Informaatioyhteiskunnan hipit ja jupit: Randomin keskustelu

Tästä modulista mieleen jäi lähinnä informaation vapaus, tai ainakin se, että sen kuuluisi olla vapaata. On myös kiinnostavaa pohtia, miten ”informaatioyhteiskunta” määritellään; se kuulostaa kovin modernilta, mutta jos mukaan lasketaan modulissa mainittu ihmisten välinen kommunikaatio, ilmiöstä tuleekin hieman vanhempi. Itse lähtisin määrittelemään tätä käsitettä sen perusteella, kuinka helposti tieto on kaikkien ihmisten saatavilla. Me elämme yhteiskunnassa, jossa informaatiolta ei voi välttyä, ja meidän on todella helppo lähteä hakemaan tietoa ja saada sitä. Tässä mielessä elämme informaatioyhteiskunnassa, mutta jossakin muualla maailmassa näin ei ole.

Tämä ”hippikäsitys” siitä, että tietoa vapauttamalla päästään eroon vanhoista ennakkoluuloista, kuulostaa hyvinkin todenperäiseltä. Ihminen pelkää sitä, mitä ei tunne, eikä siis luota siihen. Vaikkapa jokin sairaus, jota ei tunneta, on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja epäluuloja, ja jopa harhakäsityksiä; AIDS on homojen tauti eikä voi tarttua heteroihin, rokotteet aiheuttavat autismia jne. Jos ihmiset vaivautuisivat tutkimaan asioita ja hankkisivat luotettavaa tietoa, paljon typeryyttä voitaisiin välttää. Maailmankuvan ja oman tietämyksen laajentaminen ei ole huono juttu.

Kaupallisuudesta ei ole paljon sanottavaa. Kyllä, tietokoneista ja eräistä käyttöjärjestelmistä pitää maksaa. Se on jotenkin niin itsestään selvää nykyään, että ajatus muusta tuntuu oudolta. Mac ilmaiseksi? Hah. Olisihan se hienoa, jos kaikki kehittäjät olisivat ”hippejä” ja jakaisivat tekeleitään ilmaiseksi, mutta ymmärrän kyllä miksei näin ole. Jos jotain on kehittänyt, siitä voi mielestäni pyytää rahaa. Aina voi olla ostamatta. Hinnoista tietenkin voi kiistellä vaikka kuinka. Tämä ei edes rajoita tiedon vapautta: jos ei itse omista tietokonetta, voi mennä vaikka kirjastoon käyttämään sellaista. Teoriassa tietoa on silti saatavilla. -Lea

Jaa-a, informaatioyhteiskunta... Asiasta on varmaan niin paljon määritelmiä kuin tutkijoitakin. Osa määritelmistä varmasti kattaa laajemman ajan ja alueen, kun taas jotkut pitävät sisällään vain viimeisen vuosikymmenen tai pari moderneissa valtioissa. Mutta kyllä tietysti sellainen mentaliteetti minulla ainakin on, että hyvin takapajuiset ja epädemokraattiset valtiot, esimerkiksi Afganistan ja Irak, eivät täytä informaatioyhteiskunnan vaatimuksia — mitä ne sitten ikinä ovatkaan. En kuitenkaan itse pidä hienoa informaatioteknologiaa vaatimuksena informaatioyhteiskunnalle, toki se varmasti helpottaa sitä. Videossa verrataan informaation välittymistä valistuksen aikaan. Eli kuten Lea sanoi, tiedon lisääntyminen näkyy ennakkoluulojen yms. vähentymisenä. Toisaalta, sanoisin kuitenkin, että ihmiset eivät tule koskaan olemaan vapaita ennakkoluuloistaan. Informaatiota ei tulkita aina objektiivisesti, vaan sitä saatetaan lukea kuin piru raamattua eli poimitaan vain sellaiset tiedonjyvät, jotka tukevat kehitettyä maailmankuvaa ja näkemyksiä.

