Avoin yliopisto/Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Osallistujat ja ryhmät/Ryhmä TOKAT/Tehtävä 3

Tehtävänanto:

[[1]]

Luottamuksen rakentuminen verkkosisältöihin

Lähestytään aihetta määrittelemällä sana luottamus ja pohditaan, mitä se verkkosisältöjen näkökulmasta merkitsee. Suora lainaus Wikipediasta määrittää luottamuksen näin: Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä. Luottamuksen rakentuminen verkkosisältöihin pohjautuu pitkälti samaan määritelmään. Verkossa luottamuksen kannalta keskeistä on siis se, kuinka rehellistä ja täsmällistä tietoa ihmiset jakavat, kuten Janne Matikainen tutkimuksessaan, Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla, asian kiteyttää. Nokian ja Shellin hallitusten puheenjohtaja Jorma Ollila pitää luotettavuutta mediabrandin arvokkaimpana ominaisuutena tulevaisuudessa. Mediatarjonnan määrän kasvaessa ihmisten mediaa kohtaan osoittama luottamus ratkaisee sen, mitä mediaa he käyttävät. Matikainen toteaa tutkimuksessaan, että luottamuksessa on kyse suhteista, ihmisten välisistä suhteista, suhteesta eri instituutioihin, tuotteisiin tai käytännössä, mihin vaan tarkasteltavaan asiaan. Yhteinen tekijä luottamukselle on, että sitä joko on tai ei ole.

Media vs. sosiaalinen media

Matikainen on tutkimuksessaan hyödyntänyt useampaa empiiristä aineistoa. Laadullisena aineistona on kymmenen sisällön tuottajan haastattelu. Pääaineistona oli 1065 vastaajan kysely suomalaisia verkon käyttäjiä. Kyselyn on toteuttanut Taloustutkimus. Tämän lisäksi on tehty blogikartoitus sekä täydentävä kyselyaineisto. Janne Matikainen on selvittänyt tutkimuksessaan, sosiaalisen ja perinteisen median rajalla, sitä, miten luottamus sosiaalisen ja perinteisen median verkkopalveluita kohtaan on rakentunut ja mikä motivoi ihmisiä käyttämään kyseisiä verkkopalveluita. Perinteinen media (kuten MTV3, Yle ja HS) tuottaa sisältönsä pääasiallisesti ammattilaisten voimin, kun taas sosiaalisten medioiden (kuten Facebookin, YouTuben ja Wikipedian) sisällöt ovat käyttäjien tuottamia, mikä olikin tärkein käyttömotiivi. Tutkimuksesta käy ilmi, että ihmiset arvostavat perinteisen median verkkopalveluiden luotettavuutta, nopeutta ja tuttuutta uutislähteenä. Perinteistä mediaa itsessään pidetään tärkeimpänä luottamustekijänä. Perinteinen media on tuttua ja siihen on totuttu luottamaan. Sosiaalisen median kautta lähinnä keskustellaan ja ollaan vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Kyselyyn vastanneista puolet oli tuottanut verkkoon jotain sisältöä (keskustelupuheenvuoroja, blogikirjoituksia, kuvia tai videoita). Tärkeä huomio tutkimuksessa on myös se, että perinteinen ja sosiaalinen media eivät enää toimi selkeästi erossa toisistaan, vaan kietoutuvat monissa tapauksissa toisiinsa.

Matikainen toteaa tutkimuksessaan, että perinteinen media itseasiassa tuottaa sisältöä sosiaalisen median käyttöön. Esimerkiksi blogeissa kommentoidaan ja keskustellaan paljon uutisista, jotka ovat olleet esillä perinteisessä mediassa. Eli ihminen on siis sosiaalinen ja haluaa vaihtaa kuulumisia, mielipiteitä, kokemuksia, jakaa aineistoja ja verkottua toisten ihmisten kanssa. Sosiaalisessa mediassa on siten kyse seurustelusta samaa palvelua käyttävien ihmisten kanssa, ei koneen kanssa. Lisäksi ihmiset haluavat ilmaista itseään verkossa, jolloin he voivat toimia itsenäisesti ja vapaasti, kertomalla itsestään ja elämästään. Ihmisillä on myös halu olla mukana sosiaalisen median kehityksessä, verkon toimintamuotojen kehittäminen sekä uuden oppiminen eli ts. kyseessä on verkkoideologian ja itsensä kehittäminen.

