Moduli I -keskustelupalsta

Tänne ehkä sitten tietojenkäsittelytieteilijöiden keskustelua ekasta luentovideosta. Tämä keskustelu siirretään sitten jossain muodossa sinne oikealle keskustelupalstalle sekä kootaan meidän ryhmän omalle sivulle (jos oikein ymmärsin).

Löpinät

- Mitä mieltä olette siitä mitä videossa puhuttiin koulusta? Itse aloin miettimään videon katsottuani tätä koulumallin kritisoimista ja mitä sanottiin esim. opettajan roolista suhteessa oppilaisiin (lähinnä peruskoulua tässä kai tarkoitettiin?). Minusta siinä ei ole mitään vikaa, että koulumaailmassa on opettaja, joka tuntee opetettavan asian paremmin kuin oppilaat, ja sitten opettaa tietonsa oppilaille. Voidaanko teknologian avulla kuitenkin tylsemmistäkin kouluaineista tehdä kaikille kiinnostavia? Auttaako tähän se, että otetaan mallia siitä, miten ihmiset toimivat internetissä ja ratkovat foorumeilla keskenään pulmia joista he ovat jo valmiiksi kiinnostuneet? Mielestäni ei, mutta teknologian avulla oppimateriaali on ehkä mahdollista saada mielenkiintoisempaan ja interaktiivisempaan muotoon. Onko muilla mitään ajatusta tähän, ymmärsinkö tuon videon pointin väärin?

Mielenkiintoista on myös mielestäni se, että nuorempi sukupolvi on nyt yleisesti pätevämpi teknologiankäyttäjä kuin vanhempansa. Mutta mielestäni on tärkeää, että lapset käyttävät silti näitä laitteita vanhempiensa kanssa, sillä he ovat kuitenkin lapsia ja tarvitsevat myös vanhemman ohjausta. Mielestäni on ongelma, jos vanhemmat ovat haluttomia osallistumaan teknologian käyttöön yhdessä lastensa kanssa (tätä pointtia ei tainnut videolla olla, mutta mainittiin ainakin luennolla).

Mitä asioita teillä nousi päällimmäisenä mieleen?
- Evita

Tässä videon keskustelussa mentiin omasta mielestäni aika yllättävän lähelle nykyistä opetussuunnitelman uudistamista, jossa siis ajatuksena on nimenomaan se oppilaan itsenäinen tiedonhankinta, jota opettaja enemmänkin ohjaa. Ehkä ajatuksena on päästä eroon siitä ajattelumallista, että on olemassa ns. kaikkitietävä entiteetti, joka tarjoaa faktatiedon tarjottimella. Nyky-yhteiskunnan muutokset kohti itsenäistä ajattelua ja erityisesti medialukutaidon kasvava tarve ainakin oman näkemykseni mukaan pakottaa koulujärjestelmää uudistumaan ja opettamaan yhä enenevissä määrin kriitistä ajattelua.

Jossain määrin itse koen sen jopa hieman paradoksaalisena, että ihmiskunta on viimein päässyt tilanteeseen jossa tietoa on saatavilla lähes loputtomasti, mutta tiedon laatuun ei voida kuitenkaan luottaa, koska tuottajia on lopulta yhtä paljon kuin sen kuluttajiakin. Tässä mielessä voitaisiin puhua Gutenbergin parenteesin todentumisesta, koska kirjoitettu teksti on koko ajan menettämässä asemaansa luotettavana faktana. Ihminen tuntuu kuitenkin edelleen yleisellä tasolla uskovan turhan naivisti hänen eteensä tarjottavaa tekstiä ilman sen erityisempää lähdekritiikkiä. Tästä syystä pidän tärkeänä sitä, että koulussa opetellaan tiedonhankintataitoja ja ns. elinikäistä oppimista.

