Mediakasvatus ja uudet lukutaidot/Syksyn 2017 kurssi/Medialukutaidon tukeminen (Tiittanen)

Lisää linkkejä
Wikiopistosta

Aiheesta[muokkaa]

Kiinnostuin tällä kurssilla erityisesti käytännön mediakasvatustyöstä. Artikkelissani käsittelen mediakasvatuksen toteuttamista Suomessa 2010-luvulla. Tarkastelu keskittyy lasten ja nuorten mediakasvatuksen toimijoihin. Mediakulttuurin nopeiden muutosten vuoksi aikuisten ja erityisesti ikääntyvien ihmisten mediakasvatus olisi ihan oma, yhtä relevantti, tarkastelun kohde. En myöskään käsittele aihepiirin kannalta hyvin keskeistä pelikasvatusta, koska se olisi aihepiirinä vaatinut vielä perusteellisen paneutumisen entuudestaan tuntemattomaan aiheeseen. Alkuperäinen otsikointini medialukutaidon tukeminen ei siis osu aivan kohdalleen lopputuloksen kanssa. Aihepiiri osoittautui todella laajaksi, toimijoita, näkökulmia, käsitteitä ja traditioita on paljon. Oleellisimman ja tuoreimman tiedon etsiminen ja tiivistäminen vaihtui turhan monta kertaa ihan peruskäsitteiden kanssa painimiseen. Halusin kuitenkin sitkeästi yrittää piirtää kokonaiskuvaa.

Vasta esityksen ollessa lähes valmis, oivalsin, että koko juttu olisi kannattanut laatia siten, että olisin kysynyt muilta kurssille osallistuvilta, mitä haluaisitte oppia/tietää tästä aihepiiristä. Jos kokonaisuus tuntuu pitkältä ja raskaalta, valitse sisällysluettelon perusteella itseäsi kiinnostava osuus. Mielenkiintoisen lisämausteen artikkelin laatimiselle toi aivan loppuvaiheessa löytämäni uusi käsite "digitalisaatiokasvatus", jota Emilia Kauppi käyttää mediakasvatuksen eräänlaisena rinnakkais- ja yläkäsitteenä opinnäytetyössään. Termillä hän kuvaa lapsen ja nuoren ohjausta sekä tukemista kerroksellisesti muodostuvassa digitalisaatiossa. [1].

Johdanto[muokkaa]

Media-käsitteen sisältö ja mediaan liittyvät teknologiat ovat kehittyneet 2010-luvulla nopeassa tahdissa ja muutoksen arvellaan jatkuvan voimakkaana. Medioitumisella viitataan kehityssuuntaan, jonka mukaan yksilöiden ja yhteiskunnan toiminta tulee yhä mediavälitteisemmäksi ja riippuvaisemmaksi medioista. Yhtä yksiselitteistä määritystä ja tulkintaa medioitumisen käsitteen sisällöstä ja kehityssuunnan merkityksestä ei kuitenkaan ole.[2]. Suoranta [3]. kutsuu aikakautta, jota parhaillaan elämme, mediakulttuuriksi. Mediakulttuuri on keskeinen oppimisen ja toiminnan ympäristö 2000-luvun ihmisen elämässä. Harvat asiat enää opitaan ja omaksutaan ilman medioiden apua: suurin osa tiedosta ja viihdykkeistä suodattuu jonkin tai useamman mediavälineen kautta. [3]. [4].

Erityisesti lasten ja nuorten arjessa reaalimaailma ja monet digitaaliset mediaympäristöt limittyvät 2010-luvun lopulla toisiinsa saumattomasti. [5]. Mobiililaitteiden käytön laajeneminen, sosiaalisen median rooli ja erilaisten sovellusten nopea yleistyminen, on aiheuttanut myös sen, että mediaa, median käyttöä ja merkitystä koskeva tieto ja tutkimustulokset ovat valmistuessaan osin jo menneisyyttä. Myös koko käsite media voi olla epäselvä ja esimerkiksi nuorille tutkimustilanteissa vaikeasti hahmotettava, koska he käsittelevät asiaa enemmän esim. koko ajan läsnä olevan älypuhelimensa ja sen sovellusten kautta. Tätä lähtökohtaa - ja mediakasvatuksen haastetta - kuvaa esimerkiksi Nuorisotutkimusseuran melko tuore Media hanskassa -tutkimus. [6] [7].

Koko mediakasvatuksen perusfilosofiaan sekä erityisesti mediakentän nopeisiin muutoksiin ja niiden vaikutuksiin liittyy myös paljon huolestunutta suojelupuhetta, tästä esimerkkinä osin jo vanhentuneena pidetty ruutuajan käsite [8]. Mediakasvatuksella on pitkä perinne ja sen korostunut merkitys tunnistetaan ja tunnustetaan työvälineenä nykytilanteessa, vaikka käsitteistä media tai kasvatus ei vallitsekaan yhtä ainoata vakiintunutta käsitystä. Monet alan toimijat pitävät moninaisuutta myös hyvänä lähtökohtana mediakasvatukselle. Ajankohtainen nuoriin ja mediankäyttöön liittyvä Silta tulevaisuuteen -hanke tutkii digitalisaation vaikutuksia nuorten oppimiseen sekä tunteiden, aivojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kehitykseen, uneen ja hyvinvointiin. Suomen Akatemian rahoittama laaja hanke toteutetaan vuosina 2017-2021. [9].

