Moduli VII -keskustelupalsta

Keskustelua seitsemännestä aiheesta, johon liittyvät videot "RSA ANIMATE: Changing Education Paradigms" ja "Lukemisen (uudet) tavat, Juha Herkman".

Löpinät

Ensimmäisen videon mieleenpainuvimpia asioita oli USAssa tehtävät ADHD-diagnoosit ja ADHD:n lääkitseminen. Tästä tuli mieleeni siellä pienten lasten kanssa asuneen suomalaisen perheen kertoma siitä, miten selvästi on nähtävissä, että pieniä lapsia lääkitään, jotta lapset saadaan käyttäytymään rauhallisesti. En missään nimessä vähättele ADHD:ta tai vastaavantyyppisiä diagnooseja, mutta kyllä nykyään keskustellaan myös siitä, että saako diagnoosin liian helposti ihan normaali ja vilkas lapsi varsinkin USAssa. On aika ikävä ajatus, että lääkityksen avulla pyritään tasapäistämään ja turruttamaan, kun tässäkin videossa todettiin, että pikemminkin pitäisi pyrkiä antamaan sopivanlaisia virikkeitä.

Koulusysteemi kaikkialla maailmassa taitaa pääsääntöisesti laittaa lapset ryhmiin nimenomaan iän mukaan. Videossa todettiin, että se ei välttämättä ole oikea tapa ryhmittelyyn, vaan esimerkiksi osaaminen tai kiinnostuksen kohteet voisivat olla parempia tapoja ryhmäyttää koululaiset. Luulenpa, että ikäryhmittely on lähinnä käytössä helppoutensa vuoksi, koska vaatisi valtavasti töitä, että etukäteen jaottelu tehtäisiin jollakin muulla perusteella. Tehdäänhän sitä ryhmäyttämistä sitten jatkossa kuitenkin myös osaamisen ja mielenkiinnon perusteella. Videolla kuvattiin myös tutkimusta, jossa oli tarkasteltu poikkeavaa ajattelua ja neroutta lasten ollessa eri-ikäisiä. Tutkimuksen tuloksena todettiin, että koulunkäynti vaikuttaisi tappavan poikkeavan ajattelun. Pyrkiikö koulu siis pistämään kaikki samaan muottiin ja estämään poikkeavan ajattelun tuottamat ideat?

Lukemisen (uudet) tavat –videossa tuotiin esiin lehtien ja kirjojen digitalisoituminen. Itse asiassa tuntuu siltä, että tämä video olisi varmaan myöskin syytä päivittää sieltä vuodesta 2012 tähän päivään, koska kehitys varsinkin viimevuosina on ollut nopeasti eteenpäin menevää monessa asiassa. Tällä hetkellä erilaisten mobiililaitteiden määrä kotitalouksissa on ihan toista luokkaa kuin 2012 ja lehtien digiversioiden lukijamäärät ovat varmasti neljässä vuodessa kasvaneet. Meidän taloudessa jokaisella jäsenellä on älypuhelin ja tablettaja en useampi per henkilö. Meille tulee vielä Aamulehdestä perinteinen paperiversio, mutta kyllä monesti digiversio on ehditty lukea ennen paperisen hakua postilaatikosta. Itse luen myös aika paljon monenlaista kirjallisuutta ja käytän kirjastopalveluita, joista e-kirjojen lainauspalvelua on ihan huikea hyvä juttu. Minulle ei ole merkitystä sillä, luenko paperista kirjaa vai kirjaa joltakin laitteelta, sisältö on se tärkein. E-kirjojen parhaana puolena on myös se, että ne kulkevat mukana vaikkapa kännykässä ja ovat siis helposti käytettävissä vaikkapa bussimatkoilla. Mitään erillistä lukulaitetta ei tarvitse hommata ja suomenkielistäkin kirjallisuutta alkaa olla ihan mukavasti tarjolla.

Jukka Herkman halusi korostaa videossa koulun merkitystä perinteiden ylläpitämisessä. Aika erikoinen ajatus, minä taas olen nähnyt koulun pikemminkin yleissivistystä ylläpitävänä ja perustaitoja tarjoavana instituutiona enkä niinkään perinteitä ylläpitävänä laitoksena. Tässä videossa tehdyt ennusteet laitteistokannasta eivät ihan ole pitäneet paikkaansa, joten olisi tosiaan mielenkiintoista kuulla päivitetty versio tästä luennosta.
-Sari

ADHD-jutusta sanottakoon, että kyseessä kuitenkin ovat jenkit, en yhtään ihmettelisi että siellä annetaan lääkitystä käytännössä turhan päiten. Ja jos aikanaan South Parkissakin tehtiin aiheesta pilaa juuri tuolla tavalla, niin kai siinä jonkinlaista perää on.

