Instagram ja mediakasvatus....tässä

1. Johdanto

Lähdemme tutkimaan esseessämme nuorten eri rooleja Instagramin sosiaalisessa verkostossa. Valitsimme Instagramin sosiaalisen median välineistä sen tähden, että sen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti, ja se on erityisen suosittu nimenomaan lasten ja nuorten keskuudessa. Janne Matikainen toteaa kirjassa Verkko kasvattajana (2008, 19), että kiinnostava ilmiö verkkomaailmassa on, että perinteinen kasvatussuhde saattaa kääntyä ja lapset ja nuoret opettavat vanhempiaan. Tämä näkyy esimerkiksi Instagramin käyttämisessä. Nuoret ovat omaksuneet uuden teknologian nopeasti ja monessa perheessä opastavat vasta Instagramiin liittyviä vanhempiaan sen käytössä. Instagram on kuitenkin sen verran uusi sovellus, että Matilainen ei vielä kirjassaan, joka on julkaistu 2008, tunne sen maailmaa. Esimerkiksi kirjan lopussa olevassa verkkoajan sanastossa ei Instagramia mainita ollenkaan.

Instagram on sosiaalisen median väline, jossa jaetaan ilmaiseksi kuvia. Se avattiin lokakuussa 2010. Instagramilla on tällä hetkellä noin sata miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää ympäri maailman ja käyttäjien määrä kasvaa kaiken aikaa. Palvelu on nopeasti noussut yhdeksi lasten ja nuorten suosituimmaksi netti- ja mobiilisovellukseksi. Instagramin suosiota nuorten keskuudessa voi verrata aiemmin suosittuna olleeseen IRC-galleriaan. Matilaisen mukaan IRC-gallerian suosio nuorison keskuudessa liittyi siihen, että nuoret kokivat siellä olon mielekkäänä toimintana. Galleriassa parasta oli kanssakäyminen kavereiden kanssa, toisten kuvien katselu, palautteen saaminen omista kuvista ja uudet tuttavuudet. (Matilainen, 2008, 48.) IRC-gallerian onkin nykyään nuorten piirissä täysin korvannut ja sen tilalle tullut hyvin samantapainen, mutta kansainvälinen Instagram, joka sekin perustuu kuvaamiseen ja kuviin. Instagramin avulla käyttäjät jakavat useimmiten kännykällä otettuja kuvia, muokkaavat niitä erilaisten kuvafilttereiden avulla, kommentoivat toisten käyttäjien kuvia ja tykkäävät niistä. Instagram on eräänlainen globaaliyhteisö, jossa käytetään paljon hashtageja (#) ja usein kommentoidaan englanniksi. Instagramin etusivulla esitellään sovellusta seuraavasti:

"Kuvaa ja jaa hienoja hetkiä. Instagram on nopea, hyvännäköinen ja hauska tapa jakaa elämäsi kavereiden ja perheenjäsenten kanssa. Ota kuva tai kuvaa video, muokkaa ulkoasua suodattimella ja julkaise se sitten Instagramissa – se käy helposti. Voit jakaa myös muun muassa Facebookiin, Twitteriin ja Tumblriin. Instagram tarjoa uuden tavan katsoa maailmaa. Mainitsimmeko myös, että se on ilmaista?" (http://instagram.com/)

Tämän päivän verkkomaailmassa lapset ja nuoret oppivat erilaisia taitoja ja tietoja, luovat monenlaisia ja moninaisia sosiaalisia suhteita sekä ylläpitävät ystävyyksiä. Instagramissa on kyse verkostoituneesta yksilöllisyydestä, josta nuori hakee yhteenkuuluvuuden tunnetta, hyväksyntää ja omia yhteisöjä.

