Hakkarin koulu 8.I (kevät 2015)/Norsujen kommunikointi

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Norsu savannilla


Yleistä norsuista[muokkaa]

Norsut eli elefantit ovat suurimpia maalla eläviä nisäkkäitä. Norsut on norsueläinten lajeista viimeinen elossa oleva heimo, ja siihen kuuluu nykyisin kolme lajia: intiannorsu savanninorsu ja metsänorsu. Norsujen lajiin kuuluu myös sukupuuttoon kuollut mammuttilaji. Norsut ovat niin voimakkaita, että ne voivat kiskoa puita maasta juurineen. Ne ovat myös hyvin älykkäitä ja lempeitä eläimiä. Naaraat elävät perheryhmissä ja pitävät huolta toisistaaan. Norsu on nisäkäs kuten ihminenkin.

Ulkonäkö[muokkaa]

Norsuilla on isot korvat joita se käyttää mahdollisen tunkeilijan loitolla levittämällä ne. Norsuilla on pienet silmät pitkien silmäripsien suojassa. Norsun kurttuinen iho on miltei karvaton. Pitkä kärsä on paitsi hajuaistin myös erinomainen tarttumaelin. Käyriä syöksyhampaitaan norsut käyttävät kaivamiseen, puolustamiseen ja esineiden nostamiseen. Laakeat jalkapohjat tukevat voimakkaita raajoja. Norsuilla on myös hännän päässä on tupsu paksuja karvoja. Aikuinen uros norsu painaa noin 8-12 tonnia.

Viestintä[muokkaa]

Norsujen kova töräyttely on kaikille tuttu ääni. Norsu töräyttelee ollessaan jännittynyt, hämmästynyt, vihainen tai eksynyt. Ääntely on vain yksi keino jolla norsut viestivät keskenään. Ne myös koskettelevat, haistavat, erittävät kemiallisia merkkiaineita ja elehtivät esimerkiksi korvillaan ja kärsällään.

Hermostunut norsu

Elekieli[muokkaa]

Norsut lähettävät visuaalisia merkkejä korvillaan ja kärsällään.

Levittämällä suuret korvansa norsu näyttää isommalta ja varoittaa mahdollista tunkeilijaa pysymään loitolla. Norsu ojentautuu täyteen korkeuteensa ollakseensa entistä uhkaavan näköinen. Se kohottaa syöksyhampaansa ja ravistaa päätä niin että korvat räpsähtelevät.

Pelästynyt norsu

Tervehdys[muokkaa]

Kun norsut kohtaavat, ne koskettavat toisiaan kärsällään, haistelevat ja mylvivät tervehdyksiään. Ollessaan peloissaan norsu etsii koskettamalla turvaa toisista.

Kosketus ja haju[muokkaa]

Norsun iho on hyvin herkkä, ja kosketus on yhteisössä tärkeä tapa viestiä tunteita. Hajut ovat myös hyödyllisiä viestejä, ne ilmoittavat esimerkiksi kiima-ajasta.


Erityisiä ääniä[muokkaa]

Norsut voivat myös valittaa, mylviä, kirkua ja jyrähdellä. Matalia ääniä on yli 20 erinlaista, ja naaraat käyttävät niitä enemmän kuin urokset. Naaraat viestivät joskus humisten ollessaan keskenään, mutta urokset eivät tee näin.

Levoton lapsi[muokkaa]

Norsunpoikanen on hermostuneen kiinnostunut joen törmällä makaavista krokotiileistä. Se nostaa korvansa joko pelästyksestä tai uhatakseen krokotiileja. Jos poikanen huutaa ahdingossa, sen sukulaiset ryntäävät paikalle, ääntelevät matalasti ja koskettavat sitä tyynnytellen kärsällä.

Aistit[muokkaa]

Norsu saa tietoa ympäristöstään viiden aistinsa- kuulon, näön, hajun, tunnon, ja maun avulla. Aisteista tärkein on hajuaisti. Hajuaistimena toimii ohjailtava kärsä, joka kosketusherkkine pienine karvoineen on myös erityisen herkkä tuntoaistin. Kärsällä norsu tunnustelee ympäristöään ja etsii sopivaa syötävää ja vettä. Se aistii myös, onko esine kuuma, kylmä, terävä vai sileä. Norsut viestii viestivät toisilleen yleensä ääntelemällä.

Lähteet:[muokkaa]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Norsut

Eläinten maailmasta norsu kirja

kirjoittanut: Barbara Taylor

Asiantuntia: Adrian Lister

suomentanut: Iiris Kalliola