Julkisen sosiologian projekti/Syksy 2018: C. Wright Millsin sosiologia/Mekin nähdään maanantaisin
Roosa, Matleena, Jasmin & Milla
TOINEN LUENTO: Millsin Intellektuaalinen ammattitaito - pohdintaa:
-Voiko tutkimus Millsin mukaan olla objektiivista? Mills korostaa tulkintaa ja oman elämänkokemusten hyödyntämistä tutkimuksen teossa. Jos ”työstettävä aihe on kaikkialla”, voiko sitä katsella tutkijana ulkopuolelta?
-Jos sosiologin tehtävä on osoittaa, että voi toimia myös toisin, onko sosiologilla silloin myös velvollisuus toimia sen mukaisesti ja edistää muutosta? Täytyykö sosiologin osata valita niistä se oikea tapa toimia? —> Tulkinta
-”En tunne hyvän intellektuaalisen ammattitaidon kaikkia sosiaalisia ehtoja, mutta varmasti yksi niistä on hakeutuminen sellaisten ihmisten pariin, jotka haluavat kuunnella ja puhua - tosin toisinaan he voivat olla vain kuviteltuja henkilöitä.” -> Mitkä kuvitellut henkilöt?
---
Kuvitelluilla henkilöillä Mills tarkoittaa, näin tulkitse, että kirjoittajan pitää ajatella kirjoittaessaan lukijaa. Lukijat ovat siinä mielessä kuviteltuja, että kirjoittaja ei voi tuntea heitä kaikkia. "I do not know the full social conditions of the best intellectual workmanship, but certainly surrounding oneself by a circle of people who will listen and talk—and at times they have to be imaginary characters—is one of them." (p. 201)
——
KOLMAS LUENTO: kronotooppiartikkelin suomennosta ja pohdintaa:
- kronotoopilla kuvataan tietynlaista kokonaisuutta tarkastella maailmaa ja käyttäytymistä, kysymyksenasettelua, lähtöoletuksia totuudesta, maailmasta, tiedosta, ihmisestä, kielestä ja tarkoituksesta - historiallisesti muodostuneita ja sosiaalisesti levinneitä malleja - tässä yhteydessä: mikä on yleistä, "luonnollista" ja odotettua laadullista tutkimusta tekeviltä sosiaalitieteilijöiltä - sisältää tiettyjä lähestymistapoja/metodeja tutkimuksen kehystämiseen ja toimeenpanoon - artikkelin sanoma oli se, että mikään kronotoopeista ei ole oikea tai väärä vaan täytyy löytää tutkimuskohteen kannalta sopiva näkökulma
1) objektivismi ja representaatio - alkujaan filosofiasta ja antropologiasta, symbolisen representaation muokkaamista faktoiksi - individuaali ihminen on erillinen muusta maailmasta, mutta pystyväinen tuntemaan maailmaan läpikotaisin opettelemalla - ei ajatella, että kielellä ja kirjallisuudella olisi mahdollisuutta muokata ja rakentaa ajattelua, käyttäytymistä tai vallan kiertoa, vaan ne ovat keino kuvata muuttumatonta, yksilöstä erillistä maailmaa. Kirjallinen ilmaisu voi joko onnistua tai epäonnistua kuvatessaan tätä maailmaa, mutta se itsessään ei vaikuta totuuteen maailmasta
2) lukeminen ja tulkinta - moderni muttei positivistinen teoria - tieto, rationaalisuus ja totuus ovat relatiivisia ja ehdollisia, eivät absoluuttisia. Ne eivät kuvaa olemassa olevaa maailmaa, vaan niiden ajatellaan olevan ihmisten toiminnassa konstruoituja. Subjekti ja objekti ovat dialogissa keskenään. - tiede on vuorovaikutusta, kommunikaatiota, dialogia ja järkevää argumentointia - tavoitteena syventää tietoisuutta siitä, millaista on ymmärtää muita ihmisiä ja heidän sosiaalisia käytänteitään - kieli - eli jaettujen merkitysten diskursiivinen konstruointi - rakentaa sekä yksilön että yhteisön identiteettejä (ei esim. biologia)
