7. Alustus

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

ITIMA31 Aino Riikonen 18.3.2012

Program, or be Programmed[muokkaa]

Alustus lukupiiriä varten artikkelista Artikkelin kirjoittaja: Haley Moore (http://workbookproject.com/culturehacker/2010/03/22/sxsw-rushkoff-program-or-be-programmed/)

Mooren artikkelin [1] perusteella Rushkoffin teorian voi tiivistää peleihin pohjautuvaan metaforaan, jossa pelaajat pelaavat pelejä ja pelintekijät tekevät niitä. Pelaaja voi kehittyä pelintekijäksi jos hän on tyytymätön pelaamiinsa peleihin, ja tahtoo itse luoda parempia.

Medialukutaito2009-sivustolla Lukupiiriryhmä 2 [2] (kutsun tästä eteenpäin vain Lukupiiri 2:ksi) totesi, että kehitystä (tekniikan ja muun) tapahtuu nykyaikana huomattavasti nopeammin kuin ennen, mikä tarkoittaa myös sitä, että ihmisten ajattelutavat muuttuvat jatkuvasti ja yhä kiihtyvällä tahdilla. Entisaikoina vallitsevien ajatusmallien muutokseen saattoi kulua vuosikymmeniä, kun taas nykyään tieto leviää tehokkaammin ja ajatusmallit pääsevät (tai joutuvat?) muovautumaan useammin. Rushkoff ei tunnu olevan tämän faktan ystävä, ainakaan mitä tulee tietotekniikkaan (hänen tähän asiaan liittymättömistä näkemyksistään en toki tiedä eikä niitä tulekaan käsitellä tässä). Sain sellaisen käsityksen, että Rushkoff suhtautuu kielteisesti erityisesti anonymiteetin lisääntymiseen Internetissä, sekä siihen, miten ihminen tuntuu olevan jatkuvasti kiinteässä yhteydessä Internetiin.

Kuinka kiinteä yhteys nettiin?[muokkaa]

Heräsinkin pohtimaan ohimennen sitä, kuinka kiinteä yhteys nettiin on "hyväksyttävä," ja missä vaiheessa peli tulisi viheltää poikki. Koen kysymyksen olevan yksilökohtainen. Joillekin ihmisille pysyväkään yhteys ei aiheuta stressiä (jotkut jopa nauttivat siitä), kun taas toisien hermot kiristyvät jo muutamia minuutteja kestävien arkirutiinien suorittamisesta netissä. Toisaalta mietin onko asiassa myös ei-subjektiivinen puoli, sillä joskus henkilö saattaa kuvitella käyttävänsä nettiä sopivissa määrin, mutta todellisuudessa hän käyttääkin nettiä niin paljon että se häiritsee hänen "todellista" elämäänsä, henkilön itsensä sitä huomaamatta. Mutta kukapa esim. minä olen sanomaan, milloin netinkäytöstä on jollekulle toiselle haittaa? Koen ettei minulla ole siihen mitään oikeutta. Totuus kuitenkin lienee se, että jotkut todellakin käyttävät nettiä liikaa. Mutta mikä on kenellekin liikaa?

Internet ja media (liian) helppokäyttöisiä?[muokkaa]

Takaisin lukutaitoasiaan. Esimerkiksi Kupiaisen ja Sintosen [3] mukaan nykykoulut ovat tavallaan "jäljessä" oppilaiden taidoista, ainakin mitä medialukutaitoihin tulee. Nykynuoret ovat tottuneet nopeatempoiseen kommunikaatioon Internetissä ja heidän mediaymmärryksensä on usein jopa parempi kuin esim. heidän vanhempiensa. Kuitenkaan kouluissa näitä taitoja ei hyödynnetä, vaan opetus tapahtuu hyvin pitkälti samaan tapaan kuin vuosikymmeniä sitten. Kupiainen ja Sintonen tahtoisivat siksi uudistaa opetusta. Rushkoffin tekstistä taas sain sellaisen kuvan, että hän arvostaa ns. perinteisempää opetustyyliä, ja jopa pelkää nuorten hukkuvan nykyaikaiseen mediaan ja Internetiin.

Kupiainen ja Sintonen nostavat esille myös sen, miten tärkeää tiedon saavutettavuus on. Jos tietoa on vaikea saada tai jos tapahtuu sensurointia, ei "tavallinen" väestö saa totuudenmukaista kuvaa asioista. Kun kansa ei tiedä, heitä on helppo manipuloida ja johdatella, ja tällaista onkin tapahtunut ihmisten historian aikana. Tämän vuoksi omasta mielestäni on tärkeää, että on olemassa helppokäyttöisiä, kaikille avoimia tietolähteitä kuten Wikipedia tai Google. Oleellista näissä palveluissa on juurikin se, että niiden jakaman tiedon alkuperä on joka puolella, eikä millään yksittäisellä taholla ole valtaa päättää, mitä tietoa julkaistaan ja mitä sensuroidaan.

