Takavasemmistolaiset/Keskustelu 10

Tatu

Tässä viimeisessä moduulissa Feminist frequncyn Anita Sarkeesian puhuu videopelejen ”Damsel in Distres”-troopista sekä Bechdelin testistä ja sen soveltamisesta vuoden 2011 Hollywood-elokuviin.

Sarkeesian nostaa ”Damsel in Distres”-videollaan esiin kahden klassikkopelisarjan The Legend of Zeldan ja Super Mario Brothersin naisia objektivoivia juonikulkuja, jossa pelien naishahmot ovat enemmänkin pelien mieshahmojen tavoittelun kohteita kuin toimivia hahmoja. Naisten ei anneta peleissä olla miesten tyyliin sankareina vaan enemmänkin avuttomina juonta edistävinä kohteina. Sarkeesianin videolla on myös iso liuta muita pelejä, jossa käytetään samaa mekanismia. Miespäähenkilön tyttöystävä/vaimo/sisko kaapataan ja miehen tulee pelastaa nainen ja samalla maailma. Se on juonenkin kannalta aika tylsää ja ennalta-arvattavaa, puhumattakaan miten esineellistävää se on naisia kohtaan. Sarkeesian mainitsee myös Dinosaur Planet-pelin, jonka päähenkilönä toimi naishahmo seikkailijana/maailmanpelastajana eli käänteinen normaalille prinssi/prinsessa kokoonpanolle. Nintendon nykyinen johtaja Shigeru Miyamoto kuitenkin julkaisikin Dinosaur Planetin Starfox-pelisarjan uutena osana ja laittoi naispäähahmon taas kerran esineelliseksi damseliksi Foxin tavoiteltavaksi. Ajattelin siirtoa sillä, että Starfox on brändinä tuttu ja kaipa Miyamoto ajatteli, että se myy paremmin kuin Dinosaur Planet, joka olisi ollut ehkäpä uuden brändin aloitus, mutta se, miten hän käänsi Dinosaur Planetin päähenkilön kyvykkäästä seikkailijasta avuttomaksi seksiobjektiksi, on kyllä kammottavaa. Naishahmojen kuvaus on edelleen mielestäni videopeleissä aika pinnallista ja monet pelit käyttävät edelleenkin damseli-trooppia hyväkseen helpon juonen aikaansaamiseksi. Kovin moni esimerkiksi tänä vuonna ilmestyneistä peleistä ei läpäisisi edes Bechdelin testiä ja samoin on elokuvien laita. Toki poikkeuksiakin on, mutta ei edelleenkään tarpeeksi.

Toisessa videossaan Sarkeesian tarkastelee 2011 vuonna ilmestyneitä muutamia elokuvia ja soveltaa niihin Bechdelin testiä. Kovinkaan moni elokuvista ei läpäise testiä, eli ei mitään uutta edelleenkään tämänkään asian suhteen auringon alla? Suurin osa elokuvista ei päässyt 80-luvun puolivälissä testistä läpi, eivätkä uudet elokuvat nytkään. Sarkeesian mainitsee myös, että keskustelun, jota naiset käyvät keskenään muusta aiheesta kuin miehistä olisi hyvä olla noin minuutin pituinen. Jos keskustelun pituudeksi määrätään minuutti, edellistäkin suurempi prosentti elokuvista ei pääse testistä läpi. Tietysti Sarkeesianin Bechdelin testin muokkaaminen on ihan oleellista, mikäli haluamme muokata testistä oikeasti jotakin syvyyttä omaavaa. Huvittavaahan on, että vaikka testi onkin erittäin pinnallinen eikä kerro oikeastaan elokuvan todellisesta tasa-arvosta mitään, eivät nykyelokuvat siltikään läpäise sitä. Sarkeesian mainitsee myös oleellisesti, että jotkin leffat, jotka läpäisevät testin ovat silti erittäin seksistisiä ja stereotyyppisiä ja jotkin leffat, jotka eivät läpäise testiä ovat poliittisesti korrekteja. Bechdelin testi tehtiin alun perin paljastamaan Hollywoodin elokuvien seksistisiä rakenteita. Mikäli testiä käytetään, kun mietitään, onko jokin elokuva feministinen vai ei, sitä käytetään väärin. Se on aivan liian pinnallinen ja yksinkertainen siihen. Voimme käyttää sitä nykyelokuviin paljastaen niiden piilotettuja rakenteita, jotka vaikuttavat aika samalta kuin testin ilmestymisen aikaan. 30:ssa vuodessa ei ole siis tapahtunut paljonkaan kehitystä ainakaan Bechdelin testin mukaan.

