Hakkarin 8.D äidinkielen projekti/Amerikankarvatonterrieri
Rodun historia ja yleistä tietoa
[muokkaa]Alunperin rotu on jalostettu rottaterrieristä, jonka käyttö tarkoitus oli pieneläinten metsästäminen. Vuonna 1972 rottaterrieri sai vahingossa karvattoman pennun. Koiran omistaja Edwin Scott alkoi tutkia karvattomuuden periytymistä ja alkoi kehittää rotua. Hänellä oli aina aikeena pitää karvattomat omana rotunansa. Nykyäänkin amerikankarvattomanterierin luonne on hyvin samantapainen kuin rottaterrierin. Amerikankarvatontaterrieriä ei kuitenkaan karvattomuutensa vuoksi käytetä tuholaistorjuntaan ja se onkin pääasiassa seurakoira. Vielä nykyäänkin rottaterriereiden ja amerikankarvattomienterriereiden yhdistelmät ovat sallittuja riittävän geenikannan ylläpitämiseksi. Suomessa Kennelliitto ei ole vielä toistaiseksi hyväksynyt rotua, vaan Suomessa syntyvät koirat rekisteröidään UKC:en (United kennel club) USA:aan. Suomessa amerikankarvattomillaterriereillä onkin monessa suhteessa vielä sekarotuisen koiran asema.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa]Amerikankarvattomatterrierit ovat lihaksikkaita ja rakenteeltaan sopusuhtaisia. Urokset ovat yleensä narttuja isompia ja jotkut isoimmat yksilöt voivat painaa jopa 16 kiloa. Pienimmät rodun edustajat painavat puolestaan noin 3 kiloa, joten käytännössä kokoskaala on melkoisen suuri. Keskipaino rodulla on kuitenkin nykyään suunnilleen 6-8 kilon tietämillä. Säkäkorkeus on noin 25-45 cm (ideaali 31-41cm). Pentuna amerikankarvattomillaterriereillä on melko usein hormonitoiminnasta johtuvia pentunäppylöitä, jotka lähtevät lopulta itsestään. Karvattomilla Amerikankarvattomillaterriereillä kaikki värit ovat hyväksyttyjä. Yleisimpiä värejä ovat koko musta, mustavalkokirjava sekä mustat tan-merkeillä. Harvinaisempia värejä ovat esim. suklaa, lemon ja sininen, koska ne periytyvät resessiivisesti eli vain, jos molemmat vanhemmat kantavat saman värin geeniä. Amerikankarvattomille ilmestyy usein iän myötä myös "pisamia", jotka vähitellen lisääntyvät ja suurenevat. Koirilla on myös kokoonsa nähden suuret hampaat ja ne näyttävätkin melko hurjilta leikkiessään keskenään "terrieripainia". Rotu on pikkuhiljaa kokonsa puolesta kasvamassa, johon on suurena syynä mm. USA:n kasvattajien suosimat isommat koirat. Tuontikoirat ovatkin monesti keskivertoa hieman suurempia. Suomessa osa kasvattajista kuitenkin yrittää säilyttää rodun pienen koon rotumääritelmän mukaisena pienenä terrierinä valitsemalla pienempiä yksilöitä jalostukseen.
Luonne
[muokkaa]Amerikankarvatonterrieri on älykäs koira, joka on helposti koulutettavissa. Se on todella ihmisystävällinen ja tulee toimeen muidenkin lemmikkien kanssa. AHT:t ovat hyvin vilkkaita ja terrierimäisen luonteen takia sosiaalistaminen kannattaa aloittaa jo pentuna.
Elinikä ja määrä
[muokkaa]Elää noin 14-15 vuotiaaksi. Suomessa amerikankarvattomiaterriereitä (american hairless terrier eli AHT) oli vuonna 2012 noin 300 yksilöä, mutta rodun määrä kasvaa vauhdilla. Vuonna 2015 amerikankarvattomiaterrierejä onkin jo noin 700 yksilöä. Muualla maailmassa niitä on arviolta noin 5000-6000 koiraa.