3) skeptismi, tiedostaminen ja praxis - neo-marxismi: valta johtuu kulttuurisista ideologioista, jotka tuodaan julki taloudellisten/poliittisten järjestelmien kautta - ei niinkään perustavanlaatuisista ekonomisista olosuhteista, jotka ehdollistavat kaiken muun, kuten perinteisessä marxilaisuudessa - subjekti-objekti dikotomia; yksilö on sekä rationaalinen ja vapaa että identiteettilogiikan (tarve mitätöidä etäisyys objektin ja subjektin välillä) korruptoima ja vääristämä - Habermasin kommunikatiivinen toiminta on teoria rationaalisuudesta sekä yhteiskunnasta. Rationaalisuus tuotetaan ideaaleissa puhetilanteissa, jotka validoidaan sillä perusteella, että ne ovat 1) merkityksellisiä, 2) tosia, c) oikeutettuja sekä d) vilpittömiä -> konsensus määrittyy parhaan argumentin perusteella - käytännöllinen rationaalisuus on ne tavat, joilla saavutetaan yhteinen ymmärrys vapaan ja rajoittamattoman dialogin kautta - emansipatorinen rationaalisuus on ajattelumalli, joka sallii paon hegemoniasta ja alistuksesta itsereflektion kautta - Habermas hylkäsi ajatuksen teknillis-instrumentaalisesta rationaalisuudesta - teorian ja käytännön, tiedon ja toiminnan yhdistämistä tavoitteena tehdä maailmasta parempi paikka
4) valta/tieto ja defamiliarization - tiukasti postmodernismissa ja poststrukturalismissa - tieto on aina suhteessa valtaan; hylättiin Habermasin dialoginen konsensusmalli tiedosta - subjekti ei ole autonominen vaan se muodostuu lukuisissa diskursseissa, jotka normalisoivat käsitystä koko subjektina olemisesta - diskurssit ei vain kielellisiä ja tekstuaalisia, vaan sisältävät paljon tiedostamattomia ajattelun, puhumisen, tuntemisen, toimimisen ja olemisen tapoja - diskurssit ovat vallan muotoja, jotka tuottavat yksilöä ja sosiaalista rakennetta - itsereflektiivisyys, jolla tehdään näkyväksi tutkijan retorinen työ esitettäessä objekteja etnografiassa; mahdollisuus luoda yhteinen pohja tutkijoiden ja tutkimukseen osallistuvien kesken, samalla tiedostaen pohjan haurauden ja epästabiiliuden
yhteenveto & johtopäätökset - tämä taksonomia on työkalu tarkasteltaessa epistemologioiden, teorioiden ja metodien monimuotoisia tapoja tulla totuuden hallintotavoiksi - eivät ole toisiaan poissulkevia - "bricoleurs" (rakennetaan mistä vain mitä on saatavilla): mix and match eri logiikoita ja työkaluja jotta työ tulee tehdyksi, kompleksinen, tiivis, reflektoiva luomus joka kuvaa analyysissään tutkijan mielikuvia, ymmärrystä ja tulkintoja - veneen rakentajat: korjataan vanhan päälle, Hammerslyn mielestä runoilija tai poliittinen aktivisti ei voi olla samanaikaisesti sosiaalitieteiden tutkija – tämä on mielestämme ihan bullshitiä. Myös Mills oli sitä mieltä, että sosiologilla tulee olla kriittinen ja maailmaa parantamaan/muuttamaan pyrkivä näkemys, joka on hyvinkin poliittista - genealogit: näkee järjestykset nykyisten toimijoiden jatkuvana työnä, ei kaavoina joiden mukaan on kritiikittä toimittava
- artikkeli on kirjoitettu melko koukeroisella kielellä, havaittavissa sosiologista mongerrusta. - miten tehdä valinta ontologisten tai epistemologisten näkemysten välillä? (ps. pahoittelut että kaikki teksti on pötkössä, en onnistunut saamaan rivinvaihtoja toimimaan .__.)
