Avoin/läpinäkyvä design

Aluksi

Mackeyn artikkelin teemoja

Thomas Mackey käsittelee artikkelissaan ”Transparency as a catalyst for interaction and participation in open learning environments” sitä, mikä on läpinäkyvyyden rooli avoimien oppimisympäristöjen kehittymisessä. Yhtenä artikkelin lähtökohtana on Web 2.0 –ympäristön (sekä teknologian) tarjoamat mahdollisuudet. Mackey toteaa esimerkiksi erilaisten wikien, avoimien oppiresurssien (Open Educational Resources, OER), mobiilisovellusten sekä sosiaalisten medioiden vallankumouksen edistävän niin avoimuutta kuin yhteistyön tekemistä. Juuri wikityyliset järjestelmät ovat olleet tyypillisiä verkko-opiskeluympäristöille. Wikityökaluja ovat tarjonneet esimerkiksi pilvityyppiseen palveluun keskittyneet yritykset (esim. SharePoint) sekä erilaiset mobiilisovellutukset.

Artikkelissa mainitaan jälleen esimerkiksi Wikileaks ja pohditaan jonkin verran muutenkin, miten läpinäkyvyys voi edistää kriittistä ajattelua (jne). On blogeja ja wikiä, sosiaalista mediaa ja mobiilivälineitä - tietoon on yhä useammin välitön pääsy ja löytöjä ja keksintöjä halutaan levittää eteenpäin. Artikkelin keskiössä ovat kuitenkin siis avoimet, verkossa olevat oppimisympäristöt ja se, miten niistä saa opetuksellisissa konteksteissa mielekkäitä.

Läpinäkyvyys

Artikkelista saa jälleen ITIMA31-kurssin muista aineistoista tutun yleisvaikutelman: hierarkiat ovat katoamassa ja oppilaat ja ohjaajat, opettajat ja tutkijat, voivat kohdata toisensa lähes vertaisinaan. Vähintäänkin keskustelu ja ideoiden levittäminen voivat sujua verkossa aiempia ympäristöjä tasa-arvoisemmin ja välittömämmin. Aihetta lähestytään kuitenkin tällä kertaa läpinäkyvyys-teeman, (transparency), kautta. Käsite "läpinäkyvyys" liittyy käyttäjän ja käyttöliittymän väliseen dialogiin.

Koneen ja käyttäjän välisen viestinnän sanotaan perustuvan standardisoituihin ja pysyviin konventioihin (esim. syntaksi, toiminnot, prosessit, kieli ja käskyt). Kuitenkin muun muassa wikien sekä avoimien oppimisympäristöjen kohdalla käytettävyyteen, ongelmanratkaisuun ja kommunikointiin liittyvät tekijät ovat keskeisiä. Läpinäkyvyydellä viitataan siihen, että väline tulee käyttäjälle huomaamattomammaksi ja siten sisältö tai viestintä saa suurimman huomion. Mackey viittaa esimerkiksi Jakob Nielseniin, jonka mukaan läpinäkyvyys liittyy kahden kysymyksen, “mitä halutaan tehdä” ja “mitä voidaan tehdä”, väliseen suhteeseen.

Artikkeli viestii moneen otteeseen, että juuri läpinäkyvyys saisi aikaan interaktiivisuutta ja osallistumista (Web 2.0 -ympäristössä) ja tukisi myös avointa oppimista sekä kommunikointia. Millaisia rakenteita verkon toimintaympäristöissä on? Mitä läpinäkyvyys saisi aikaan? Miten läpinäkyvyyttä voi suunnitella?

Läpinäkyvät kerrokset ja avoin järjestelmä

Millainen on läpinäkyvän järjestelmän rakenne? Muun muassa Yochai Benklerin pohdintoihin viitaten Mackey kertoo, että tieto- ja viestintäjärjestelmiä voi lähestyä ajattelemalla kolmea kerrosta: fyysistä, sisällöllistä ja loogista. Kerrokset, ja niiden välinen suhde, määrittävät, miten tietojärjestelmä toimii. Fyysinen kerros on kaiken pohja: se pitää sisällään niin tietokoneet kuin viestintäjärjestelmän verkkoinfrastruktuurin. Fyysisessä kerroksessa toimimisesta on kyse muun muassa silloin, kun henkilö avaa blogin web-selaimen kautta. Looginen kerros koostuu koodeista, ja se on Web 2:n aikakaudella läpinäkyvämpi kuin koskaan. Tämän kerroksen olemassa olo näkyy esimerkiksi silloin, kun blogiin lisäillään vaikkapa linkkejä (yms.). Sisältö taas on se varsinainen asia, mitä sanotaan tai välitetään blogin kautta.

