Innokkaat mielikuvittelijat

Wikiopistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ryhmä: Innokkaat mielikuvittelijat
Ryhmäläiset: Emmi I., Johanna P., Julia R., Maria A., Merielle P., Miska P., Roosa K. & Suvi S.



Viikon 38 ryhmätehtävä:
Viikkotehtävänä on kehittää ryhmässä 2-3 koronaepidemia-aiheista yhteiskuntatieteellistä tutkimusongelmaa. Pohtikaa yhdessä myös sitä, miten näitä kysymyksiä voisi käytännössä tutkia? Mitä vaikeuksia näiden aiheiden tutkimuksessa voi olla?


1) Miten korona-ajasta johtuva etäopiskelu vaikuttaa yläkoululaisten opintomenestykseen, ja mitkä kotioloista sekä perhetaustasta johtuvat taustamuuttujat saattavat merkityksellisesti parantaa tai heikentää yläkoululaisten pärjäämistä koulussa?

- Valitsimme tutkimusongelmassamme tarkastelun kohteeksi yläkoululaiset, mutta samanlaista tutkimustyötä voisi tehdä yhtälailla myöskin kaikille muille opiskelijoille koulutusasteesta riippumatta kuten alakoululaisille, ammattikoululaisille ja yliopisto-opiskelijoille. Keskustelussamme mietimme esimerkiksi sitä, että yliopistoissa etäopiskelua on ollut jo ennestään, mutta varsinkin peruskoulussa korona-ajasta johtuva etäopiskelu on pääasiallisesti uusi ilmiö.
- Koemme yläkoululaisten olevan tärkeä ryhmä tutkimuksenkohteeksi yhtäältä potentiaalisen syrjäytymisriskin sekä erityistuen tarpeen piirissä olevien opiskelijoiden takia, mutta toisaalta myöskin mielenkiintoinen ryhmä yläkoululaisten koululuokkadynamiikasta johtuen.
- Tutkimuksessa ainakin termin 'opintomenestys' määritteleminen on vahvasti keskiössä; onko opinto-menestys pelkästään hyvien arvosanojen saamista kokeista ja oppiaineista tai yliopistossa opintopisteiden kerryttämistä, vai sisältyykö opintomenestykseen muutakin, kuten esimerkiksi henkilökohtaisia kokemuksia onnistuneesta opiskelusta?
- Korona-aikana koululaisten opintojen vastuu on koettu siirtyvän entistä enemmän myöskin koululaisten vanhempien vastuulle, jonka takia olisi tärkeä pyrkiä kartoittamaan minkälaiset tekijät kotioloissa ja perhetaustassa saattavat vaikuttaa koululaisten opiskelumenestykseen sekä syrjäytymisriskiin niin positiivisesti, neutraalisti kuin negatiivisestikkin. Se kuinka suuri merkitys esimerkiksi vanhempien koulutustaustalla, ammatilla, taloudellisilla resursseilla (tietotekniikan suhteen) tai vaikkapa sisarusten määrällä saattaa olla opintomenestykseen peruskoulun aikana voi mahdollisesti heijastua näiden yksilöiden tulevaisuuden menestymiseen äärimmäisen vahvasti
- Tutkimuksessa tietoa voisi kerätä mm. laadullisesti niin opiskelijoilta, heidän vanhemmiltaan kuin myös opettajilta.


2) Kuinka vahvasti suomalaiset luottavat THL:ään instituutiona, ja miten luottamusasteet terveydenhuollollisiin viranomaisiin ja instituutteihin vaihtelevat eri valtioiden kansalaisten välillä? Entä miten koronaviruspandemia on vaikuttanut terveydenhuollollisten instituutioiden kuten THL:n ja WHO:n asemaan nyt ja tulevaisuudessa?

