Hakkarin 8.A äidinkielen projekti (kevät 2013)/Stabyhoun

Wikiopistosta

Stabyhoun on FCI:n roturyhmään 7 (eli kanakoiriin) kuuluva harvinainen koirarotu. Suomessa olevien stabyhounien määrä on hyvin vähäinen, sillä Suomessa stabyhouneja on rekisteröity vain noin 270. Alankomaissa, stabyhounien alkuperämaassa, stabyhouneja on rekisteröity 4000. Muualla maailmassa rotu on hyvin harvinainen. Nykyään stabyhoun toimii seurakoirana, vaikka ennen sitä käytettiin metsästyskoirana. Stabyhounista käytetään usein lempinimitystä stabi.

Stabyhoun (rusehtavalla värityksellä)
Stabyhoun (mustalla värityksellä)

Ulkonäkö/rotumääritelmä[muokkaa]

Yleisesti[muokkaa]

  • Yleisvaikutelma: Vaatimaton, vankkarakenteinen, pitkäkarvainen seisoja
  • Pää ja kallo-osa: Kaareva, kuiva, sopusuhtainen
  • Runko: Voimakas, suora ja pitkä selkä
  • Häntä: Pitkä, häntä kohoaa koiran liikkuessa, muttei saa kiertyä
  • Turkki: Suoraa, pitkää, korkeintaan hieman aaltoilevaa, ei kiharaa, musta, ruskea ja oranssi ainoita sallittuja pohjavärejä valkoisin merkein
  • Koko: Uroksien ihannesäkäkorkeus on 53cm ja narttujen 50cm
    Stabyhoun rakennekuva

Kasvot[muokkaa]

  • Kirsu ja kuono: Voimakas kuono, mustilla koirilla musta kirsu, ruskeilla ja oransseilla koirilla ruskea
  • Huulet: Tiiviit, eivät saa riippua
  • Hampaat: Vahvat, purenta leikkaava
  • Silmät: Keskikokoiset, pyöreät, perusväriltään mustat tai ruskeat

Jalat[muokkaa]

  • Eturaajat: Suorat, voimakkaat, käpälät hyvin kehittyneet
  • Takaraajat: Hyvin kulmautuneet, voimakkaat, käpälät pyöreät

Virheiksi lasketaan kaikki edellisten kohtien poikkeamat (suhteutettuna virheen vakavuuteen)

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa]

Luonteeltaan stabyhoun on parhaansa yrittävä, kärsivällinen, iloinen, reipas, ystävällinen, mutta hieman varautunut vieraita kohtaan. Stabeja on helppo kouluttaa niiden miellyttämishalunsa vuoksi. Stabyhoun kiintyy helposti isäntäväkeensä.

Rotu ei ole kovin haukkuherkkä, eli se ei siis turhaan hauku. Stabyhounit ilmoittavat saapuvista vieraista tai jostain muusta epänormaalista asiasta. Kouluttamisella voi totta kai vaikuttaa stabien haukkuherkkyyteen.

Alkuperä[muokkaa]

Rotu polveutuu pitkäkarvaisista seisojista, jotka tuotiin 1500-luvun alussa Ranskasta Hollantiin. Stabeja alettiin kasvattaa Hollannin pohjoisosissa Länsi-Friisinmaalla. Rodun ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat 1800-luvulta ja se hyväksyttiin viralliseksi roduksi Hollannissa 1942.

Ennen rotua käytettiin lintujen ja pienriistan metsästykseen sekä maatilalla yleiskoirana. Stabyhoun on metsästäjänä seisoja sekä pehemäsuinen noutaja. Se osaa myös uida ja työskennellä vedessä.

Terveys[muokkaa]

Stabyhounit ovat yleisesti perusterve rotu. Niiden ongelmallisimmat sairaudet ovat lonkkaniveldysplasia (lonkkanivelen kehityshäiriö), kyynärnivelen osteokondroosi (eli kyynärnivelen kehitys/kasvuhäiriö) ja kyynärniveldysplasia (kehityshäiriö). Stabeilla esiintyy myös jonkin verran epilepsiaa, silmäsairauksia ja Willebrand-verenvuototautia (tyyppi 1).

Vain pieni osa Suomen stabyhounkannasta on lonkkakuvattu, joten lonkkaniveldysplasian yleisyyedstä ei ole tarkkaa tietoa. Rotu kuuluu PEVISA:an, joka pyrkii ehkäisemään koirien perinnöllisiä sairauksia.

Stabyhounien keskimääräinen elinikä on n. 10-13 vuotta.

Minulleko Stabyhoun?[muokkaa]

Stabyhoun soveltuu hyvin ensimmäiseksi koiraksi, kunhan vain muistaa olla johdonmukainen!

Stabyhounemo pentujensa kanssa

Niiden kanssa täytyy myös muistaa, että stabi on energinen koira ja ne tarvitsevat tarpeeksi liikuntaa/tekemistä, lyhyiden lenkkien lisäksi mieluiten päivittäin myös yksi vähän pidempi lenkki. Ne rakastavat juoksemista, varsinkin irti pelloilla ja metsissä. Se tekee niille hyvää, kun ne saavat haistella ja käyttää nenäänsä. Jos päästää koiran irti, on hyvä kuitenkin muistaa, että stabit ovat lintukoiria, jotka riistaeläimen kohdatessaan säntäävät sen perään. Jos on ihan autotien vieressä kannattaa koira pitää kiinni, ellei ole täysin varma sen tottelevaisuudesta, jos mutkan takaa putkahtaakin esiin riistaeläin.

Stabyhounit kaipaavat lenkkien lisäksi myös jotain aivojumppaa ja ne sopivat mainiosti kaikenlaiseen harrastustoimintaan. Stabeja on nähty mm. agilitykentillä, TOKO:ssa ja näyttelyissä.

Jos päättää haluavansa stabyhounin pennun, voi joutua odottamaan aika kauan. Rotu on Suomessa vielä melko harvinainen ja tällä hetkellä Suomessa on enmmän kysyntää kuin tarjontaa. Sen takia osa koiranpennun haluajista lähteekin hakemaan stabia ulkomailta. Helpointa koiraa on hakea Ruotsista, sitten Hollannista. Ajatus voi kuulostaa kalliilta ja vaikealta vaihtoehdolta, mutta oikeastaan pennun tuominen ulkomailta on aika helppoa.


Lähteet[muokkaa]

Lähikuva stabyhounista

Stabyhoun Wikipedia

Stabyhounkerho-Kysymyksiä rodusta

Stabyhounkerho-Rotumääritelmä

Elainlaakari.fi

PEVISA Wikipedia

Rotumääritelmä englanniksi

Wikimedia Commons