Kerrosten välillä on jännitteitä, kun koetetaan luoda tiedosta yhteisomaisuutta (?) (information commons): pyritään tuottamaan ja jakamaan sisältöä vapaasti. Toisaalta kaikki kerrokset voidaan pitää tiukasti hallittuina; toisaalta kerroksien voi antaa elää hyvin vapaasti, mistä olisi luonnollisesti suuri hyöty. Esimerkiksi avoin blogi edistää käyttäjien ja seuraajien välistä dialogia. Silloin kaikki kolme läpinäkyvää osa-aluetta toimivat jatkuvasti limittäin. Ihmiset voivat osallistua vapaasti kulttuurin tuottamiseen, ja se tekee heistä sivistyneempiä lukijoita, katsojia ja kuuntelijoita sekä sitoutuneempia sisällöntuottajia ja kriittisempiä ajattelijoita.

Kun läpinäkyvän mallin kolme kerrosta risteytyy, muodostuu avoin järjestelmä, jonka puitteissa sekä yksilöt että ryhmät voivat toimia. Järjestelmä ei ole kuitenkaan paikoilleen jähmettynyt, sillä esimerkiksi fyysinen ja looginen kerros ovat usein muutoksessa: tuoreissa oppimisympäristöissä niin tekninen infrastruktuuri kuin koodaustavatkin vaihtelevat ja kehittyvät jatkuvasti. Myös sisällön puolella on omat haasteensa, kun yksilöllisestä omistajuudesta siirrytään yhteistekijyyteen. (Tasapainoa voi löytää kehittämällä avointa pedagogiikkaa.)

Avoin oppiminen ja avoimet oppimisresurssit

Tiedon omaksuminen

Avoimet oppiresurssit ovat uudelleen käytettäviä oppimismateriaaleja erilaisissa digiformaateissa. Ne tukevat sekä muodollista että epämuodollista oppimista. Unescon mukaan avoimet oppiresurssit ovat materiaalia, jotka on tarkoitettu opettamiseen, oppimiseen tai tutkimukseen ja jotka ovat vapaasti saatavilla tai kattavan lisenssin alla.

Avoin oppiminen taas voi toisaalta olla prosessi, joka keskittyy pääsemiseen käsiksi koulutusmahdollisuuksiin ja toisaalta filosofia, joka tekee opiskelusta oppilaskeskeisemmän. Unescon mukaan kyse on suuntaa antavasta järjestelmästä, jossa moni oppimisprosessin piirre on oppilaan oman vallan alla. Oppimismahdollisuuksia on pyrittävä tarjoamaan missä, milloin ja miten oppilas vain haluaa. Myös opiskelutahtiin, jopa (kurssien) sisältöön ja tehtävien luonteeseen oppivan pitäisi itse saada vaikuttaa. Valinnanvaraa on edistettävä paitsi luokkatoiminnan suhteen myös Internet ja mobiililaitteet huomioiden. Kouluttajien tehtävänä on yhdistää vapaa pääsy oppijan valintaan sisällöstä, opintosuunnitelmasta ja tehtävästä.

Avoimessa opetuksessa voitaisiin keskittyä sellaisten opiskelijoiden tarpeisiin, jotka jostakin syystä eivät sovi korkea koulun perinteiseen muottiin. Toisaalta on aikuisopiskelijoita omine velvollisuuksineen, mutta toisaalta myös nuoremmat, "perinteiset opiskelijat", voivat haluta kokeilla opiskelussa itsenäisyyttä ja uusien mallien tarjoamia vuorovaikutusmahdollisuuksia. Avoimet verkkokurssit tarjoavat korkeakoulumaailmassa mahdollisuuden uudenlaiseen yhteistyöhön, vastuuseen ja sitoutumiseen: nähdään, että päämääriä voidaan saavuttaa yhdessä. Innovaatioiden kehittely voi piristyä. Lisäksi kurssien sisällöt ovat esillä suurelle yleisölle.