Lasten oikeudet mediassa, lasten mediakulttuuri ja media-ammattilaisen vastuu –mediakasvatusseminaarissa Tampereen yliopistossa 30.9.2014 todettiin, että lapset ja nuoret elävät mobiilia lapsuutta ja heillä on omia, aikuisilta vapaita tiloja netissä. Seminaarissa nousi esille lasten ja nuorten neljä roolia mediassa. Näitä ovat lapsi ja nuori median kuluttajana, tuottajana, osallistujana ja vaikuttajana. Meitä kiinnostaa kasvattajina, miten nämä neljä roolia toimivat Instagramin sosiaalisessa ympäristössä ja miten Instagram -sovellusta voitaisiin hyödyntää opetusmaailmassa. Roolien tiedostamisen kautta voidaan koulussa käydä mediakasvatuksen sisältöjä läpi ja opettaa mediakriittisyyttä. Oppilaat tulevat tietoisiksi omista mahdollisuuksistaan, oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan median maailmassa. Emme halunneet lähteä rajaamaan mitään neljästä roolista pois, koska ne kytkeytyvät niin vahvasti toisiinsa. Samaan aikaan lapsi voi olla Instagramissa esimerkiksi kuvien tuottajana ja kuluttajana ja samalla hän myös vaikuttaa kuvillaan muihin ja osallistuu niiden kautta eri yhteisöihin.

2. Visuaalisuudesta ja kuvien semiotiikasta

Elämme nykyään luultavasti ihmishistorian kuvallisinta kautta. Janne Seppänen (2005, sivunumero?) mainitsee kirjansa johdannossa, kuinka vähän vielä tiedetään siitä, miten ihmiset todella tulkitsevat ja kokevat heitä ympäröivää kuvatodellisuutta. Seppäsen mukaan kuvallisuudesta on kasvanut itseilmaisun väline, jonka merkitystä identiteetin rakentumisen ja työstämisen kannalta ei kannata aliarvioida. Suosio Instagramin kuvavirrassa vaikuttaa merkittävästi nuorten itsetuntoon ja minäkuvaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien (21.9.2013) uutisessa haastatellut nuoret kertovat, kuinka se, että omista kuvista tykätään, saa hyvälle mielelle. Seppänen ei käsitä visuaalisuutta pelkästään kuvina, vaan hän liittää myös tekstin osaksi visuaalisuutta. Hän muistuttaa, että kuvan ja sanan suhteista on aikojen kuluessa esitetty erilaisia käsityksiä. (LÄHDE)

Instagram perustuu kuviin, joissa yhdistyvät valokuva ja erilaiset hashtagit. Instagramista mielenkiintoisen tekee myös se, että ihmiset yhdistelevät eri kieliä hashtageissä. Seppänen toteaa, että yksittäinen ihminen ei voi yhtäkkiä päättää muuttaa sanojen merkityksiä. Hän mainitsee kirjassaan semiotiikan isän Saussuren. Saussure erottelee Seppäsen mukaan lingvistisen merkin merkitsijään ja merkittyyn. Saussurelle esimerkiksi sana ”puu” on kaksiosainen. Se jakautuu sekä psykologiseen eli mielikuvaan puusta ja materiaaliseen eli äänelliseen kuvaan puusta. Ajan myötä voi tapahtua näissä voi tapahtua muutoksia. Uusia merkkejä voi syntyä ja vanhojen merkkien merkitykset muuttua. (Seppänen 2005, 108-109.)

Koodi toimii kielessä merkityksen sitojana. Instagramin hashtagit edustavat kielen koodia. Sanalla järvi on kaikille ihmisille yhteinen merkitys. Instagram perustuu osin myös koodien rikkomiseen. Instagram muuttaa koodeja hashtagien avulla. Instagramin käyttäjät rikkovat koodia tahallaan ja luovat täten sanoille uusia merkityksiä. Hashtag troll voi tarkoittaa Internetissä häiritsevää tekstiä tai kuvia levittävää henkilöä tai tarujen peikkoa. Hashtag traktori voi tarkoittaa kuvaa traktorista pellolla, traktori-tatuointia eroottis-väritteisessä kuvassa tai kuvaa lastenkutsujen täytekakusta. Instagramin voikin nähdä eräänlaisena kuvien ja koodien kikkailuna.

Seppänen käsittelee kirjassaan visuaalisuutta lähinnä kuvajournalistin silmin, mutta hänen ajatuksistaan löytää paljon yhtymäkohtia myös Instagram-todellisuuteen. Seppäsen (2005, 15) mukaan esimerkiksi nykyään tiedetään hyvin vähän siitä, miten ihmiset tulkitsevat ja kokevat heitä ympäröivää kuvatodellisuutta. Näin on varmasti aikuistenkin kohdalla, mutta entäpä sitten nuoret. Seppänen toteaakin, että kuvallisuudesta on kasvanut sellainen itseilmaisun väline, jonka merkitystä identiteettien rakentumisen ja työstämisen kannalta ei kannata enää aliarvioida.

