Wikiopiston opintotarjonta/Hakkarin koulu/Äidinkieli ja kirjallisuus/Artikkeli/8G kevät 2016/Romantiikan ajan musiikki

Wikiopistosta
1800-luvun musiikkihistorian alakaudet Historian käännekohdat
1770-1810 Esiromantiikka 1789 Ranskan Vallankumous
1810-1830 Varhaisromantiikka 1814 Wienin kongressi ja Napoleonin jälkeinen aika
1830-1850 (Varsinainen)romantiikka eli täysromantiikka 1830 suuri vallankumous vuosi
1850–1890 Uussaksalainen koulu eli uus- tai myöhäisromantiikka 1871 Ranskan-Saksan sota

Saksan ja Italian yhdistyminen

1918–1945 Jälkiromantiikka 1918–1945 Sotien välinen aika, Weimarin tasavalta, fasismi, natsismi kommunismi
Chopin nocturne op9 2a

Yleistä romantiikasta[muokkaa]

Grimmin Veljesten tunnettu teos Hannu ja Kerttu

Romantiikka on 1700-luvun lopussa Euroopassa alkanut taiteellinen ja älyllinen suuntaus. Romantiikka sai alkunsa Saksasta 1790-luvulla ensin kirjallisuudessa ja lopulta filosofiassa. Romantiikka painottaa tunteita, mielikuvitusta ja vapautta. Luonnon merkitystä korostettiin sekä kielessä että taiteessa. Suuresti romantiikan syntyyn vaikutti 1789 tapahtunut Ranskan vallankumous. Romantiikka kaunisteli asioita ja sai huonot yhteiskunnalliset olot varjoonsa. Romantiikan ajalla oltiin erityisen kiinnostuneita henkimaailmasta, unikuvista, ihmissielun pimeästä puolesta ja muusta ”epätavallisesta”. Sankarillisia yksilösaavutuksia ihailtiin. Romantiikkaan liittyvät myös keskeisesti sadut. Periaatteena oli, että sadun lopussa kaikki kääntyisi hyvin, paha saisi palkkansa ja prinssi prinsessansa. Hahmot kuvailtiin pieninä ja siroina. Tunnetuimpia satukirjailijoita ovat saksalaiset Grimmin Veljekset Jacob ja Wilhelm Grimm, sekä tanskalainen H.C. Andersen.

Varhaisromantiikka (1800-1840)[muokkaa]

Kuuluisimmat varhaisromantiikan säveltäjät ovat syntyneet 1800-luvulla. Vielä 1840-luvulla romantiikan ohella vaikutti voimakkaana postklassismin ja hovimusiikki, mutta myöhemmin ne alkoivat väistyä lopullisesti valitseva tyylisuunnan tieltä. Konserteista tuli yhä tärkeämpiä ja muun muassa kuuluisat pianistit matkustivat kulkuvälineiden kehittyessä pitkiäkin matkoja esiintymään. Kuuluisan henkilön esiintyessä konsertissa ihmiset saattoivat tulla kuuntelemaan pikemminkin häntä, eikä esitettävä teos enää ollut yhtä tärkeä. Liszt ja Chopin laajensivat huomattavasti pianotekniikkaa tuomalla uusia taidokkaita soittotapoja.Liszt alkoi myös ensimmäisten joukossa hylätä vanhat sävellyksen rakenteet, ja hän toi uuden sävellysmuodon, sävelrunon, orkesterimusiikkiin. Sävelruno on perinteistä sinfoniaa selvästi rakenteeltaan vapaampi ja lähes aina ohjelmallinen. Varhaisromantiikka oli luonteeltaan hyvin filosofista ja teoreettista. Sen kirjallisuustietoiset käsitykset, jotka painottivat esimerkiksi kaunokirjallisten teosten monimerkitystä ironiaa ja metafiktiivisyyttä.

Myöhäisromantiikka[muokkaa]

