2. Pöytäkirja

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Wikioppiminen[muokkaa]

Pohjana Juha Suorannan artikkeli "Wikioppiminen ja radikaali tasa-arvo"

Paikka ja aika: Kangasala 31.12.2011

Alustuksessa oli hienosti tiivistettynä artikkelin sisältö, ja tekstin sekaan oli upotettu paljon mielenkiintoisia pohdintoja. Heti lukupiirin alussa nousi esille koulumaailman valtasuhteet, joista ryhdyimme keskustelemaan.

Lukupiirin lopun lähestyessä pohdimme vielä, miten hierarkiaa voitaisiin vähentää koulussa.

Koulun ulkopuolella tapahtuva oppiminen[muokkaa]

Edellisellä lukupiirisessiollamme käsittelimme jonkin verran koulun ulkopuolella (kotona, kaveripiirissä, Internetissä) tapahtuvaa oppimista, mutta emme silloin perehtyneet aiheeseen kovin syvästi. Nyt ilmaantui oiva tilaisuus miettiä asiaa lisää, ja niin teimme. Anna-Riikka kysyi mielenkiintoisen kysymyksen, jonka lainaan tähän: "Mitä se kaikki on, joka on elämän kannalta olennaista, mutta mitä koulu ei opeta?" Mietimme esimerkkejä.

Itselleni tuli mieleen sosiaaliset taidot, niitä kun ei varsinaisesti opeteta koulussa, vaikka niitä toki opitaan koulussa, kuten kaikissa muissakin ympäristöissä. Totesimme, että wikioppimisessa korostetaan vuorovaikutusta enemmän kuin hierarkiaa, joten siinä ympäristössä varmaankin sosiaalisten taitojen oppiminen olisi erilaista kuin nykyisessä koulujärjestelmässä. Anna-Riikka esitti myös ohimennen, että artikkelin mukaan koulutuksen suljetussa ja ulossulkevassa mallissa vallitsevana ajatuksena on ”Tämä kuuluu tietää, mutta tätä ei”? ja että tämän periaatteen voisi helposti ajatella olevan ”Tämä kuuluu tietää, mutta lisää tietoa voi etsiä itse”. Monesti esimerkiksi peruskoulussa kehotettiin lukemaan itsekseen sellaiset sivut, joita ei tunneilla käyty läpi, ja etsimään itse lisää, eikä niihin aiheisiin koskaan palattu. Käytännössä oppilaat eivät sitten myöskään lukeneet tätä ylimääräistä materiaalia. Vuorovaikutteisemmassa oppimisympäristössä käytävien keskustelujen ym. kautta jokainen voisi perehtyä aiheisiin enemmän.

Anna-Riikka totesi myös että on vaikea nähdä opittujen asioiden tärkeyttä objektiivisesta näkökulmasta, kun on itse ollut koulujärjestelmässä mukana suurimman osan elämäänsä. Tulin itse tässä vaiheessa miettineeksi, että toisaalta koulussa opetetaan paljon sellaistakin asiaa, jolla ei tee yhtikäs mitään elämänsä aikana. Mutta toisaalta, mistä voi tietää varmasti, mitä tietoa ei tarvita? Ehkä koulussa onkin tarkoitus opetella niitä asioita, joista todennäköisesti on hyötyä elämässä. Näihin hyödyllisiin asioihin lukeutunee yleissivistys, jonka merkityksestä päädyimme puhumaan enemmänkin.

Yleissivistys ja sen rooli opintosuunnitelmassa[muokkaa]

Esimerkeiksi keksimme mm. yleisen hätänumeron, jota kaikki eivät välttämättä tule koskaan tarvitsemaan elämänsä aikana, mutta jonka katsotaan silti olevan erittäin tärkeä asia tietää. Äänestäessään presidenttivaaleissa olisi äänestäjän hyvä tietää edes suurinpiirtein, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia presidentillä on, jotta hänellä olisi totuudenmukainen käsitys siitä mitä presidentti käytännössä voi tehdä virassaan. Tietämättömämpi äänestäjä voisi esimerkiksi äänestää sellaista ehdokasta, joka on ilmaissut huolta kodittomien puolesta, siinä toivossa että tämä ehdokas sitten presidentinviran saatuaan korjaisi kodittomien ongelmat heti ensitöikseen.

Kun keskustelu siirtyi enemmän kulttuurillisen yleissivistyksen puolelle, alkoi ilmetä mielipide-eroja lukupiiriläisten välillä. Emme päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mitä asioita esimerkiksi kaikkien suomalaisten tulisi tietää kotimaastaan. Toisen lukupiiriläisen mielestä esim. Suomen itsenäistymisvuosi täytyisi olla kaikkien suomalaisten tiedossa, kun taas toinen ei pitkän keskustelunkaan jälkeen ymmärtänyt, miksi itsenäistymisvuosi tulisi tietää. Jouduimme jatkamaan muihin aiheisiin kun kumpikaan osapuoli ei esitetyistä väitteistä ja perusteluista huolimatta nähnyt syytä mielipidettään.

