Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/AB-ryhmä: Karoliina, Anna, Emilia, Sanna, Mikko, Leena/Keskustelu Noah

Noah onnistuu luomaan hyvän jännitteen ja tarinankaaren erikoisesta kuvaustavasta huolimatta. En ole varma onko elokuva oikeasti realistinen, mutta voisin hyvin kuvitella että nuoriso käyttää tietokoneitaan juuri noin, tehdäkseen samaan aikaan montaa asiaa ja vaikuttaakseen asiantuntevammilta kuin ovatkaan. Teknologia antaa päähenkilölle mahdollisuuden käydä läpi eroprosessia todella nopeasti ja ehkä tehdä päätöksiä nopeammin kuin olisi hyväksi. Jos Noah tai Amy eivät olisi olleet facebookissa, olisivatko he eronneet, jos Noahin olisi pitänyt miettiä rauhassa yö eikä olisi ollut mahdollista muutamalla napinpainalluksella sekoittaa asioita? Teknologia sekä luo odotuksia nopeasta reagoinnista, että mahdollistaa sen. Jos ihminen lähettää kirjeen, hän tietää että kuluu muutama päivä että se on perillä, eikä odota välitöntä vastausta. Sähköposti voidaan teoriassa lukea heti kun se on lähetetty, joten siihen voi odottaa vastausta saman tien, ja jo muutaman päivän odottelu voi tuntua pitkältä. Mieleen tuli miten tämän näkee erityisesti asiakaspalvelussa, vaikkapa tässä tapauksessa. Kun ei ehdi vetää henkeä ja laskea kierroksia, ihmisille sattuu virheitä ja ylilyöntejä. Elokuvassa näkyy kuitenkin myös hyviä puolia, kuten uusi ystävä chatrouletessa (parin munan jälkeen...), jonka kanssa kommunikaatio on helppoa ja ihminen tuntuu olevan läsnä kun ääni ja kuva siirtyvät välittömästi. -Karoliina

Oli mielenkiintoinen ja toisaalta hieman surullinen video Noah:sta ja hänen toiminnoistaan pienen hetken verran. Video varmasti kuvaa hyvin paljon tämän päivän hektisyyttä. Kilkkaillaan asioita sieltä täältä ilman syvempää keskittymistä yhteen asiaan. Esimerkiksi, Noah ei keskittynyt ollenkaan puheluun tyttöystävänsä kanssa vaan pyöri muissa maailmoissa. Hieman jäi pohdituttamaan se, että video kuvaa Noah:n toimintaa, mutta Amyn (tyttöystävän) kuvaus jäi uupumaan. Onko teini-ikäisten poikien ja tyttöjen välillä paljon eroavaisuutta verkkokäyttäytymisessä, kuten video antaa ymmärtää? Keskittyvätkö tytöt herkemmin yhteen asiaan? Vähentyykö sosiaalisten tilanteiden hakeminen yleensäkin kasvotusten verkkomedioiden mahdollistaen nopeamman yhteydenpidon, vai voidaanko sanoa että verkko voi rikastuttaa entisestään sosiaalisia suhteita? Noah:n paha olo välittyi tavalla joka saattaa yllättää. Sen sijaan, että asioista keskustellaan kunnolla, saatetaan turvautua urkintaan ja kurkkimiseen ja pahimmillaan toiminnoista jää jälki mitä ei voida peruuttaa. Paljon puhutaankin siitä, että meidän tulisi tuoda itseämme esiin, jakaa omia mielipiteitämme, mikä erityisesti hyödyttäisi mm. rekrytoinnissa, mutta samalla myös pohdimme olemmeko samojen ajatusten kanssa vielä parin vuoden päässä, kun olemme kasvaneet ja kehittyneet. Saattavatko parin vuoden takaiset toimintoni tai kommenttini verkossa vaikuttaa tulevaisuuteeni/tänä päivänä? Mutta, ei käy kieltäminen että verkkomedioissa on paljon hyvääkin: Mm. mahdollisuudet ystävystyä ja kommunikoida tuntemattomien kanssa todentuntuisesti, mutta samalla näkyy että maailmaan mahtuu monenmoista kulkijaa. Kysymyksenä lienee, miten nuoret kykenevät arvioimaan luotettavuutta verkossa? --Riikka Järvinen (keskustelu) 6. marraskuuta 2013 kello 17.53 (UTC)

Video kohautti minua useastakin syystä. Ensinnäkin tuo jatkuva multi-tasking vaikutti tosi rasittavalta. Sitten esiin tuli hyvin myös tuo materiaali, kuten pornahtavat videot ja chat, kuinka ne valitettavasti ovat aika vapaasti saataville myös lapsille ja tietenkin seksuaalirikolliset hyödyntävät häikäilemättä näitä kanavia. Tämän kurssin kannalta varmaan oleellisin seikka on, että digitaalinen maailma voi todellakin sekoittaa ja haitata oikeita ihmissuhteita. Tämä päähenkilö teki tyttöystävänsä verkkokäyttäytymisen perusteella tulkintoja, joista ei oikeastaan voi tietää, olivatko ne oikein vai väärin. Oikein harmitti, että jos tällä pariskunnalla oli käytössään skype, niin miksei niitä asioita voinut puhua ensin ihan suoraan face-to-face? Tietenkin on törkeää, että joku menee toisen fb-tilille tekemään jotain päivityksiä, mutta toisaalta ei omaa salasanaansakaan kannattais jakaa. Samoin tässä tuli esiin netin ja sovellusten koukuttavuus, tulee vietettyä liikaa aikaa koneella ja se on väistämättä pois jostakin muusta, ehkä oleellisemmastakin. Digitaalinen elämä vaikutti tässä kovin hätäiseltä, siirtyykö tällainen käytös ja suhtautuminen ihmisten todelliseen elämään? Salo sanna (keskustelu) 8. marraskuuta 2013 kello 09.24 (UTC) --Sanna