Markkinoinnin opiskelijana on jonkin verrankin sanottavaa kaupallisuudesta. Tietenkin tietokoneista ja softasta pitää maksaa, koska niiden suunnittelu ja toteutus on vaatinut todella paljon resursseja. Lisäksi yritysten tieto siitä, että he saavat työlleen korvauksen, toimii koko homman kipinänä. Vaikka talous ei olekaan täydellinen systeemi (kuten hyvin ollaan nähty tässä koko 2010-luvun ajan) nojaa se silti vahvasti ihmisluonteen perustavanlaatuisimpaan ominaisuuteen, oman edun tavoitteluun, kääntäen sen kollektiivisesti positiiviseksi asiaksi. Nykyisiä laitteita ja ohjelmistoja ei ole kehitetty vain huviksi, vaan niissä on taustalla aina jonkinlainen kimmoke ansaita (ei välttämättä rahaa, myös esim. mainetta, kunnioitusta). Sen enempää menemättä mihinkään kapitalismi/kommunismi -vastakkainasetteluun voidaan todeta, että ei niitä ilmaisia macejä ole tulossa. Mutta kuten Lea sanoi, hinta onkin jo järkevämpi aihe debaatille. Kansantaloustieteelliseltä pohjalta voidaan sanoa, että konkreettisten investointien (raaka-aineet, työtunnit, tilat) jälkeen tuote on sen hintainen kuin me olemme siitä valmiit maksamaan. Hyvänä esimerkkinä kaikki ompputuotteet, jotka eivät todellakaan ole materialtaan/laadultaan niin hyviä kuin hinnasta voisi päätellä: suuri osa hinnasta on mielikuvaa. Brändi ja hypemylly hilaavat hintoja ylöspäin. Mutta nytten olen tainnut kyllä hieman poiketa aiheesta. On tosiaan totta, että tiedon vapaus ei rajoitu informaatioteknologian hinnan takia (ainakaan länsimaissa), sillä julkiset palvelut mahdollistavat tiedon saannin jokaiselle. Kaikin puolin tämä oli kyllä varsin mielenkiintoinen aihe. En tosin tiedä, kuinka validi tämä hippilähtökohta tässä oli. Tuntuu enemmänkin siltä, että taistelu tiedon vapaudesta on syklistä. Maailmanhistoriaan mahtuu useita tapauksia, jotka ovat enemmän tai vähemmän pyörineet tiedon vapauden ympärillä. - David

Informaatioyhteiskunta on minusta terminä mielenkiintoinen: vertaus Valistuksen aikaan mielestäni hieman ontuu, sillä Valistuksessa oli kyse koulutetun yhteiskuntaluokan ajamasta filosofisesta suuntautumisesta ja sen vaikutuksista kulttuuriin, tieteeseen ja yhteiskuntaan, kun taas nykyään ei vaadita koulutusta siihen, että länsimaissa kaikki maailman tämänhetkinen tieto on lyhyen googlehaun päässä. Kuten David totesi, ei voida olettaa, että tapahtuisi suurta muutosta siinä, miten ihmiset tietoa käyttävät: aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tulkitsevat saamaansa informaatiota sillä tavalla, että he poimivat siitä vain heidän omia ennakkokäsityksiään mukailevia piirteitä. Sanotaan, että turvajärjestelmissä heikoin lenkki on aina ihminen, niin se on informaatioyhteiskunnassakin, huolimatta tiedon ja tietämyksen saatavuuden helpottumisesta lännessä ja suhteellisesta vapaudesta, ei varsinaista sosiaalista muutosta välttämättä tapahdu eikä ole odotettavissakaan, että mikään varsinaisesti muuttuisi. Tulevaisuuden historiantutkijat osaavat tästä sitten joskus jotain ehkä sanoa tarkemmin, mutta epäilen vahvasti, että loppujen lopuksi lännessä ei tästä mitään kovin suurta murrosta synny. Sen sijaan informaation vapaampi liikkuvuus mahdollisti Arabikevään Lähi-idässä ja siellä tapahtuneet vallankumoukset: se oliko lopputulos ja sitä seurannut 'Arabitalvi' kovin toivottua on asia erikseen. Muualla taas valtion kontrolli tiedosta on niin vahvaa, että mitään murrosta ei pääse laajasti tapahtumaan, näin on vaikkapa Kiinassa, missä esim. Taivaallisen rauhan aukion kapinasta vuodelta 1989 (missä pyrittiin samoihin uudistuksiin, kuin samoihin aikoihin Neuvostoliitossa) eivät uudet sukupolvet manner-Kiinassa tiedä mitään, sillä kaikki tieto koko tapahtumasta on pimitetty: diktatuurin virallinen totuus on siis pyyhkinyt koko tapahtuman uusien sukupolvien tiedosta, eivätkä sen kokeneet ihmiset välttämättä aiheesta puhu.

Mitä tulee esim. ohjelmistojen kaupallisuuteen olen samoilla linjoilla Lean ja Davidin kanssa siitä, että on oletettavaa ja hyväksyttävää odottaa kompensaatiota työpanoksestaan johonkin. Ohjelmistoista ja käyttöjärjestelmistä on ollut aina tapana maksaa, enkä näe tämän muuttuvan, tai edes välttämättä tarvitsevan muutosta. Linuxin kaltaiset käyttöjärjestelmät ja ilmaiset open source -ohjelmat ovat tervetullut lisä tähän kirjoon, sillä vaihtoehdot ja valinnanvapaus ovat demokratian ja vapauden edellytykset, mutten näe, että ainakaan Linux saisi kovin laajaa mainstream kannatusta Windowsin korvaajana. Toki laaja käyttäjäkunta näille vaihtoehdoille on toivottavaa ja suotavaa, sillä ilman sitä kehitys lakkaa. (heti kun Win 7:n extended support loppuu muutaman vuoden päästä, vaihdan itse Ubuntuun, sillä Win 10 käyttökokemukseni eivät antaneet kovin ruusuista kuvaa Windowsista jatkossa). Ilmaisia Apple-tuotteita taas on vaikea kuvitella koskaan edes mahdolliseksi, sillä Apple on niin ylihinnoiteltu brändi, jonka imago osin perustuu kalliuteen ja siitä pääteltyyn "laatuun", että ilmaisuus tai edes hintojen järkeistäminen veisi Applelta heidän hipsteri käyttäjäkuntansa. Kauniita ajatuksia, mutteivät kovin realistia, sääli kyllä. - Taneli