3. Lasten ja nuorten roolit Instagramissa

Nykyään puhutaan usein diginatiiveista, kun puhutaan nuorisosta. Kamerakännyköiden yleistyminen on aiheuttanut sen, että nykyään jo lähes jokainen ihminen omistaa kameran. Tämän myötä miltei kaikista ihmisistä on tullut harrastelijavalokuvaajia. Esimerkiksi Internetissä valokuvien määrä on nykyään valtaisa. Myös nuoret määrittävät itseään ja tekevät omaa identiteettityötään entistä enemmän itsestä otettujen kuvien kautta. Tarkastelemme seuraavaksi lasten ja nuorten neljää roolia kuvien kuluttajana, tuottajana, osallistujana ja vaikuttajana Instagramin kautta ja sen avulla.

A. Rooli kuluttajana

Kulttuurin- ja mediantutkimuksen piirissä on tultu siihen johtopäätökseen, että nuorten median ja viestintäteknologioiden käyttäminen ei ole vain passiivista kuluttamista ja vastaanottoa, vaan koululaiset ovat aktiivisia merkitysten tuottajia sekä tulkitsijoita ja näin ollen myös aktiivisia median kuluttajia (Herkman 2007, 32). Tämä näkyy nykypäivänä kaikkialla nuorten median käytössä. Myös Instagramia käyttäessään nuori on aktiivinen kuluttaja.

Instagramia on nuoren erittäin helppoa käyttää. Viestinnällisesti Instagram on melko yksinkertainen, koska se rakentuu pelkästään kuvien ja 15 sekunnin videoiden varaan. Sen perinteinen kuluttaminen ei vaadi kovin aktiivista otetta vain kuvien ottamista omalla kamerakännykällään ja niiden lataamista omasta puhelimesta sovellukseen. Kuka tahansa nuori pystyy kamerapuhelimen avulla toimimaan Instagram-kuvavirran kuluttajana.

Nuori voi toimia Instagramissa myös kuluttajana, jolle markkinoidaan erilaisia tuotteita. Tällaisen kuluttajan roolissa korostuvat hashtagien käyttäminen. Nuori voi seurata yksittäisiä kuvia, joihin laitetaan jonkun tietyn merkin hashtag tai voi itse olla osa kuluttajabrändia laittamalla omaan kuvaansa, jossa käyttää esimerkiksi Niken lenkkareita #Nike. Hashtag-markkinointi on nouseva ala, ja sitä hyödyntävät monet suuret yritykset esimerkiksi Ben&Jerrysin jäätelöt, Coca Cola ja Apple markkinointiviestinnässään ja suunnatessaan tuotteitaan suurelle yleisölle. Myös erilaisia idoleita voi seurata ja kuluttaa hashtagien kautta. Monilla suomalaisilla artisteilla on oma Instagram-sivunsa, jossa voi katsella artistin kuvia tai liittää omia kuviaan artistista sinne hashtagien avulla.

Tuotesijoittelu, sponsorointi ja oheisjulkisuus ovat sähköisen viestinnän ja nettimaailman keskeisiä alueita (Herkman 2007, 158). Instagramissa kynnys markkinoida omissa nimissä jotakin tuotetta tai artistia on pienempi kuin muualla netissä. Instagram onkin erilaisille yrityksille oivallinen mahdollisuus markkinoida itseään ja samalla osallistaa omia fanejaan. Näin nuoren rooli kuluttajana Instagramissa kietoutuu samalla vahvasti osaksi osallistujan ja tuottajan rooleja.

Yritykset pystyvät vaikuttamaan nuorten kulutustottumuksiin Instagramin kautta uudella tavalla. Nuoret eivät välttämättä ymmärrä olevansa tietoisen mainonnan kohteina. Heistä saattaa olla hienoa ottaa itsestään kuvia tiettyä huulirasvaa huulillaan tai tietyt lenkkarit jaloissaan. Herkmanin (2007, 159) mukaan se, että nuoret ovat läsnä jatkuvasti muuttuvassa mediaympäristössä ja osaavat lukea kaupallisia ja kuluttamiseen liittyviä viestejä, ei silti poista sitä todellisuutta, että he ovat monesti vanhempiaan sokeampia viestien yhteiskunnallisille tai poliittisille intresseille. Nuori ei välttämättä huomaa olevansa tietoisen piilomainonnan kohteena tai jopa mainosviestien jakajana.