Tutkimuksessa on sosiaalisen median käytön motiiveista tutkittu sosiaalisia syitä ja sosiaalisen median täsmällisyyttä. Sosiaalista mediaa ei käytetä sen täsmällisyyden vuoksi, vaan sosiaalisten syiden vuoksi. Perinteisen median käytön motiiveista on mainittu luotettavuus, nopeus, tuttuus ja sosiaaliset syyt. Perinteisen median verkkopalveluiden luotettavuus perustuu vahvaan luottamukseen perinteistä mediaa kohtaan, hyvin kirjoitettuihin ja kiinnostaviin juttuihin ja täsmällisesti kerrottuihin uutisiin. Vaikka suomalaisten luottamus perinteistä mediaa kohtaan on korkealla, Matikainen arvelee, että juttujen keksiminen, kuvien väärentäminen, internetin ja sosiaalisen median vaikutus saattavat heikentää myös perinteistä mediaa kohtaan tunnettua luottamusta. Luottamuksen heikkeneminen on vakava uhka medialle, sillä se vähentää median vaikuttavuutta. Luotettava tieto vaikuttaa eniten ihmisten käsityksiin ja toimintaan.

Luotettavuus

Matikaisen tutkimuksessa verkkosisältöjen luotettavuutta mietittäessä huomioitiin, että verkkopalvelujen käyttäjällä on tietty suhde verkkopalvelun tekijään. Tekijänä voi olla henkilö, organisaatio tai instituutio. Verkkosivuilla luottamukseen vaikuttavat sisällöt sekä sivuilla käytettävät välineet. Lisäksi käyttäjän omat kokemukset taustalla vaikuttavat siihen, miten hän arvioi verkkopalvelun luotettavuutta. Luottamuksen arviointiin vaikuttavat myös muut ihmiset sekä yleinen mielipide.

Matikainen on tutkinut ihmisten luottamusta sekä uutislähteisiin että verkkosisältöihin. Uutislähteet jaettiin neljään faktoriin: perinteiset mediat (kuten hs.fi ja yle.fi), iltapäivälehdet (esim. iltalehti.fi), yhteisöpalvelut (esim. IRC Galleria ja Facebook) ja jakamispalvelut (kuten Wikipedia ja Twitter). Luottamus uutislähteisiin vaihteli iän mukaan, sen sijaan sukupuolella ei juurikaan ollut merkitystä tuloksiin. Luottamus perinteiseen mediaan oli vahvinta kaikissa ikäluokissa ja luottamus yhteisöpalveluihin heikointa. Huomionarvoista on, että nuoret luottivat perinteiseen mediaan enemmän kuin vanhemmat henkilöt. Matikainen heittääkin ilmaan kysymyksen, johtuuko ilmiö realismin vai kyynisyyden lisääntymisestä iän myötä. Luottamus iltapäivälehtiin ja jakamispalveluihin säilyi lähes muuttumattomana iän vaihdellessa. Sen sijaan luottamus yhteisöpalveluihin jopa lisääntyi iän myötä.

Matikainen tutki verkkosisältöjen luotettavuutta 25 väittämän avulla. Tutkimuksessa päädyttiin kuuteen faktoriin: muiden käyttäjien suositukset, perinteinen media luottamuksen tae, sisältö, epäilevyys, pettymys verkkosivujen luotettavuuteen sekä lukijoiden kuvat luottamuksen tae. Faktoreiden pohjalta selvitettiin, mitä luottamustekijöitä vastaajat pitivät tärkeinä. Matikaisen tutkimuksessa verkkopalvelun luotettavuuden kannalta tärkeimpänä seikkana pidettiin perinteistä mediaa. Toiseksi tärkein seikka oli sisältö. Kolmantena luottamukseen vaikuttavana seikkana haastattelujen perusteella tuli esille epäilevyys verkkosisältöjä kohtaan. Luottamukseen vaikuttivat edellisten lisäksi myös muiden käyttäjien suositukset, joten sosiaalista mediaa voi Matikaisen mukaan kuvata luottamusketjuksi ja -verkostoksi, jossa olennaista luottamuksen kannalta ovat samankaltaiset tai samanmieliset käyttäjät. Lukijoiden ottamat kuvat eivät olleet luottamuksen kannalta merkittävä tekijä. Ikä muodostui vastaajia selvimmin erottelevaksi tekijäksi. Perinteinen media nousi tärkeimmäksi luottamustekijäksi kaikissa ikäluokissa. Sisältö ja muiden käyttäjien suositukset olivat nuorten mielestä tärkeitä, mutta ikäluokassa 40-49 epäilevyys nousi sisältöä tärkeämmäksi tekijäksi ja myös suositusten merkitys väheni iän myötä. 71 % 12-20-vuotiaista käy sanomalehtien verkkosivuilla ja käyntitiheys kasvaa iän myötä, jolloin 18-20-vuotiaista jopa 86 % käy sanomalehtien sivuilla. Nuoriso ei olisi siten hylkäämässä perinteisen median verkkosivuja. Mielenkiintoista on myös se, että vaikka verkko ja sosiaalinen media ovat globaaleja, niin käytetyimmät sivut ovat kansallisia. Tähän on laskettu myös esimerkiksi suomenkielinen Facebook. Kaiken kaikkiaan Matikaisen tutkimuksen mukaan verkossa on yllättävän vahvasti olemassa maiden väliset rajat.

