Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2015 kurssi/Oppimismodulit/moduli VI-keskusteluun

SMAL-ryhmän keskustelu löytyy kokonaisuudessaan ryhmän omalta sivulta. Tässä teemoja keskustelustamme:

Pohdimme luennon ohjaamina, mitä informaatioyhteiskunnan haasteet merkitsevät koulutukselle. Totesimme, että videossa kaikuu Mitran ajatus siitä, kuinka koulut kelloineen ovat teollistuneen yhteiskunnan jäänne. Veee huomautti, että myös nykytyöpaikoilla noudatetaan pitkälti teollistunutta mallia: eri alat eriytyvät suurissa yrityksissä omille osastoilleeen, päivää rytmitetään ruokatauoilla, vain isot kellot puuttuvat. Veeen mukaan on paikallaan kyseenalaistaa 8 tunnin työpäivän järkevyys. Korhonen-Vemmelsääri ilmoitti pitävänsä tiukasti määritellyistä työajoista, sillä ne varmistavat mahdollisuuden jakaa elämä selkeämmin työ- ja vapaa-aikaan. Lopuksi ryhmämme keskusteli vielä siitä, voisiko Applen tuotteita käyttää sosialistiseen vallankumoukseen, eli palvelevatko suljetut ohjelmistot valtakoneistoja. Totesimme, että suljettuihin ohjelmistoihin pätee samat lainalaisuudet kuin muuhunkin liukuhihnatyöhön.

PLAN B

Informaatioyhteiskuntaa koskevassa keskustelussamme korostui viisi teemaa: informaatioyhteiskunnan käsitteen pohdinta, tietotekniikan empansipatorisuus, tietotekniikka arjen viihteenä, tekijänoikeuskysymykset ja tietotekniikan suhde ympäristöön. Keskustelu löytyy kokonaisuudessaan täältä: Plan_B:n_oma_huone#Moduli_6

Informaatioyhteiskunnan käsite. Moduulissa esitettiin ajatuksia siitä, että informaatioyhteiskunnasta puhuminen olisi liioiteltua, koska kaikkien sivilisaatioiden historia on perustavanlaatuisesti rakentunut kommunikaatiolle eli informaation välittämiselle ja jakamiselle. Ryhmämme ymmärsi kyllä ajatuksen informaatioyhteiskuntapuheen kritiikin taustalla. Olimme kuitenkin sitä mieltä, että informaatioyhteiskunnasta puhuminen nykykontekstissa on perusteltua, koska kykymme käsitellä tietoa etenkin määrällisestä näkökulmasta on paisunut melko käsittämättömiin mittasuhteisiin. Juuri muutoksen mittakaava on mielestämme oikeutus tietoyhteiskunnasta puhumiseen. Nyky-yhteiskuntien voi nähdä jopa olevan riippuvaisia digitaalisesta tiedonsiirrosta ja sen aggressiivisesta automatisoinnista. Kustannustehokkuuden parantuminen on myös edesauttanut tekniikan leviämistä kehitysmaihin. Vaikka peittävyys on vielä pientä, suhteellinen kasvu on voimakasta.

Tietotekniikka ja vapaus. Havaitsimme 60-luvun ja tämän päivän yhteiskunnallisessa liikehdinnässä jotain samankaltaista. Molempia leimaa jossain määrin halu vastustaa säädöksiä ja normeja ja pyrkimys yleensäkin auktoriteettien kyseenalaistamiseen. Lisäksi näimme kiinnostavana tietotekniikan historian ristiriitaiset intressit. Tekniikkaa on kehitetty niin emansipatorisin ihantein kuin puhtaasti kaupallisiin ja kontrolloiviin tarpeisiin. Uusilla innovaatioilla voidaan saada aikaan siis aina hyvää tai pahaa. Uutta teknologiaa ei sellaisenaan tule pelätä; lopullinen käyttötarkoitushan ratkaisee, onko kyse positiivisesta vai negatiivisesta kehityksestä. Esimerkiksi tietoyhteiskunta on luonut ainakin länsimaisille kansalaisille prameat puitteet tiedonvälitykseen, mutta toisaalta lisääntyneet yhteysnopeudet, tiedon tallennuskapasiteetin eksponentiaalinen kasvu ja tietokoneiden työteho ovat mahdollistaneet NSA:n kaltaisten valvontaorganisaatioiden massiivisen yksityisyydensuojan loukkaamisen. Vaikka valvonta voikin suojata kansalaisia aidosti, hinta turvasta on tässä tapauksessa ollut varsin kallis. Uudet teknologiat voivat siis samanaikaisesti tuoda sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia eri yhteiskunnan toimijoille.