Uutena asiana sanoisin jotain lyhyesti mainitusta yhteistyön tärkeydestä. Tässäkin tunnuttaisi olevan osittain oikeassa: on ihan totta, että yhteistyö on voimaa ja niinhän työelämässäkin pärjää, mutta yksittäisen työskentelyn ideahan on osata ensin pärjätä itse. Voin kuvitella, että jos joskus koulutyöskentelystä tulisi valtaosin ryhmäpohjaista, niin jotkut ihmiset oppisivat (tai vain olisivat jo) loisiksi, jotka ovat tekemättä paljoa ja ottavat silti hyväksynnät mitään oikeastaan oppimatta.

Jälkimmäisestä videosta sanon vain oman kokemukseni: en ole mitään lukijatyyppiä, mutta se vähä mitä olen halunnut lukea olen lukenut digitaalisena. Se kaikenmoinen kätevyys tosiaan on se myyntivaltti.
-Samuli

Pyrkiikö koulu siis pistämään kaikki samaan muottiin ja estämään poikkeavan ajattelun tuottamat ideat? -Sari
Näinhän se tuntuu menevän. Pakko sanoa, että olin itsekin ennen koulun alkua erittäin mielikuvituksellinen ja innovatiivinen lapsi (en ihan nero sentään), ja tuntuu siltä, että mielikuvitus ja omaperäiset ideat ovat hävinneet sitä myötä mitä vanhemmaksi on tullut, enkä ole edes koskaan oikeastaan vihannut koulunkäyntiä. Mutta onko syy koulun? Mielestäni tiettyyn muottiin pakottaminen ja se, että asiat laitetaan tekemään tietyllä tavalla josta ei saa poiketa, tappaa luovuutta. Toisaalta ymmärrän sen, että näin tehdään koska halutaan kaikkien oppivan samat asiat, mutta toisaalta se saa miettimään, kannattaisiko tälle tehdä jotakin. Mitä se jokin sitten olisi? Ei oikein tule mieleen mitään, vaatii liikaa luovaa ajattelua :-D Lapsinerot voisi laittaa keksimään ratkaisun tähän.

Tuohon Samin juttuun voisin sanoa, että minusta olisi hyvä, jos lapset opetettaisiin ensin ja ensisijaisesti tekemään ryhmätöitä ja vasta sitten alettaisiin pikkuhiljaa opettamaan itsenäiseen työskentelyyn. Uskon, että tämä olisi helpompaa monille lapsille, jotka eivät ole tottuneet ratkomaan vaikeita pulmia (eli koulutehtäviä) yksikseen, vaan ovat aiemmin tehneet vastaavia asioita vanhempien ja sisarusten kanssa. Epäreilut siipeilijät joutuvat pulaan ennemmin tai myöhemmin, mutta parempi olisi tietenkin yrittää saada kaikki osallistumaan vaikkapa työnjaon avulla ja ryhmätyöskentelyn periaatteiden opettamisella.

Jos nämä molemmat videot yritetään liittää toisiinsa jotekin, niin toisen videon pohjalta voisi kai pohtia sitäkin, millaisilta alustoilta kouluissa kannattaisi opettaa, jotta saataisiin oppimisesta tehokasta ryhmissä ja yksin niin, että se myös tukisi luovuutta ja olisi mielenkiintoista. Digitaaliset laitteet tulevat eittämättä yleistymään, mutta niiden monipuolisuutta pitäisi osata pystyä käyttämään hyväksi opetuksessa niin, ettei myöskään koko ajan laahattaisi perässä kehityksestä. Tuleekohan koulutuskin tulevaisuudessa kehittymään ja uudistumaan tiheämpää vauhtia kuin nykyään?

Toisaalta lapset käyttävät niin paljon tabletteja ja älypuhelimia vapaa-ajallaan, että ehkä jossain vaiheessa fyysiset kirjat ja opetusmenetelmät tulevat taas takaisin, kun ne alkavatkin tuntua kiinnostavammilta kuin älylaitteet? Ehkä menen tässä spekuloinnissa liian pitkälle tulevaisuuteen; ehkä näin ei tule käymään, sillä älylaitteet ovat niin monipuolisia.
- Evita

Jälkimmäinen video tuntui tosiaan hieman vanhentuneelta asian suhteen. Ehkä kehitys onkin tällä alueella ollut nopeampaa kuin on aiemmin osattu ajatella? Itse olen myös siirtynyt lähes täydellisesti erilaisiin digitaalisiin näköislehtiin ja uutissovelluksiin. Esim. Helsingin Sanomat ei tule minulle ollenkaan paperisena, vaan luen sen digitaalisena. Voisin olettaa, että tämä on murros josta suuret lehtitalot tulevat selviämään lopulta kunnialla läpi. Onhan se nyt kätevääkin, kun ei tarvitse hakea sitä lehteä laatikosta, tai käännyttää toiseen osoitteeseen jos menee jonnekin viikoksi jne.