Perinteisen median asema ihmisten mielissä on Matikaisen mukaan vahva, mutta aseman säilyminen ei ole itsestään selvää, sillä ihmisten epäilevyys kasvaa iän myötä. Perinteisen median tuleekin uudistua ajan mukana, jotta sen asema säilyy, mutta samalla sen pitää täyttää sille muodostunut perinteinen tehtävä, jota ihmiset arvostavat ja johon he luottavat. Keskeistä on kuitenkin se, että vaikka ihmiset käyttävät perinteistä mediaa, heillä on ja tulee ilmeisesti jatkossakin olemaan tarve keskustella, kyseenalaistaa, arvostella, olla samaa tai eri mieltä. Tälle sosiaalisuudelle löytyy tila erityisesti sosiaalisesta mediasta.

Päivittäin käyttäessämme www-palveluita arvioimme eri sivustojen luotettavuutta, hakutuloksia tutkiessamme mietimme, mitkä sivustot tarjoaisivat etsimiimme asioihin parhaan mahdollisen luotettavuuden. Prosessi on usein sattumanvarainen ja vasta sivuston aukaistuamme usein huomaamme valintamme menneen pahasti pieleen. Tietoturvayhtiöiden viruksentorjuntaohjelmat pyrkivät myös luokittelemaan sivustojen luotettavuutta, mutta miten ja millä perusteella, se ei tavalliselle käyttäjälle aina aukea, mutta on ehdottomasti yksi tärkeä ja huomioitava asia verkkosisältöjen luotettavuutta puntaroitaessa.

Hyvän journalismin periaatteet

Lukion oppikirjassa, Kieli ja tekstit, on pohdittu, mitkä asiat itse tekstissä vaikuttavat tekstin luotettavuuteen ja uskottavuuteen. Yleensä muodollisen asiatyylin noudattaminen herättää lukijoissa luottamusta tekstin sisältöön. Journalistin ja tieteellisen tekstin tekijän ammattitaitoon kuuluu kyky jäsentää tietoja ja vakuuttaa lukija. Mutta uskottavasti laadittu teksti voi myös hämätä lukijansa ja saada hänet hyväksymään epämääräistäkin sisältöä. Vaikka tiedon alkuperästä tai tekstin laatijan asiantuntemuksesta ei olisi takeita, taitavasti laadittu teksti saattaa vakuuttaa vastaanottajan. Kuten Matikaisen tutkimuksessakin todettiin, myös tekstin esiintymispaikalla on merkitystä sen luotettavuutta arvioitaessa. Perinteisen median toimitettuun tietoon on totuttu luottamaan, sillä julkaisija on vastuussa levittämästään tiedosta. Toisaalta esimerkiksi yksityishenkilöiden kotisivut eivät aina ole luotettavia julkaisupaikkoja tai eivät ainakaan vastaanottajassa herätä ehdotonta luottamusta siellä julkaistua sisältöä kohtaan.

Julkisen sanan neuvosto (JSN) on joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vuonna 1968 perustama elin, jonka tehtävänä on määritellä ja tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan ja julkaisemisen vapautta. Julkisen sanan neuvosto määrittelee sananvapauden demokraattisen yhteiskunnan perustaksi. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä. Julkisen sanan neuvoston verkkosivuilta löytyvät Journalistin ohjeet, jotka astuivat voimaan 1.1.2005 ja joissa on määritelty hyvän journalismin periaatteet. Ohjeiden tavoitteiksi on asetettu sananvapauden vastuullisen käyttämisen tukeminen joukkoviestimissä ja ammattieettisen keskustelun edistäminen. Tässä muutamia otteita journalismin periaatteista, jotka vahvistavat käsitystä perinteisen median vastuullisuudesta ja luovat perustan perinteisen median luotettavuudelle ja uskottavuudelle:

Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.
Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.
Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate.
Olennainen virhe on viipymättä korjattava.
Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.
Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.

