Hakkarin koulu 8.I (kevät 2015)/Hevosten kommunikaatio
Yleistä hevosista
[muokkaa]Hevonen on suurikokoinen eläin, joka kuuluu kavioeläimiin. Se on hevoseläinten heimoon kuuluva nisäkäs. Hevonen on kotieläin, joka on toiminut jo aikojen alussa ihmisten apuna töissä ja kulkuvälineenä. Se on saaliseläin, joten se toimii ja ajattelee poikkeavalla tavalla ihmisistä. Nykyisin ne toimivat suurimmaksiosaksi ratsuina. Poneilla ja hevosilla voi kilpailla Olympia-tasolle asti.
Kommunikointi
[muokkaa]Hevonen tervehtii rentoutuneesti ihmistä tai eläintä, jonka aistii turvalliseksi. Ne tuottavat mielellään toisilleen mielihyvää esim. rapsuttamalla.
Ääntely
[muokkaa]Hirnuminen on vahva värähtelevä ääni, jolloin koko ruumis tärisee. Hirnuminen ilmaisee yleensä mielihyvää, yllättyneisyyttä, huolta tai turvattomuutta. Hirnahdus on hirnuntaa hiljaisempi ja syvempi ääni. Se ilmaisee yleensä odotusta, mielihyvää. Joskus myös hevonen hirnahtaa, kun yhdistää johonkin hyviä ja mukavia asioita. Kiljaisu on korkea ja kova ääni. Se ilmaisee kipua tai huvittuneisuutta leikeissä yms.. Eripuran sattuessa hevonen voi myös kiljaista. Korskunta on ilman puhallus suurin sieraimin, kun hevonen aistii jotakin jännittävää tai pelottavaa.
Elekieli
[muokkaa]Hevosen tunnetilat huomaa selkeästi korvista, silmistä ja turvasta. Rentouden huomaa myös nahan pingoittumisesta ja hännän asennosta. Ne kommunikoivat toistensa kanssa käyttämällä kehonkieltä ja erilaisia ääniä. Näistä kommunikaatiotavoista kehonkieli on tärkeämpi. Esim. Silmät kertovat hevosen ajatuksista ja kertoo onko hevonen epävarma ja vihainen vai ystävällinen ja täynnä luottamusta.
Tunnetilat
[muokkaa]Tyytyväisyys: Korvat lepäävät sivuilla ja osoittavat hieman eteenpäin. Pää on hieman koholla, silmät melkein kiinni ja turpa on rento. Säikähtänyt: Korvat ovat takana ja pää pystyssä. Silmät suuret, turpa jännittynyt ja tiukka. Sieraimet todennäköisesti laajentuneet. Vihainen: Pää ojentuu ulospäin ja korvat luimussa. Silmät ovat suuret ja valkuaiset saattavat näkyä. Hevonen saattaa näyttää myös hampaitaan vihan aiheuttajalle. Alistunut: Korvat osoittavat sivuille tai taakse. Pää kääntyneenä poispäin ja silmät puoliummessa. Huulet ja leuka tekee tunnusomaista maiskutus tai narskutus liikettä.
Aistit
[muokkaa]Hevosella on kuusi aistia. Niihin kuuluu näköaisti, tuntoaisti, kuuloaisti, hajuaisti, makuaisti ja ääntely. Näköaisti on hevoselle tärkeä, mutta ei suinkaan loistava. Pään molemminpuolin sijaitsevat silmät antavat laajan näkökentän ja siitä syystä hevoset näkevät eritavalla kuin ihmiset. Hevonen näkee laajasti ympärilleen, mutta aivan suoraan edessä ja takana on sokeat kohdat. Hevosilla on todella hyvä kaukonäkö ja hämärässäkin näkee, kuin päivänvalossa. Hevoet ovat todella herkkiä kosketukselle ja tuntevat kärpäsenkin ihollaan. Aina hevosta käsitellessä lempeä, mutta tiukka ote on paras. Kuuloaisti on hevosilla tärkeä ja paras kaikista aisteista . Se kuuntelee kokoajan kaikkea. Hajuaistilla on tärkeä osa hevosen elämässä. Esimerkiksi sen avulla emät ja varsat tunnistavat toisensa.
Ne osaavat välttää myrkyllsiä kasveja makuaistinsa avulla ja pitävät makeasta ruoasta.
Lähteet
[muokkaa]https://fi.wikipedia.org/wiki/Hevonen
Susan McBane 2009, Tunne hevosesi, näin hevonen ajattelee ja toimii. WSOY.
http://www.tekniikka.oamk.fi/~annalisa/ratsas/kieli.htm
http://www.angelfire.com/cantina/troivas/hevoset/hevostaito.html