Mitä on mediakasvatus?[muokkaa]

Nykyinen mediakasvatus on kehittynyt vuosikymmenten kuluessa monien toimijoiden, lähtökohtien ja merkitysten tuloksena. Akateemisen koulutuksen ja tutkimuksen lisäksi mediakasvatusta ja medialukutaitoja on määritelty ja toteutettu muun muassa Unescon ja Euroopan Unionin linjauksissa, eri hallinnonalojen toimissa, opetussuunnitelmatyössä ja kolmannen sektorin toiminnassa. [10]. Mediakasvatus on terminä hyvin monitahoinen ja sen määritelmät vaihtelevat tieteenala- ja tutkimustraditioiden mukaisesti. Muutokset median, kasvatuksen ja pedagogiikan käsitteissä ovat vaikuttaneet tapaan hahmottaa itse asiaa. Mediakasvatus on myös mitä vahvimmin monimuotoista käytännön toimintaa, jossa käsite saa sisältönsä kulloisestakin toiminnasta. Yksi tapa määrittää mediakasvatus on nähdä se Kupiaisen ja Sintosen tapaan laajasti tavoitteelliseksi vuorovaikutukseksi, jossa osapuolina ovat kasvattajat, kasvatettavat ja mediakulttuuri. Mediakasvatuksen tavoite on edistää medialukutaitoa, joka sisältää sekä omaehtoisen median tuottamisen että tulkitsemisen taitoja ja tietoa niin perinteisistä viestimistä kuin digitaalisesta mediasta kulttuurisessa kontekstissaan. [11] [12].

Rahja nostaa pro gradu -työssään esille mediakasvatuksen laajemman arvopohjan ja yhteisöllisyyden. Eurooppalaisten asiantuntijoiden näkemyksissä medialukutaidot ilmenevät yksittäisten henkilöiden kykyjen sijasta laaja-alaisena taitojen, asenteiden ja suhteiden kokonaisuutena, joka tukee mediakulttuurissa elävien osallisuutta, hyvinvointia ja elämänmittaista kehittymistä. Käsitykset medialukutaidoista ja mediakasvatuksesta nivoutuvat yhteisöllisyyden, demokratian ja hyvän elämän arvoihin sekä tasa-arvon ja kansalaisuuden kysymyksiin. [13]. Samoja painotuksia on nousussa suomalaisessa keskustelussa mediakasvatuksen sisällöistä. [14]. Nuoret estradille -tutkimuksen elokuvatyöpajojen yhteydessä sama ajatus omaehtoisista mediantuottamisen kyvyistä ilmenee nimenomaan kykynä itse rajata, etteivät osallistujat halua julkaista taidokkaita elokuviaan julkisesti internetin yhteisöpalveluissa vaan rajatummin kaveriporukalleen. [15].

Vaikka seuraavassa käsittelen mediakasvatusta tiettyjen instituutioiden työnä, on hyvä muistaa että käytännössä mediakasvatusta tehdään tai tapahtuu kaikkialla, missä lapset, nuoret ja aikuiset suunnitellusti tai suunnittelemattomasti päivittäin kohtaavat. Kasvatus ei ole yksisuuntaista vaikuttamista, lasten ja nuorten itse antamat merkityssisällöt muokkaavat sitä ehkä kaikkein eniten.

Mediakasvatus kotona ja päiväkodeissa[muokkaa]

Vaikka lapset ovat median käyttäjiä lähes syntymästään lähtien, tutkimusta lasten, erityisesti alle kouluikäisten, median käytön tavoista on toistaiseksi vähemmän verrattuna nuorten median käyttöön. Lähivuosina tehtyä tutkimusta tiivistävän selvityksen [7]. mukaan lapset käyttävät medioita yhä laajemmin ja yhä nuorempina kuvaohjelmien ja elokuvien katsomiseen, pelaamiseen, musiikin kuunteluun ja kuvaamiseen. Tutkimus on vilkastunut ja monipuolistunut aivan lähivuosina ja siinä on noussut esille erityisesti mediakulttuurin vaikutus lasten leikkeihin ja lasten mediakulttuurille antamat merkitykset.

Mediakasvatuksen pohja luodaan vanhempien ja kasvattajien antaman esimerkin ja tulkintojen perusteella. Suositusten mukaan alle 12-vuotiaiden lasten mediakasvatus on ennen kaikkea läsnäoloa ja kiinnostuksen osoittamista lapsen mediakulttuuria kohtaan. Kasvattajat tuntevat lasten mediasisällöistä parhaiten lapsen katsomat ohjelmat, joiden katsominen on usein koko perheen yhteistä ajanvietettä. Sen sijaan kasvattajat tuntevat huonommin ja ovat vähemmän kiinnostuneita lapsen pelaamista digitaalisista peleistä ja internetissä kuluttamista sisällöistä. Suoninen 107 Tähän lähde.

Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa medialukutaito on kirjattu osaksi monilukutaitoa, jota kuvataan maailman ymmärtämisen ja vuorovaikutuksen keskeiseksi perustaidoksi. Mediaa tekemällä, käyttämällä ja tutkimalla edistetään kuvallisen ilmaisun kehittymistä sekä yhteisön tuntemusta ja siinä toimimisen taitoja. Lasten mediakulttuurin tuntemus mainitaan myös kasvattajille leikkiin liittyvän asiantuntemuksen kehittämisen välineenä. Omana osuutenaan mediakasvatus kuuluu ”minä ja meidän yhteisömme” -nimiseen oppimisen alueeseen. Lisäksi tieto- ja viestintätekniikan osuuden tehtävä on kehittää mediataitoja. [16]

Mertalan ja Salomaan mukaan mediakasvatus koetaan varhaiskasvatuksessa vielä usein vieraaksi ja vaikeaksi teemaksi. Epävarmuustekijöiden taustalla näyttävät olevan kulloinkin pinnalla olevien mediasisältöjen ja -välineiden tuntemiseen ja hallintaan liittyvät tekijät. Heidän mukaansa varhaiskasvattajilla on pienen lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen asiantuntijoina jo valtaosa niistä valmiuksista, joita mediakasvatukseen tarvitaan. [17].