Perinteisessä mediassa poliittisten puolueiden näkymiseen vaikuttaa lähtökohtaisesti se, mikä on kulloisenkin median oma näkökanta, mutta myös puolueen luotettavuus mediassa sekä kansalaisten näkökulmasta katsoen, kun taas sosiaalisessa mediassa tällaista ongelmaa ei ole. Esimerkiksi puolueella, joka haluaisi näkyvyyttä alueellaan, mutta sitä ei perinteisen median kautta "tarjota", on mahdollisuus saada näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa, johon perinteisen median näkökanta ei vaikuta. Hyviä eettisiä tapoja ajatellen, tulisi eri puolueiden kirjoituksille suoda tasavertainen näkyvyys perinteisessä mediassa ja erityisesti paikallislehdissä, jolloin kaikki puolueet olisivat samalla viivalla toisiinsa nähden, lehdistön oma puolueuskollisuus jäisi taka-alalle ja lukijoille tarjoutuisi näin mahdollisuus erilaisiin mielipiteisiin.

Esimerkit

Hyvä esimerkki median luotettavuuden ja toisaalta sananvapauden merkityksestä medialle on ns. vuoden 1998 STT:n dopingjupakka, jossa perinteisen median luotettavuutta mitattiin hovioikeutta myöten. Luotettavuus ja sananvapaus tässä tapauksessa mitataan uudelleen, asian saatua uutta aihetodistusta. Tapauksessa on kysymys myös kansalaisten moraalikäsityksistä ja uskosta oikeuslaitokseen siinä mielessä, että lisätutkinta saattaa paljastaa merkittävissä yhteiskunnallisissa luottamustoimissa toimineiden henkilöiden vilpillisen valaehtoisen todistuksen, omaa etua tavoitellessaan. Meidän jokaisen mietittäväksi jää, vaikuttaako tämänkaltainen prosessi käsityksiimme median luotettavuudesta?

Sosiaalisen median vaikuttavuus nousi esiin vuonna 2009 Sellossa tapahtuneen ampumavälikohtauksen yhteydessä. Samaan aikaan kun poliisi oli vielä nihkeä antamaan tapahtuneesta lisätietoja, oli useammalle keskustelupalstalle ilmaantunut jo ampujan nimi. Poliisi vahvisti nimen myöhemmin oikeaksi. Sosiaalisen mediaan suhtaudutaan yleensä kritiisesti, mutta saman tiedon löytyminen useammalta sivustolta vahvisti tässä tapauksessa käsitystä tiedon todenmukaisuudesta.

Kolmas esimerkki on Helsingissä vuonna 2009 tapahtunut kidnappaus, jossa kidnapattua suomalaisen miljonäärin tytärtä pidettiin vankina Turussa kerrostalohuoneiston sisälle tehdyssä pienessä kopissa. Kidnappaus sai niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa julkisuutta enemmän kuin olisi ehkä saanut, jos kyseessä olisi ollut ns. tavallinen kansalainen. Huomionarvoista tässä tapahtumassa oli perinteisen median ja poliisin yhteistyö rikoksen selvitystyön aikana. Media johdatti tarkoituksellisesti kansalaisia harhaan tiedottaessaan tutkinnan etenemisestä antaakseen poliisille paremman mahdollisuuden päästä kidnappaajan jäljille.

Kaikki nämä esimerkit osoittavat, kuinka tärkeä medialle on sen luotettavuus. Kaksi viimeistä esimerkkiä osoittavat, kuinka perinteinen ja sosiaalinen media ovat kietoutuneet toisiinsa, jonka vuoksi raja medioiden välillä ihmisten mielissä ja mielipiteissä hämärtyy. Parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan antaen entistäkin monipuolisemman kuvan tapahtumien kulusta, kunhan muistamme olla kriittisiä luotettavuuden suhteen. Sosiaalinen media on hyvä väylä antaa kritiikkiä ja avata keskustelua perinteisen median tavasta uutisoida asioita, mutta ihmisten erilaiset taustaintressit saattavat ohjata keskustelua sivuraiteelle ja pyrkiä vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen.