Karvattomuus
[muokkaa]Amerikankarvattomienterriereiden karvattomuus periytyy eri lailla kuin muiden karvattomien koirarotujen. Kaksi karvatonta koiraa saa vain karvattomia pentuja toisin kuin esim. nakujen perunkarvattomienkoirien pentueessa saattaa esiintyä myös karvallisia yksilöitä. Amerikankarvattomanterrierin iho on hieman erilainen kuin muilla karvattomilla roduilla. Se tuntuu käteen pehmeältä, sileältä ja lämpöiseltä. Amerikankarvattomienterriereiden pennut syntyvät karvallisina, mutta pudottavat vähitellen kaikki karvansa ja noin kuusiviikkoisina ne ovat yleensä jo melkein täysin karvattomia. Amerikankarvattomanterrierin iho pitää aurinkorasvata aina kesäisin, jotta se ei pala. Vaalea iho palaa helpommin, kuin tumma. Kesällä koirat myös ruskettuvat ja talvella muuttuvat taas hailukamman värisiksi. Ne näyttävätkin hyvin eri näköisiltä kesällä kuin talvella. Talvella amerikankarvattoman iho pitää suojata vaatteilla ja ne tarvitsevatkin toppahaalarin, tossut ja pipon pakkasta vastaan. Amerikankarvattomia on myös karvallisia, jotka ovat alunperin risteytyksiä rottaterrieristä ja amerikankarvattomastaterrieristä. Yksilöllisiä eroja karvattomuudessa kuitenkin on ja joillakin nakuilla aikuisilla koirilla saattaa usein olla lyhyttä ja pehmeää nukkaa ihossaan (kuin persikan pinta). Kuitenkin osalla yksilöistä saattaa joskus ilmetä liikakarvoitusta, joka ei ole hyväksyttyä rodussa ja silloin karva on pidempää (yksittäisiä n.sentin pituisia karvoja harvakseltaan) selkälinjalla tai lyhyempää, mutta tiheämpää selvästi nähtävää liikakarvoitusta kuonon, jalkojen ja selän alueella. Usein kuitenkin liikakarvoitukset ovat "jäänne" karvallisen ja karvattoman koiran yhdistämisestä.
Rodun sairaudet
[muokkaa]Amerikankarvattomista todella monet ovat ikävä kyllä itsekin allergisia ja se onkin rodun suurimpia ongelmia. Allergia ilmenee esim. ihon kutisemisella, jolloin koira alkaa raapia sitä ja se voi aiheuttaa ihoon pieniä rupia ja raapimisjälkiä. Joskus raapiminen aiheuttaa ihon pigmentin lähtemistä siitä kohdasta, josta koira on sitä raapinut. Allergiselle koiralle voi myös tulla esim. finnejä tai muita iho vaurioita. Allergioihin kuitenkin auttaa useimmissa tapauksissa tehokkaasti allergiaruokiin siirtyminen. Muuten rotu on melko perusterve ja sairauksia esiintyy vain satunnaisesti. Suomessa tiedossa on esim. muutamia polvivikoja, silmäsairauksia ja sydänvikoja.
Allergia ystävällisyys
[muokkaa]Rodun suosio kasvaa koko ajan, koska se ei allergisoi läheskään niin paljon, kuin karvallinen koira ja monelle allergiselle ja astmaatikolle on ainoa vaihtoehto saada oma koira. Useimmille allergisille ja astmatikoille rotu sopiikin hyvin. Ainakin aluksi koiraa suositellaan allergiaperheessä pestävän noin kaksi kertaa viikossa. Myös rasvaus suihkun jälkeen vähentää hilseilyä ja allergeenien leviämistä asuntoon. Vaikka joillakin allergisilla oireita esiintyykin lievästi, niin yleensä pentuaika on hankalinta ja sen jälkeen allerginen pikkuhiljaa siedättyy koiralle. Monelle pahastikin allergiselle tästä rodusta ei tule kuitenkaan oireita lainkaan. On ollut paljon pohdintaa allergisoivatko urokset enemmän kuin nartut. Uroksilla virtsaa saattaa roiskua joskus etutassuille ja se voi aiheuttaa oireita allergisille (tähän auttaa pesu ulkoilun jälkeen). Toisaalta nartuilla on puolivuosittain juoksut, jotka myös saattaa herkistää allergikkoja. Onkin vaikea sanoa siis varmuudella onko sukupuolella merkitystä, koska kuitenkin allergia-ja astmaperheissä on molempia sukupuolia samalla tavalla. Nartut ovat kaikesta huolimatta usein kysytympiä kuin urokset. Rodun pennuista noin 90% menee nimenomaan allergia-ja astmaperheisiin. Rotu kuitenkin sopii mainiosti myös mm. siisteydestä pitäville karvattomuutensa takia.
Lähteet
[muokkaa]-
naku amerikankarvatonterrieri -