- Tämä tutkimusongelmana on äärimmäisen laaja, ja jakaantuu kansalliselle että kansainväliselle tasolle. Taustalla keskustelussamme ja kysymyksessämme on vertaileva pohdinta siitä miten esimerkiksi suomalaiset luottavat muihin instituutteihin kuten poliisiin, eduskuntaan, Euroopan unioniin tai poliittisiin puolueisiin, ja lisäksi miten luottamus instituutteihin ja viranomaisiin ylipäätänsä vaihtelee eri valtioiden kansalaisten välillä.
- Tähän aiheeseen liittyen keskustelimme myöskin kuinka koronaviruksen kautta THL:stä on tullut Suomessa erityisesti median kautta huomattavasti näkyvämpi toimija yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja kuinka täten myöskin THL käyttää tietynlaista valtaa.
- Koronavirukseen ja terveydenhuollon valtaan liittyen puntaroimme myöskin sitä miten eri valtioissa erilaiset tahot käyttävät valtaansa, ja ketkä ovat koronaviruspandemian aikana saaneet käyttää valtaa. Mietiskelimme myös esimerkiksi kuinka erilaisin keinoin Kiinassa ja Yhdysvalloissa rajoitustoimenpiteitä on tehty, sillä siinä missä Yhdysvalloissa on hyvin individualistinen periaate, niin Kiinassa kontrollointi oli hallinnon puolelta huomattavasti tehokkaampaa viruksen kitkemisen kannalta.


3) Mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten haluun käyttää tai olla käyttämättä kasvomaskeja koronapandemian aikana?

- Tuumimme mitkä tekijät saattavat vaikuttaa maskien käyttämisen lisääntymiseen, sillä näiden keinojen kartuttamisella saattaisi olla positiivisia vaikutuksia viruksen levittäytymisen kitkemisessä. Vaikka korona-aikana maskien käyttäminen on lisääntynyt ja sitä jatkuvasti suositellaan, siltä monet ihmiset eivät käytä kasvomaskia edes julkisissa kulkuneuvoissa joista ollaan julkisessa keskustelussa puhuttu kenties kaikkein eniten. Käyttävätkö ihmiset kasvomaskia enemmän esimerkiksi suojautuakseen itse taudilta, vai suojatakseen muita ihmisiä taudilta?
- Isoina teemoina keskustelumme pohjalta kasvomaskin käyttämisessä ilmenee ainakin kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Kulttuuriset kenties sinänsä, että joissakin valtioissa ja kulttuureissa kasvomaskin käyttäminen on ollut jo suotavaa pidempään, joten sen käyttäminen ei tunnu niin kummaksuttavalta. Tähän läheisesti liitännäisenä tuntuu kuuluvan myöskin sosiaaliset vaikutukset: mikäli muut ihmiset lähipiirissäni ja lähiympäristössäni käyttää kasvomaskia, olen todennäköisesti itsekkin valmiimpi käyttämään kasvomaskia sosiaalisen normaaliuden johdosta. Puhuimme myöskin taloudellisesta näkökulmasta lyhyesti potentiaalisen kasvomaskipakon osalta, sillä aprikoimme onko valtiolla oikeutta pakottaa ihmisiä käyttämään kasvomaskia mikäli se asettaa kansalaiset taloudellisesti eriarvoiseen tilaan.
- Lisäksi pohdiskelimme kuinka kasvomaskin käyttämiseen liittyy tietynlaisia ajattelumalleja tai oletuksia, sillä monilla tuntuu olevan kokemus siitä että kasvomaskia käyttäessä muut ihmiset olisivat tuijottaneet käyttäjää tai kiertäneet käyttäjän erityisen kaukaa kuin juuri hän olisi ollut sairas, vaikka saattaakin olla että kasvomaskia onkin käytetty vain suositusten mukaisesti varotoimenpiteenä. Ajattelemme että tähän saattaa liittyä esimerkiksi se miten keväällä kasvomaski tunnuttiin liitettävän yltiövarovaisuuteen. Kuinka paljon näihin asenteisiin voisi vaikuttaa esimerkiksi julkisuuden henkilöiden ja sosiaalisen median vaikuttajien sekä muotitalojen kautta, käyttäisivätkö kansalaiset kasvomaskeja enemmän mikäli asenteet ja julkisuuskuva muuttuisivat positiivisemmiksi?


Kirjuri: Miska P. Päiväys: 18.9.2020



Viikon 39 ryhmätehtävä:

Miten valta ja yhteiskunnallinen luokittelu näkyvät Eddyn tekstissä?