Heini

Sarkeesianin mainitsema Dinosaur Planet -peli on hyvinkin surullinen esimerkki siitä, kuinka sankarillinen pääosassa oleva naishahmo muuttuikin avuttomaksi ja mieshahmon pelastettavaksi objektiksi. Ehkä Miyamoto tosiaan ajatteli Starfoxin myyvän paremmin, kuten Tatu jo yllä tuumaili, ja Dinosaur Planetin valmiiksi suunniteltu naishahmo oli helppo siirtää Starfoxiin, hieman muokattuna tietenkin. On kuitenkin surullista, ettei Dinosaur Planetille edes annettu mahdollisuutta. Luulisin, että monien pelien, joissa nainen on pääosassa, kehittely on tyssännyt siihen, että niiden ei nähdä myyvän tai menestyvän pelimarkkinoilla. Pelikehittäjät saattavat edelleenkin nähdä kohdeyleisönään vain miehet, minkä takia pelejä suunnitellaan enimmäkseen vain miehille. Ja miehethän eivät voi samaistua naishahmoihin.

Katsoin Sarkeesianin Damsel in Distress -sarjan toisen osan, ja damsel-trooppi voi hyvin myös 2000-luvun peleissä. Toki kehitystä on tapahtunut ja poikkeuksia löytyy, mutta hyvin monissa peleissä nainen on edelleen avuton pelastuksen kohde. 2000-luvun peleissä näkyy myös naiset jääkaapeissa -trooppi, jossa mieshahmo löytää usein hirvittävällä tavalla murhatun tyttöystävänsä/vaimonsa/tyttärensä ja lähtee kostoretkelle. Damsel-trooppi ja jääkaappi-trooppi on myös yhdistetty monissa peleissä, jolloin esimerkiksi miehen vaimo tapetaan ja tytär kidnapataan. Monissa peleissä miehen täytyy myös lopulta tappaa kidnapattu naishahmo, koska nainen on esimerkiksi muuttunut tai muuttumassa jonkinlaiseksi hirviöksi. Ei siis ole helppoa olla nainen videopeleissä.

Bechdelin testi taas kertoo sen, kuinka naisia ei monissa elokuvissa kirjoiteta keskustelemaan toisen naisen kanssa muusta kuin miehistä. Testin läpäisemisen vaatimukset ovat naurettavankin alhaiset, mutta silti harva Oscar-ehdokkaina olleista elokuvista läpäisee sen. Joissain elokuvissa on kiistanalaisia kohtauksia, joiden perusteella elokuva joko läpäisee testin tai ei riippuen siitä keneltä kysyy. Näkisin, että tällaisten tapausten kohdalla testi nähdään ehkä enemmänkin arviona elokuvan hyvyydestä, mitä se ei tietenkään ole. Sen sijaan, että keskityttäisiin kiistelemään yksittäisten elokuvien kohdalla siitä, läpäiseekö se testin vai ei tämän yhden kohtauksen perusteella, tulisi keskittyä siihen suurempaan ilmiöön, minkä testi kertoo naisten rooleista elokuvissa.

Pienenä loppukevennyksenä, Bechdelin testi muistutti minua kahdesta muusta testistä: Sexy Lamp -testi, jonka läpäisee, jos kaikkien naisien korvaaminen seksikkäillä lampuilla vaikuttaa elokuvan juoneen, sekä Furiosa-testi, jonka läpäisee, jos ”miesvauvat” tai misogynistit boikotoivat elokuvaa.