Seuraavaksi mietimme sitä, miten Wikimaailmassa voidaan taata, että jokainen oppija oppii kaiken tarvittavan? Vaikka emme päässeetkään kaiken yleissivistyksen merkityksestä yhteisymmärrykseen, olimme molemmat sitä mieltä että on joitakin asioita, joita aivan kaikkien tulisi oppia koulussa. Koimme siis tarvetta "pakollisille opinnoille," joihin lukeutuisi vähintäänkin lukutaidon opettelu ja varmasti muutakin. Olisi itse asiassa mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi jos ihminen saisi pienestä pitäen valita täysin itse, mitä opiskelee. Tulisiko heistä tasapainoisia ja yhteiskuntatietoisia aikuisia, vai jäisikö heille auttamatta joitakin ns. aukkoja sivistykseen tai ymmärrykseen? Toisaalta onko edes järkevää antaa pienelle lapselle niin paljon vastuuta omasta oppimisesta? Joitakin saattaisi jopa ahdistaa liika valinnanvapaus. Entä jos lasta ei kiinnosta yhtään mikään perinteinen koulussa opetettu aine, vaan hänen ainut intohimonsa on puissa kiipeily? Tai ylipäänsä pihalla telmiminen. Häntä ei edes kiinnosta lukea näistä aiheista, hän tahtoo itse suorittaa. Itse asiassa hän ei osaa lukeakaan, koska sen opetteleminen ei ollut hauskaa. Mikä paikka hänellä olisi koulumaailmassa? Tuskin olisi järkevää järjestää hänelle omia oppitunteja, jotka vastaisivat paremmin hänen kiinnostuksenkohteitaan. Suoranaista paapomiseen sortumista tulisi välttää.

Pakko-opinnot vs valinnanvapaus. Keskitie?[muokkaa]

Täyteen vapaaehtoisuuteen perustuva koulujärjestelmä ei siis meidän mielestämme ole välttämättä edes teoriassa toimiva idea. On yllättävän paljon asioita, jotka joka ikisen täytyy oppia. Henkilökohtaisesti koen, että kiinnostuslähtöinen opiskelu on kaunis ajatus, mutta ei toteutettavissa sellaisenaan. Sen sijaan jonkinlainen keskitie voisi olla löydettävissä. Kuinka paljon vapautta oppilaalle voi antaa, kuitenkaan antamatta hänen sivuuttaa niitä opintoja, jotka ovat "välttämättömiä" kaikille kasvaville ihmisille? Entä kuka päättää, mitä nämä välttämättömät opinnot ovat? Päästiin taas hierarkiaan. Ehkä olen juuttunut omiin ajattelutapoihini, mutta itse en kykene kuvittelemaankaan koululaitosta, jossa minkäänlaista hierarkiaa ei olisi. Ei kyennyt lukupiirin toinenkaan osapuoli, joten sivuutimme hierarkian "korjaamisen" ja aloimme sen sijaan puhua siitä, millaisia muutoksia koulujen nykyisiin toimintatapoihin voitaisiin tehdä.

Lukupiirissä ehdotettiin systeemiä, jossa lukion/ammattikoulun suorittamista saisi venyttää vuoden tai pari pidemmälle (esim. lukio pitäisi olla suoritettuna ikävuoteen 21 mennessä, mutta aiemminkin saa toki valmistua) kuin nykyisessä toimintamallissa. Syynä tähän olisi miettimisajan lisääminen nuorille; monet nykynuoret kun kokevat suurta stressiä jo lukion ja ammattikoulun väliltä valitsemisesta, puhumattakaan jatkokoulutuspaikasta. Vapaaehtoiset lisäopinnot peruskoulun ja lukion/ammattikoulun loppupäähän voisivat tuoda varmuutta valintoihin. Oppilaat voisivat kenties osallistua heitä kiinnostaville avoimen yliopiston kursseille tai muuta vastaavaa, mikä selventäisi heille millaista opiskelu missäkin laitoksessa olisi. Lisäksi oppilaat voisivat huolehtia osittain itse opinto-ohjauksestaan; voitaisiin muodostaa ryhmiä, joissa oppilaat voivat vapaasti miettiä kiinnostavia opintoaloja ja muita tulevaisuudensuunnitelmia. Parasta olisi kenties sijoittaa nämä vapaaehtoiset opinnot vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeiseen aikaan, jolloin oppilaalla riittää paremmin energiaa tulevaisuuden pohtimisille, kun hänen ei tarvitse enää keskittyä tuleviin kirjoituksiin.

