Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2013 kurssi/Jenna, Annika, Sanna, Kirsi, Pinja & Jutta/moduli IV-keskusteluun

Tähän alle kommentteja/keskustelua Vapauden asteet verkkomediassa -videosta tyyliin "OmaNimi: tekstitekstiteksti..."

AnnikaTu: Luento laittoi itseni miettimään ensinnäkin mainontaa mediassa, aihetta josta keskusteltiin viimeiseksi luennolla. Vaikka esimerkiksi Facebookia tai Google-hakua käyttäessään ei ajattelisi kenenkään hyötyvän siitä, olisi hyvä muistaa, että molemmat ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä, jotka pyrkivät suuntaamaan mainontaa tietyille kohderyhmille. Ymmärtääkseni esimerkiksi Facebook kerää tietoja käyttäjistään, ja sivun reunassa näkyvät mainokset riippuvat käyttäjästä. Esimerkiksi tykkäysten perusteella pyritään löytämään tuotteita ja palveluita, jotka voisivat kiinnostaa ja aiheuttaa ostamisen tai palvelun käyttämisen. Myös Google-haun tulokset yksilöidään sen mukaan, mitä kyseinen henkilö on aikaisemmin hakenut ja selannut. Eri ihmiset eivät siis välttämättä saa samoja hakutuloksia Googlesta hakiessaan. Tämä on mielenkiintoista, sillä esimerkiksi hakuja tehdessään ei tule ajatelleeksi olevansa vallankäytön kohteena tai välineenä. Kuitenkin Internetissä toimiessamme jätämme jatkuvasti jälkiä itsestämme ja toimistamme.

Mielenkiintoista oli myös pohdinta siitä, romahtaisiko Wikipedian muokkaaminen, mikäli sinne tulisi mainoksia. Voisin hyvin kuvitella väitteen siinä mielessä todeksi, että Wikipediaa muokkaavat vapaaehtoiset ihmiset saamatta toimistaan lainkaan palkkaa. Tieto siitä, että joku muu saa mainostuloja Wikipedian avulla, voisi saada vapaaehtoiset kirjoittajat lopettamaan artikkeleiden muokkaamisen. Toisaalta mainoksista saattaisi syntyä ajatus, että mainostajat pääsevät jotenkin "käpelöimään" artikkeleita ja kertomaan asiat omasta näkökulmastaan, vaikka näin ei välttämättä olisikaan.

Ajatus siitä, mitä tapahtuu kun "pahat pojat" pääsevät valtaan, oli mielenkiintoinen. Jotenkin Suomessa eläessään ja internetissä toimiessaan ei tule ajatelleeksi, että joku saattaisi valvoa tai rajoittaa tietoa ja yksilöiden sananvapautta. Kuitenkin maailmalla tapahtuu jatkuvasti tiedon muovaamista halutunlaiseksi, eikä ole mahdotonta että Suomessakin "ylemmät tahot" säätelisivät ihmisten saaman tiedon laatua ja määrää. Esimerkiksi viimeaikaisen ulkoministeriön tietomurron uutisoinnissa on kerrottu muun muassa, että osa poliitikoista olisi tiennyt tietomurrosta jo keväällä. On paljon asioita, joista kansalaiset ja yksilöt eivät saa tietoa tai sitä muunnellaan niin, että saadaan suuret joukot pysymään aisoissa ja toimimaan halutulla tavalla.

Jutta:

Mä tulen hulluksi, kun alan ajattelemaan näitä nettiasioita syvällisemmin. Onko mikään enää yksityistä? :D

Olen huomannut tuon saman, mitä Annika mainitsi facebookin mainoksista. Aiemmin en ole juurikaan kiinnostunut sivuilla pyörivistä kenkä- ja vaatekauppamainoksista, mutta kun aloin järjestämään häitäni ja selailin erilaisa (suomalaisia) hääsivustoja, huomasin fb-mainosten muuttuneen täysin häämainoksista, jotka olivat ulkomaisten firmojen mainoksia. Vaikka olen aina tiennyt, että fb kerää jonkin verran tietoja käyttäjistään niin pelästyin aikalailla, kuinka tarkasti he olivatkaan perillä viimeisen kahden päivän aikana selaamistani sivuistoista. Vaikka olenkin yrittänyt pitää sosiaalisen median käyttämisen minimissä sekä sinne lisäämäni tiedon lähes nollassa, on silti hieman huolestuttavaa kuinka paljon tietoa leviääkään pelkkien käyttämien sivustojen perusteella. Ja loppupelissä kaiken tuon takana on joku tyyppi, joka hyödyntää saamaansa informaatiota, niin voiko jossain vaiheessa tiedon keruu mennä jo rikollisuuden hyödyntämiseen (tosin sitä varmaan tehdään jo). Ja tällöin juuri tulee ajatus näistä "pahoista pojista". Kuinka paljon sitä peruspekat ja -maijat tietääkään loppupelissä minkälaisina pelinappuloina olemmekaan. Miksi Suomen lintukoto ei pystyisi samaan kuin mitä maailmalla pystytään, jolloin minulla heräsi täysin sama ajatus tuosta ulkoministeriön tietomurrosta, kuten Annikallakin.

