Facebook is Manipulating You: Randomin keskustelu

Facebook on taas kaiken pahan alku ja loppu. Minkä artikkelit unohtivat, mutta mistä onneksi videolla esiintynyt vieras kuitenkin muisti huomauttaa, on se, että kyseessä on kuitenkin hyvin pienestä ja lopulta mitättömästä asiasta kyse ("only a minor concern"). Facebookin tekemä tutkimus on, kuten kaikki lähteet mainitsevat, sen Käyttöehtojen mukaista, ja kuten aiempien keskustelujen yhteydessä olen todennut, tämän ei periaattessa tulisi tulla kenellekään yllätyksenä, että Facebook (ja muut sosiaalisen median palvelut) voivat käyttää sinne syötettyjä tietoja tutkimuskäyttöön (oli sitten kyseessä markkinatutkimus tai jokin muu). Eettisyyden puolelta taas se, ettei koehenkilöille kerrottu sitä, että he olivat osallisina tutkimuksessa on ehkä kyseenalaista, mutta vastaavanlaisia temppuja tehdään ihan puhtaan akateemisissakin tutkimuksissa. Tutkimuksen luoteen huomioon ottaen (käyttäjien FB-feedin hetkellinen manipulointi), jos koehenkilöitä olisi infottu asiasta, ei tällaista tutkimusta olisi oikein voinut edes toteuttaa. Eli tässä suhteessa on minusta kärpäsestä tehty härkänen: tuo The Atlanticin artikkelin otsikko on vieläpä oikein sopivasti Click-baitiksi muotoiltu.

Toisaalta ne sitten näiden kahden artikkelin ja videon pohjalta mielenkiintoisemmat aspektit tulivat esille vain videon expertin kommenteissa. Mistä oikeasti ehkä tulisi huolestua on puolueettoman, akateemisen tutkimuksen tulevaisuudesta, siinä mielessä, että nyt on pikku hiljaa syntymässä tiedonhankinnassa, tutkimuksessa ja datankäsittelyssä muutamille yhtiöille ja tahoille monopoliasema; näistä esimerkkeinä mainittiin Coca Cola, Facebook ja Google. En suhtaudu yhtä negatiivisesti kaupallisten tahojen rahoittamaan tutkimukseen, kuin videon puhuja, mutta minusta aina tulee pitää mielessä se, mihin tarkoitusperiin tutkimus on luotu: tämä pätee niin akateemisessa tutkimuksessa (sillä loppujen lopuksi kukaan ei ole täysin puolueeton) kuin myös kaupallisesti rahoitetussa tutkimuksessa. Videolla mainitut tutkimusrahoitusleikkaukset Yhdysvalloissa peilaavat vähän nykyisin Suomessakin tapahtuvia koulutukseen ja akateemisen tutkimukseen kohdistuvia leikkauksia ja niiden vastustusta. En kuitenkaan itse lähde yhtä salaliittoteorialinjalla, kuin videolla, missä tämä monopoliasema nähdään jopa dystooppisissa suhteissa: esim. se, että Facebook alkaisi tietoisesti ohjaamaan äänestysintoa ja äänestyskäyttäytymistä. Mieleen tällaisista ajatuksista tulee lähinnä seuraava XKCD-strippi, jossa kuvataan tilannetta, missä lopuksi Google yrittää ryhtyä supervillain organisaatioksi: https://xkcd.com/792/ - Taneli

Tässä esiintyvä tutkimus olikin aika mielenkiintoinen. Se, että tästä on nyt tämmönen haloo noussut on kuitenkin omituista. Kuten Taneli sanoi, niin ei todellakaan tällaisen asian mahdollisuus pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Terms of service kattaa varmasti tämän homman, ja kaikki käyttäjät on sen hyväksynyt (joskin sitten osa ilmeisesti tietämättään, koska eihän niitä kukaan oikeasti lue). Eli ei tässä mistään laittomasta tietenkään ole kyse. Asian eettisyys on tosiaan todellakin toinen juttu, mutta en kyllä koe, että sen pohtimisesta tässä nytten olisi mitään hyötyä, sillä on se niin, että vastaavaa tapahtuu koko ajan ja varmasti isommassakin (ja tärkeämmässä) mittakaavassa. Mikä tässä nyt varmaan on se juttu, joka on vetänyt niin paljon huomiota, on se, että kyseessä on Facebook. Google tietää meistä paljon enemmän varmasti, mutta kaikki kuitenkin tietää sen. Varmasti tässä on jotkut herännyt siihen, että Facebook myös tietää meistä todella henkilökohtaisia asioita. Lähtökohtaisesti on kuitenkin tervettä ajatella, että jos jotakin internetissä tekee niin joku sen jossakin päin tietää.