Aikuisen velvollisuus ja vastuu on suojella lasta hänen kehitystasolleen liian rankoilta mediasisällöiltä. Elokuville, tv-ohjelmille ja peleille asetetut ikärajat helpottavat turvallisten ohjelmien valintaa. Ikäraja on varoitus siitä, että ohjelma sisältää lapsen kehitykselle haitallista sisältöä, kuten seksiä, väkivaltaa, huumeiden käyttöä, ahdistusta aiheuttavaa tai muuta näihin verrattavaa aineistoa. Ikärajat perustuvat kehityspsykologiaan. Vuoden 2012 alusta käytössä olevat ikärajat ovat S eli sallittu kaikenikäisille (ruotsiksi T) 7 eli tillåten), 7, 12, 16 ja 18. . Kotimaisilla tv-kanavilla noudatetaan niin sanottuja vedenjakajia, eli esimerkiksi alle 18-vuotiaille sopimattomia ohjelmia ei esitetä ennen kello 23. Sisältösymbolit kertovat tärkeimmät syyt, joiden takia ohjelma on saanut tietyn ikärajan. Jos jonkin ohjelman ikäraja tuntuu väärältä, kuka tahansa voi antaa siitä palautetta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen verkkopalvelussa (www.meku.fi). [18].

Mediakasvatus perusopetuksessa[muokkaa]

Perusopetuksessa mediakasvatukselliset sisällöt otettiin joukkotiedotuskasvauksen nimellä osaksi opetussuunnitelmaa jo yli 40 vuotta sitten. Nykyisen opetussuunnitelman perusteissa [19]. koulujen mediakasvatus kytkeytyy läpikäyvästi kahteen laajaan osaamiskokonaisuuteen: monilukutaitoon ja tieto- ja viestintäteknologiaan (TVT). Ei siis puhuta enää medialukutaidosta vaan monilukutaidosta, jonka avulla oppilas muun muassa rakentaa omaa identiteettiään. Ilmiöpohjainen ja yhteistoiminnallinen oppiminen sekä projektimainen työskentely ovat keskeisiä periaatteita uudessa opetussuunnitelmassa, minkä voisi ajatella tukevan mediakasvatuksellisen näkökulman ja merkityksen vahvistumista oppimisessa.

Mediakasvatus vaatii opettajalta kolmenlaista osaamista: 1) medioiden sekä niiden käytön tapojen ja ympäristöjen tuntemusta eli substanssiosaamista, 2) oman mediasuhteen hahmottamista, ymmärtämistä ja päivittämistä sekä 3) taitoa käyttää mediaa opetuksessa ja oppimisessa innovatiivisesti ja monipuolisesti. [20]. Erot mediakasvatuksen toteutumisessa opetuksessa ovat koulujen ja jopa saman koulun opettajien välillä todettu edelleen merkittävän suuriksi ja koko mediakasvatuksen on arvioitu jäävän liikaa yksittäisten asiaan vihkiytyneiden opettajien varaan. Entä millaisia ovat opettajankoulutuksessa opiskelevien kokemukset omista taidoistaan mediakasvattajina? Noin 70 % vuonna 2017 tehtyyn kyselytutkimukseen vastanneista opiskelijoista koki pakollisten opintojensa mediakasvatussisällöt riittämättömiksi tulevaa ammattia varten. Opiskelijoita pyydettiin myös mainitsemaan 1–4 aihesisältöä, jotka heidän mielestään olisivat tärkeimpiä opettajaopintoihin kuuluvia mediakasvatuksen teemoja. Noin puolet vastaajista oli valinnut informaation haku- ja lukutaidot ja niiden opettamisen, kriittisen ja tutkivan asenteen mediaa kohtaan, turvallisen mediankäytön ja riskit mediakulttuurissa tai tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käytön opetuksessa ja kasvatuksessa. [21] Mediatutkijat Kotilainen ja Ruokamo nostavatkin esille opettajien keskeisen roolin mediakasvattajina sekä mediakasvatussisältöjen riittämättömän määrän opettajakoulutuksessa ja pedagogisissa opinnoissa. [22].

Myös koulujen vanhempainilloissa tehdään laajasti mediakasvatusta. Hyviä esimerkkejä näistä sisällöistä löytyy esimerkiksi Harto Pönkän ja Pauliina Mäkelän Slideshare-tileiltä. Pönkä kouluttaa paljon myös opettajia mediataidoissa.

Monilukutaito ja uusi kirjoitustaito[muokkaa]

Monilukutaidolla tarkoitetaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan taitoa ymmärtää, arvioida ja tuottaa tietoa erilaisissa muodoissa, ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Monilukutaidossa keskeistä on viestintään liittyvä laaja tekstikäsitys, jossa yksilön tuottamat ja vastaanottamat viestit ymmärretään kirjoitetun tekstin lisäksi kuviksi, puhutuiksi tai digitaalisessa muodossa oleviksi viesteiksi, videoiksi tai vaikkapa numeerisiksi esityksiksi. Monilukutaitoon sisältyy myös medialukutaito. Monilukutaidon rinnalla toisena mediakasvatukseen liittyvänä laajana oppimiskokonaisuutena ovat tieto- ja viestintätekniikkataidot (TVT) - näiden kahden nähdäänkin usein liittyvän aivan saumattomasti toisiinsa opetussisällöissä [23].