Tekstissä kuvataan kohtaus, jossa kaksi poikaa kohtaavat Eddyn koulun käytävällä, ja alkavat nimittelemään, tönimään ja potkimaan tätä. Pojat kohdistavat fyysistä väkivaltaa Eddyä kohtaan. Pohdimme ryhmässä, kuinka valta-asetelmat näkyvät laajemminkin kyseisessä tapahtumassa.

Tekstistä ilmenee, kuinka Eddy on pienikokoinen, ja häntä kiusaavat pojat ovat selkeästi isompia. Jo pelkkä ruumiin koko tuottaa valtaa. Tämän lisäksi kiusaavia poikia on kaksi, kun taas Eddy on tilanteessa yksin. Ryhmässä on valtaa. Eddy oli myös vasta aloittanut kyseisessä koulussa, joten kiusaajilla oli tietynlainen kotikenttäetu. Pojat myös utelevat Eddyltä, onko hän homo, sillä Eddy ei ole ulkomuodoltaan kovin maskuliininen. Tapahtumassa ilmenee yhteiskunnan heteronormatiivisuus.

Kappaleessa ilmenneet valta-asetelmat eivät suinkaan lopu tähän. Tekstissä kuvaillaan myös Eddyn isän aiheuttamaa tappelua baarin edustalla. Isä ei pitänyt siitä, että muut miehet katselivat hänen vaimoaan, ja alkoi raivoamaan. Äidin yritykset tyynnytellä sivuutettiin. Pohdimme ryhmässä, kuinka tilanteessa ilmenee miesten hallitseva asema, patriarkaatti.

Eddy kertoo kuinka raa'asti hänen isänsä oli tappanut kissanpentuja, sekä teurastanut possuja. Isä koki eläinten tappamisen miellyttävänä. Kyseiset eläimet olivat voimattomia Eddyn isän edessä.

Tekstissä ilmenee myös kuinka Eddyn vanhemmat kuuluvat työväenluokkaan, ja kuinka "poroporvarit" eivät välitä heistä laisinkaan.

Pohdimme kirjan kappaletta myös "Eriarvoisuuden tila Suomessa" -raportin kautta. Raportissa tuotiin esille Göran Therbornin jaottelu eriarvoisuudesta; 1) Eksistentiaalinen eriarvoisuus 2) Elämänehtojen eriarvoisuus 3) Resurssien eriarvoisuus Teksistä pystyi ilmentämään nämä kaikki eriarvoisuuden muodot. Eksistentiaalinen eriarvoisuus ilmeni siinä kuinka Eddyä syrjittiin seksuaalisuuden, luokka-aseman, köyhyyden, iän ja ruumiin koon perusteella. Elämänehtojen eriarvoisuus puolestaan konkretisoitui muun muassa Eddyn isän alkoholin käytössä sekä kotikylän huonossa hammashuollossa. Resurssien eriarvoisuus ilmeni heikomassa varallisuudessa, vanhempien puutteessa tukea Eddyä, sekä heidän heikossa koulutustaustassaan. Mietimme lopulta ryhmässä kuinka linkittyneitä nämä eriarvoisuuden muodot toisiinsa ovat, välillä niitä voi olla vaikea erottaa toisistaan.


Kirjuri: Maria A. Päiväys: 25.9.2020




Viikon 40 ryhmätehtävä:

Miten yhteiskuntatieteilijä voi osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan?


Taisteleva tutkimus -kirjan luvussa kuvataan mahdollisuutta vaikuttaa toimintatutkimuksen keinoin. Ilmi tuli, että kyseessä on enemmän kuin osallistava tutkimus: toimintatutkimuksessa mennään sisään yhteisöön ja tutkittavaan ilmiöön ja ikään kuin eletään sitä. Ennalta ei välttämättä ole päätetty esimerkiksi tutkimuskysymystä, vaan mielessä on visio muutoksesta ja siitä, mitä se voi tuoda. Pohdimme, että tutkimuksen tekeminen itsessään ei välttämättä ole tavoitteena, vaan sen sijaan tärkeänä korostuu nimenomaan yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaaminen. Vertasimme myös toimintatutkimusta etnografiaan, sillä kuvaus vaikutti hyvin samanlaiselta: tutkittavaan yhteisöön mennään sisään silmät ja korvat avoinna, koska ei voi tietää, millaisia asioita ja ilmiöitä sieltä todellisuudessa löytyy ja nousee esille.