Mutta se on nyt kyllä mielenkiintoista, että mihin tässä ollaan menossa, kun suuret yritykset tietävät niin älyttömän paljon kuluttajista. Eikä pelkästään yritykset; myös hallitukset tietävät enemmän kuin ikinä tavallisten ihmisten asioista. Ilman sen suurempaa foliohattuilua on mielestäni kuitenkin aivan oleellista pohtia, että mitä kaikkea kuitenkin voi tulevaisuudessa tapahtua. Vaikka nyt ajateltaisiin, että yritykset eivät käyttäisikään tietoja epäeettisesti, niin silti saattaa koitua suuria ongelmia siitä, että ihmisten tietoja on tallessa kolmansilla osapuolilla. Tulevaisuuden sodat, konfliktit ja terrorismi saattavat saada aivan uudenlaisia piirteitä kyberhyökkäyksien kautta.

Näky tulevaisuudesta: yritykset tietävät meistä niin paljon, että osaavat ennakoida lähes täydellisesti tarpeemme ja halumme ja toimia sen mukaan. Monet voivat suhtautua tähän avoimesti, koska se helpottaisi heidän jokapäiväistä elämää. Minun oma mielipiteeni on kuitenkin sellainen, että jos nykyinen kehitys jatkuu, niin joudumme kohta vastakkain aivan uudenlaisten ongelmien kanssa. Pahinta niissä tulee todennäköisesti oleen se, että suurin osa ei edes tiedosta niitä. Täsmennyksenä nyt tietenkin se, että tuskin tässä mitään Skynettiä ollaan luomassa. Täytyy myös lisätä sekin, että en silti tämän artikkeleiden ja videon jälkeen ole vieläkään yhtään halukkaampi liittymään Facebookiin. - David

Niin, kukahan näistäkin yllättyy. Noh, varmaan ne samat ihmiset jotka eivät ymmärrä Facebookin tai Googlen monetisaatiomalleja. Tosiaan mielenkiintoisempaa onkin juuri tuo pointti että mitä kaikkea Facebook tai Google voivat tehdä säätelemällä informaatiota. Juurikin tuo tiettyjen ihmisryhmien äänestysaktiivisuuteen vaikuttamisen mahdollisuus alkaa olemaan jo huomattavasti vakavampi juttu, vaikka ei tuo ihmisten mielialan tahallaan muokkaaminenkaan nyt ihan täysin okei ole. Jos mietitään kuitenkin että medialla on perinteisesti ollut melko suuri mahdollisuus vaikuttaa asioihin kuten äänestyskäyttäytymiseen, hommassahan ei välttämättä ole mitään uutta. Erona tietenkin on juuri se että media ainakin periaatteessa yrittää olla neutraali, ja ihmiset ovat ainakin jossakin määrin tietoisia mahdollisista median uutisoimien asioiden puolueellisuudesta. Sosiaalisen median ongelma kuitenkin liittyy siihen että se on periaatteessa vertaiskommunikaatiota, jolloin sitä ei välttämättä tule ajatelleeksi että se miten kommunikaatio ilmenee sinulle onkin jonkun yrityksen säätelemää. Ihmiset joita näytetään ovat oikeita, mutta kenet näytetään ja miten voidaan saada melko tarkasti räätälöityä.

En tosin väitä, tai edes usko että Facebook tai Google lähtisivät vaikuttamaan äänestystuloksiin, mutta on kuitenkin hyvä tiedostaa että tämä alkaa olemaan jo hyvinkin mahdollista. Raha ja vaalibudjetithan ovat aina olleet etenkin Amerikassa merkittäviä, ellei ratkaisevia vaalitulosten kannalta. Vaalimainoksethan ovat tosin melko läpinäkyviä, ja ihmisille on vuosikymmenten aikana kehittynyt melko hyvä idea siitä, mitä mainos on ja miten sillä yritetään heihin vaikuttaa. Internet on kuitenkin sen verran uusi ympäristö, että esimerkiksi hakutulosten tai aktiviteettifeedien algoritminen säätely ei ole ihmisille ollenkaan yhtä läpinäkyvä juttu, mikä on tässä juurikin se keskeinen ongelma.