Monilukutaidon mielenkiintoisena ulottuvuutena ovat nousemassa uudenlaiset määritelmät kirjoitustaidoista ja tavoitteiden muuttumisesta niiden opettamisessa sosiaalisen median aikakaudella. Outi Kallionpää nostaa väitöstutkimuksessaan kirjoitustaidon merkitystä ja esittää osallisuuden ajalla tarvittaviksi "uuden kirjoittamisen" taidoiksi: tekniset taidot, multimodaaliset taidot, luovuustaidot, sosiaaliset taidot, julkisuustaidot sekä monisuorittamis- ja tietoisuustaidot. Verkkoviestinnän merkitys tulevaisuuden yhteiskunnassa kasvaa ja yhä useammat elämän osa-alueet kytkeytyvät uuden kirjoittamisen hallintaan. Kallionpään mukaan tulevaisuuden syrjäytyjiä voivat olla ne nuoret, jotka eivät kykene aktiiviseen osallistumiseen verkossa, vaan putoavat passiivisiksi, viihteellisten verkkosisältöjen kuluttajiksi. Uuden kirjoittamisen käytännöt tekevät kirjoittamisen opiskelusta myös mielekkäämpää, mikä vaikuttaa positiivisesti kirjoitustaitojen kehittymiseen. Kallionpää on kehitellyt mallin, jolla uusien kirjoitustaitojen opetusta on mahdollista lähestyä. Mallin ytimessä on verkossa tapahtuva yhteisöllinen, luova kirjoittaminen, ja sitä on mahdollista soveltaa uuden opetussuunnitelman monilukutaito-opetuksessa. Opetuksessa voidaan hyödyntää monipuolisesti tieto- ja viestintätekniikkaa ja mobiilioppimista. [24].

Huoli lasten ja nuorten lukutaidosta ja kansainvälisten vertailututkimusten heikkenevät tulokset erityisesti poikien lukutaidon osalta ovat synnyttäneet myös Kansallisen Lukutaitofoorumin. Opetusministeri Grahn-Laasosen johtaman foorumin tehtävänä on laatia suuntaviivat lasten ja nuorten lukutaidon ja lukemisharrastuksen kehittämiselle [25].

Mediakasvatus kirjastoissa[muokkaa]

Kirjastojen rooli mediakasvatuksessa alkaa kaukaa lukutaidon edistämistyöstä. Nykyaikaista mediakasvatusta on kirjastoihin tuotu 2000-luvulla erilaisten hankkeiden ja projektien myötä. [26]. Yleisissä kirjastoissa on vuosina 2011-15 toteutettu neuvonnan ja tiedonhakutaitojen perustyön lisäksi yli 200 mediakasvatushanketta vauvoista vaareille. Niistä merkittävä osa kohdistuu lapsiin tai nuoriin ja hankkeet on usein toteutettu yhteistyössä koulun kanssa. [27]. Tieteellisissä kirjastoissa medialukutaidon edistäminen on ollut erityisesti informaatiolukutaidon ja tiedonhankinnan opetusta.

Vuoden 2017 alussa voimaan astunut Kirjastolaki määrittää yleisen kirjaston tehtäväksi on muun muassa edistää lukemista ja kirjallisuutta sekä tarjota tietopalvelua, ohjausta ja tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon. Tämän mediakasvatustehtävän toteuttamiseen kirjastoilla on paljon vahvuuksia, esimerkiksi matala kynnys ja käyttäjäkunnan laajuus. Kirjastopalveluiden piiriin kuuluu kansalaisia iästä, sosioekonomisesta taustasta tai elämäntilanteesta riippumatta. Kirjastoilla on myös käytössään suuret kokoelmat erilaisia tekstityyppejä sekä mediavälineitä ja teknologioita, ja siten mahdollisuus edistää monia medialukutaidon osa-alueita. Mediakasvatuksessa kirjasto voi hyödyntää erityistä asemaansa osana yhteiskuntaa; se kun ei kuulu yksityisen kodin piirin, eikä toisaalta ole myöskään muodollinen oppimisympäristö [26]. Koulujen ja kirjastojen yhteistyötä ei kuitenkaan ole kirjattu uuteen lakiin. Selkeä haaste kirjastojen mediakasvatustyölle voi olla myös esimerkiksi resurssien ja työntekijöiden mediakasvatusosaamisen puute (OKM 2012).

Mediakasvastus museoiden toiminnassa[muokkaa]

Myös museoiden mediaosaaminen, kokoelmien monipuolinen aineistopohja ja digitalisoituminen antavat kasvavia mahdollisuuksia mediakasvatukselle. Tuore esimerkki museoissa toteutetuista mediakasvatushankkeista on Tekniikan museon Mediatarinat jakoon - toimintamallin kehittäminen. [28]. Toimintamallin lähtökohtana on nuorten oma mediakulttuuri ja nuorten kanssa toimivien mediakasvatuskynnyksen madaltaminen. Tavoitteena oli tuottaa yhdessä yläkoululaisten kanssa nuorten arkeen, museoesineisiin ja mediakulttuuriin perustuva työpajamalli ja antaa eväitä yhteisöpalvelujen maailmaan opettelemalla sisältöjen jakamiseen liittyviä hyviä käytäntöjä. Myös tässä hankkeessa nuoret halusivat vahvasti rajata tuottamiensa sisältöjen julkaisemista.