Ville

No kylläpä oli taas videot. Koska uskon tietäväni pelialasta jonkin verran, tämä ensimmäinen video, "Damsel in Distress: Part 1" oli varsin mielenkiintoinen. Jos Anita Sarkeesiania on uskominen, tämän videon perusteella koko peliala on täynnä misogynistejä ja pelit ovat naisia halventavia. Voi pojat, voisiko hän olla enempää väärässä. Miksei ollut mainintaa peleistä joissa on naispäähahmo, esim. Metroid, Perfect Dark tai Tomb Raider? Okei, Tomb Raider on aika seksistinen mutta hei, naispäähahmo silti. Binding of Isaacissa on voimakas naisvihollinen, Isaacin äiti.

Olihan tuo Star Fox juttu aika överi sen saksofonijutun kanssa, olisi homman voinut hoitaa tyylikkäämminkin. Ymmärrän että Star Fox on parempi brändi mutta cmon, tarvitsiko aiempaa päähahmoa seksualisoida noin pahasti? Mielestäni ei.

Ja pelit on yllättäen kohdennettu miehille koska sillä saa eniten rahaa. Ei kai kenellekään tullut yllätyksenä että suurin osa pelaajista on miehiä? Ja sen takia se on mieshahmo joka pelastaa naisen koska se on miehille helpompi samaistua. Nykypäivänä on enemmän ja enemmän pelattavia naispäähahmoja esim. Portal. Ja miksi niitä on ilmestynyt enemmän? Koska enemmän naisia pelaa videopelejä verrattuna aiempaan aikaan.

Miespelaajia on edelleen isompi prosentti kuin naisia ja todennäköisesti samassa suhteessa tulee pelejäkin joissa on mies- ja naispäähahmot. Siitä en tiedä miksi suosiossa ei ole pelit joissa naispäähahmo pelastaa miehen, tuottavuuskysymys varmaankin.

Mielenkiintoisena kuriositeettina videon kommentointi on estetty, koska "continued harassment of this channel". Jos pysyttäisiin pelkästään faktoissa, ehkä harassmenttia ei olisi.

Videon hyvänä puolena oli oppia vähän lisää naisten rooleista videopeleissä. Huonona puolena oli esimerkkien selvä valikointi omaa agendaa ajaen ja katsojan manipulointi. Niin hyvää propagandaa.

Tarvitseeko minun edes mennä tähän toiseen "Bechdel Test" -videoon. Vaikka testi onkin huvikseen tehty, on se silti melko typerä. Elokuva-alalla varsinkin kohderyhmä mietitään tarkasti joten on typerää keksiä omat säännöt ja siten leimata elokuva haluamallaan tavalla. Mietinkin jo videon alussa "onko se sitten rasistinen jos elokuvassa ei ole kahta värillistä ihmistä puhumassa toisilleen" ja voitte arvata sen naurun kun reilun kahdeksan minuutin kohdalla minut "riisuttiin aseista" käyttämällä tätä samaa esimerkkiä. On kyllä melkoista mielensäpahoittajameininkiä. Miksei riitä että mies ja nainen puhuvat toisilleen? Se olisi tasa-arvoa kumpaakin kohtaan.

Puhuin juuri kahdesta sukupuolesta, miten on muiden sukupuolten laita, miksei niitä ole otettu huomioon? Törkeän epätasa-arvoista. Sarkeesian vain sattuu olettamaan hahmojen sukupuolen kuitenkaan tietämättä sen kummemmin, todella paheksuttavaa. Osataan tätä peliä täälläkin.

Olen todella huolestunut jos ihmiset ottavat tämän totuutena.

TL;DR: Feministipropagandaa jossa ajetaan omaa agendaa oikeista faktoista piittaamatta. Vähän totuutta, enemmän peli- ja elokuvateollisuuden syyllistämistä. Sukupuolten suosimista on olemassa mutta se ei ole niin pahaa kuin Anita Sarkeesian väittää.

Well played Tere, hyvät valinnat. Ainakin toivon että näiden videoiden tarkoitus oli osoittaa, miten "cherrypickaamisella" voi vaikuttaa katsojan mielipiteisiin.