Tämähän on siis tavallaan uusiin lukutaitoihin liittyvä kysymys. Valtaosa ihmisistä ei ymmärrä ensinnäkään yhtään mitään siitä miten Facebook tai Google tai muut digitaaliset palvelut toimivat, tai mihin niiden bisnes perustuu. En usko että valtaosa ihmisistä kokee Googlen mainosfirmana vaan hakukoneyrityksenä, vaikka puljun liikevaihto ei varmaan tätä uskomusta kovin hyvin tuekaan. Samalla tavoin Facebook mielletään palveluksi, josta on toki käyttäjillensä hyötyä. Ongelmalliseksi tosin jutun tekee se, ettei Facebook ole vain yksi palveluista, vaan se ainoa palvelu jota voi nykyään enää käyttää, kuten tuossa videollakin tuli esiin. Tietenkin on mahdollista olla liittymättä Facebookiin, tai olla käyttämmättä sitä, mutta tämäkin voi vaikeuttaa elämää jossakin määrin. Parempi vaihtoehto olisi tietenkin saada ihmiset tietoiseksi siitä, miten Facebook toimii ja miten se käyttää ihmisten henkilökohtaista informaatiota hyväksi. Eri asia on sitten jaksaako kukaan kuunnella tai välittää. Niin kauan kuin palvelut kuten Facebook toimivat hyvin, eivätkä vaikuta ihmisten elämään selvästi näkyvin tavoin, kovinkaan moni ei välitä siitä mitä kulisseissa tapahtuu. -Tomi

Hyviä pointteja taas teillä kaikilla, eipä tässä enää ole paljon lisättävää. Ei tämä minullekaan tullut mitenkään yllätyksenä, ja on vähän sääli, että joillekin tulee – sitä medialukutaitoa nyt kouluihin ja vaikkapa työpaikoille joku pakollinen päivän koulutus aiheesta, jota sitten voidaan yhdessä siellä vihata. Mutta ehkä siitä jäisi jotakin mieleen ja ihmiset ymmärtäisivät, ettei siellä netissä ole koskaan näkymätön vaikka kuinka säätäisi yksityisyysasetuksia.

Tuo Tomin viimeinen kommentti siitä, välittääkö kukaan tästä asiasta vaikka tietäsikin siitä, on mielestäni myös pohtimisen arvoinen. Itse nimittäin huomaan, ettei paljon kiinnosta. Facebook tietää minusta kaiken? No, voi voi. Google tietää vielä enemmän? Ei voi mitään. Tämän pitäisi ehkä häiritä enemmän, mutten vaan pysty. Ehkä tämä kertoo jotakin myös siitä, millaisessa maailmassa nyt eletään: yksityisyys ei ehkä olekaan enää niin yksityistä kuin ennen. Yhteiskunnassamme kasvaa nyt sukupolvi, joka on somessa syntymästään lähtien – jokainen jolla on somessa kavereita, joilla on lapsia, on nähnyt niin monta vauvakuvaa että ne tulee jo korvista ulos. Lapsellahan ei ole siihen mitään sanottavaa: hänen kuvansa ovat netissä ennen kuin hän on oppinut edes kääntymään selältä vatsalle. Vanhemmat postaavat häneen liittyviä päivityksiä ja tilittävät arjestaan keskusteluryhmissä.

Välillä tämä kehitys hirvittää, mutta sitten tulee zenisti ajateltua että no, tämä nyt on vaan tätä maailman kehitystä. Ehkä se on vaan nykypäivää, ja tähän suuntaan ollaan menossa; varmasti ennen muinoin ensimmäinen puhelinluettelo aiheutti kansalaisille sydämentykytystä, kun hyvänen aika kuka tahansa voisi nyt soittaa kenelle tahansa jolla on puhelin! Kaikki ovat Fasessa, Instassa, tai ainakin käyttävät Googlea (poikkeuksia toki on), joten meistä tiedetään kaikki ja se siitä. Elämä on netissä. Yksityisyyttä ei ole. Tässä on tulevaisuus. En jaksa pyristellä vastaan. Ongelmiahan tässä on vaikka kuinka, kuten olette tässä keskustelussa hyvin maininneet, mutta pakko mennä eteenpäin ja ratkoa nämä ongelmat sitten kun ne tulevat eteen. - Lea