Museoiden mediakasvatus on määritetty olevan tietoista, tavoitteellista ja suunnitelmallista kasvatustoimintaa museossa. Tavoitteena on, että pedagogisia menetelmiä ja kaikkia nimenomaan museolle tyypillisiä mediavälineitä hyödyntäen edistetään ja vahvistetaan museokävijöiden valmiuksia ja taitoja mediakulttuurissa elämiseen. Perustietoa mediakasvatustoiminnasta koostavassa selvityksessä todettiin, että mediakasvatustoimintaa oli vuonna 2014 kirjattu vasta noin viidennessä osassa museoiden toimintasuunnitelmia. [29]. P Malleja ja näkökulmia viime vuosien yhteistyöhön löytyy Linkki-hankkeen julkaisusta [30].

Mediakasvatus nuorisotyössä[muokkaa]

Myös nuorisotyö digitalisoituu voimakkaasti, eikä tee eroa kasvokkaisen ja verkossa tapahtuvan toiminnan välillä. Tavoitteena on vahvistaa nuorten toimintavalmiuksia digitalisoituvan maailman monimuotoisissa ympäristöissä. Samalla kehitys haastaa nuorisoalan toimijoita tarkastelemaan työtään uudella tavalla. Nuorisotyön kentällä mediaosaaminen ja digitaaliset taidot nähdään välttämättömänä edellytyksenä yhteiskunnassa toimimiselle. Nuorisotyön tehtävänä on kannustaa ja edistää mediakulttuuriin sekä digitaaliseen teknologiaan liittyvää kriittistä ymmärtämistä, itsensä ilmaisua, tekemistä ja vaikuttamista. [31]. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksessa tämä tarkoittaa mediakasvatuksellisen työotteen arkeen sitomista ja nuorten tukemista mediakasvatuksen keinoin. Mediakasvatuksessa työntekijällä tulee olla aktiivinen rooli, jossa hän tuo esiin mediakasvatuksen teemoja ja tarttuu nuorten mediaelämästä kumpuaviin impulsseihin. Mediakasvatuksen tavoitteena on nuorten itseilmaisun mahdollistaminen. [32].

Mediakasvatus median toimintana[muokkaa]

Perinteiset mediat, sanoma- ja aikakauslehtikustantajat sekä Yleisradio, tekevät joko yksittäisinä toimijoina tai edusjärjestöjensä kautta mediakasvatusta. Toiminnan lähtökohtana ovat sekä kiinnostuksen lisääminen journalismia ja sen mahdollisuuksia kohtaan, mediataitoisuuden kasvattaminen että liiketoiminnan motiivit. Tulevaisuuden lukijoista ja kuluttajista ollaan kiinnostuneita. Nuoret estradille on Tampereen yliopiston, Aikakausmedian ja Sanomalehtien Liiton yhteinen kolmivuotinen hanke, joka pureutuu nuorten monilukutaitohaasteisiin, tutkii ja kehittää mediapedagogisia malleja, sekä tuottaa ja julkaisee verkko-oppimateriaalia mediakasvatuksen kentälle. [33].

Aikakausmedia on aikakauslehtijulkaisijoiden yhteistyöfoorumi, jonka jäseninä ovat kaikki merkittävät aikakauslehtikustantajat Suomessa. Aikakauslehti opinnoissa -toiminta tukee lasten ja nuorten medialukutaidon kehittymistä ja aikakauslehtien opetuskäyttöä. Toiminnan tavoitteena on tutustuttaa lapset ja nuoret aikakauslehtiin ja kasvattaa heistä monipuolisen lukutaidon myötä aktiivisia kansalaisia. Toiminta sisältää mm. koululaisille ja opettajille suunnattuja tapahtumia ja kampanjoita, kasvatusalan henkilöstön koulutusta, mediakasvatuksellisia oppimateriaaleja, Aikakauslehti opinnoissa -uutiskirjeen sekä oppilaitosten alennetut lehtitilaushinnat.

Meidän juttu on Sanomalehtien Liiton tuottama verkkolehti ja oppiympäristö, joka vaalii ja edistää lasten ja nuorten sananvapautta. Lapset ja nuoret pääsevät tekemään ja julkaisemaan omista aiheistaan journalistisia juttuja pääasiassa koulun oppitunneilla. Meidän jutun avulla luokka voi toteuttaa oppiainerajoja ylittäviä projekteja tai vaikkapa kokonaisen ilmiöjakson. [34]

Faktana, Kiitos! on vuonna 2017 toteutettu valtakunnallinen kampanja, jossa vapaahtoiset toimittajat eri puolilta Suomea vierailevat kouluissa syyslukukauden 2017 aikana. Opettajat löytävät listan alueellaan vierailevista journalisteista kiertueen verkkosivuilta. Aikakauslehtien Liitto piilomainonnasta tulossa.

YLE Uutisluokka[muokkaa]

Yle Uutisluokka on Yleisradion mediakasvatushanke, jossa tavoitteena on parantaa 11-16-vuotiaiden nuorten medialukutaitoa ja lisätä kiinnostusta yhteiskuntaa ja ajankohtaisia asioita kohtaan. Uutisluokka tarjoaa opettajille kattavan materiaalipaketin mediakasvatustunneille. Nuoret tekevät uutisia omista aiheistaan Ylen journalistien auttaessa uutiskummeina. Yle tarjoaa päivittäin myös Triplet-palvelua. Tripletissä julkaistaan kolme uutisvideota, jotka sisältävät valmiita tehtäviä vastauksineen. [35]. Myös YLE Oppiminen sisältää monipuolisesti eri ikäryhmille sopivaa digi- ja mediakasvatusaineistoa. [36].

Lasten Uutiset Helsingin Sanomat[muokkaa]

Helsingin Sanomat käynnisti Lasten uutiset sekä painetussa lehdessä että tv-uutisina. Päätoimittajana toimii Fanny Friberg. [37].