Parhaassa tapauksessa tiedon lisääminen vähentää epätietoisuutta, joka on taas edellytys erilaisuuden ja esimerkiksi vähemmistöjen hyväksynnälle. Erilaiset kansainväliset organisaatiot kuten YK ja IMF julistavat, että informaatioteknologia ja vapaa tiedonlevitys lisäävät tutkitusti hyvinvointia siellä, missä niitä otetaan käyttöön. Se, miten kausaalisuhteet lopulta rakentuvat, ei toki ole täysin selvää. Pohdimme kuitenkin myös sitä, onko internet lopulta se pala, joka auttaa totalitarististen hallintojen kukistamisessa. Tässäkin teknologia itsessään ei välttämättä tarjoa työkaluja yhteiskunnan kehittämiseen; kyse on siitä, miten teknologiaa käytetään. Sosiaalisen median merkitystä esimerkiksi arabikevään tapahtumissa on mahdotonta kiistää, mutta toisaalta diktaattoreiden syrjäytymisen jälkeen monet maat ovat ajautuneet vähintään yhtä tuhoisaan kaaokseen valtatyhjiön myötä. Lisäksi monet maat ovat ottaneet internetin valtiopropagandansa välineeksi, ja valtaapitävät kyseenalaiseksi asettava materiaali sensuroidaan. Tietoteknologialla on demokraattista potentiaalia, ja se on osittain toteutunutkin. Tiedon vapaa saatavuus on yksi modernin demokratian perusedellytyksiä, mutta se ei suinkaan ole sen tae.

Tietotekniikka arjessa. Pohdimme sitä, miten tietoyhteiskunta on erottamattomasti kytköksissä kapitalistiseen länsimaiseen kulttuuriin, jossa laitteet ja palvelut ovat monesti myös kuluttajien identiteetin palasia. Kritiikkinä tietoteknologian emansipatorisuutta ihannoiville esitimme väitteen siitä, että suurelle osalle kansalaisista tietotekniikka on kuitenkin vain väline suoriutua työstä tai tapa viettää huoletonta vapaa-aikaa. Iso osa ihmisistä ei luultavasti koe käyttävänsä internetiä tietoisesti sivistääkseen itseään. Toisaalta tietotekniikan kehittymisen voi nähdä vapauttavana myös työelämässä; monille työ ei ole enää aikaan tai paikkaan sidottua. Etätyöt mahdollistavat ainakin teoriassa suuremman vapaa-ajan esimerkiksi perheen kanssa.

Tekijänoikeus. Laitteisto- ja ohjelmistokehittämisen kaupallisuuden osalta nostimme esiin ajatuksen siitä, että loppujen lopuksi sekin on työtä siinä missä mikä tahansa muukin ansiotyö. On paljon esimerkkejä, joissa vapaaehtoinen ja yhdessä tekemisen ilman välitöntä materiaalista palkkiota tuottaa hienoja tuloksia, mutta nykyisen yhteiskunnan rakenteiden vallitessa on vaikea nähdä, että kaupallisia toimijoita ei tarvittaisi.

Tietotekniikka ja ympäristö. Keskustelussa nousi esiin myös ympäristönäkökulma. Pohdimme sitä, miten luonnon kantokyky kestää tietoyhteiskunnan laajenemisen kehittyneissä maissa puhumattakaan kehitysmaista, jonne sitä ollaan tarmolla viemässä. ”Heitä pois ja osta uusi” -ajattelusta on päästävä eroon pian, ja raaka-aineiden kierrätystä on tehostettava merkittävästi nykyisestä.