Jos tässä yrittää kaivaa videoiden ajatusta esille, niin ihmisten median käyttö on tosiaan muuttunut ja vaadittavat taidotkin mukautuvat sen kanssa. Olen myös lähtökohtaisesti sitä mieltä, että koulujärjestelmä on tosiaan vanhentunut. Tällä en nyt kuitenkaan tarkoita perusasioiden opettelua ja yleissivistävää työtä, vaan edelleen kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut, lähdekritiikkiä ja tiedonhankintataitoja tulisi kehittää enemmän. Mediaympäristön muutos on jo nyt tuonut paljon väärää informaatiota (eng. misinformation), jota käsitelläkseen ihmisellä tulisi olla hyvät valmiudet lähdekritiikkiin ja omaan oivaltamiseen. Tähän nyt voisi helposti vetää vaikka viimeisimpänä esimerkkinä presidentinvaalit meren toisella puolella.

En osaa sanoa sitä, että tappaako koulu luovutta (en ole lukenut kasvatustieteitä tai psykologiaa riittävästi), mutta oman kokemuksen pohjalta voin olla varma siitä, että oma luovuuteni on heikentynyt. Tämä näkyy jo niinkin yksinkertaisessa asiassa, että välillä koen kurssia varten saamani tehtävän tehtävänannon liian vähäiseksi, vaikka se olisikin alunperin juuri ollut opettajalla tarkoituksena. Jostain muistan lukeneeni, että luovuuttakin voi harjoittaa, joten ehkä tässä olisi tosiaan sille tulevaisuuden koululle hyvä haaste? Kirjoitin kanditutkielmani oppimispeleistä ja niiden suunnittelussa suositeltiin huomioimaan ryhmässä toimista ja ryhmätyötaitojen korostamista. Tulevaisuuden digitaalinen oppimateriaali voisi myös omasta mielestäni olla interaktiivista, vuorovaikutteista ja aktivoivaa. Toisin sanottuna haluaisin heittää e-kirjat oppimateriaalina sinne marginaaliseen asemaan ja lähestyä oppimista yhdessä tekemisen kautta. Oli se digitaalista tai ei.
- Jarkko

Tiivistelmä:

Keskustelussamme tuli ensin puhetta USA:n ADHD-lääkityksistä. Tutuilta kuuleman mukaan on hyvin selkeää, että lapsia lääkitään heidän rauhoittamisekseen. Mietimme, että voiko ADHD-diagnoosin saada liian helposti USA:ssa ja miten tällainen rauhoittaminen ei olisi hyvä ratkaisu suhteessa virikkeisiin.

Lyhyesti keskusteltiin ryhmätyön tärkeydestä. Ensin esitettiin, että pelkkä rymätyö ei opeta välttämättä itseosaamista ja jotkut saattavat vain ruveta ”loisiksi”. Ehdotettiin kuitenkin, että ryhmätyötä käytettäisiin aluksi ja siitä siirryttäisiin hitaasti itsenäiseen työskentelyyn, kun taas loisista pääsisi eroon opettamalla työnjaolla ja yleisillä ryhmätyöskentelyn periaatteilla. Lyhyesti myös kommentoitiin koulua ei niinkään perinteiden ylläpitäjänä vaan perusosaamisen ja yleissivistyksen tarjoajana.

Lyhyesti vielä kommentoitiin sitä, että lapset ryhmitellään iän mukaan sen helppouden takia, kuitenkin myöhemmin ryhmäydytään itse kiinnostuksien mukaan. Tästä päästiin kuitenkin keskusteluun siitä, yrittääkö koulu samaistaa kaikki ja estää luovaa ajattelua. Kokemusten perusteella tuli selväksi, että luovuus on kyllä heikentynyt ajan myötä, mutta koulusta ei yksimielisesti saatu syypäätä. Arveltiin, että yhteen ”muottiin” pakottaminen vähentää luovuutta. Ehdotettiin, että luovuutta voisi harjoittaa priorisoimalla tiimityötä digitaalisen tai fyysisen oppimateriaalin sijaan.

Lukemisen tavat –videosta oltiin yhtä mieltä siinä, että siinä oleva tieto on vanhentunutta, että tilanne on muuttunut parissa vuodessa. Digitaalisia laitteita löytyy kotitalouksista enemmän ja ihmiset lukevat e-kirjallisuutta enemmän, joskus jopa uutiset on luettu jo netistä ennen fyysisen lehden saapumista. Yleisesti ottaen ryhmässä luetaan digitaalisesti, koska ne saa kännykkään tai täppärille, niitä on helppo kuljettaa mukana ja niihin pääsee käsiksi napin painalluksella ilman noutamista tai jonnekin lähtemistä. Loppujen lopuksi kuitenkin sisältö on tärkein.

Videoiden ajatuksia yhdistelevästi tuli pari ajatusta esille. Ensinnäkin, ehkä opetuksessa voitaisiin tukea luovuutta käyttämällä hyväksi digitaalisia laitteita ja alustoja, ylipäätään nykyaikaistumista ja uudistumista hoputettiin. Samaan liittyen ehdotettiin, että nykyajan opiskelijoille pitäisi opettaa enemmän tiedonhankintaa ja lähdekritiikkiä, ihan vain jotta tunnistaisi väärän informaation.

-Samuli