Mediakasvatusta tukevat rakenteet ja toimijat[muokkaa]

OKM, OPH, KAVI, MEKU ja VERKE[muokkaa]

Mediakasvatus on Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan ohjaama toimintokokonaisuus ja osin lakisääteinen. Ministeriö onkin 2000-luvulla edistänyt tätä näkökulmaa muun muassa nuorisotyön, kirjastojen ja museoiden toiminnan kehittämisessä merkittävästi. Koulujen opetussuunnitelmatyötä ja oppisisältöjä ohjaa Opetushallituksen toiminta. Molemmille luodaan suuntaviivoja myös hallitusohjelmissa, esim. Sipilän hallituksen digitalisaatio-kärkihankeen voi nähdä luovan merkittäviä painopisteitä ja tavoitteita myös tälle alueelle. Aluehallintoviranomaiset vastaavat esim. koultustoiminnasta alueellaan.

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) [38]. on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen virasto. KAVIn lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat mediakasvatuksen edistäminen, elokuvien ja televisio- ja radio-ohjelmien säilyttäminen sekä niihin liittyvä tutkimus ja kuvaohjelmien tarjoamisen valvonta. KAVIn mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö (MEKU) edistää kansallista mediakasvatusta, lasten mediataitoja ja lapsille turvallisen mediaympäristön kehittämistä yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialan yhteisöjen kanssa. MEKU myös ylläpitää Mediataitokoulu.fi-sivustoa [39]., joka tarjoaa tietoa ja tehtäviä mediakasvatuksen tueksi. KAVI koordinoi Kansallista Mediataitoviikkoa, jonka tavoitteena on kehittää lasten, nuorten ja aikuisten mediataitoja sekä vahvistaa aikuisten valmiuksia mediakasvatukseen. Seuraava Mediataitoviikko järjestetään 5.–11.2.2018. [40].

Verke, opetusministeriön nimeämä verkkonuorisotyön kehittämiskeskus, kouluttaa nimenomaan nuorisoalan toimijoita monissa mediakasvatuksen keskeisissä aiheissa: sosiaalinen media nuorisotyössä, digitaaliset pelit nuorisotyössä, nuorten verkko- ja pelikulttuurit, digitaalisen nuorisotyön strateginen kehittäminen ja kriisiviestintä sosiaalisessa mediassa. Podcasteissaan VERKE käsittelee ajankohtaisia aiheita. [41].

Mediakasvatusseura ja Mediametka[muokkaa]

Mediakasvatusalan järjestöillä on merkittävä rooli mediakasvatuksen edistämisessä ja alan toimijoiden tukemisessa. Käytännön toimintaa toteuttavat ja mallintavat opetusministeriön tuella esimerkiksi Mediakasvatusseura [42]., Mediakasvatuskeskus Metka ry [43] ja Koulukinoyhdistys ry. Mediakasvatusseuralla on 51 jäsenjärjestöä, jotka tekevät mediakasvatustyötä lähinnä lasten ja nuorten parissa. Tämän työn sisällöstä saa hyvän käsityksen Mediakasvatuseuran verkkosivulta. Media Metka on käytännönläheinen järjestö, joka järjestää työpajoja, koulutuksia, seminaareja sekä jakaa tietoa mediakasvatuksesta. Metkassa käytännön mediakasvatustyötä tehdään muun muassa lasten ja nuorten työpajoissa, joissa analysoidaan, tutkitaan, tuotetaan mediasisältöjä yhdessä ammattilaisten kanssa. Metkan toiminnassa olennaista on aktiivinen oppiminen ja osallistuminen — mediakasvatusta tapahtuu tekemisen kautta.

Yhteenvetoa[muokkaa]

Mediakasvatuksella on pitkät perinteet Suomessa. Kun mediavälitteisen viestinnän määrä ja merkitys kasvaa, myös mediakasvatus nähdään yhteiskunnassa entistä tärkeämpänä. Valtiollisen ministeriöohjauksen, akateemisen tutkimuksen ja koulutuksen, oppilaitosten, päiväkotien, kirjastojen ja julkisten organisaatioiden lisäksi monet järjestöt tekevät käytännön työtä ja toimijoita tukevaa työtä tällä alueella. Myös yksittäiset kouluttajat ovat ryhtyneet tekemään mediakasvatustyötä mm. koulujen vanhempainilloissa, asiantuntemukselle on kysyntää. Vanhempien antaman ohjauksen lisäksi mediakasvatusta tapahtuu kaikkialla niin muodollisissa kuin epämuodollisissa kasvatuksen, kasvun ja oppimisen konteksteissa.

Lasten ja nuorten vanhempien ja läheisten lisäksi monet mediakasvatusta työkseen tekevät ammattilaiset tunnistavat mediakulttuurin muutoksen nopeuden, ja potevat riittämättömiä resursseja sekä tarvetta täydennyskoulutukseen. Alan toimijat tekevät jo paljon yhteistyötä, esimerkiksi Mediakasvatusseuralla on vahva rooli tutkimusta ja käytännön tekemistä yhteennivovana toimijana ja ammattilaisten tukijana. Sen sijaan vanhempien saama tuki mediakasvatustyölle on satunnaisempaa. Yhdistämällä osaamistaan ja resurssejaan toimijat museot, kirjastot, koulut, päiväkodit voivat tukea lasten ja nuorten kehitystä laajat medialukutaidot hallitseviksi kriittisiksi mediakulttuuri-kansalaisiksi. Vähintään yhtä tärkeää on, että mediakasvattajat tekevät työtään vuorovaikutuksessa lasten ja nuorten kanssa ja heidän merkityssisältöjään ymmärtäen.

