Wikiopiston opintotarjonta/Hakkarin koulu/Äidinkieli ja kirjallisuus/Artikkeli/8G kevät 2016/Eläinkokeiden historia
Eläinkokeet[muokkaa]
Eläinkokeet on eläimillä suoritettavia, usein kivuliaita kokeita. Eläinkokeita käytetään esimerkiksi lääkkeiden tai kosmetiikan testaamiseen. Monet yleisistä tuotteista on jossain tuotekehityksen vaiheessa testattu eläinkokein. Eläinkokeilla pyritään myös lisäämään ymmärrystä ihmisten ja eläinten elintoiminnoista.
Koe-eläimet[muokkaa]
Yleisimmät eläimet ovat kala ja hiiri. Muita eläimiä on mm. rotta, koira, kani, vuohi, sika, nauta, matelijat, hamteri, marsu, sammakko, kissa, hevonen ja lammas. Käyttäytymiskokeissa lähinnä käytetään simpansseja, koska ne ovat samankaltaisia kuin ihmiset. Vuonna 2013 Suomessa käytettiin 172 968 eläintä eläinkokeisiin. Viralliset tilastot eivät kuitenkaan kerro kaikkea eläinten käytöstä tutkimuksissa. Varsinaisten kokeiden lisäksi eläimiä käytetään koe-eläinlaitoksissa kasvatukseen ja sellaisiin tutukimuksiin, joita ei virallisesti lasketa eläinkokeiksi.
Käyttö[muokkaa]
Tieteen ja tutkimuksen nimissä eläimille aiheutetaan kovaa kärsimystä. Eläinkokeet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Tuotekehittely, turvallisuustestit ja perustutkimus. Tärkeimpiä eläimillä testattavia asioita ovat lääkkeet, rokotteet, kodin kemikaalit, tuholaismyrkyt, erilaiset sairauksien hoitomenetelmät ja leikkaustekniikat. Suurin osa eläinkokeissa käytettävissä eläimistä on tuotettu koe-eläinyksiköissä tai -keskuksissa, joissa eläimet ovat huonoissa oloissa. Eläinkokeiden vaihtoehtojen kehitystä tukevien säätiöiden ja eläinsuojelujärjestöjen painostuksen ansiosta vaihtoehtomenetelmien käyttö lisääntyy kuitenkin koko ajan.
Eläinkokeet ja laki[muokkaa]
Eläinkokeen suorittamiseen tarvitaan aina lupa. Lain mukaan eläinkokeeksi määritellään toimenpide, joka aiheuttaa vähintään neulanpiston aiheuttamaan tuntemukseen verrattavaa kipua. Koe-eläintoimintaa Suomessa ohjaa maa- ja metsätalousministeriö. Koe-eläinlupien myöntämisestä vastaa lautakunta, joka jaetaan neljään jaostoon. Jaostot itsenäisesti myöntävät luvat käsittelyyn tuleville hakemuksille. Jos jaosto ei ole yksimielinen luvan myöntämisestä, siirtyy päätös koko lautakunnalle. Suomessa elokuussa vuonna 2013 astui voimaan uusi laki tieteellisiin tai opetustarkoitukseen käytettävien eläinten suojelusta sekä kaksi siihen liittyvää asetusta. Lakimuutokset perustuvat EU:n koe-eläindirketiiviin, joka tuli sisällyttää kansallisiin koe-eläinlakeihin.
Historia[muokkaa]
Eläinkokeita on käytetty 1800-luvulta saakka, kun käsitykset kemiallisista aineista alkoivat selkiintyä. Varhaiset eläinkokeet avasivat tien tieteelliselle käsitykselle. Taikauskoisten käsitysten sijaan ruvettiin uskomaan tieteellisiin selityksiin ihmiselimistön toiminnasta ja alkoi ymmärrykseen pohjautuva sairauksien hoito ja lääkkeiden käyttö. Ensimmäinen nimeltä tunnettu eläimiä tutkimustarkoituksessa leikellyt henkilö oli nimeltään Alkmaion. 1800-luvun vaihteessa eläinkokeet tulivat tärkeäksi osaksi nykytieteen kehitystä. Fysiologiasta voidaan mainita esim. Pavlovin käyttäytymiskokeet koirilla, joista saatiin tietää refleksin tärkeä merkitys. Myöhemmin mm. antibiootin kehitys perustui suurimmalta osalta jyrsijöillä tehtyihin kokeisiin. Eläimillä testatut lääkkeet, ovat myös aiheuttaneet katastrofeja, esim. 1938 munuaisvauriokatastrofi ja 1958 alkaen raajaepämuodostumat. Katastrofien jälkeen on annettu täsmälliset kansainväliset ohjeet siitä, kuinka lääkkeet ja kemikaalit on tutkittava, ennen kuin niitä saa antaa ihmisille tai saattaa ihmisiä alttiiksi niille.
Lähteet[muokkaa]
https://oikeuttaelaimille.fi/tietoa/elainkokeet
https://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4inkoe
http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/koe-el%C3%A4imet