Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/AB-ryhmä: Karoliina, Anna, Emilia, Sanna, Mikko, Leena/Keskustelu VI

Tämä lyhyehkö keskustelu raapaisi valtavan laajan informaatioyhteiskunta-käsitteen pintaa. Ensinnäkin se, että olemme tässä tilanteessa, missä olemme, on edellyttänyt teknologista kehitystä sekä yhteiskunnallisten arvojen ja asenteiden muutosta. En ollut aikaisemmin tajunnut, että informaatioyhteiskunnan juuret ovat 1960-luvun hipahtavassa aatemaailmassa. Tietoisuuden kasvu ja tiedon jakaminen vähentävät ennakkoluuloja ja muuttavat vanhakantaisia ajatusmalleja. Ideana oli myös kehittää tietokoneista helppokäyttöisiä joka pojan ja tytön kodinkoneita. On olemassa tietotyöntekijöiden kasvava joukko, mutta tavallaanhan me kaikki olemme sitä jo osittain jollain tavalla. Ikävä piirre monissa työyhteisöissä on se, kun työt on hajautettu tai eriytetty niin, että yksi ihminen osaa vain yhtä spesifiä asiaa, mikä johtaa siihen, että työntekijä on riippuvainen muista, eikä voi laajasti hyödyntää osaamistaan. Vaikka nyt emme käsittääkseni elä enää pelkästään digitaalisen vallankumouksen aikaa vaan ICT-vallankumouksen aikaa (katso linkki alla) niin silti yhteiskunta monin osin pyörii vielä teollisen mallin logiikalla. Itseäni kiinnosti tuo ajatus tieteellisyyden, poliittisuuden ja kaupallisuuden osuuksista informaatioyhteiskunnassa ja teknologiassa. Tieteellisesti ajatellen koneita ja ohjelmistoja voidaan kehittää avoimuuden hengessä, mutta niiden avulla voidaan myös valvoa ja rajoittaa ihmisiä, jos vaikka poliittinen sotakoneisto niin haluaa. Kaupallisuus netissä ja ohjelmistojen / koneiden käytössä on läpitunkevaa. On paljon softaa jota saa käyttää "ilmaiseksi", mutta suurin osa on suurten kaupallisten toimijoiden bisnestä. Koskaan et voi olla varma, mihin tietoja sinusta käytetään ja hyödynnetään. Hauska ajatus tuokin, että kun oppii lukemaan raamattua, niin voi lukea myös vallankumouksellisia tekstejä. Tämä seikka takaa informaatioyhteiskunnassa jatkuvan kehityksen. Ja tässä se linkki kurssimateriaaliin "Lallana, Emmanuel & Uy, Margaret (2003). The Information Age / The Digital and ICT Revolutions": http://en.wikibooks.org/wiki/The_Information_Age/The_Digital_and_ICT_Revolutions. -Sanna. Salo sanna (keskustelu)

Tämä oli tosi kiinnostava video! Informaatioteknologia tuloksena valinnanvapaudesta ja tehdastyöläisiin pohjaavan yhteiskunnan murtumisesta ja pirstaloitumisista kosketti. Ehkäpä koululaitoksen nykyisiä haasteita selittääkin hyvin se, että se on mallinnettu tehdastyön mukaan, tuottamaan tehtaisiin hyviä, kuuliaisia työntekijöitä. Nykyään työmaailma vaatii aivan erilaisia taitoja, eikä voi suoraan sanoa, että opinnoissa hyvin menestynyt henkilö olisi välttämättä saanut ne taidot opetuksesta. Peruskoulun tehdasmainen rakenne tuottaa ihmisiä, jotka tarvitsevat vielä lisäkoulutusta ollakseen oikeasti valmiita työelämään, vaikka taannoin peruskoulutettu henkilö olisi ollut jo aivan riittävästi koulutettu tehtaaseen. Näkyyköhän tämä siinäkin, että pelkästään peruskoulun käyneet kokevat yhteiskunnan vieraaksi, koska se ei toimi kuten koululaitos ja siten ei ole sellainen mihin koululaitos on valmistanut yksilöt? Ennakkoluulojen luulisi hälvenevän kun informaation jakaminen helpottuu, jo siksi, että kun ihminen pääsee käsiksi valtavaan määrään tietoa, hänen täytyy alkaa itse arvioida tietoa ja tutkia sitä kriittisesti, jos tiedossa on alueita jotka eivät voi molemmat olla samaan aikaan totta. Kouluissa auktoriteettien tarjoama "oikea tieto" valmistaa vain kuuntelemaan auktoriteettejä, ei arvioimaan tietoa itse. Yksinkertaiset tietokoneen voimauttavat useampia, koska helppokäyttöisyys tuo tiedon useampien saataville. -Karoliina