Videolla yritettiin ehkä vähän väkinäisesti kohahduttaa, ja vaikka kuvaus oli mielestäni paikoin epärealistinen niin kommenteista päätellen moni katsoja samaistui Noahiin ja totesi käyttäytyvänsä netissä ihan samalla tavoin. Netin ahkera selailu ja 'multitasking' ei sinällään ole haitallista, ja ihan tehokkuuden puolestakin on järkevämpää selailla samanaikaisesti useaa sivua sen sijaan että odottelisi yhden sivun latautumista, mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua pitäisi kyllä riittää priorisoimaan asioita. Noah ei tuntunut pitävän Amyn kanssa skypettämistä kovinkaan huomionarvoisena ja keskustelu jäi hyvin pinnalliseksi. Digiaikana tuntuu huomattavasti yleistyneen sellainen, että vedetään johtopäätöksiä liian nopeasti ja puutteellisin tiedoin, kuten Noah päätteli nettiyhteyden katkeamisesta että tyttöystävä pistää nyt poikki, ja vähän facebookia nuuskimalla keksi että eräs Dylan olisi jo piirittänyt tätä pitkän aikaa (vaikka myöhemmin osoittautuikin homoksi). Keskustelukaveri 'Kanye East' vielä osaltaan yllytti Noahia harkitsemattomiin tekoihin. Tällaista näkee valitettavan usein etenkin mediassa, esimerkiksi lehtien keskustelupalstoilla monet provosoituvat kommentoimaan jo pelkän uutisotsikon perusteella tai kommentoivat aiheen vierestä edes lukematta itse artikkelia. Saatetaan jopa joukolla käydä jonkun kimppuun ja suorastaan lietsotaan massahysteriaa. Ihmiset ovat jotenkin tottuneet netissä tällaiseen 'kaikkimullehetinyt' -ajatteluun, eivätkä viitsi välttämättä perehtyä syvällisemmin asioihin vaan tyytyvät pikaiseen silmäilyyn, eikä mikään oikein tunnu enää erikoiselta tai niin merkitykselliseltä asialta, että siihen perehtymiseen kannattaisi kuluttaa paljoa aikaa. Kieltämättä netissä tietoa on valtavasti ja melko absurdia olisi vaatia meiltä kaiken perusteellista läpikäymistä, mutta huolestuttavaa onkin jos viitsimättömyys nyt on leviämässä myös muuhun elämään ja jopa työhön (ainakin päättäjien keskuudessa on jo nähtävissä tällaista kehitystä). --EmiliaL (keskustelu) 8. marraskuuta 2013 kello 21.39 (UTC)

Myös minusta tuo multitasking tuntui todella ärsyttävältä. Mietin myös, että mitä ylipäätään esimerkiksi Noahilla jää päivittäin mieleen ja muistiin lukemastaan ja tekemästään netissä kun kaikki on vain silmäilyä ja mihinkään ei oikeastaan keskitytä. Älypuhelimet mahdollistavat myös sen että netissä voi olla koko ajan. Keskittyminen hetkeen ja aito läsnäolo ei ole mahdollista mikäli puhelinta näprätään koko ajan ja odotetaan vain viestiä. Tämä ei varmasti koske pelkästään nuoria. Mielenkiintoinen esimerkki oli tutkimus, jonka mukaan ruotsalaislapset valittavat vanhemmistaan, jotka ovat älypuhelimiensa pauloissa. -Anna Mäkinen

Hektisyys, skimmailu ja pintapuolinen selailu on ainakin itselle arkipäivää. Aika hölmöksihän sitä itsensä tunsi kun kolmatta kertaa poistui kokoruudun tilasta facebookin viestiäänen takia vain todetakseen piippauksen kuuluvan videoon.

Seurasin pätkän katsomisen jälkeen hetken omaa selailuani. Tietoisesti tuollainen ei tietenkään mitään järin objektiivista tulosta tuota, mutta asiaa pyöriteltyäni totesin tuollaisen pintapuolisen selailutavan ja kanavien välittömyyden asteisuuden tuottavan lähinnä eräänlaista vastuun puutetta: mielestäni huolestuttavin tällaiseen hämmentävään ja lähes kaoottiseen toimintaan liittyvä ilmiö on nimenomaan oman toiminnan merkityksen vähättely, välinpitämättömyys seurauksista. Sanna tuossa jo sivusikin "face-to-face" -keskustelun trivialisoitumista. Kasvoton, reagoinnin minimoiva keskustelu (facebook, messenger, mitkä tahansa foorumit, lehtien kommenttiosiot) tarjoavat mahdollisuuden kahteen asiaan: ensinnäkin, reaktioaika kasvaa. Tämä toisaalta vähentää impulssiivista toimintaa, toisaalta mahdollistaa harkinnanvaraista totuuden vääristelyä. Toiseksi, välittömän palautteen puute johtaa ihan tutkitustikin empatiakyvyn alenemiseen. Epärehellinen toiminta on tavallaan kommunikaatioteknisesti helpompaa mutta myös sen seuraukset (vastuun puute) on minimoitu, ellei sitten täysin poistettu. -Mikko-

Keskustelun tiivistelmä on liitetty kurssin keskustelusivulle! -Karoliina

^ Vähän laajemmin voisi ehkä kirjottaa mitä ajatuksia täällä nyt on tullut ilmi, noi tiivistelmäthän vaikuttaa myös arvosteluun tai niin minä nuo ohjeet ymmärsin? - Emilia