Ryhmässä opiskelu[muokkaa]

Pohdimme myös sitä, millaisiin ryhmiin oppilaita jaettaisiin, jos kouluissa siirryttäisiin enemmän wikiympäristöä muistuttavaan opetusmalliin. Nykyisen ikäjaottelun tilalle mietimme mm. järjestelmää, jossa ryhmät riippuisivat kulloinkin opetettavasta aihepiiristä, ja kukin oppilas saisi valita mihin aiheeseen tahtoo milloinkin perehtyä. Perehtymisaiheita vaihdettaisiin tietyin aikavälein. Huolenaiheeksi nousi kuitenkin se, että tällainen verrattain nopeatahtinen ryhmienvaihtelu voisi olla stressaavaa ja muutenkin haitallista oppilaille, varsinkin nuoremmille. Pysyvien kaverisuhteiden muodostaminen voisi hankaloitua, ja turvallisuudentunne vähentyä (koska lapsi joutuu jatkuvasti sopeutumaan uusiin ryhmiin, opettajiin ja ehkä ympäristöihinkin). Lisäksi emme olleet aivan valmiita antamaan nuorimmille oppilaille täyttä valinnanvapautta opintojen aiheen suhteen - koulun muutaman ensimmäisen vuoden ajan kaikki siis opiskelisivat samoja asioita, kuten lukemista, kirjoittamista ja muita ns. perusasioita.

Siirryimme miettimään ryhmämuotoista opiskelua hieman pienemmässä mittakaavassa, tyyliin "jakautukaa kolmen hengen ryhmiin ja tehkää yhdessä tämä tehtävä." Mitä hyötyjä ja haittoja tässä opiskelutavassa on? Totesimme, että ainakin sosiaaliset taidot kehittyvät ryhmätyöskentelyssä, mikä on suuri plussa sillä yhteiskyky ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat elämässä yleensäkin kovin tärkeitä taitoja, joita lapsi ei välttämättä opi muualla kuin koulussa.

Podimme myös huolta siitä, että ryhmätyöt saattavat joistakin oppilaista tuntua pakotetuilta, jolloin heidän oppimismotivaationsa ei ole kovin korkealla. Ei siis välttämättä olisi erityisen motivoivaa, jos opettaja jakaisi oppilaat pienryhmiin opiskelua varten. Toisaalta myös vallan antamisesta oppilaille saattaisi tulla ongelmia; oppilaat hakeutuisivat aina samoihin ryhmiin kavereidensa kanssa, ja energia suuntautuisi helposti johonkin muuhun kuin opiskeluun.

Sivusimme myös wikiopiskelun sosiaalista puolta, erityisesti mahdollista kiusaamista. Olisiko wikiympäristössä enemmän vai vähemmän kiusaamismahdollisuuksia kuin nykyisessä koulujärjestelmässä? Emme osanneet sanoa, mutta uskoisin että opettajien tulisi wikiympäristössä valvoa oppilaita vähintään yhtä tarkasti kuin perinteisessä luokassakin. Konflikteja voi syntyä missä vain, eikä wikiympäristö tietenkään poista sitä faktaa, että joskus kaksi ihmistä vain ei tule toimeen keskenään. Wikiympäristössä tosin voisi olla helpompaa pitää riitaparit erillään, sijoittamalla heidät yksinkertaisesti eri ryhmiin.

Opettajien pätevyys[muokkaa]

Kärjistetysti wikiympäristössä oppilaita ei opeteta, vaan he oppivat itse. Mikä rooli siis on opettajalla? Mietimme, tarvitseeko opettajilla välttämättä olla lainkaan formaalia opettajankoulutusta. Lukupiirissä ehdotettiin, että kouluissa voisi toimia ohjaajina muitakin kuin opettajia - tiedon jakamistahan sekin on, kun esimerkiksi toimistotyöntekijä tulee yliopistolle kertomaan ammattialastaan. Tähän ei vaadita opettajankoulutusta. Mielestämme opetus olisi luultavasti ainakin monipuolisempaa, jos "opettajina" olisi useammin ns. tavallisia ihmisiä. Vähän korkealentoisemmin ja kärjistäen ajatellen tällainen toimintahan voisi jopa lievittää ihmisten huolta siitä, että opettajat ovat liian kaavoihin juuttuneita ja toimivat vain niin kuin heitä itseään on koulussa opetettu toimimaan. Toisaalta taas, kuinka sitten voidaan olla varmoja opettajan pätevyydestä, jos häntä palkattaessa ei välttämättä voida saada nopeasti selville, osaako hän todella opettaa (esim. hänen tutkintotodistustaan vilkaisemalla)? Olimme kuitenkin sitä mieltä että ei ihan kuka tahansa osaa ohjata ja opettaa lapsia, vaikka kuinka olisi ekspertti omalla alallaan.