Final question: Mitä ajattelet mediakasvatuksen näkökulmasta Sanna Ukkolan kolumnista? Onko mediakasvatuksella mahdollisuuksia? [44].

Lähteet[muokkaa]

  1. ↑ Kauppi, E (2017). Näkökulmia lasten ja nuorten digitalisaatiokasvatuksesta:I’m Digi ry:n vision ja toimintasuunnitelman kehittäminen.[ http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/137893/ONT.pdf?sequence=1&isAllowed=y]
  2. ↑ Väliverronen, E., Koivisto, J. ja Ampuja, M. (2014). "Medioituminen: iskusana, analyyttinen työkalu vai uusi paradigma?". Media & Viestintä 37 (2014): 2. s. 22–37.[1]
  3. ↑ 3,0 3,1 Suoranta, J. (2003). Kasvatus mediakulttuurissa, s. 9-10. Tampere : Vastapaino. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”Suoranta” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  4. ↑ Herkman, J. (2007). Kriittinen mediakasvatus, s. 39. Tampere : Vastapaino.
  5. ↑ Merilampi, R-S (2014). Mediakasvatuksen perusteet. Helsinki: BTJ Finland.
  6. ↑ Merikivi, J., Myllyniemi, S. ja Salasuo, M (2016). Johdanto. Teoksessa Media hanskassa (2016). Merikivi, J., Myllyniemi, S. ja Salasuo, M. (toim.) Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2016 mediasta ja liikunnasta, s. 5 - 10. Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan julkaisuja ISSN 2341-5568 (verkkojulkaisu), nro 55. [2].
  7. ↑ 7,0 7,1 Lasten mediamaailma pähkinänkuoressa (2016). Toim. Emmi Huhtanen. Helsinki: Mediakasvatusseura. Mediakasvatusseuran julkaisuja, 5/2016. [3].
  8. ↑ Solmukohtia: näkökulmia lasten mediakulttuurien tutkimusmenetelmiin ja mediakasvatukseen (2016). Toim. Heta Mulari. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto. Nuoristotutkimusverkoston julkaisuja, nro 183. [nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/solmukohtia.pdf].
  9. ↑ Kännykät muuttivat nuorten ­elämän. Silta tulevaisuuteen -hanke tutkii digitalisaation vaikutuksia (2017). Jyväskylän yliopisto. [4].
  10. ↑ Kotilainen, S. & Kupiainen, R. (2015). Foreword and Introduction. Media Education Futures. Teoksessa Kotilainen, S. & Kupiainen, R. (toim.) Reflections on Media Education Futures. Contributions to the Conference Media Education Futures in Tampere, Finland 2014. Gothenburg: Nordicom, 7-10.
  11. ↑ Kupiainen, R. ja Sintonen, s. (2009). Medialukutaidot - osallisuus - mediakasvatus, s. 5 - 35. Helsinki : Gaudeamus.
  12. ↑ KAVI (2017). Opettajaopiskelijat ja mediakasvatus 2017. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja 1/2017.
  13. ↑ Rahja, R., Kokonaisvaltainen mediakasvatus ponnistaa arvoista ja yhteistyöstä (2017). [http://www.mediakasvatus.fi/kokonaisvaltainen-mediakasvatus-ponnistaa-arvoista-ja-yhteistyosta/.
  14. ↑ Medikasvatusfoorumi (2017). [5].
  15. ↑ Huttunen, J. (2017). Mediajulkaiseminen ja omaehtoisuus: nuorten valikoiva osallistuminen ja osallistumattomuus. [6].
  16. ↑ Opetushallitus. Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma [www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/varhaiskasvatus/perusteet].
  17. ↑ Mertala, Pekka ja Salomaa, S.(2016). Kasvatuskeskeinen näkökulma varhaisvuosien mediakasvatukseen. Teoksessa Monimuotoinen mediakasvatus. Toim. Pekkala, L., Salomaa, S. ja Spisak, S. Helsinki: Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti, Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja 1/2016, 154-175.
  18. ↑ https://kavi.fi/fi/kansallinen-audiovisuaalinen-instituutti/mediakasvatus-ja-kuvaohjelmayksikko.
  19. ↑ Opetushallitus (2014). Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. [7].
  20. ↑ Hankala, M. ja Kauppinen, M., Oppiaineiden yhteistyöllä aineenopettajien mediakasvatusta uudistamaan. Teoksessa (KAVI. Opettajaopiskelijat ja mediakasvatus 2017. [http://www.mediataitokoulu.fi/opettajaopiskelijat.pdf.
  21. ↑ name="KAVI 2017" >
  22. ↑ "Kotilainen" Kotilainen, S. ja Ruokamo, H. 2017. ”Haloo opettajankoulutus: TVT ja medialukutaidot yhteisopinnoiksi”. Julkaisussa Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (toim.) Opettajaopiskelijat ja mediakasvatus 2017. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, ss. 38-42. Luettavissa: http://www.mediataitokoulu.fi/opettajaopiskelijat.pdf.
  23. ↑ name="OPH". Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet.[8].
  24. ↑ Kallionpää, O (2016).Uusien kirjoitustaitojen opetus - paluu tarinanuotioille. Teoksessa Monilukutaitoa digiaikaan - lukemisen ja kirjoittamisen uudet haasteet ja mahdollisuudet. Helsinki : Äidinkielen opettajien liitto.
  25. ↑ http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kansallinen-lukutaitofoorumi-vastaamaan-lukutaidon-ja-lukuinnon-haasteeseen
  26. ↑ 26,0 26,1 Mustikkamäki, M. (2016). Sivistys, kirjastot ja mediakasvatus. Teoksessa Monimuotoinen mediakasvatus. Helsinki : Kansallinen Audiovisuaalinen Instituutti.
  27. ↑ [9]
  28. ↑ name="Putkonen"> Putkonen, L. (2017). Mediatarinat jakoon. [10]
  29. ↑ Museoliitto (2014) Selvitys museoiden mediakasvatuksesta. Toim. Leena Tornberg.[11]
  30. ↑ . Museoliitto. Museot ja mediakasvatus. Toim. Pauliina Kinanen. [12].
  31. ↑ www.verke.org/wp-content/uploads/2016/11/Digitaalisen-nuorisotyön-suuntaviivat.pdf.
  32. ↑ Jaakola, V. ja Lundvall, A. (2015), Mediakasvatuksen suuntaviivat nuorisoasiainkeskuksessa. Helsinki: Helsingin kaupunki. [13].
  33. ↑ http://www.uta.fi/cmt/tutkimus/nuoret_estradille.html
  34. ↑ https://www.meidanjuttulehti.fi/index.php/mika-meidan-juttu.
  35. ↑ [14].
  36. ↑ https://yle.fi/aihe/oppiminen/media-ja-digitaidot.
  37. ↑ https://www.hs.fi/lastenuutiset/.
  38. ↑ [15]
  39. ↑ http://mediataitokoulu.fi/index.php?lang=fi
  40. ↑ http://[www.mediataitokoulu.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1&Itemid=401&lang=fi]
  41. ↑ https://www.verke.org/.
  42. ↑ [16].
  43. ↑ http://mediametka.fi/
  44. ↑ [17].