Vähän lisätietoa: Anita Sarkeesian käytännössä huijasi Kickstarter-tukijoitaan hankkimalla 26-kertaisen tuen[1] mitä pyysi eikä siltikään saanut sarjaansa määräajassa valmiiksi, onkohan valmis vieläkään. Silloin kun katsoin niin oli 4 vuotta myöhässä. Myöskään tukijat saivat(tai eivät ole vieläkään saaneet) backer-rewardit myöhässä. Kaiken tämän lisäksi hän videoissaan plagioi LetsPlay-materiaalia mainitsematta lähteitä[2].

Petteri

Itse olen elänyt 80-luvulla lapsuuteni pelaamalla tietokonepelejä. Ne eivät teknisistä syistä olleet juonellisesti erityisen ihmeellisiä kokemuksia (poislukien muutamat tekstiseikkailut). Silloin suurin osa pelaajista oli poikia ja varmaankin ajateltiin, että pojan on helpompi eläytyä miespuoliseen sankariin rooliin – tarkoitushan oli jo silloin tehdä bisnestä, eikä politiikkaa videopeleillä. Katsauksessa unohdettiin kaikki ne lukuisat pelit, missä ei ollut sukupuolella varustettuja hahmoja lainkaan.

”Neito pulassa”, kuten Sarkeesiankin toteaa, on paljon käytetty asetelma kirjallisuudessa ja sittemmin populaarikulttuurissa yleisesti jo antiikin ajoista lähtien. En kutsuisi sitä siis kliseeksi Sarkeesianin tapaan, vaan ennemmin genreksi. Jo pikkupoikien oli helppo samaistua miessankariin ja tunnistaa yleismaailmallinen tarina vaikkapa ritaritarinoista, Kippari-Kallesta, Walt Disneyn tuotannosta ja saduista ylipäätänsä. Huomasin tätä kirjoittaessa, että vanhana roolipelaajana en ole koskaan tehnyt itselleni naishahmoa – tämä johtuu oman tulkintani mukaan juuri tästä samaistumisen vaikeudesta naishahmoihin ja myös siitä, että pelasin aina poikaporukassa – samassa, jonka kanssa pelattiin myös videopelejä tai leikittiin ja pelattiin pallopelejä ulkona(!).

Sarkeesianin luento kertoo 80-luvun peleistä, mutta nykyään tilanne on muuttunut. Tässä Joystiqin (nykyään Engadget.com) teettämässä ja SuperDatan toteuttamassa pelaajatutkimuksessa [1] on käynyt ilmi, että yli puolet yhdysvaltalaisista PC-pelaajista oli naispuolisia vuonna 2014. Naiset pelasivat PC:n ohella miehiä enemmän myös mobiili- ja roolipelejä.

Markkinat ja myynti määräävät peliteollisuuden suunnan ja naishahmoja on alkanut näkyä muinakin kuin seksiobjekteina tai avuttomina ja toimettomina pelastettavina, palkintoina. Roolipeleissä on voinut aina määrittää sukupuolen itse ja se saattaakin olla tärkeä samaistumistekijänä myös naisille – tutkimuksen SuperDatan [1] mukaan roolipelien pelaajamäärät menivät vuonna 2014 seuraavasti: naiset 53,6%, miehet 46,5%.

Bechelbell –testi on hyvä ja havainnollistava esimerkki, mutta se on samalla aika tarkoitushakuinen. Hollywoodissa elokuvat tehdään vain ja pelkästään dollareiden tähden, eikä niillä ole poliittisia tavoitteita. Aina silloin tällöin tehdään ”tyttö/nais” –elokuvia (kuten Sex and the City), mitkä läpäisevät Bechbellin testin, mutta ilmeisesti ne eivät menesty tarpeeksi hyvin – sen sijaan romanttiset komediat, mitkä perustuvat naisen ja miehen väliseen jännitteeseen ja rakkauteen myyvät aivan eri tavalla – kohdeyleisönä nuoret naiset.

Petterin viitteet: 1. SuperData Research 2014: Report: Men play more MMOs, FPSes; women rule mobile, RPG: https://www.engadget.com/2014/10/27/report-men-play-more-mmos-fpses-women-rule-mobile-rpg/ 2. Entertainment Software Association: Essential Facts about the computer and video game industry 2014: http://www.theesa.com/wp-content/uploads/2014/10/ESA_EF_2014.pdf