tämä aika oli Englannin taloudellisen vallankumouksen sekä Brittiläisen imperiumin huippuaikaa. Tätä aikaa kutsutaan viktoriaaniseksi aikakaudeksi. Viktoriaaniseen aikaan Britannian imperiumi hallitsi neljäsosaa maapallon asutuista alueista.
Kuningas Vilhelm IV kuoli vuonna 1937 lapsettomana. Kruunun peri Vilhelmin veljentytär Viktoria. Hänen toinen arvonimensä oli Intian keisarinna. Lontoo oli maailman suurin kaupunki ja Brittiläisen imperiumin tärkein kaupunki. Väkiluku Lontoossa kasvoi huimaa vauhtia. Vuonna 1831 väkiluku oli 1 878 229. 70 vuotta myöhemmin väkiluku oli 6 506 889. Lontoon väestö alkoi laajentua kauemmaksi keskustasta. Kaupungin ympärille syntyi monia lähiöitä. Lontooseen rakennettiin ensimmäinen maanalainen rautatie eli metro. Sen ensimmäinen raide Metropolitan Railway avattiin 10. tammikuuta 1863. Se kulki väliä Paddington–Farringdon.
Vuonna 1851 Lontoossa pidettiin kaikkien aikojen ensimmäinen maailmannäyttely. Se pidettiin Hyde Parkkiin rakennetussa Crystal Palace nimisessä lasipalatsissa. Näyttelyssä kävi noin 6 miljoonaa ihmistä. Näyttelystä saaduilla voitoilla rakennettiin kolme museota Exhibition Roadin varrelle Etelä-Kensingtoniin. Victoria and Albert Museum, Science Museum sekä Natural History Museum ovat yhä Lontoon tunnetuimpia museoita.
Lontoo maailmansotien aikana[muokkaa]
Ensimmäinen maailmansota[muokkaa]
Ensimmäisessä maailmansodassa Iso-Britannia soti ympärysvaltojen puolella ja oli yksi sodan tärkeimmistä maista. Lontoota pommitettiin sodan aikana saksalaisilla ilmalaivoilla. Vuosina 1917-1918 yhteensä 11 ilmalaivahyökkäystä tehtiin Britanniaan. Ensimmäisen maailmansodan loputtua 1918, Lontoota alettiin kunnostaa ja laajentaa. Autot, puhelimet ja elokuvat yleistyvat. Ihmiset elivät kuin viimeistä päivää, koska uskoivat uuden sodan syttyvän. He kuluttivat paljon rahaa ja vuonna 1930 alkoi lama.
Toinen maailmasota[muokkaa]
Uusi sota alkoi. Toisessa maailmansodassa Iso-Britannia oli liittoutuneiden puolella. Toinen maailmansota oli paljon pahempi koittelemus Lontoolle kuin ensimmäinen. Lontoon pomitukset alkoivat 7. syyskuuta 1940 ja päättyivät vasta 10. toukokuuta 1941. Pommitusten alussa natsi-Saksa pommitti Lontoota 57 päivää peräkkäin. Saksalaiset hyökkäsivät öisin. Tästä syystä ihmiset nukkuivat metroasemilla yöt. 13% lontoolaisista pakeni pois Lontoosta maaseudulle. Marraskuussa saksalaiset alkoivat pommittaa muita kaupunkeja ja pommitukset Lontoossa harvenivat. Vuodenvaihteeseen mennesssä yli 13 000 ihmistä oli menehtynyt ja noin 18 000 oli haavoittunut vakavasti. Pommitukset lopetettiin toukokuussa 1941, kun saksalaiset keskittivät kaikki voimansa operaatio Barbarossaan. Yhteensä 43 000 siviiliä kuoli pommitusten aikana Isossa-Britanniassa. Puolet heistä kuoli Lontoossa.
Liittoutuneet voittivat sodan vuonna 1945. Lontoo oli kärsinyt suuria menetyksiä sodasssa. Lontoolaisten sodan aikaiset tehokkaat korjaukset pitivät Lontoota kasassa, eikä saksalaisten suunnitelma lamauttaa Lontoon kaupankäynti onnistunut. Lontoota alettiin jälleenrakentaa. Jälleenrakennus kesti 1970-luvulle asti.