AJATUKSIA JA KOMMENTTEJA TEREN JA JUHON VIDEOSTA, JOKA KÄSITTELEE TIEDON LUONNETTA, EPÄVARMUUTTA, LUKUTAITOJA Videon alussa hahmoteltu jana informaatiolukutaito (tieteellisen informaatin lukutaito) - medialukutaito - sosiaalinen lukutaito tuntuu toimivalta porrastukselta. Käsitteinä ja toimintoina ne menevät toki lomittain ja siksi kai kurssin kirjallisuus ja monet muut lähteet tuntuvat välillä sellaiselta termien pyörittelyltä, ettei lukijana meinaa osata karuselliovista ulos. Kuvan lisääntyminen myös informaation lähteenä ja visuaalisen viestinnän korostuminen sekoittaa myös termejä toisiinsa. Toisaalta se ei haittaa, koska yksi tehtävämme on hakea omaa kulmaa näihin ilmiöihin. Mielenkiintoisella tavalla muuten Wikiopiston artikkeli näyttäytyy kurssisuorituksena muodollisempana "as is" kuvauksena asioista ja blogimuoto vapaampana "might be" näkökulmana ja irrotteluna - nekin siis erilaisia digitaalisia tuotoksia, vaikka kummankin tieto voi periaatteessa olla yhtä "epävarmaa" tai tiettyjen lainalaisuuksien vallitessa tuotettuja.

Kaikki mitä tulee maailmassa vastaan on epävarmaa, ja digitaalisessa maailmassa se on vielä epävarmempaa. Digitaalisessa maailmassa portinvartijarooleja on vain harvalla, eikä niiden ääni välttämättä kuulu kaiken verkon "mölinän" läpi. Oi mikä syöttökysymys kirjastonhoitajalle ja viestijälle! Tietoa ja aineistoja on analysoitava ja jäsennettävä aina jotenkin, jollemme sitten hyväksy kaiken pohjaksi folksonomiaa. Yleisiä luokituksia käytettiin myös fyysisen sijainnin merkkinä, nykyisin "hyllypaikkaa" ei enää ole, mutta silti on tarve tietää, mitkä asiat kuuluvat toistensa lähelle tai millaisilla siltakäsitteillä ne liittyvät toisiinsa. Toisaalta osa tiedosta on aina eksaktia, esim. lujuuslaskennan teoria ja biologiset lainalaisuudet ovat varmaan edelleen aika yksiselitteisiä ainakin sillan rakennuksessa tai lääketieteen toimien pohjana. Mitä vielä teemme koulutuksella ja yliopistoilla? Paljonkin, jos ne voivat toimia siinä tutkivan oppimisen hengessä ja prosessissa, joka uskaltaa olla myös epävarma ja edelleen tunnustaa "reunaehtonsa". Etsitäänkö globaalin maailman yliopistoissa totuutta vai suolletaanko sieltä työvoimaa markkinoille?

Omat Wikipedia-kokemukseni tekevät vähän mietteliääksi. Esimerkiksi mediakasvatusta koskeva artikkeli on vuodelta 2012 - miksei kenenkään intressi ole riittänyt sen ajantasaistamiseen? Miten tieto syntyy ja oppiminen etenee? Vaikka teinkin yksilötöitä oli hienoa nähdä, millaiseen omaehtoiseen ja yhteiseen hahmottamiseen ryhmätyöskentelyllä pyrittiin. Keskustelevat miehet toteavat, että maailmassa toimitaan aina jonkun tiedon pohjalta. Ne, joiden tehtävänä on käyttää valtaa - ja kantaa vastuuta ? - taitavat aika harvoin tätä nykyä kyseenalaistaa omia tietokäsityksiään, reflektoida . tai siltä se ainakin tuntuu.

Oi miten miellyttävää ja ajatuksia herättävää keskustelua. Ja hämmästyin, millaisia näkyjä miehet ovat nähneet jo kuusi vuotta sitten!

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikiversity.org/w/index.php?title=Mediakasvatus_ja_uudet_lukutaidot/Syksyn_2017_kurssi/Medialukutaidon_tukeminen_(Tiittanen)&oldid=42732”