JennaJ:

Samoilla linjoilla menee omakin pohdiskeluni. On jännä, miten hyvin ihmiset on saatu uskomaan netinkäytön vapauttavaan voimaan, vaikka oikeasti netissä tapahtuvaa toimintaamme ja pääsyämme tietolähteille rajoitetaan ja ohjaillaan monella tasolla. Internet ja erilaiset välineet ovat toki tuoneet hyvin monipuolisia mahdollisuuksia suuremmille toimijajoukoille kuin ennen, ja Suoranta ja Vadén puhuivat jopa vallankumouksista, joita teknologia on siivittänyt. On kuitenkin jopa hämmentävää lähteä syvällisemmin ajattelemaan, mitä netin vapaus oikeasti on. Itse en ollut aiemmin kuullut siitä, että jopa Google ohjaa saamiamme hakutuloksia meistä tehtyjen "kiinnostusprofiilien" mukaan. Facebookin mainokset ovat toki tuttuja, mutta yleensä jätän ne huomiotta. Huonolla suomenkielellä tehdyt muka-houkuttavat mainokset eivät muutenkaan innosta klikkaamaan..

Ajatus demokratian toteutumisesta internetissä oli myös mielenkiintoinen. Kun tietyn tahon hallinnoimalle sivulle isketään palauteboksit ja kommenttipalstat, niin monille jää illuusio siitä, että näin vaikutan asioihin ja luon omaa juttuani verkossa. Loppupeleissä myös esim Facebook, jossa monet meistä "toteuttavat itseään" profiilien luomisella ja päivitysten teolla, on kaupallinen alusta, joka ei välineenä ole kenenkään yksittäisen henkilön kontrolloitavissa. Toisaalta sitten taas esim mainokseton Wikiopisto on hyvä alusta oman tekstin luomiseen, mutta ainakaan itse en koe täältä löytyvän samanlaista vuorovaikutuksellisuutta kuin sosiaalisen median palveluista.

Videon jälkeen jäin pohtimaan ylipäätään ohjailevien tahojen vaikutusta kansalaismassojen toimintaan. Onhan aina toimivan infrastruktuurin olemassaolon aikana ollut jokin hallinnollinen tai muu taho, joka estää kansaa kapinoimasta. Ajatus tuntuu rivikansalaisesta auttamatta aitaukseen telkeämiseltä, mutta miten muuten suuri määrä ihmisiä saadaan pysymään ns. aisoissa? Kansalaistasolla salailujen paljastuminen nostattaa epäilyksiä hallintoa kohtaan, mutta uskon, että (ainakin tietyntyyppisellä) ohjailulla on hyvät tarkoitusperät. Sen sijaan, jos ohjaksissa ovatkin jo videolla mainitut "pahat pojat", saa ohjailu varsin erilaisen sävyn...

Kirsin ajatuksia

Olette tarttuneet videolla olleeseen mielenkiintoiseen aiheeseen meidän ohjailustamme. Se on todellakin ajattelemisen arvoinen asia ja asia, jota meidän tulee kasvattajina viestittää myös lapsille ja nuorille. Lähdin tutkimaan tätä videon esiintuomaa aihetta kirjallisuudesta ja löysin Juha Suorannalta kirjan Kasvatus mediakulttuurissa (2003). Tässä kirjassa oli mielenkiintoinen luku Monivärinen propaganda (s. 91-94), jossa juuri puhutaan tästä vaikuttamisesta sekä siitä, kuinka tänä päivänä vaikuttaminen on arkipäiväistynyt alituiseksi esilläoloksi ja promootioksi.