Randomin keskustelun koonti

Informaatioyhteiskunnan käsite voidaan määritellä sillä, kuinka helposti tieto on kaikkien kansalaisten saatavilla. Meidän yhteiskunnassamme se on helppoa, mutta jossakin muualla maailmassa näin ei ole joko siksi, ettei siellä ole tarpeeksi teknologiaa/resursseja, tai siksi, koska siellä aktiivisesti tukahdutetaan tietoa eikä anneta sitä vapaasti kansalaisille.

Tietoa vapauttamalla päästään toki irti ennakkoluuloista, mutta ihminen ei koskaan vapaudu niistä kokonaan, koska informaatiota ei aina tulkita objektiivisesti ja jokainen kiinnittyy siihen tietoon, joka tukee tämän omaa maailmankuvaa. Informaatioon sisältyy myös muuta kuin vain kovaa tietoa, joka myös hankaloittaa ennakkoluulojen poistamista.

Ryhmämme oli myös yhtenäisesti sitä mieltä, että kaupallisuus on ok, koska kehittämästään järjestelmästä tms. voi ihan hyvin pyytää rahaa. Kaikki ei ole ilmaista, eikä pidäkään olla – se, että joku tietoon liittyvä aspekti maksaa ei tarkoita, etteikö sitä tietoa saisi hankittua jollain muulla tavalla.

Kolme muskettisoturia

Ryhmämme keskustelu löytyy kokonaisuudessaan ryhmäsivultamme Kolmen muskettisoturin linnakkeesta. Tarkastelimme ryhmänä informaatioyhteiskunnan määritelmää ja sen pätevyyttä sekä omassa suomalaisessa yhteiskunnassamme että laajemmin. Tästä siirryimme pohtimaan informaation vapautta aikaisemman luennon inspiroimina ja toimme esiin viime vuosien yhä ajankohtaiset tapahtumat aiheeseen liittyen. Keskustelimme myös hyväksyttävistä poikkeuksista informaation vapauteen ja kaupallisesta näkökulmasta tietoverkon tasa-arvoisuudesta.

Modulistit

Moduuli VI: hipit, jupit, jne

Aluksi puhuttiin informaatioyhteiskunnan käsitteestä. Millaisia lupauksia teknologia antaa? Kaikki perustuu viime kädessä Turingin koneeseen, jonka äärellisiä manifestaatioita tietokoneet ovat. Miten yhteiskunta määritellään. Ollaan informaatioyhteiskunnassa. Asenteiden ja arvojen tasolla tapahtuvat valinnat. Kysyttiin, mikä oli 60-luvun merkitys? Hakkerismi ynnä muu, silloin, kun samaan aikaan hippiliike USA:ssa. Molemmat tärkeitä askeleita kohti uutta aikakautta. Teknologia on ensi aalto luovuuden puhkeamisessa kukkaan.

Tähän teemaan liittyy feminismi voimakkaasti, antipatriarkalismi. Kuitenkin hakkerit yleensä miehiä. Tärkeä olisi löytää tasapaino, dynaaminen tasapaino teknologisen luovuuden, ja feminiinisen luovuuden välillä. Vadénin mukaan kaikki työ jäsentyy jo nyt informaatioyhteiskunnan mallin mukaan. Tässä on tiettyjä ennakkoluuloja jäljellä kuitenkin vielä. Hakkerismi jakaantui idärannikon hardware- ja länsirannikon software-hakkerismiin.

Puhuttiin Steve Jobsista esimerkkinä. Tere Vadén puhui helppokäyttöisyyden ja vapauden kysymyksistä. Alkuunsa teknologiaa tehtiin tietenkin sotilaallisiin tarkoituksiin. ARPANET oli ensimmäinen tällainen verkko. Selvää on, että kehitys tulee kulkemaan kohti rauhanomaista ratkaisua. Steve Jobsilla oli tietynlainen vapauden ethos. Hän halusi tuotteistaa osaamisensa. Miten tämä liittyy vallankumoukseen?