Keskustelimme myös toimintatutkimuksen toimivuudesta ja järkevyydestä ja suhteutimme sitä tietoomme tutkimuksen tekemisestä. Toimintatutkimus vaikutti mielestämme järkevältä ja muutosta edistävältä, mutta jossain määrin myös jopa liian täydelliseltä. Onko tutkijan mahdollista tehdä se kaikki, jota tekstissä kuvattiin: auttaa ihmisiä, olla mukana toiminnassa ja elää osana tutkittavaa yhteisöä, kuunnella ja samalla tutkia tavoitteenaan lopulta edistää muutosta? Kuvaus herätti ajatuksia siitä, että toimintatutkimuksessa pyritään yhtäaikaisesti niin sanotusti kaikkeen mahdolliseen, mikä kuulostaa kaukaiselta. Lisäksi toimintatutkimus vaikuttaa ikään kuin muotoutuvan vasta tutkimusta tehtäessä, jos esimerkiksi tutkimuskysymystäkään - jonka tarkkaa määrittelyä usein korostetaan tutkimuksenteossa tärkeänä - ei ole ennalta määritetty.


Pohdimme, että toimintatutkimus on kuitenkin yksi hyvistä tavoista osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Yhteiskuntatieteilijöitä ja tutkijoita on monenlaisia, ja jollekin mieluinen vaikuttamistapa ei välttämättä ole toiselle sopiva. Osalle aktiivinen osallistuminen vaikkapa aktivismin kautta toimii ja on epäilemättä tärkeää, mutta tarvetta on myös esimerkiksi kliinisemmälle ja empiirisemmälle tutkimukselle.


Sosiologinen mielikuvitus ja toivon politiikka -tekstistä heräsi ajatuksia yhteiskunnallisen muutoksen edistämisestä tuomalla näkyväksi tiedostamattomia asioita ja pyrkimällä siten muuttamaan vallitsevia käytäntöjä ja ajattelutapoja. Yhteiskuntatietelijä voi vaikuttaa tarkastelemalla valtasuhteita ja niiden muutoksia sekä haastamalla vallalla olevia diskursseja ja merkityksiä. Tärkeää olisi, kuten tekstissä ilmenee, keskittyä myös katvealueisiin ja näin tutkia muutakin kuin ensimmäisen maailman ilmiöitä. Tutkimuksella voidaan esimerkiksi tuoda eri yhteiskuntaluokkia toisilleen näkyviksi ja näin luoda siltoja luokkien välille. Ongelmaksi voi kehkeytyä se, että vaikka tavoitteena olisi, ettei taloudellinen hyöty ohjaa tutkimusta, tutkimuksia jää toteutumatta, mikäli rahoitusta ei saada. Yksittäinen tutkija ei välttämättä voi vaikuttaa siihen, että tutkimusta ei olla valmiita rahoittamaan. Rahoituksen saamiseen voikin vaikuttaa esimerkiksi se, epäilläänkö tutkimuksen tuottavan taloudellista hyötyä.


Pohdimme myös, että yhteiskuntatietelijä voi vaikuttaa tuottamalla mahdollisimman ymmärrettävää tutkimustietoa, jotta tiede voisi olla kaikkien saatavilla. Samalla kuitenkin tutkimuksissa käytettävän kielen tulee olla yksityiskohtaista, jotta kaikki on kirjoitettu auki eikä lukijalle jää juurikaan omaa tulkinnanvaraa. Ongelmaksi herääkin se, miten voidaan tuottaa kaikille ymmärrettävää tutkimusta samalla tuoden esille kaikki tieteellinen tausta. Lisäksi haastavaa voi olla tieteellisen tiedon saaminen näkyväksi ja suuria massoja saavuttavaksi - tutkijat ja opiskelijat lukevat varmastikin tutkimuksia, mutta tiedon tulisi olla näkyvää ja saatavilla myös "tavallisille tallaajille". Monet tiedeyhteisön ulkopuoliset ihmiset eivät lue tutkimuksia, vaan korkeintaan uutisointia tutkimuksista, jolloin tutkimustiedon tulkintaan vaikuttaa se, miten siitä uutisoidaan. Esimerkiksi nousi rikkainta promillea käsitellyt tutkimus, jonka kärjistävä uutisointi herätti keskustelua. Miten tutkija on vastuussa siitä, millä tavoin tutkimuksesta kirjoitetaan ja siitä, mikä päätyy kansalle luettavaksi?