Olen Karoliinan kanssa samaa mieltä, tämä oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä pätkä. Minut se sai ainakin pohtimaan historiallisia yhteiskunnan rakennekehityksiä muutamaltakin uudelta kantilta. Muistaakseni Jaakko Stenros (työskentelee yliopiston hypermedialabrassa, varmaankin tuttu teille) on puhunut jollain luennolla muun muassa tuosta Sannankin mainitsemasta niin sanotusta käyttäjän tuotteistamisesta, eli siitä miten esimerkiksi sosiaalinen media myy käyttäjiään mainostajille. Minun mielestäni on kiinnostavaa ja oikeastaan todella huolestuttavaakin, että nykyinen asenneilmasto tässä ubiikkiyhteiskunnassa pitää lähes itsestäänselvyytenä nettiverkostoihin kuulumista: minullekin on työni puolesta lähes välttämätöntä kuulua sekä Facebookiin että Twitteriin! Samalla annan tässä luvan näitä sivustoja ylläpitäville yrityksille "myydä" minua mainostajille, annan mahdollisuuden tehdä minulla rahaa. Onko informaatioyhteiskunta kuitenkin sitten terminä ja käsitteenä väärä, pitäisikö meidän lanseerata sen tilalle esimerkiksi yritysyhteiskunta? Lähtökohdat nykyiselle länsimaiselle järjestykselle ovat liberaalissa vapaus- ja tasa-arvoajattelussa, mutta välillä mielen valtaa väkisinkin sellainen tunne, että tässä ollaan olemassa järjestelmää ja infrastruktuuria varten - päinvastoinhan tämän pitäisi olla. Informaatioyhteiskunta terminä tavallaan peittää ajatuksen esimerkiksi sosiaalisen median välineellisyydestä, ja se minusta erittäin on pelottava kehitys. Erityisesti lasten itsestäänselvä kasvatus suoraan tällaisen järjestelmän palasiksi tuntuu toisinaan todella arveluttavalta. Kuulostaapa marxilaiselta märätykseltä. :) -Mikko-

Mikko osuu naulan kantaan, että nykyään lähes jo vaaditaan sosiaalisen median käyttöä useimmilla elämänalueilla, onpa myös informaatiotutkimuksen kursseilla hankala välttää somen läpitunkevuutta ja suorittamiseen vaaditaan vähintään pintapuolista tietämystä. Harva pystyy vastustamaan verkottumisen kutsua kun vaarana on jäädä ulkopuoliseksi, ja varsinkin Facebookiin kuulumattomiin suhtaudutaan kummeksuen, jopa epäuskoisesti. Yrityksille ja vaikuttajille verkostoituminen on jo oikeastaan elinehto. Näin informaatioyhteiskunta levittäytyy vaivihkaa muillekin kuin ensisijaiseen vaikutuspiiriinsä. Ajatuksia herätti myös huomio taitojen hajautumisesta, jota mielestäni symbolisoi hyvin leivänpaahdin -esimerkki. Tekniikan tulisi olla helppokäyttöistä, kaikkien saatavilla ja yhtä yksinkertaista hallita kuin leivän paahtaminen, mutta mikäli käyttäjä yrittäisi itse rakentaa laitteen, kuten Thomas Thwaites oli tehnyt, tehtävä saattaisikin osoittautua mahdottomaksi. Käyttäjillä ei yleensä olekaan juuri ymmärrystä laitteen toimintamekanismeista, vaan vähäisin käyttöön vaadittava tietämys riittää. Mitä se toisaalta merkitsee idealle vapaasta informaatiosta, jos käyttäjien enemmistölle on yhdentekevää millainen infrastruktuuri sovellusten ja palvelujen taustalla vaikuttaa? Melko huolestuttava kehityssuunta on, että ihminen on yhä enemmän teknologian armoilla. --EmiliaL (keskustelu) 25. marraskuuta 2013 kello 18.15 (UTC)

"Tieto kuuluu kaikille" oli tämän luennon yksi pohdinnoista, ja samoilla linjoilla mennään kun puhutaan sosiaalisen median olemassa olosta ja vaatimuksistä olla mukana somessa. Jos et ole somessa, sinua ei varsinaisesti ole olemassa. Samaa "tieto kaikille"- logiikkaa toitottavat myös toimittajat ja media yhä radikaalimpien uutisten myötä. Samalla kun lukijoita haalitaan uusien uutisten myötä joku aina lynkataan tai mustamaalataan. Kun verkotoistumisesta tehdään vaatimus ja siitä puhutaan hyässä mielessä niin samalla, kuten jo aiemmin totesimme, käyttäjiä käytetään hyväksi. --Riikka Järvinen (keskustelu) 25. marraskuuta 2013 kello 19.05 (UTC)