Wikiopiston opintotarjonta/Hakkarin koulu/Äidinkieli ja kirjallisuus/Artikkeli/8G kevät 2016/Puhelimen evoluutio

Wikiopistosta
Nykyajan matkapuhelinten suuri heikkous on näytön lyhytkestoisuus.

Puhelimen evoluutio[muokkaa]

Nokia 3310, vähätoimintoinen mutta äärimmäisen kestävä matkapuhelin.

Mikä puhelin on?[muokkaa]

Jo hieman kehittyneempi langaton puhelin.

Puhelin on sähköllä toimiva äänensiirtolaite, jonka välityksellä kaksi tai useampi ihmistä voivat kommunikoida maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

Ensimmäisten puhelinten synnystä[muokkaa]

Vuoden 1896 puhelin, ensimmäisiä tehtyjä malleja.

Ensimmäisen puhelimen prototyypin keksijästä on useita mielipiteitä, mutta yleisesti Alexander Graham Belliä pidetään puhelimen keksijänä. Sähköistä kommunikointia oli tapahtunut aiemminkin (esim. Morse-aakkosien avulla) mutta puhelimen avulla pystyttiin ensimmäistä kertaa siirtämään sähkön avulla ääntä. Myöhemmin tuli selville, että puhelimen keksi italialainen Antonio Meucci jo ennen Belliä. Bell sai silti pitää kunniansa puhelimen keksijänä, koska Antoniolla ei ollut rahaa maksaa patenttia. Myös keksijät Elisha Gray ja Innocenzo Manzetti ovat väittäneet keksineensä puhelimen. Todellisuudessa jo 1600-luvulla oltiin keksitty ensimmäinen ajatus puhelimesta. 1667 Robert Hooke loi ensimmäisen akustisen narupuhelimen, joka välitti ääntä kiristetyn johdon mekaanisten värähtelyiden avulla.

Puhelimen nopea leviäminen[muokkaa]

Vuonna 1877 Bell Telephone Company aloitti toimintansa. Vuoden lopussa noin 3000 yksityistä puhelinta oli myyty, ja tieto laitteesta levisi nopeasti ympäri maailmaa. Seuraavana vuonna Bostoniin avattiin ensimmäinen puhelinkeskus ja vuonna 1881 avattiin uutena mahdollisuutena pitkän matkan puhelut. Samalla myös muut puhelinyritykset aloittivat toimintansa, ja ryhtyivät kilpailemaan. Vuonna 1882 Mexico Cityyn avattiin American Bell Telephone Company ja 1879 Belgiassa avattiin International Bell Telephone Company. Vuonna 1880 puhelimen rinnalle keksittiin toisen samantapaisen keksinnön prototyyppi, radiopuhelin, jonka keksijöinä toimivat Alexander Graham Bell ja Charles Sumner Tainter. Vuonna 1892 avattiin jo puhelinyhteys New Yorkin ja Chicagon välillä, ja vuonna 1915 soitettiin ensimmäinen puhelinsoitto Atlantin yli, Arlingtonista Pariisiin.

1900-luvun alkupuoli puhelimen kehityksessä[muokkaa]

Vuoden 1915 Pohjois-Amerikasta Eurooppaan soitetun puhelun jälkeen, oli aika yrittää vastakkaiseen suuntaan. Vuonna 1926 toteutui ensimmäinen Euroopasta Pohjois-Amerikkaan soitettu puhelu, Lontoosta New Yorkiin. Samalla vuonna 1920 ensimmäinen radiopuhelin otettiin käyttöön julkisesti Los Angelesissa. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 käytettiin sodassa jo kenttäpuhelimia kommunikaatioon. 1935 tapahtui yksi suurimmista puhelimen edistysaskelista. 25.4.1935 soitettiin ensimmäinen puhelu maapallon toiselle puolelle, jolloin vahvistettiin että puhelin toimii maailman kaikissa maanosissa. Vuonna 1942 puhelinten valmistus siviileille lopetettiin toisen maailmansodan vuoksi. Puhelimia tehtiin vain armeijan käyttöön vuoteen 1945 asti.

Puhelin toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa]

Vuonna 1946 aloitettiin maailmansodan jälkeinen "puhelinbuumi". Samana vuonna tehtiin ensimmäinen matkapuhelinsoitto mainoksessa ja otettiin käyttöön aluekoodit puhelinnumeroissa, sekä yli 250 000 naista hakivat töihin puhelinkeskuksiin. Myös ensimmäinen mobiiliautopuhelin esiteltiin vuonna 1946. 50- ja 60-luvulla puhelinta kehitettiin hitasti samalla kun 60-luvulla bisnekset adoptoivat PBX SYSTEMS:in. Vuonna 1973 tapahtui toinen suuri edistysaskel puhelimelle, kun ensimmäinen ei-mobiiliautopuhelin eli matkapuhelin tuli markkinoille. DynaTAC korvattiin 1980-luvulla markkinoilla Motorola DynaTAC:illa. Motorola DynaTAC:ista tuli virallisesti maailman ensimmäinen kaupallinen matkapuhelin, kun telehallintovirasto FCC hyväksyi sen vuonna 1983. 1900-luvun loppupuolella aloitettiin myös GSM-mobiiliverkon käyttö, ja maailman ensimmäinen kyseisellä mobiiliverkolla tehty soitto 1991 tapahtui Tampereella. Samalla 1989 tuotiin markkinoille ensimmäinen "simpukkapuhelin", puhelin jonka näyttö ja näppäimistö olivat erillisissä osissa.

Puhelimen suuri 2000-luku[muokkaa]

2000-luvulla puhelin alkoi kehittyä vauhdikkaammin kuin koskaan. 2002 markkinoilla debytoi ensimmäinen BlackBerry-puhelin, joka sai erittäin suuren suosion. Vuonna 2007 Apple päätti julkaista ensimmäisen näppäimistöttömän matkapuhelin maailmassa, The Original iPhone:in. Tämä oli viimeisin mullistava tekijä matkapuhelimissa, ja monet muutkin matkapuhelinyritykset ottivat mallia Applen ajatuksesta. Muun muassa vuonna 2009 Samsung aloitti kosketusnäyttöpuhelinten teon, sekä vuonna 2011 Nokia (joka muuttui Microsoftiksi vuonna 2014). Nykypäivän yleisimmissä matkapuhelimissa on esim. taskulampputoiminto, etu-ja takakamerat, laskin ja näytön kirkkauden säätöominaisuus. Aivan uusimmissa Applen, Samsungin ja Huawein matkapuhelimissa on myös sormenjälkitunnistin.

Linkit[muokkaa]

https://en.wikipedia.org/wiki/Telephone

https://fi.wikipedia.org/wiki/Motorola_DynaTAC

https://www.virtualpbx.com/blog/general-telephony/cool-history-a-brief-timeline-of-the-telephone/

http://www.slideshare.net/mjlitwa/the-evolution-of-the-telephone

https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_the_telephone

http://bgr.com/2013/12/13/telephone-timeline-a-brief-history-of-the-phone/