Kysymys on myös sillä tasolla, että käyttääkö Macia vai Linuxia. Mac on helppokäyttöisempi kuin Linux. Kuitenkaan, kuten käyttötarkoitus ei sido, sitä mihin teknologiaa käytetään. Puhuttiin myös Karl Marxista, siitä, miten hänen mukaansa kapitalismi kumoaa itse itsensä. Vadénin mukaan elämme tietynlaisessa funktionaalisen autonomian kaudessa. Vapaus on avainkäsite. Vaarana on se, osataanko käyttää tekstinkäsittelyä vai tiettyä tekstinkäsittelyohjelmaa, osataanko käyttää tietokonetta, vai tiettyä tietokonetta. Tämä on kysymys fragmentaatiosta ja yleisemmästä taidosta. Olen samaa mieltä, että oikein on funktionaalinen autonomia. Vapaus, vapaus, vapaus.

-- JohanGabriel

Mystiset siilit

Tarkastelimme informaatioyhteiskuntaa käsitteenä. Suurin osa ihmisistä ei nykyäänkään työskentele informaatioammateissa, mutta informaatioammatit ovat informaatioyhteiskunnassa tärkeässä roolissa ja muut ammatit jäsentyvät niiden mukaan. Mietimme myös informaatioteknologian välineiden yleistymistä ja niiden omistamisen pitämistä itsestäänselvyytenä. Vaikka informaatioteknologian välineet ovat kaikkien ulottuvilla ja se on hyvä asia, ei kuitenkaan pitäisi edellyttää ihmisiltä niiden omistamista, koska ihmiset saattaisivat joutua eriarvoiseen asemaan. Toisaalta taas erilaisten digitaalisten laitteiden omistaminen tai niiden puuttuminen voi asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan yhteisössään, esimerkiksi koulussa.

Oleellisena tekijänä informaatioyhteiskunnan kehityksen taustalla on ollut yliopistotasoisen koulutuksen mahdollistuminen suuremmille massoille. Taustalla myös vaikuttavassa 1960-lukulaisessa hippikulttuuri-ideologiassa oli lähtökohtana se, että vallitsevista ennakkoluuloista voitaisiin päästä irti jakamalla tietoa ja että informaation vapaus toimisi muutenkin vapauttavana tekijänä yhteiskunnassa. Hippikulttuuriin liittyvässä hakkeriajattelussa keskeistä oli haave tietokoneiden saamisesta kaikkien käyttöön. Informaation vapautuminen ja erilaisten informaatioteknologisten laitteiden saatavuus kaikkien ulottuville on toisaalta tukenut vapautta, mutta toisaalta nykyään ihmisten elämä alkaa olla jo liiankin sidottua erilaisiin laitteisiin - irrottautuminen informaatioteknologisista laitteista voi myös aiheuttaa tunteen vapaudesta.

Informaatioteknologian levittäytyminen eskaloituu sosiaalisen median yleistymisessä yhteiskuntatasolla ja yksilötasolla. Sosiaalisen median käyttö yhteiskuntatasolla on jokseenkin pakollista nykyaikana. Yhteiskunnallisten tahojenkin on oltava näkyviä sosiaalisessa mediassa, koska ihmiset käyttävät niin paljon sosiaalisen median palveluita. Visioimme keskustelussamme myös tulevaisuuden dystopioita, joita voisi seurata sosiaalisen median käytön laajenemisen myötä.

Pohdimme myös kuluttajan ja välineen tai palvelun suhdetta. Oma vaikutuksensa on myös sillä, onko käyttäjän osaaminen mekaanista, analyyttista vai kriittistä. Informaatioyhteiskunnan kehitykseen vaikuttaneista tekijöistä nousivat esille sotateknologia, byrokratia, informaation vapautuminen, kapitalismi ja kulutusyhteiskunta. Näistä varsinkin kaupallisuuteen liittyvä näkökulma on mielenkiintoinen, koska yhteiskunnallinen muutos tulee kuluttamisen sivutuotteena. Ihmiset hankkivat itselleen informaatioteknologisia laitteita ja siten levittävät informaatioteknologian vaikutuspiiriä laajemmalle.

Ryhmämme keskustelu löytyy kokonaisuudessaan keskustelusivulta.
-BP