Näiden esimerkkien kautta voimme tarkastella myös, miten Julkisen sanan neuvoston perusperiaatteet toteutuvat. Vuoden 1998 STT:n dopingjupakan "jälkilöylyt" vuonna 2011 mittaa sananvapautta, jonka Julkisen sanan neuvoston määrittelee demokraattisen yhteiskunnan perustaksi. Puhutaan siis erittäin merkittävästä ennakkotapauksesta suomalaisessa mediakentässä sananvapauden näkökulmasta. Sellon tapauksesta uutisointia sosiaalisessa mediassa voimme tarkastella hyvän journalismin ohjeistuksen pykälää, joka liittyy sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista uutisoitaessa hienotunteisuuden noudatamiseen. Onko hyvän journalismin mukaista julkisesti tuoda esiin yksityisyyden suojan taakse kuuluvia nimitietoja, joita ei ole mahdollisesti riittävän tarkasti tarkastettu? Kolmatta esimerkkiä voisimme peilata journalismin pyrkimykseen totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Onko eettisesti ja journalismin luotettavuuden näkökulmasta oikein, että media toimii poliisin äänitorvena levittäen muunneltua totuttaa, jolla pyritään ratkaisemaan ja tässä tapauksessa ratkaistaan vakava rikos? Entäpä jos väärän tiedon välittäminen olisi johtanut toisenlaiseen lopputulokseen? Keskustellaan vakavista ja perusteellisista asioista liittyen median luotettavuuteen ja etiikkaan.

Yhteenveto

Matikainen kertoo asettaneensa tutkimukselleen tavoitteeksi selvittää perinteisen ja sosiaalisen median käyttöä ja suhdetta, motivaation lähdettä sosiaalisen media sisällöntuotantoon osallistumiselle ja kolmantena luottamuksen syntymistä mediaa kohtaan. Tuloksista käy ilmi, että suurimpia eroja vastaajien välillä selittää ikä. Tutkimustulokset osoittivat, että median käytettävyys ja uskottavuus lisääntyivät, mikäli kyseessä oli kansallinen, oman maan rajojen sisällä toimiva media. Tutkimustuloksissaan Matikainen pohtii perinteisen median tulevaisuutta ja näkee sen aseman vahvana sosiaalisten medioiden rinnalla. Tutkimuksessa selvisi, että perinteinen media tuottaa sisältöä sosiaalisen median käyttöön mm. blogeissa kommentoidaan ja keskustellaan paljon uutisista, jotka ovat olleet jo esillä perinteisessä mediassa. Päivän polttaviksi aiheeksi nouseekin perinteisen median uudistuminen. Tutkija tuo sosiaalisen median vaikutukset esille myös kriittisesti ja mainitsee esimerkkinä mm. yritysten omat ns. valheblogit.

Luottamuksen syntymistä käsiteltäessä tutkimus tuo vahvasti esiin nuorten käyttäjien merkityksen. Luottamus verkkosisältöihin on vahva, mutta samalla hyvin kriittinen ja käyttäjät asettavatkin saamansa tiedon suurennuslasin alle yhtä nopeasti kuin tiedon hankkivatkin. Luottamuksen syntyä tai sen puutetta tutkija kuvaa mainitsemalla ns. annetun ja ansaitun luottamuksen. Luottamuksen ansaitsemisesta herääkin kysymys siitä, kuka on median vaikuttavin kritisoija? Media itse vaiko sosiaalinen media? Lähes yhtä nopeasti kuin tietoa tuotetaan, se saadaan muutettua tai ilmoitettua tekaistuiksi. Medioiden vaikuttavuus onkin kiistatta hyvin suuri. Edellä esitetyissä esimerkeissämme toimme esiin vain muutamia ”mediatapahtumia”, jotka ovat herättäneet huomiomme. Päivittäin saamme uudenlaista tietoa ja luemme erilaisia tunteita ja keskusteluja herättäviä otsikoita. Lopulta kuitenkin omaan päätäntävaltaamme jää, mihin luotamme.

Lähteet

Wikipedia: määritelmä sanalle luottamus.
Matikainen, Janne: Sosiaalisen ja perinteisen median rajalla (pdf). Helsingin yliopisto, Viestinnän tutkimuskeskus CRC 2009.
Vasala,Paavo: STT:n dopingjutun uusi tutkinta edistää sananvapautta Suomessa, Mediaviikko 29.10.2010.
Julkisen sanan neuvosto. Journalistin ohjeet
Aalto M., Parko K., Hytönen P., Romsi A., Routarinne S. Virkkunen J.: Kieli ja tekstit 1. WSOY Oppimateriaalit Oy. 2009. Helsinki.