Aktivismin, toimintatutkimuksen sekä ylipäätään ymmärrettävän ja saatavilla olevan tutkimustiedon tuottamisen lisäksi hyvänä tapana osallistua nousi esiin ruohonjuuritason vaikuttaminen sekä erilaiset asiantuntijatyöt. Yhteiskuntatietelijä voi osallistua herättämällä keskustelua, opettamalla ja tuomalla ajankohtaisia asioita esille. Vaikuttamisen ei tarvitse olla julkista vaan se voi tapahtua myös esimerkiksi perheen ja kaverien keskuudessa. Yhteiskunnallista keskustelua ja ajankohtaista tietoa voi herättää ja levittää myös esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä. Asiantuntijatehtävistä esimerkiksi nousi eduskunnassa kansanedustajille työskentely. Kansanedustajat ja eduskunta voi muuttua lyhyen ajan sisällä, ja sujuvan toiminnan takaamiseksi vaaditaan pitkäaikaisia asiantuntijoita.


Kirjuri: Johanna P. Päiväys: 2.10.2020




Viikon 41 ryhmätehtävä

Kaunokirjallisuuden käyttö yhteiskuntatutkimuksessa

Suorannan ja Pyyhtisen kirjoitus Kaunokirjallisuuden käyttö yhteiskuntatutkimuksessa sai ryhmämme pohtimaan erityisesti kysymyksiä, millaista yhteiskuntaa kaunokirjallisuudella luodaan ja miten todellisuus käsitetään kaunokirjallisuuden avulla. Totesimme, että hyvin usein suorasti tai vähemmän suorasti fiktioissakin käsitellään yhteiskunnallisia asioita. On mahdotonta poistaa kirjailijan yhteiskunnallisena jäsenenä olo ja sen näkyminen teksteistä. Vaikka kaunokirjallisuudessa luotaisiin uusi fiktiivinen yhteiskunta, se voi juuri sellaisenakin luoda uusia näkökulmia todelliseen maailmaan.

Näimme, että vaikuttamisen mahdollisuudet laajenevat kaunokirjallisuutta käyttäessä. Kaunokirjallisuus on vapaampaa kuin yhteiskuntatieteellisessä tekstissä, jota usein voi rajoittaa tietyt rakenteet ja lainalaisuudet. Keskustelussa nousi esille esimerkiksi räp-lyriikat, joissa nykypäivänä tuodaan vahvastikin ilmi yhteiskunnan epäkohtia, mutta sitä ei toisaalta sido lainkaan tieteelliset rakenteet. Vapaampi ja lähestyttävämpi tapa on mielestämme hyvä keino saada tavoitettua laajasti erilaisia ihmisiä. Eri tyylisillä kaunokirjallisuuden muodoilla voi luoda uusia näkökulmia yhteiskunnan tarkasteluun. Kaunokirjallisuus antaa myös mahdollisuuden erilaiseen kritiikkiin, koska keksittyjä henkilöitä on vaikea loukata. Pohdimme myös, kuinka kaunokirjallisuus voi puolestaan aiheuttaa yhteiskunnallisia ilmiöitä ja näin luoda uusia tutkimuskohteita.