NELJÄS LUENTO: lihallisuuden sosiologia, pohdintaa Hyryn artikkelista ja kokemuskartasta
- Huomion kiinnitti Hyryn artikkelissa etääntymisen välttämättömyys kaikelle kriittiselle tutkimukselle. Aika vastakohtainen ajattelutapa Millsiin verrattuna. Onko tämänlainen etäisyydenotto käytännössä edes mahdollista? Kokemuskartan Ajattelutoiminnot -osiossa havaitseminen ja oman päättelyn tekeminen kietoutuu aika lailla yhteen. Voisiko muka kaikki ennakko-oletuksia tai asenteita tuottavat ajattelun toiminnot "sulkea" siksi aikaa kun pyritään neutraalisti tekemään havaintoja kentällä? --> Miten olla ajattelematta kriittisesti?
- Kokemuskartta tuntuu vähän ristiriitaiselta Hyryn artikkelin sanoman kanssa. Vastaajat ovat sanallisesti kertoneet miltä tunteet tuntuu ja miten ne eroavat muista. Keskiarvodataa ja vähän suuntaa toki tästä saa, mutta tunteet ovat myös aika subjektiivisia ja jokainen ymmärtää ne vähän eri tavoin. Hyryn artikkelissa puhutaan, ettei kokemuksia voi kukaan toinen kunnolla ymmärtää tai edes sanallistaa --> miten suhteutuu tämän tyyppiseen kaavioon?
- Voiko tutkia validisti jotain, mikä on itselle tosi henkilökohtaista vai voiko se jotenkin tiedostamattomasti ohjata tutkimusta johonkin suuntaan? --> Voiko täysin objektiivista tietoa edes saavuttaa? Eli kaikki tutkimus aina jollain tasolla henkilökohtaista? Miksi tutkia, jos ei aihetta kohtaan tunne mitään?
- Merleau-Ponty: Havaitseminen ei ole "sisäistä", vaan se tapahtuu nimenomaan ulkomaailmassa havaitsijan ja havainnoijan välisessä suhteessa. --> suhteessa Hyryn artikkeliin käy järkeen, että havaitseminen tapahtuu niin, että jokainen tilanteessa oleva pystyy havaitsemaan saman asian mutta jossain vaiheessa se muuttuu "sisäiseksi" kokemukseksi, jota värittää aiemmat elämänkokemukset. --> Miten vaikuttaa tutkimukseen kun ulkopuolinen näkee asiat aina eri tavalla? Kokemukset ovat niin henkilökohtaisia.
- Tutkimuksella ei voi koskaan tavoittaa kokemusta. Miksi sitten ylipäätään tutkia kokemusta? --> Hedelmällisempää tutkia ennemminkin niitä prosesseja, joilla kokemuksia käsitellään?
- Mikä on kokemuskartan merkitys yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle? Muuta kuin se ajatus, että kokemus on ruumiillinen? --> melko ilmiselvää, että keho ja mieli toimii yhdessä...?
- Merleau-Ponty: "Sosiaalinen kehollistuu ja keho on sosiaalinen". Havaitseminen perustuu käytökseen, joka perustuu kulttuuriin (esim. miten/miksi/mihin katsotaan, kosketaan tai kuunnellaan). Kokemuskartasto --> erilaiset tuntemukset ovat kuitenkin seurausta erilaisesta havaitsemisesta, eli tällöin myös tuntemukset voidaan liittää kulttuuriin. Eli sosiaaliset suhteet ohjaavat sitä, mitä ja miten havaitsemme ja sitä kautta myös sitä miten tunnemme
VIIDES LUENTO: kuvan sosiologiaa
Valitsimme kuvan Ruotsista keväältä 2016, kun kolme valkoista uusnatsia marssii Nordic Resistance Movement -kulkueessa, heitä vastassa aktivisti Tess Asplund oikean käden nyrkki pystyssä.
Huomioita kuvasta:
- Asplundin impulssina syntynyt reaktio natsien mielenosoitukseen oli vastaavanlainen ele kuin black power salute olympialaisissa 1968.
- Poliisi katsoo vierestä, turvaa mielenosoitusta – laajempi keskustelu poliisin roolista yhteiskunnasta, onko tehtävänä vain ”noudattaa lakia” vai esim. olla ihmisoikeuksien puolustaja? Missä menee raja vihapuheessa tai ihmisryhmää vastaan kiihottamisessa, johon poliisi päättää puuttua? Entä eronteko henkisen ja fyysisen väkivallan välillä: poliisi on mielenosoituksessa turvaamassa ihmisten fyysistä koskemattomuutta, mutta ei ehkäisemässä tai puuttumassa henkiseen väkivaltaan.