Kaikistako ohjelmoijia?[muokkaa]

Minulle jäi hieman epäselväksi, minkä konkreettisen muutoksen Rushkoff toivoisi näkevänsä lukijakunnassaan. Hän selkeästi tahtoo tuoda esille, mitä vaaroja on siinä kun "ohjelmoitavia" on huomattavasti enemmän kuin "ohjelmoijia". Mutta keiden kaikkien sitten pitäisi ryhtyä ohjelmoijiksi ongelmien välttämiseksi? Kaikkienko?

Mielestäni tuntuu jokseenkin oudolta ajatukslta, että kaikkien tulisi olla ohjelmoijia, eli halukkaita kehittämään olemassa olevia palveluja uusiin suuntiin ja tekemään kokonaan uusia palveluja. En ymmärrä miksi joka ikisen ihmisen tulisi pyrkiä tähän - verrattain harvaa ylipäänsä kiinnostaa tietokoneiden maailma niin paljon, että haluaisivat oppia luomaan jotakin uutta siinä ympäristössä. Puhumattakaan jonkin paremman luomisesta, sillä vielä harvemmilla on tarvittavat välineet (fyysiset tai henkiset) ja taidot.

Ajatuksena olisi toki hienoa, jos kaikki digitaaliset palvelut ym olisi tuotettu laajamittaisena yhteistyönä, jolloin on suurempi todennäköisyys, että palvelu soveltuu kenen tahansa henkilön käyttöön. Mutta käytännössä tämä ei mielestäni ole järkevää eikä edes mahdollista, sillä ketä tahansa ei kiinnosta tällaiseen toimintaan osallistuminen. Eikä mielestäni tarvitsekaan kiinnostaa. "Ohjelmoidutkin" voivat antaa "ohjelmoijille" palautetta palveluista, mikä toivottavasti johtaa siihen, että palvelut muokkautuvat paremmin käyttäjille sopiviksi.

Vai onko Rushkoffin teoriassa kyse jonkinlaisesta metaforasta, jossa pointtina onkin se, että ihmisen ylipäänsä tulisi pyrkiä olemaan kriittinen kaikkea kohtaan, ja että asioiden kyseenalaistaminen ja eteenpäin kehittäminen ovat universaalisti hyviä asioita? Tästä voisin olla periaatteessa samaa mieltä, mutta kuitenkin, mielestäni on liikaa vaadittu, että yksilön pitäisi olla koko ajan 'varuillaan.' Minusta on pelkästään tervettä, että yksilöllä on joitakin asioita joita hän ei ota kovin vakavasti, ja joita hänen ei tarvitsekaan ottaa vakavasti.

Rushkoff väittää jopa, että käyttäjien palvelemiseen keskittyminen on syynä esimerkiksi nykyajan transportaatio- ja energiakriiseihin. Koin tämän aika rankaksi väitteeksi, mutta koska en ole perehtynyt aiheeseen, on vaikea keksiä mitään pätevää vastaväitettäkään.

Loppumietteet[muokkaa]

"We are always one step behind our programmers, so, Rushkoff said if we stay there, we will be not the users, but the used. " Rushkoff siis spekuloi, että nykyinen tilanne, jossa vain murto-osa ihmisistä on mukana kehittämässä palveluja ja ohjelmistoja, johtaa ennen pitkää siihen että tavallisten käyttäjien oikeudet unohdetaan ja heistä tulee käytettyjä.

Mieleeni tuli myös täysin päinvastainen spekulaatio: Mikäli kaikki käyttäjät olisivat mukana palvelujen kehityksessä, uskon, että tuloksena olisi ennenpitkää (todennäköisesti nopeasti) sekasotku. Liian monta kokkia, liikaa eriäviä näkemyksiä ja toiveita, fokus katoaa.

Mahdollisia keskustelunaiheita artikkeliin liittyen:[muokkaa]

  1. Tarvitseeko kaikkien olla "ohjelmoijia?" Siis, tarvitaanko kaikkien panosta ohjelmistokehityksessä ym?
  2. Netin käyttö - kuinka paljon on liikaa? Toisaalta, nykyään jokaisen täytyy osata tehdä melko paljonkin asioita netissä. Ovatko vaatimukset liian kovat?
  3. Kuinka haitallista käyttäjien palvelemiseen keskittyminen on tai voi olla? Tuleeko mieleen esimerkkejä, joissa esim. palvelun hyödyllisyys on kärsinyt sen vuoksi että käyttäjien toivomuksia kuunneltiin liikaa? Ja ylipäänsäkin, mitä haittaa voi olla siitä, kun käyttäjille annetaan valta päättää palvelun ominaisuuksista?

Lähteet:[muokkaa]

[1] Haley Mooren kirjoittama artikkeli Rushkoffin näkemyksistä http://workbookproject.com/culturehacker/2010/03/22/sxsw-rushkoff-program-or-be-programmed/

[2] Lukupiiriryhmä 2:n teksti Kupiaisen ja Sintosen mediakasvatus- ja medialukutaitonäkemyksistä, sis. myös muuta asiaanliittyvää pohdintaa http://medialukutaito2009.wikispaces.com/Lukupiiriryhm%C3%A4+2

[3] Tuija Aallon kirjoittama artikkeli Kupiaisen ja Sintosen mediakasvatus- ja medialukutaitonäkemyksistä http://tuhatsanaa.net/mediakasvatus_ja_medialukutaidot_kupiaisen_ja_sintosen_tapaan