Jaan kanssasi mielipiteen siitä, että on ongelma jos vanhemmat eivät osallistu lasten teknologian käyttöön. Itsellä on myös muistikuva siitä, että luennolla olisi sivuttu tutkimustulosta, jossa lapset nimenomaisesti toivoivat vanhempien osallistumista heidän kanssaan digitaaliseen maailmaan. Siihen on sitten vaikeampi ottaa kantaa, että missä menee raja varsinkin nuorten ja vanhempien yhteisessä digitaalisessa tekemisessä. Sehän on aika tunnettu asia, että nuoret valitsevat esimerkiksi sosiaalisen median alustoja sen mukaan, missä vanhemmat eivät ole mukana. Jotain ilmeisesti halutaan jakaa vanhempien kanssa ja joitain asioita pitää kavereiden välisenä asiana.
- Jarkko

Mitä tulee teknologian käyttöön vanhempien kanssa (omassa tapauksessa pelit), niin se on itselläni vaihdellut. Useimmiten vanhempia pitää suostutella oikein kunnolla kokeilemaan jotakin, joskus taas he itse ehdottovat jotain hyväksi koettua. Isä ei iän myötä oikein ole jaksanut pelailla, kun taas äiti on ajan myötä kiinnostunut enemmän (ei kylläkään osaa ollenkaan). Tuntuu että äitin motivaatio tulee kuitenkin työn kautta, koska hän on tarhatäti ja hän haluaa ymmärtää nykylapsia paremmin. Silti, kyllä vanhempien olisi hyvä pelata lastensa kanssa. Ongelma tuppaa tulemaan siitä, onko heillä halua oppia uutta teknologiaa tai peliä itsessään. Ainoa löydetty kompromissi on ,että pelit ovat lyhyitä ja helppoja oppia, siis mahdollisimman simppelit kontrollit. Pelin aiheenkin on pakko olla jotenkin kompromississa, koska vaikka isäni opetti minua pelaamaan Doomia, Duke Nukemia ja Unreal Tournamentia (jo pikku poikana), niin äitini kauhistuu jo vähästäkin lastenelokuvien väkivallasta. Tuntuu, että vanhemmat vain eivät jaksa oppia uutta, siinä se isoin ongelma.

Jäi myös itseäni mietityttämään, että miksi nykyajan nuoriso priorisoi kännykän tietokoneen sijaan. Koska siis kännykästä löytyy kyllä kaikkea, mutta tietokoneessa on sitä samaa mutta paremmin. Isompi näyttö, lataa nopeammin, helpommat kontrollit, (luulisin) parempi nettiyhteys, jne. Jälleen gamerinä ihmettelen miksi joillekin mobiilipelit ovat se ykkösvalinta, varsinkin jos omistaa tietokoneen. Itse olen aina uskonut, että kännykkä on niihin tilanteisiin, kun konetta ei ole.

Se, että kumpi sukupolvi opettaa kumpaa riippuu täysin vanhemmista. Omassa tapauksessani äitini on nykyäänkin vähän kuutamolla pelkästään oman kannettavansa kanssa, kun taas isäni on selvästi minua tietäväisempi teknologian kanssa.
-Samuli

Päällimmäisenä jäin miettimään videon katsottuani sitä, miten koulun ja opetuksen tulisi kehittyä edelleen tietotekniikan mennessä koko ajan eteenpäin. Tänä päivänä moni alle kouluikäinen on tavalla tai toisella jo tottunut kosketusnäytöllä toimivan laitteen käyttäjä pelien tai pikkukakkosten kautta. Koulu tai eskari on varmasti se, missä ensimmäisiä kertoja laitteita ja sisältöjä hyödynnetään varsinaisesti opiskelu- ja oppimistarkoituksessa. Siis vaikkakin lapsilla voi olla sellainen käsitys omasta osaamisestaan ja siitä, että tietotekniikan käyttöä ei tarvitse koulussa opettaa, niin uskon sen opetuksen olevan kuitenkin tarpeellista sekä käyttötekniikan että digitaalisen lukutaidon kehittämisen kannalta. Taitojen kehittyminen varsinaisessa käytössä sekä digitaalisen lukutaidon kehittyminen analyyttiseksi ja edelleen kriittiseksi hyötyy varmasti saadusta ohjauksesta. Myöskin on huomioitava se, että kaikki lapset eivät omaa kouluun tullessaan samanlaisia valmiuksia tietotekniikankaan suhteen. Sillä, miten asiaan suhtaudutaan kotona, on merkitystä.