- Miksi kuva on otettu? Kuka sen on ottanut, millaisessa asemassa hän on ollut paikalla?
- Kadun sivulla seisovat ihmiset ovat kuvaamassa tapahtumaa, mutta toiminnasta ei ilmene mitä mieltä he itse ovat – katsomaan jääminen antaa huomiota natsimarssille, ilman että tuodaan omaa mielipidettä asiaan ilmi
- Miksi kuva on vaikuttava? Voisi analysoida paljon, millaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä siitä ilmenee ja millaisia rooleja niillä on: uusnatsismi, rasismi, fasismi, antirasismi, aktivismi, poliisi-instituutio, yhteiskunnallinen osallistuminen vai sivusta katsominen, älypuhelimet ja sosiaalinen media
Lähde: BBC
https://www.bbc.com/news/world-europe-36211652
KUUDES LUENTO: kirjallisuus
Rosa Liksomin teksti sivuilta 57-58
- Kuvastaa yhteiskunnan (siinä tietyn yhteiskunnallisen luokan/ryhmän) tilaa ja ongelmia sosiaali- ja päihdehuollon kontekstissa.
- kuva epämotivoituneesta/työuupumuksesta kärsivästä sosiaalityöntekijästä ja aliresurssuiduista sosiaalipalveluista; resurssien vähyys saattanut johtaa työntekijän kyllästymiseen, jos tuntuu ettei voi todella vaikuttaa; voi olla myös asenneongelma asiakkaita kohtaan
- kysytään pakolliset kysymykset olematta kunnolla kiinnostunut asiakkaan tilanteesta, merkitään papereihin tiedot jotka eivät herätä huomiota, ei jatkuvuutta, ei aitoa välittämistä tai paneutumista asiakkaiden tilanteen parantamiseen; tekstin perusteella myös asiakkaat vaikuttavat itse epäkiinnostuneilta, mutta onko asia todella niin vai johtuuko vain kyllästyneen työntekijän näkökulmasta tekstissä
- tekstistä tulee käsitys, että työntekijä kysyy tietyt kysymykset täyttääkseen lakisääteisen velvoitteensa kartoittaa perheen tilanne säännöllisin väliajoin. Suotuisien vastauksien esittäminen ja kirjaaminen raporttiin mahdollistaa sen, ettei työntekijälle synny velvollisuutta puuttua perheen tilanteeseen --> luo kuvaa siitä, että työtä tehdään vain raportoinnin ja lain noudattamisen vuoksi (nämäkin velvoitteet tosin toteutuvat huonosti)
- isää puhutellessaan työntekijä tulee vahvistaneeksi kulttuurista kategoriaa työttömästä, joka ei ole kiinnostunut työnteosta
- työntekijällä on valmiit vastaukset kysymyksiinsä, jolloin vanhemmat/lapsi eivät tule kuulluksi/osallisiksi omassa asiassaan. Onko työntekijä kiireinen vai onko hän tehnyt tulkinnan perheen tilanteesta kuulematta perhettä? Teksti kutsuu tekemään negatiivista tulkintaa sosiaalityöstä.
- päihdeongelmat kasvavat? (Perheen sisällä todella monella) --> näyttävät olevan yhteiskunnassa "periytyviä" muullakin tapaa, kuin vain biologisesti
- Liksomin kirjoitustyylistä ja katkelmien lyhyydestä tulee hengästynyt ja hermostunut olo, ilmaan jää paljon kysymyksiä, eikä kohtauksia taustoiteta. Kuvatut elämäntilanteet ja arjen haasteet voivat tuntua juuri siltä: hektiseltä, hankalalta tarttua, on välinpitämätön ja tuntee voimattomuutta
- Liksomin teksteissä ei anneta vastauksia tai avata tilanteita kunnolla, esitetään yksi näkökulma monista. Ne voi nähdä kritiikkinä kuvaamilleen asioille, "ainakaan näin ei pitäisi olla"