Niin, elämme ehkä informaatioyhteiskunnassa ainakin siinä mielessä että kaikki informaatio, tai tieto on käytännössä kenen tahansa saatavilla. Ongelma vain on että informaatioon sisältyy kaikenlaista muutakin kuin tietoa, joka palvelisi ennakkoluulojen poistamista. Yhdyn siis tässä tuohon Davidin pointtiin objektiivisen informaation vääntämisestä omaan maailmankuvaan sopivaksi. Suuri osa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käytävistä keskusteluista juurikin lietsoo ennakkoluuloja, ja omien kivojen kuplien muodostaminen on nykyään niin helppoa. Esimerkiksi viime aikoina Suomessa on ihan selvästi lietsottu jonkinlaista maahanmuuttajavastaista asennetta kaikenlaisen sosiaalisessa mediassa tapahtuvan pelottelun ja myös suurimpien uutisblogien uutisoinnin avulla. Kyllähän niitä hyviä, perusteltujakin mielipiteitä sieltä seasta löytyy, mutta juurikin sosiaalinen media korostaa mielipiteiden hyvin tiukkaa kiteytymistä, mikä on juurikin valistuksen kaltaista vaikutusta vastustava ensisijainen voima. Ehkäpä sosiaalinen media toimiikin juuri vastapainona informaatioyhteiskunnan sallimille vapauttaville voimille, vaikka silläkin voi tietenkin olla myös positiivisia vaikutuksia. Itse vain olen vähän kyyninen näiden asioiden suhteen.

Tuo ohjelmistojen kaupallisuus ja siihen liittyvät taloudelliset seikat ovat sitten ihan oma ongelmansa. En tietenkään näe siinä mitään väärää, että hurjasti kehitystunteja vienyttä ohjelmistoa myydään. Lisenssien hinnat suhteessa niiden ohjelmointiin käytettyyn työmäärään ovat sitten eri asia. Digitaalinen softahan on siinä mielessä hieman ongelmallinen asia myydä, että periaatteessa myydään vain käyttöoikeus johonkin massiiviseen numerosarjaan, joka voi olla hieman vaikea niellä, jos ymmärtää kaupankäynnin hyvin konkreettisten asioiden vaihtokauppana, mikä voi myös itsessään olla nykypäivänä jo hyvin vanhentunut käsite. Tosin nykyään idea digitaalisista jutuista maksamisesta on jo niin juurtunut, ettei siitäkään varmaan kohta enää edes puhuta. Käyttöjärjestelmien asema on tässä kohtaa ehkä hieman ongelmallisempi, sillä nehän ovat enemmänkin alustoja kuin ohjelmistoja. Käytännössähän ihmiset ovat hyvin rajoittuneita sen suhteen miten he digitaalisia laitteita käyttävät, olivat ne sitten tietokoneita tai älypuhelimia. Valittavana on kummassakin tapauksessa kolme käyttistä, ellei sitten satu olemaan sen verran asiantuntijuutta, että lähtee ihan huvikseen käyttämään jotain marginaalista käyttöjärjestelmää. Käyttöjärjestelmät, tai ne alustat joilla digitaalista maailmaa tulkitsee, voidaan jo ehkä nähdä jonkinlaisina ideologioina, tai ainakin sellaisille suuntaa antavina asioina. Jos vaikkapa puhun Windows, Mac ja Linux- käyttäjien ominaispiirteistä, en usko että kenelläkään asiaan vähemmänkin perehtyneellä ei tule mieleen näitä käyttäjäryhmiä yhdistäviä seikkoja. Jossakin määrin samaa voidaan nähdä myös sen suhteen mitä älypuhelinalustaa käyttää, vaikka ero siellä ei olekaan ihan samanlainen.

Näen ainakin itse tällaisten digitaalisten ilmiöiden mukana syntyneen alustalähtöisyyden ja -sidonnaisuuden yhtenä keskeisenä esteenä digitaalisuuden vapauttavalle voimalle. Sama ongelma ilmenee myös Internetin softapuolella ja sosiaalisessa mediassa, jossa suurimmassa roolissa ovat jättimäiset monoliittiset alustat, joita voisi verrata ideologioihin, ainakin niiden ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavan voiman suhteen. Niin kauan kuin kaikki tietomme tulee suoraan tai epäsuorasti Googlesta ja Facebookista, voiko se lopullisesti vapauttaa ketään? - Tomi