Läpinäkyvä design auttaa oppimisympäristöjä kehittymään avoimiksi ja joustaviksi ja sellaisiksi, että niiden on mahdollista mukautua teknologian uusiin trendeihin. Avoimuus käytännössä vaatii vähän lisäinvestointeja, sillä mitä tulee kouluttajan osaan, on kyse olennaisilta osin jo suunniteltujen kurssitoimintojen tekemisestä läpinäkyväksi. Se, tuleeko avoimista oppiresursseista olennaisia ja muuntautumiskykyisiä oppimisvälineitä riippuu paljolti resurssien pedagogisesta ja teknologisesta kehittymisestä. Nyt on keskeistä käyttää teknologiaa ohjaukseen (instruction) sekä jakaa materiaalia mahdollisimman laajalle oppijoiden yleisölle ja samalla kehittää opettamista ja oppimista.

Toimivat sivustot

Läpinäkyvässä designissa huomioitaviksi tekijöiksi luetellaan joustavuus, interaktiivisuus, sulavuus, visuaalisuus, yhteistyö, tuotanto, julkaisu ja jakelu.

Läpinäkyvät järjestelmät edistävät tiedon avointa julkaisemista ja jakelua monissa eri mediafromaateissa. Erilaiset julkaisut voivat olla itsenäisiä tai vertaisarvioituja, muokattuja tai vapaasti muokattavissa olevia. Avointa oppimista tukee se, että niin alkuperäinen kuin muokattu informaatio saa virrata esteettä yhteensopivissa järjestelmissä. Tiedon on oltava haettavissa olevassa muodossa ja siirrettävissä niin eri selaimiin kuin mobiililaitteisiin.

Läpinäkyvyys rohkaisee osallistumiseen: itseohjattuun oppimiseen sekä sisällön tuottamiseen, julkaisemiseen ja jakamiseen niin netin kuin mobiilisovellutuksien kautta. Wikit ja avoimet oppiresurssit ovat hyvin visuaalisia ja monikerroksisia dokumentteja. Niissä yhdistellään tekstiä, kuvia ja linkkejä sisäisiin tai ulkoisiin resursseihin. Avoimet oppimisympäristöt ovat tehokkaita, kun visuaalinen puoli on hyvin organisoitua ja selkeää, ja lisäävät jatkuvuutta käyttäjäkokemukseen. Se, mikä lasketaan sisällöksi, on viime aikoina muuttunut: tekstin lisäksi kuvat, audio, videot ja multimedia ovat saamassa lisää arvoa. (Itselleni jäi tosin epäselväksi, tarkoitetaanko, että äänien, videoiden, multimedian (yms.) käyttö on nykyään aiempaa hyväksyttävämpää nimenomaan koulutöissä vai onko kyse yleisemmästä tasosta.) Oppijalähtöistä sisältöä luomaan ja muokkaamaan tarkoitettua vertaisarviointiprosessia tukee mahdollisuus linkittää ja kommentoida jaettuja online-aineistoja.

Visuaalisuudella ei viitata tekstissä niinkään esteettisyyteen kuin sivujen ominaisuuksiin. Sivustoilla voi olla esillä verkostoitumistyökaluja, kuten tilaamismahdollisuudet (subscription) ja ystäviksi lisääminen. Lisäksi käyttäjä voi tehdä ja vastaanottaa erilaisia ilmoituksia. Samoin käyttäjä voi valita, miten haluaa järjestellä vaikkapa eri linkkikokoelmat selattavaksi (luettelo, rivit, vrt. YouTube). Artikkelissa mainitaan muun muassa Vialogues.com –sivusto, joka edistää keskustelua ja yhteistyötä panostamalla visuaalisen tiedon yhteisjakamiseen. Ohjaajat lataavat videoita oppilaiden kommentoitaviksi ja ohjailevat materiaalin tietyissä kohdissa kysymyksin ja kommentein keskustelua. Kaikki osallistujat sitoutuvat keskusteluun videosta ja/tai aloittavat oman keskusteluosion.

Miten aktivoida toimijoita?