Tietotekniikan kehitys on mielestäni paljon nopeampaa kuin oppilaitosten, opetussuunnitelmien ja opettajien kehitys asian suhteen. Vasta nyt on kirjoitettu tietotekniikkaa hyväksikäyttäen ylioppilaskirjoituksia. Opettajakunnassa on aina henkilöitä, jotka haluavat kynsin hampain pitää kiinni vanhoista tavoista toimia ja eivät tavallaan ”hyväksy” uutta tekniikkaa osaksi tätä päivää. Haasteita voi olla myös siinä, kuinka oikeasti huolehditaan siitä, että opettajat ovat ajan tasalla. Tuleeko heidän itse huolehtia siitä vai järjestetäänkö heille koulutusta? Miten opettajankoulutuksessa kiinnitetään asiaan huomiota?
-Sari

"Ehkä ajatuksena on päästä eroon siitä ajattelumallista, että on olemassa ns. kaikkitietävä entiteetti, joka tarjoaa faktatiedon tarjottimella."
"Tästä syystä pidän tärkeänä sitä, että koulussa opetellaan tiedonhankintataitoja ja ns. elinikäistä oppimista."-Jarkko
Hyvin sanottu, ja varmaan tästä siinä videollakin oli oikeasti kyse, eikä niinkään siitä miten itse asian ensin ymmärsin.

"Siis vaikkakin lapsilla voi olla sellainen käsitys omasta osaamisestaan ja siitä, että tietotekniikan käyttöä ei tarvitse koulussa opettaa, niin uskon sen opetuksen olevan kuitenkin tarpeellista sekä käyttötekniikan että digitaalisen lukutaidon kehittämisen kannalta."-Sari
Olen samaa mieltä. Ja kuten myös sanoit, kaikilla lapsillakaan ei ole samanlaisia tietoteknisiä valmiuksia, jolloin tässä digitalisoituvassa maailmassa olisi tasa-arvoista, jos kaikki pääsisivät nuoresta asti oppimaan tietokoneiden yms. käyttöä, vaikkei kotona laitteita olisikaan. En tosin tiedä, onko Suomessa enää montakaan kotitaloutta, joissa tietokonetta ei olisi, mutta kaikista ei varmastikaan (vielä) löydy medialukutaitoista henkilöä.

Haasteita voi olla myös siinä, kuinka oikeasti huolehditaan siitä, että opettajat ovat ajan tasalla. Tuleeko heidän itse huolehtia siitä vai järjestetäänkö heille koulutusta? Miten opettajankoulutuksessa kiinnitetään asiaan huomiota?-Sari
Itsekin olen miettinyt tätä, ja toisella kurssilla (Tietokoneavusteinen opetus) tästä puhuttiin myös. Kaivoin esille vanhat luentokalvot, joissa kerrottiin tutkimuksesta vuodelta 2008. Tutkimuksesta kävi ilmi, että suomalaiset opettajat ovat aika vastahakoisia uusien tietoteknisten taitojen oppimisessa, eli eivät edes haluaisi osallistua tietoteknisten taitojen täydennyskoulutukseen, vaikka tilaisuus olisi. Tutkimus on tosin melkein 10 vuotta vanha.

Jos omista kokemuksista puhutaan, niin meilläkin on käynyt niin, että vanhemmat (40-50 v.) tulevat jälkijunassa. Äitini, joka työskentelee konttorihommissa eli tietokoneen kanssa joka päivä, on paljon innokkaampi oppimaan uusia tietotekniikan asioita, ja mm. paljon parempi käyttämään Exceliä kuin minä. Äitini olisi myös halunnut pelata Pokemon Go:ta minun ja veljeni kanssa, mutta hänellä on Windowsin puhelin. On siis varmaankin selvää, että vanhemmatkin ihmiset, jotka ovat tottuneet käyttämään tietokonetta edes johonkin tarkoitukseen, ovat ehkä halukkaampia oppimaan niistä lisää?
- Evita

