Hakkarin koulu 8.I (kevät 2015)/Norsujen kommunikaatio

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aasiannorsu


Yleistä norsuista[muokkaa]

Norsut ovat hyvin älykkäitä ja oppivaisia eläimiä. Norsujen näkyvin tuntomerkki on kärsä, joka on nenän ja ylähuulen pidentymä. Kärsä voi painaa jopa 140kilogrammaa. Ne ovat suurimpia maalla eläviä nisäkkäitä ja painavimpia maanisäkkäitä. Norsut elävät normaalisti noin 60-70 vuoden ikäisiksi. Ne ovat toiseksi korkeimpia vain kirahvit ovat niitä korkeampia. Norsut ovat norsueläinten lahkon viimeisin elossa oleva heimo. Siihen kuuluu nykyisin kolme lajia, jotka ovat intiannorsu, savanninorsu ja metsänorsu. Norsujen heimoon luokitellaan myös sukupuuttoon kuollut mammuttien suku.


Norsujen kommunikaatio[muokkaa]

Norsujen kova töräyttely viestii siitä, että ne ovat jännittyneitä, hämmästyneitä, vihaisia tai eksynyt. Ne elehtivät korvillaan ja kärsällään. Haistamalla ne saavat tietoa toisen norsun terveydentilasta. Norsujen ollessaan peloissaan ne etsivät koskettamalla turvaa toisistaan.

Ääntely[muokkaa]

Norsut useimmiten ääntelevät töräyttelemällä, mutta moni ei tiedä, että norsut pitävät myös hiljaisempaa ääntä. Ne voivat myös valittaa, mylviä, kirkua, puhista ja jyrähdellä. Toisten norsulajien äänet voivat erota toisistaan vähän. Norsut kuulevat hyvin matalia ääniä, joita on yli 20 erilaista. Naaraat käyttävät näitä ääniä paljon enemmän kuin urokset. Naaraat viestivät välillä kumisten ollessaan keskenään, mutta urokset eivät tee näin. Tällaiset matalat ääntelyt kuuluvat satojen kilometrien päähän. On myös tutkittu, että norsut käyttäisivät näitä ääniä kommunikaatioon. Metsästyskauden kohteena olevat norsut varoittavat muita norsuja pitkänkin matkan päähän. Tämä johtaa ketjureaktioon josta seuraa, että koko mantereen norsut muuttavat käyttäytymistään.

Elekieli[muokkaa]

Norsut lähettävät näkyviä merkkejä korvillaan ja kärsällään. Norsun levittämällä suuret korvansa ne näyttävät isommalta ja varoittaa mahdollista tunkeilijaa pysymään kaukana. Ne ojentautuvat täyteen korkeuteensa, jotta näyttäisivät vielä uhkaavamman näköisiltä. Ne kohottavat syöksyhampaansa ja ravistelevat päätään niin, että niiden suuret korvat läpsähtelevät.

Aasiannorsu Melbournen eläintarhassa

Aistit[muokkaa]

Kuuloaisti[muokkaa]

Norsun kuulostellessa kaukaisia ääniä, se työntää korviaan eteenpäin tavoittaakseen äänen. Ne tekevät aina näin ollessaan kiinnostunut jostakin äänestä. Norsujen kuulo on hyvin kehittynyt. Niiden suuret korvat kuulevat toisten norsujen mylvimisen kaukaakin. Norsujen kuulemia matalia ääniä ei ihminen kuule, mutta voi tuntea. Norsujen tuottamat ääniaallot voivat kantaa ilmassa enintään 10km. Ääniaallot siirtyvät ilmassa heikommin kuin vedessä.

Kosketus ja haju[muokkaa]

Norsujen iho on todella herkkä. Kosketus norsujen välillä on tärkeä tapa viestiä tunteita. Emo tai muu läheinen sukulainen koskettaa norsunpoikasta aina muutaman sekunnin välein. Norsu emon jatkuva läsnäolo rauhoittaa poikasta. Norsut koskettavat toisiaan aina kohdatessaan. Levätessään ne seisovat hyvin usein kylki kyljessä. Hajut ovat myös hyödyllisiä viestejä, ne ilmoittavat esimerkiksi kiima-ajasta.

Lähteet[muokkaa]

Maailman luonto, Nisäkkäät2, Eläimet, 1999, Weilin+Göös

Taylor, Barbara 1999: Eläinten maailmasta - Norsut, Wsoy.

http://www.luonnontieteellinenmuseo.fi/info/item.php?item=6621

https://fi.wikipedia.org/wiki/Norsut