Samaan aikaan kun mainostamisesta ja kuluttamisesta on tullut luontainen osa nykykulttuuriamme, on markkinointijulkisuuden ja muun julkisuuden rajanveto entistä vaikeampaa ja hankalampaa (Herkman 2007, 216-217). Matikainen tarkastelee kirjassaan Verkko kasvattajana IRC-galleriaa markkinointikanavana. Palvelun laaja käyttäjäkunta ikäluokassa 13—19-vuotiaat mahdollisti tehokkaan ja houkuttelevan mainoksien kohdentamisen. Herkmanin ja Matikaisen ajatukset voi yleistää koskemaan myös Instagram-maailmaa, sillä yhä vahvemmin markkinointijulkisuus kietoutuu yhteen ja osaksi yksittäisten kuluttajien omia kuvavirtoja. Yksittäisestä kuvien lataajasta ja kuvien kuluttajasta tuleekin yritysten markkinointikanava, tuotteiden kuvaaja, niiden kehuja ja niitä jakava.

B. Rooli tuottajana

Nuorten oma nettituottaminen ovat kasvanut viime vuosina esimerkiksi nuorten pitämien blogien määrä on lisääntynyt. Silti vielä harva nuori itse tuottaa kovinkaan paljon nettimateriaalia. Vain pieni osa esimerkiksi yläkouluikäisistä osallistuu sisällöntuotantoon. (LÄHDE). Instagram on kuitenkin madaltanut nuorten kynnystä tuottaa itse materiaalia nettiin. Kuvan lähettäminen ja julkaiseminen on nopea ja helppo oman tuottamisen muoto.

Jatkuvasti muuttuvassa ja pirstaloituvassa median maailmassa Instagram edustaa uudenlaista väylää kohti perinteistä mediaa. Instagram-kuva, jossa on hashtag, on jo itsessään journalistinen teko, joka voi ylittää julkaisukynnyksen myös perinteisemmässä mediassa. Esimerkiksi lehtijuttuun saatetaan nostaa yksittäisiä kuvia tai radiohaastattelussa voidaan viitata Instagram-kuvaan.

C. Rooli osallistujana

Sosiaalisen median kanavat ovat yhteisöllisiä. Niissä korostuu ryhmissä työskentely. Sosiaalisen median käytön keskiössä ovat eri tavoin rakentuneet henkilökohtaisten suhteiden verkostot. Nuori voi kokea osallistumisen verkkoyhteisössä enemmän tai vähemmän sosiaalisena välttämättömyytenä. Osallistumattomuus voi aiheuttaa ystäväpiirin ulkopuolelle jäämisen. Nuori voi kokea yhteisöihin kuulumisen jopa yhtä tärkeänä kuin perheeseen kuulumisen. Osallisuuden kulttuuri vaatii yhteisöllistä vuorovaikutusta nettimaailmassa. (LÄHDE?)

Instagramissa nuori ja lapsi voi luoda kuvien avulla haluamansa kaltaista identiteettiä, joka sitten sovelluksessa alkaa elää omaa elämäänsä ja vaikuttaa myös muiden käyttäjien käsityksiin heidän omasta identiteetistään. Postaamalla kauniita selfieitä, iloisia kuvia kaveribileistä tai uusista hankinnoista ja jättämällä huonojen päivien kuvat ottamatta, luo käyttäjä itsestään mielikuvaa, jolla ei välttämättä ole paljon tekemistä todellisuuden kanssa. Tällaiset epärealistiset profiilit voivat aiheuttaa paineita käyttäjän seuraajille, joille tämän Instagram-profiili edustaa ainoaa todellisuutta hänestä. Tällaisen ainoastaan elämän kiiltokuvamaisia aspekteja esille tuovan profiilin vastapainoksi Instagramista löytyy myös käyttäjiä, joiden inhorealistiset kuvat itsessään toimivat kritiikkinä sosiaalisen median ajoittaista pinnallisuutta kohtaan.