Minusta oli mielenkiintoista se, kuinka kirjassa kuvataan propagandaa eri värien kautta ja tuodaan esiin näkökulma siitä, että propaganda ei ole vain yhdenväristä, vaan puhutaan Lehtosen (1998, 155) mukaan kolmenvärisestä propagandasta: mustasta, harmaasta ja valkoisesta. Tässä musta propaganda viittaa tietoisesti tapahtuvaan valehteluun sekä tietojen vääristämiseen. Harmaa propaganda puolestaan on epätäsmällisten ja vaikeasti varmennettavien tietojen välittämistä. Ja viimeiseksi valkoinen propaganda viittaa totuudellisten ja luotettavien tietojen antamiseen. Tätä valkoista propagandaa voidaan Suorannan mukaan pitää keskeisenä ideologisen valtiokoneiston toiminnassa ja siitä voimme saada kuvan tutustumalla esimerkiksi peruskoulun oppikirjoihin. Oppikirjoihin on kirjattu kuva jostakin yhteiskunnasta ja "Niihin on siilattu merkityksiä, jotka kuvitellaan kulttuurin keskeisiksi totuuksiksi."

Halusin keskusteluumme saada näkökulman siitä, että muullakin tavalla ja toisissa ulottuvuuksissakin meidän ajatteluamme ja tietojamme on ohjailtu ja ohjaillaan.

Sannan ajatuksia:

Kuinka moni facebookin käyttäjä tulee todella ajatelleeksi, että facebook omistaa kaiken tiedon mitä sinne on laitettu ja että tekninen puoli on tiukasti valvottua ja tiedon keruu hyvin organisoitua. Mielestäni ajatus on hyvin pelottava, koska ihmiset laittavat sinne hyvinkin henkilökohtaista tietoa. Erityisesti huoli koskee nuoria, jotka eivät varmasti tule ajatelleeksi asiaa ja tulevaisuudessa heiltä löytyy pitkä historia esimerkiksi facebookista. Markkinavoimat vaikuttavat nykymaailmassa niin voimakkaasti, että yksittäisen ihmisen oikeudet ja yksityisyyden suojat poljetaan helposti mennen tullen. Olen itsekin ollut asian suhteen aika sinisilmäinen. Mediakasvatus on kouluissa erittäin merkittävässä asemassa, jotta nuoret todella tiedostaisivat tämän tosiasian ja että he kriittisesti osaisivat miettiä mitä sosiaaliseen mediaan kannattaa laittaa ja mitä ei. Olen viime aikoina seurannut jonkin verran erilaisia blogeja ja ärsyyntynyt niihin liittyvään mainontaan ja jopa aikamoiseen piilomainontaan. Bloggaajat saavat hirvittävän määrän erilaisia tavaralahjoituksia ja sitten kirjoittelevat niistä sivuillaan. Myös tämän tyyppisestä piilomainonnasta ja sen teidostamisesta pitää oppilaita ohjeistaa. Onneksi myös uusia säädöksiä on tulossa koskien blogimainontaan. Kirsin esille tuoma erilaisten propagandojen merkitys ja ilmentyminen on myös hyvin tärkeä tiedostaa. Tämän kaltainen vaikuttaminen on usein hyvin taitavaa ja voi olla vaikea havaita.

Pinjan kommentti:

Olen samoilla linjoilla, että sosiaalisen median toiminta alkaa olla niin olemuksellinen osa ihmisen toimintaa, ettei havaita tiettyjä - esimerkiksi kaupallisia - reunaehtoja. Jos kuvitellaan mitä se pahimmillaan voisi olla (determinisitisesti), että ihmistoimintaa ohjaa markkinan salakavala voima alitajuntaan virtaavalla viestillä ja suorastaan orjuuttaa ihmisen toimimaan omassa laatikossaan - eikä ihmispolo ikinä opi tietämään paremmasta tai ainakaan mistään muusta... Voi olla, että paljolti näin jo onkin, mutta ehkä tässä nimen omaan kasvatuksen kannalta keskeistä on opettaa havaitsemaan syvärakenteita, eli digiajan historiaa. Kuten historiassakin erotellaan ihmisen narratiivia maailmassa ja sen kautta ymmärretään, olisi digiajan historian tietyt logiikat oltava ihmisen perustietoutta ja taitoa. Sinänsä kiinnostavasti tämä käy tällaista reflektiivistä konstruoitua tietoa vastaan: onko tällaisessa vapaan ennalta hallitsemattoman digiajan tiedon järjestelmässä sittenkin jotain sellaista tärkeämpää, joka pitää opiskella auktoriteetin / konsensuksen määrittelemän sabluunan kautta, jotta se varmasti tavoittaa kaikki? Sellainen tärkeä seikka voisi vaikkapa olla juuri ihmisen syvä ymmärrys digimaailmasta.