Myöhäisromantiikan aikana useat sävellysmuodot kehittyivät äärimmilleen. Wagnerin monumentaaliset oopperat olivat uraauurtavia, ja hänen luomansa kokonaistaideteoksen käsite vaikutti pitkälle 1900-lukuun saakka. Klassista tyyliä ei ollut vielä kokonaan unohdettu, ja sen sisällyttivät musiikkiinsa muun muassa Camille Saint-Saëns ja Beethovenin perilliseksi kutsuttu Johannes Brahms. Myöhäisromantiikan valtavirran taittuminen 1900-luvun alussa mm. ranskalaiseksi impressionismiksi ja uuden Wienin koulun ekspressionismiksi merkitsi paitsi 1800-luvun romantiikan, myös 1600-luvun alusta jatkuneen tonaalisen kauden päätöstä. Myöhäisromantiikan huipun jälkeen alkoi säveltäjien keskuudessa yleistyä mielipide, jonka mukaan musiikin kehittämisessä ei ollut enää mahdollista jatkaa eteenpäin tonaalisuudessa. Atonaalisuus, joka esiintyi jo Mahlerin myöhäisissä teoksissa, oli ekspressiivisyyden ohella uusi kiinnekohta, johon muun muassa Arnold Schönberg ja Aleksandr Skrjabin siirtyivät. Toiseksi, kuten mikä tahansa kulttuuri-ilmiö, myöhäisromantiikkakin oli kimppu erilaisia asioita, ja 1900-luvun musiikinhistoria osoittaa myöhäisromantiikan perinnön (joka sekin sisältää eri kausilta periytyneitä ilmiöitä) eri osa-alueiden vaikuttaneen moniin, keskenään hyvinkin erilaisiin säveltäjiin ja ilmiöihin.

Frédéric Chopin[muokkaa]

Frederic Chopinista kuva vuodelta 1849

Chopin oli Puolalainen säveltäjä ja pianisti.Chopin pidetää Lisztin ohella nykyajan pianomusiikin perustajana. Esitystyylinsä hienostuneisuuden ja pidättyvyyden hän yhdisti ilmaisunsa runollisuuteen ja virtuoosiseen tulisuuteen. Chopinin sävellystapa vaatii aiempaa joustavampaa käden käyttöä ja monipuolisempaa pedaalinkäyttöä. Chopinin melodiat ovat persoonallisia ja mieleenpainuvia, ja hänen soinnutuksensa on herkkää ja vivahteikasta. Chopinin esitystavalle oli ominaista suuri ilmaisukyky, jonka hän sai aikaan käyttämällä laulavuutta, herkkää dynamiikan ja tempon vaihtelua, joka sai hänen soittonsa kuulostamaan improvisoidulta. Heikon terveytensä vuoksi hän kuoli tuberkuloosiin jo 39-vuotiaana. Chopinin vaikutus muihin säveltäjiin, mm. Lisztiin, oli suuri. Chopinin tunnetuimpia teoksia ovat; Nocturne Op. 9 nro. 2, Fantasie-Impromptu cis-molli. op.66, Barcarolle. op. 60.

Barcarolle chopin

Kansallisromantiikka[muokkaa]

Monissa Keski-Euroopan perinteisten musiikkivaltioiden ulkopuolisissa maissa kansallisuusaatteet alkoivat nousta 1800-luvun lopulla. Kiinnostus heräsi oman maan historiaan, mytologiaan, luontoon ja muihin ominaispiirteisiin samalla, kun esimerkiksi Suomessa ja Norjassa haaveiltiin itsenäisyydestä. Merkittävimpiä kansallisromantiikan säveltäjiä olivat Venäjällä Pjotr Tšaikovski, Modest Musorgski ja Nikolai Rimski-Korsakov, Suomessa Jean Sibelius, Norjassa Edvard Grieg ja Tšekissä Bedřich Smetana sekä Antonín Dvořák. Samoin jo pianistisäveltäjät Chopin (Puola) ja Liszt (Unkari) sisällyttivät kansallisaatteen musiikkiinsa.

Irrationaalisuus[muokkaa]

Romantiikka synnytti myös kauhukirjallisuuden. Se goottilaiset peruselementit; keskiaikainen synkkyys, linnat ja tornit, täysikuu ja keskiyön hetkellä ilmestyvä kummitus. Goottilainen merkitsi vain ”tuntematonta ja pimeää menneisyyttä” josta saattoi löytää ihmeellisiä tarinan aiheita. Kirjallisuudessa goottilaisuus alkoi merkitä nostalgian, fantasian, sankarillisen ja romanttisen tunteellisuuden tyyliä.

Lähteet[muokkaa]

http://vivaclassica.fi/?f=http%3A%2F%2Fwww.vivaclassica.fi%2Fnext%2Fviikon-saveltaja%2Ffrederic-chopin%2F

https://fi.wikipedia.org/wiki/Romantiikka

http://www.elisanet.fi/sakari.hilden/Mt/mtp/p4rom.html

http://www.peda.net/verkkolehti/perho/lukio/papillon?m=content&a_id=45

http://www.jyu.fi/taiku/aikajana/kirjallisuus/ki_romantiikka.htm

https://romantiikka.wordpress.com/johdatus-romantiikkaan/