Instagram vaatii osallistujaltaan aktiivisuutta. Julkaisuja tulee olla useampia päivässä, mikäli haluaa seuraajia ja tykkääjiä. Omista kuvista on hyvä keskustella, kysymyksiä toisten kuvista on hyvä esittää ja on tärkeää vastata muilta käyttäjiltä tuleviin kysymyksiin. Käyttäjän tulee myös sisäistää Instagram -yhteisön kirjoittamattomat säännöt. ELI??

D. Rooli vaikuttajana

Jakamalla omia kännykkäkuvia, muiden kuvista tykkäämällä tai tykkäämättä jättämällä, kommentoimalla toisen käyttäjän kuvia, liittymällä profiilien aktiiviseksi seuraajaksi sekä liittämällä omien ja toisten kuvien oheen hashtageja lapsi tiedostaen ja/tai tiedostamattaan vaikuttaa ympäröivään todellisuuteensa.

Instagram on hyvä paikka jakaa iloista energiaa. Lapin yliopiston tutkija Altti Näsi (LÄHDE) toteaa, että tykkäämällä tuttujen ja tuntemattomien kuvista ja liittämällä niiden yhteyteen myönteisiä kommentteja, käyttäjä vaikuttaa mitä positiivisimmalla tavalla ympäristöönsä levittäen hyvää mieltä ja parhaassa tapauksessa vahvistaen toisen käyttäjän itsetuntoa ja minäkuvaa. Kaverusten ja kaveripiirien me-henki kohoaa, kun yhdessä vaihdetaan kehuja ja vitsejä, jaetaan hauskoja kuvia sekä keksitään yhteisiä sisäpiirin hashtageja.

Nykypäivänä kovassa suosiossa olevien blogien ja vlogien kirjoittajat ja kuvaajat toimivat Instagramissa hyvinkin tietoisina vaikuttajina. He postaavat kuvia, joissa hymyssä suin otetun selfien taustalla pöydällä on jonkin kosmetiikkafirman uusin meikkivoidetuubi tai kuvaavat videonpätkän, missä lenkkeilevät metsässä uusi merkkipipo päässään ja viimeistään hashtageista selviää, mikä pipo on kyseessä. Näin bloggaaja saa rahaa tai tuotteita firmoilta itselleen ja tekee tarkoituksellista tuotesijoittelua oman Instagram -tilinsä nimissä. Samantapaista vaikuttajana toimimista on tietenkin myös asiaa lainkaan tiedostamatta otettu kuva, jossa jokin tuote on esillä ja sen merkki selviää joko kuvasta itsestään tai hashtagista. Jälleen kerran nuoren roolit kuluttajana ja vaikuttajana risteävät.

Myös negatiivisella tavalla vaikuttaminen kiusaamisen eri muodoin on läsnä Instagramissa. Niina Huhtala (2013) on tutkimuksessaan maininnut erilaisia verkkokiusaamisen muotoja, joista tässä otamme esiin erityisesti kuvallisen mediasovelluksen profiiliin sopivat. 1) Pilkkaavien kommenttien lähettäminen. Instagramissa(kin) on helppo luoda tunnistamaton profiili, minkä kautta jakaa häiritseviä kommentteja toisten julkaisuihin. Myös kommentoimatta jättäminen positiivista sosiaalista vuorovaikutusta ja tykkäämisiä "kerjäävässä" sovelluksessa voi toimia kiusaamisen keinona. 2) Valokuvien manipulointi ja levittäminen. Julkisen Instagram-profiilin kuvia pystyy vapaasti kopioimaan ja linkkiä kuvaan jakamaan Internetissä. 3) Eristäminen ja sulkeminen virtuaalisen ryhmän ulkopuolelle. Instagramissa ryhmä voi jakaa yhteisen hashtagin, minkä kautta jaetaan yhteisiä kuvia ja kommentteja. Tämän ryhmän ulkopuolelle on helppo jättää yksinkertaisesti jakamatta yhteistä hashtagia kiusauksen kohteelle.