Ryhmässämme kaunokirjallisuuden käyttö esimerkiksi runojen käyttö tuntuvat vaikeilta. Itsensä haastaminen luovemmalla työllä tuntuu työläältä, koska jo tässä vaiheessa opiskeluja tutkimuksen tekemisestä on annettu tietty mielikuva ja rakenne. Toivomme kuitenkin, että emme unohtaisi kaunokirjallisuuden hyödyntämisen mahdollisuutta, koska näemme siinä paljon tapoja rikastuttaa tekstiä. Näimme mahdollisuuksia käyttää kaunokirjallisuutta myös yhteiskuntatieteiden lisäksi esimerkiksi historian teksteissä. Pohdimme, että tarinan ja hahmojen kautta historiallisten tapahtumien seuraaminen, tieteellisen tekstin sijasta, on mielekkäämpää ja helpommin omaksuttavaa.

Keskustelimme myös Mia Kankimäen kirjasta “Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin”, joka hyvin kaunokirjallisella tyylillä kertoo omasta tutkimuksestansa ja painottaa siinä tutkimuksen tekemistä eikä niinkään tutkimustuloksia. Esille nousi Kankimäen tyyli kuvailla omia tunteitansa tutkimuksen teon eri vaiheissa. Tutkimus on helposti lähestyttävämpi, kun tutkija ei ole tutkimuksesta irrallinen sekä toisaalta myös antaa lukijalle mahdollisuuden itse pohtia tutkijan vaikutusta tutkimuksen tekoon ja näin lisää tutkimuksen läpinäkyvyyttä.

Näimme kaunokirjallisuuden ja tieteellisen kirjoituksen rajan hälvenemisessä myös riskejä. Esille keskustelussa nousi Thomas Eriksonin kirja “Idiootit ympärilläni -Kuinka ymmärtää muita ja itseään”. Eriksonin kirjassa hän esittelee tavan jakaa ihmiset persoonallisuuksien mukaan neljään eri kategoriaan. Kirja on kirjoitettu tieteelliseen sävyyn. Kuitenkin Eriksonin väitteille neljästä eri persoonallisuustyypistä ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa tai tutkimustyötä. Esille nousi siis kysymys, että vaikeutuuko tieteellisten tekstien luotettavuuden arviointi, varsinkin jos siihen on yhdistetty kaunokirjallisuutta, kun tekstilajien rajat eivät ole selvät. Luoko tieteellisessä tekstissä hyödynnettävä kaunokirjallisuus mahdollisuuksia viihdyttäväksi luotujen muka-tieteellisten tekstien leviämiselle, ja lukijan vakuuttamiselle vai ovatko nämä kaksi erillistä ilmiötä?

Kirjuri: Emmi I. Päiväys: 16.10.2020




Viikon 42 ryhmätehtävä

Tarkastelussa on ääni, kuva ja yhteiskuntatieteellinen mielikuvitus. Mitä ne tarkoittavat yhteiskuntatutkijalle? Mitä niiden avulla voi kuulla, kuvitella? Mitä ääni on, mitä häly, melu, kohina? Entä kuva? Miten tehdä yhteiskuntatutkimusta kuvista, elävästä kuvasta, dokumentista?

Yle Areenasta löytyvän Toimettomat -sarjan ensimmäinen jakso sai ryhmämme pohtimaan, miten äänellä, kuvalla ja videolla voi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin tai tutkia niitä, sekä mitä nämä asiat ilmentävät. Keskustelumme lähti käyntiin toteamalla, että kuvat ja äänet ilmentävät aina jotakin tiettyä aikaa ja ajassa vallitsevaa suuntausta. Luonnollisesti tämä dokumentti on hyvin ajankohtainen ja resonoi varmasti monen kanssa. Huomiomme kiinnittyi siihen, että tämän dokumentin avulla saadaan esille paremmin oikeiden ihmisten ajatuksia ja tuntemuksia verrattuna siihen, että samat asiat lukisi tutkimustekstistä tai kirjasta. Videon ja äänen avulla ihminen konkreettisesti näkee toisten ihmisten reaktiot, ilmeet ja eleet sekä kuulee sanat. Pohdimme, että lukiessa näitä samoja dokumentissa olleita asioita koronakevään vaikutuksista, ajattelu ja tulkinta olisi pitkälti oman mielikuvituksen varassa.