Nähtävyydet[muokkaa]
Big Ben[muokkaa]
Big Ben on Lontoon parlamentin kellotornissa olevan kellon lempinimi. Big Ben on Lontoon ja koko Ison Britannian tunnetuin symbooli ja nähtävyys. Kellotorni johon Big Ben on kiinnitetty, on 96,3 metriä pitkä. Se nimettiin vuonna 2012 Elisabethin torniksi, kuningatar Elisabeth II:n kunniaksi.
Vuonna 1934 Westminsterin palatsi eli Lontoon parlamenttitalo tuhoutui tulipalossa. Sen tilalle päätettiin rakentaa täysin uusi parlamenttitalo. Tähtitieteilijä Sir George Airy halusi että uuteen parlamennttitaloon tulisi kellotorni. Hän pyysi Edmund Beckett Denisonia suunnittelemaan kellotorni. Kello valmistui vuonna 1854 ja kellotorni viisi vuotta myöhemmin. 13 tonnia painava kello kuljetettiin 16 hevosen vetämänä Lontoon katujen halki kellotornille. Kello käynnistettiin 31. toukokuuta 1859.
London eye[muokkaa]
London eye on maailmanpyörä Thamesjoen rannalla Westminsterissä. Se on 135 metriä korkea ja painaa 1700 tonnia, mikä tekee siitä Euroopan suurimman maailmanpyörän. London eye on Ison-Britannian suosituin turistikohde. Se saa vuosittain yli 3,75 miljoonaa vierailijaa. Coca-cola on ollut London eyen pääsponsori vuoden 2015 tammikuusta asti.
London eye rakennettiin vuonna 1999. Englannin pääministeri Tony Blair avasi London eyen 31.joulukuuta 1999. Siitä tuli sen ajan suurin maailmanpyörä. Ensimmäiset matkustajat pääsivät kyytiin 1. helmikuuta 1999 ja se avattiin julkisesti noin kuukausi myöhemmin. London eyen oli tarkoitus olla avoinna vain viisi vuotta, mutta sen suosion myötä siitä tehtiin vakituinen nähtävyys.
London eye pyörii koko aukioloajan pysähtymättä. Se kulkee 26cm sekunnissa, eli yksi kierros kestää noin puolituntia. Siinä on 32 matkustajavaunua. Jokaiseen vaunuun mahtuu 25 ihmistä, jotka saavat vapaasti kierrellä ympäri vaunua.
Buckinghamin palatsi[muokkaa]
Buckinghamin palatsi on Ison-Britannian hallitsijoiden asuinpaikka. Nykyään se on kuningatar Elisabethin hallinnollinen päämaja. Se sijaitsee keskellä Lontoota st. Jamesin puiston vieressä.
Buckingham palatsin rakennutti Buckinghamin ja Normandian herttua John Sheffield vuonna 1709 itselleen asunnoksi. Sen nimi oli Buckingham House. Vuonna 1762 kuningas Yrjö III osti sen vaimolleen asunnoksi. Yrjö ei kuitenkaan ikinä itse asunut asunnossa.
Ensimmäinen hallitsija joka asui Buckingham palatsissa oli kuningatar Viktoria vuonna 1837. Hän asui siellä perheensä ja hovinsa kanssa. Palatsi oli kuitenkin liian pieni, ja siihen alettiin rakentaa uutta siipeä vuonna 1847. Nykyään siiven julkisivu näkyy The Mall kadulle, ja on Buckinghamin palatsin kuuluisin osa. Siihen rakennettiin parveke, josta kuningasperhe tervehtii kansaa juhlatilaisuuksissa. Vuonna 1911 Buckinghamin palatsin pihalle rakennettiin veistos nimeltään Viktoria Memorial.
Lähteet[muokkaa]
http://hyl.edu.hel.fi/sivut/koivukoski/veppil/historia.htm
http://www.lindstedt.fi/kari/lontoo/sivut/historia.htm
https://en.wikipedia.org/wiki/London
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lontoo
https://fi.wikipedia.org/wiki/Englannin_sis%C3%A4llissota
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lontoon_pommitukset
http://www.britannia.com/history/londonhistory/viclon.html