Haluaisin tarttua tähän Samulin ajatukseen, että kumpi sukupolvi opettaa toista on varmaankin tosiaan yksilöllistä. Ajatus siitä, että vanhemmat eivät ns. osaa käyttää tietokonetta (tai muitakaan digitaalisia välineitä) on ehkä jonkinlainen lievä kupla. Eri perheissä on erilainen osaamisen taso ja ajatusta ei kannata yleistää kuitenkaan kaikkia koskevaksi faktaksi. Vaikkakin veikkaisin yleisemmäksi trendiksi, että nuorempi sukupolvi on viime aikoina opettanut vanhempaa sukupolvea, niin tulevaisuudessa tämä todennäkköisesti tulee jälleen kääntymään päälaelleen, koska uusi diginatiivien sukupolvi on saanut kasvaa koko elämänsä uusien laitteiden parissa ja on tällä tavalla sisäistänyt niiden käytön. Tämä ei varmaankaan silti tarkoita, että kaikki olisivat virtuooseja digitaalisessa maailmassa, vaan taitotasot varmaankin tulevat heittelemään ok-osaamisesta erinomaiseen osaamiseen. Ehkä koulun tehtävänä on tulevaisuudessa myös pyrkiä tasoittamaan tätä kuilua?
- Jarkko

Tietotekniikka on tänäpäivänä ihan arkipäivää suurimmalle osalle suomalaisia tavalla tai toisella ja sen hyödyntäminen ja osaaminen ja kiinnostus sen käyttämiseen varmasti vaihtelee kaikissa ikäpolvissa. Ei kai kaikkien tarvitse edes osata käyttää tietotekniikkaa samalla tasolla?
- Sari

Tiivistelmä: Keskustelussamme nousi esiin monenlaisia asioita aiheen ympäriltä. Ehkä parhaina kasaavina teemoina voidaan pitää teknologian käytön erilaisista taitotasoista ja digitaalisista lukutaidoista käytyjä keskusteluja.

Pääsimme melko hyvin yhteisymmärrykseen siitä, että koulun on tulevaisuudessa mukauduttava entistä paremmin digitaaliseen maailmaan ja sen vaatimuksiin. Opetusta on suunnattava elinikäiseen oppimiseen ja lähdekritiikkiin, koska tulevaisuudessa ja jo nyt ihmisen on koko ajan tärkeämpää hallita informaatiotulvaa ja löytää sen sisältämä relevantti informaatio. Gutenbergin parenteesin mukaan jokainen voi nykyään olla sisällöntuottaja tätä myötä kirjoitetun sanan arvo laskee. Vanhalla tavalla ajattelevat ihmiset eivät kuitenkaan tunnu ymmärtävän tätä, vaan edelleen helposti uskovat esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä jaettavia asioita ja pitävät niitä todenperäisinä. Tämän vuoksi on pyrittävä siihen, että tulevaisuuden opettaja ei voi enää olla kaikkitietävä entiteetti, vaan enemmänkin ohjaaja, joka avustaa oikean tiedon löytämisessä ja soveltamisessa.

Huomioimme keskustelussamme myös noin kymmenen vuotta vanhan tutkimuksen Kohti innovatiivista tietotekniikan opetuskäyttöä, Kankaanranta & Puhakka, 2008, jonka mukaan opettajat olisivat ainakin tuolloin olleet haluttomia opettelemaan digitaalisen teknologian käyttöä opetuksen välineenä. Tämä asetti ainakin tuolloin lisäesteitä koulujen opetusvälineiden digitalisoimiselle. Luonnollisesti, jotta voitaisiin opetella digitaaliseen maailmaan sijoittuvia asioita, niin tulee olla valmiudet myös käyttää digitaalisia välineitä. Tulimme kuitenkin myös siihen johtopäätökseen, että aivan yhtä paljon kuin koululla, niin myös kodilla on oma velvollisuutensa digitaalisten taitojen opettamisessa. Kouluun mentäessä lasten taitotaso vaihtelee digitaalisten välineiden käytössä. Pohdimme sitä, että syynä voi olla vanhempien erilainen osaaminen ja kiinnostus digitaalista maailmaa kohtaan.

Lopulta emme kuitenkaan suostuneet allekirjoittamaan videon esittämää tulevaisuuden maailmankuvaa, vaan löysimme ryhmästämme myös konservatiivisia piirteitä. Opettajan on edelleen hyvä kyetä tarjoamaan suoriakin vastauksia ja kaikkea ei pidä oppilaankaan itsenäisesti opetella. Aivan täydellistä reformaatiota emme kouluihin halua, mutta jonkinlaista mukautumista, joka ehkä tukisi medialukutaidon kehittymistä, voisimme kannattaa.