Instagram mediakasvatuksen näkökulmasta

Suomessa mediakasvatus läpäisee oppiainerajat teoriassa, eikä mediakasvatuksella ole ainakaan vielä omaa oppiainetta tai varsinaista opetussuunnitelmaa. Mediakasvatuksen toteutus on tällä hetkellä koulumaailmassa pitkälti kiinni opettajan omasta kiinnostuksesta. Hyvin usein mediakasvatus esimerkiksi yläkouluissa jää äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan harteille.

Mediakasvatus ja nykyinen medioiden kyllästämä maailma haastaa myös opettajat muuttumaan. Opettajan on uskallettava luopua perinteisestä asiantuntijan roolistaan ja samalla toimia kasvattajan roolissa. Kuten Olli Vesterinen (2013, 21) asian ilmaisee, opettajan uusi rooli on toimia luokassa kanssaoppijana ja aikuisena samaan aikaan. Ritva-Sini Merilampi (2014, 172) muistuttaa, että tavoiteltavan vuorovaikutuksellisen oppimisen kehittäminen vaatii opettajan ja oppilaan välille korkeaa luottamuksen astetta sekä molemminpuolista kunnioitusta.

Instagram tarjoaa kouluille paljon uusia opetuskäytöllisiä mahdollisuuksia. Opettajia voi kiinnostaa käyttää Instagramia opetuksessa, sillä se on olennainen osa oppilaiden arkea ja voi toimia jo itsessään innostavana oppimisympäristönä. Esimerkiksi biologian perinteinen kesäloman aikana koottava kasvikansio on helppo toteuttaa Instagramiin oman hashtagin alle tai kotitaloustuntien ruoantekoläksyt voidaan kuvata oman hashtagin alle. Näin opettaja voi kontrolloida ja nähdä omin silmin oppilaan tuotokset esimerkiksi kotona leivotut sämpylät. Oppilaita voidaan myös pyytää pohtimaan jotakin tiettyä kohderyhmää, jota varten sitten otetaan ja julkaistaan mahdollisimman kiinnostava ja paljon tykkäyksiä keräävä kuva sekä vetoava hashtag. Samalla saadaan luontaisesti hyvä tilaisuus keskustella mainonnan keinoista ja vaikutuksista. Yhdessä voidaan saman teeman alla tutkia erilaisia blogeja ja suoria ja epäsuoria vaikuttamisen tapoja.

Opettajan tulee tiedostaa ja tunnistaa oppilaiden neljä roolia mediassa. Samaan aikaan opetuksen välineellistyessä, esimerkiksi oppilaiden omien Instagramiin ottamien kuvien avulla, opettajan tulee muistaa oma roolinsa mediakasvattajana. Nuoren suosimaa Instagramia on mahdollista käyttää osana kouluopetusta, mutta opettajana tehtäväksi jää opastaa oppilaita kyseenalaistamaan ja mediakriittisesti suhtautumaan erityisesti lapsen ja nuoren kuluttajan ja vaikuttajan rooleihin Instagramissa. Opettajan tulee olla myös tietoinen tekijänoikeuksista, niihin liittyvistä huomioista ja sovellusten ikärajoista. Instagramin käyttö oppimisessa kehittää oppilaiden taitoja monipuolisesti ja voi toimia sopivana lisänä ja opetuksen monipuolistajana, mutta se ei korvaa oppilaiden keskinäistä vuorovaikutusta tai oppilaan ja opettajan kohtaamista.

Instagramin ollessa kyseessä koemme, että Paul Hodginsonin ajatus, josta mainitaan kirjassa Nuorten kansalaisidentiteetit ja mediakasvatus (Kotilainen & Rantala,2008. 51), että ”nuorisokulttuurissa ei niinkään sitouduta yksittäisiin pysyviin ryhmiin vaan nuorisokulttuuri rakentuu kompleksista sosiaalisista verkostoista sekä nuorten yksilöllisistä mauista ja kiinnostuksenkohteista, jotka ylittävät lajityyppejä, tyylejä ja aktiviteetteja” pitänee etenkin Instagramin kohdalla hyvin paikkansa. Ajatellessa Instagramin mediakasvatuksellista puolta ollaan taas jälleen kerran mielenkiintoisen kysymyksen edessä. Onko kehitys jo liian nopeaa? Esimerkiksi tätä tehtävää varten käytössämme olleessa kirjallisuudessa ei juurikaan (vai ollenkaan???) Instagramia mainittu. Se sijaan osassa uudemmista (verkko)lähteistä mainittiin mm. jo historiaan vaipuneet IRC-galleria sekä alkuperäinen Messenger. Nämä ovat korvautuneet Facebookilla ja sen alaisella uutta tekniikkaa hyödyntävällä Messengerillä sekä mobiilisovellus WhatsApp:lla. Tosin monessa lähteessä tarkasteltiinkin enemmän Internetin käyttöä. (Kotilainen & Rantala 2008, 76.) Niin kuin kyseisessä teoksessa mainittiinkin on mediakasvatus haasteellista, koska teknologia muuttuu jatkuvasti.