Interaktiivisuus on keskeinen läpinäkyvyyden suhteen ja avainsana avoimissa oppimisympäristöissä, joista esimerkkinä ovat African Virtual University (AVU), Wikia Community Central for Peace sekä Wikiversity. Aktivoivia tekijöitä ovat muun muassa interaktiiviset keskustelualustat, erilaiset hakumahdollisuudet sekä mahdollisuus jakaa tietoa sosiaalisessa median palveluiden, kuten Twitterin, Facebookin ja Googlen, kautta. Esimerkiksi Wikiversityssä interaktiivisia tekijöitä ovat muun muassa mahdollisuus liikkua sivustossa eri kategorioiden mukaan, liittyä yhteisön keskusteluihin, selailla sivujen lähteitä ja historioita sekä tottakai muokata ja tuottaa sisältöä.

Jos avoimuus voikin lisätä ideoiden vaihtoa ja yhteistyötä, eivät mielekkäät kumppanuussuhteet synny itsestään. Avoimuuden suunnittelu vaatii jatkuvaa keskustelua ja ihmisten mielenkiintoa sekä sitoutumisintoa on opittava pitämään yllä. Kouluttajien on pidettävä tämä mielessä, kun Web 2.0 -mallia ja sosiaalista mediaa pyritään sisällyttämään oppimisympäristöihin sekä suunnittelemaan opintosuunnitelmia, joissa korostuu osallistuminen ja yhteistyö.

Mackey kertoo, että OECD on todennut, että blogien, sosiaalista verkostoitumista tukevien sivujen ja virtuaalimaailmojen kautta voidaan herättää valitsijoiden mielenkiinto, yllyttää väkeä keskusteluun ja näkökulmien vaihtoon sekä mahdollistaa esimerkiksi yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kysymyksiin liittyvän tiedon jakaminen.

Artikkelin mukaan opettajille on tarjolla erityisiä yhteistyömahdollisuuksia. Mackey esittelee muun muassa WikiEducator-projektin, joka sisältää opettajien yhteistyöportaalin (Teacher Collaboration Portal). Siellä on tilaa keskustelulle sekä opettajien kansainvälisten suhteiden kehittämiselle. Kyseinen wiki sisältää esimerkiksi nettikeskustelumahdollisuuden, postituslistoja sekä työpajoja, (jne). Se on kokonaisuudessaan omistettu edistämään opettajien välistä yhteistyötä ja tarjoamaan resursseja yhteistyössä tehtävään opetukseen.

Kysymyksiä

Mitä tekijöitä/välineitä pidät läpinäkyvinä ja huomaamattomina? Tiedostatko toimivasi Web 2.0 -toimintaympäristössä?
Mitä ymmärrät ”käyttäjäkokemuksen jatkuvuudella”? Mitkä ovat osallistujien mielenkiintoa ylläpitäviä tekijöitä?

Miten kehittäisit Moodlea? Onko se mielestäsi tarpeeksi toimiva? Onko opettajien ja oppilaiden aktivoimisessa eroja?

Artikkelissa puhutaan paljon mobiilivälineistä niiden roolia kuitenkaan sen selvemmin määrittelemättä. Lisäksi viittaillaan Facebookiin ja Twitteriin ikään kuin jakaminen olisi itseisarvo. Miksi mahdollisuus jakaa tietoa Facebookissa on oppimisalueelle tärkeää?

Voiko tuhansien käyttäjien välinen yhteys/yhteistyö olla välittömän tuntuista? Mikä olisi sopiva oppimisyhteisön koko? Millaisia rajoituksia verkoissa toimivissa avoimissa oppimisympäristöissä on tai pitäisi olla?

Jokerikysymys

Kuinka vahvasti talousnäkökulma on esillä, kun puhutaan ”avoimuuden edistämisestä”? Onko vaarana, että laatu kärsii: avointa opetusta lisätään, jotta yhteiskunnassa saadaan aikaan säästöjä? Vai onko kyseessä pelastus: saadaan laadukkaampaa koulutusta ja sivutuotteena saadaan mahdollisesti ajan myötä koulutuskustannuksia alas?

--Anri (keskustelu) 27. huhtikuuta 2012 kello 22.13 (UTC)