On syytä kuitenkin lopuksi muistaa, että vaikka nuorten keskuudessa sosiaalisen median eri sovellusten käyttö on massiivisesti lisääntynyt ja yleistynyt lähivuosina, kaikki nuoret eivät edelleenkään ole kovin aktiivisia verkostojen kuluttajia. Oli syy sitten oikeanlaisten laitteiden puute tai oma periaatteellinen valinta olla verkon ulkopuolella, opettajan on otettava luokkahuoneessa tämä huomioon. Kaikilla lapsilla ja nuorilla ei ole samoja valmiuksia, samoja mahdollisuuksia eikä samantasoista motivaatiota käyttää ja hyödyntää sosiaalista mediaa oppimisessaan. Tällöin opettajan rooli näiden erojen tasoittamisessa on olennainen. Onko ratkaisuna Instagramin kohdalla, että koulun mobiililaitteilla jokainen luo omat koulutunnuksensa vain opetuskäyttöön vai voidaanko oppilailta edellyttää, että heillä on oltava oma mobiililaite ja omat tunnuksensa kuvapalveluun?

Verkko on nuorelle paikka, jossa ollaan yhdessä ja kohdataan toisia. Oma ja villimaailma… Lapsella ja nuorella voi olla erilaisia mediaan vastaanottava kohde, tarpeitaan tyydyttävä käyttäjä, tunteiden kokija, merkityksenantaja ja tulkitsija, esittäytyvä ja esittävä ilmaisija, keskustelija ja luova tekijä. (LÄHDE) (Instagramissa käytetään sekä suomenkieltä, että englantia. Tavoiteltaessa suuria yleisömääriä, kielenä on useimmiten englanti. Instagram köyhdyttää kieltä. Taivutusmuodot jäävät pois ja monesti asioiden selvittämiseen ja syiden antamiseen kelpaa yksi sana, jonka edessä on hashtag. – jättämisen nämä pois)

Lähteet Herkman, J. 2007. Kriittinen mediakasvatus. Tampere: Vastapaino. Honkanen, A. Savon Sanomat. 11.12.2013. Kuvat toimivat paremmin itseilmaisussa kuin sanat.http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/inspiraatiota-netin-valityksella/1729964. Luettu 13.10.2014. Huhtala, Niina (2013) Verkkokiusaaminen lasten ja nuorten nettimaailman haasteena. Teoksessa Kupiainen, Reijo; Kotilainen, Sirkku; Nikunen, Kaarina & Suoninen, Annikka (toim.) Lapset netissä- Puheenvuoroja lasten ja nuorten netin käytöstä ja riskeistä. Helsinki: Mediakasvatusseura. Matikainen, J. 2008. Verkko kasvattajana. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. Merilampi, R-S. 2014. Mediakasvatuksen perusteet. Helsinki: BTJ Finland Oy. Näsi, Altti (2014) Haastattelu 20.10.2014. Pölkki, M & Vähäsarja, I. Helsingin Sanomat. 8.10.2014. Sosiaalinen media voi vahvistaa nuorten minäkuvaa. Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/kotimaa/a1379664306529. Luettu 13.10.2014. Seppänen, J. 2005. Visuaalinen kulttuuri. Teoriaa ja metodeja mediakuvan tulkitsijalle. Tampere: Vastapaino. Vesterinen, O. 2011. Media education in the Finnish school system. [Elektroninen aineisto]: a conceptual analysis of the subject didactic dimension of media education. Helsingin yliopisto. Väitöskirja.