Pohdintamme siirtyi käsittelemään ääntä ja sen tulkintaa. Dokumentissa nähty mies tuskaili julkisivuremontin ääntä kiroillen. Remontin tekijälle tämä oli todennäköisesti tavallinen työstä johtuva ääni. Tätä kautta pohdimme sitä, miten eri lähtökohdat omaavat ihmiset kokevat äänet eri tavoin. Ääneen liittyen pohdimme myös dokumentissa käytettyä dramaattista musiikkia, jolla on selvästi haluttu maalata koronakevät shokeeraavaksi.

Tulimme siihen tulokseen, että kuva-analyysi olisi paras yhteiskuntatieteellinen lähestymistapa tämän dokumentin tarkasteluun. Jos huolellisesti rupeaa tarkastelemaan, kuvilla ja videoilla on tehty paljon jotta voidaan vaikuttaa katsojan tulkintaan. Näistä esimerkkeinä keskustelimme autiosta katukuvasta. Keskutelumme kääntyi myös siihen, että tästä dokumentista on hankalaa tehdä yhteiskuntatutkimusta, sillä oletuksemme oli, että paljonkin materiaalia on leikattu pois, jolloin dokumentista on tehty tarkoituksella tietynlainen.

Lopuksi pohdimme sitä, miten tämä dokumentti tekee näkyväksi sen, millä eri tavoilla korona-aika on vaikuttanut ihmisten elämään. Moni on varmasti miettinyt koronan vaikutuksia pelkästään omaan elämään, eikä mielessä ole edes käynyt se miten se vaikuttaa muihin ihmisryhmiin. Näin ollen tämäkin dokumentti on hyödyntänyt yhteiskuntatieteellistä mielikuvitusta joko tarkoituksella tai tiedostamatta, kun se on tehnyt ilmiön näkymättömiä osia näkyväksi. Viimeiseksi totesimme, että kuvalla, videolla ja äänellä tuodaan yhteiskunnallisia ilmiöitä lähemmäs katsojaa.

Kirjuri: Julia R. Päiväys: 23.10.2020




Viikon 43 ryhmätehtävä

Tehtävänä oli lukea Maarit Wagerin artikkeli tutkimus ja tunteet ja keskustella sen virittämistä teemoista. Aihe herätti paljon keskustelua aiheesta ja hieman aiheen vierestä. Suurin osa ryhmästä on vasta opintojensa alussa, eikä meillä ole henkilökohtaista kokemusta tutkijapiireistä, joten artikkelia oli vaikea suhteuttaa omaan elämään. Pohdimme ryhmässä tutkijapiirien ja yliopistomaailman asenteita ja stereotypioita. Omalla alallamme on paljon naisia ja koimme, että suhtautuminen tunteisiin on ehkä erilaista naisvaltaisella ja miesvaltaisella alalla. Pohdimme, kuuluuko tunteet yliopistomaailmaan ja millä tavoin. Koimme, että etenkin yhteiskunnallisella alalla tunteet ovat olennainen osa mutta niiden ei pidä antaa vaikuttaa tiedostamatta taustalla vaan tiedostaa ne ja ajatella rationaalisesti.


Pohdimme yliopistomaailman sukupuolia ja yliopistolla koettua seksismiä ja syrjintää sukupuoleen liittyen. Esiin nousi eräs tapaus, jossa naishakijaa ei valittu yliopistoon professoriksi vaan virkaan palkattiin vähemmän pätevämpi mies (https://yle.fi/uutiset/3-11594921). Tuotiin esiin myös havaintoja naisluennoitsijoiden kokemasta vähättelystä ja kyseenalaistamisesta miesopiskelijoiden toimesta. Myös rikkaimman promillen -tutkimus nousi esiin: miesprofessorin piti tulla kertomaan, että tutkimus oli ihan validia, kun naistutkijoita ei kuunneltu. Naiset ovat myös julkaisseet paljon tutkimuksia miesten nimillä, jotta tutkimus otettaisiin tosissaan, eikä tutkijan sukupuoli vaikuttaisi vastaanottoon. Pohdimme sukupuolen vaikutusta millaisen vastaanoton tutkimus, missä tunteet näkyisivät ja niiden vaikutus tutkimukseen tiedostettaisiin, saisi.


Keskustelua heräsi paljon tunteiden sukupuolittuneisuudesta ja siitä miten eri tavoin naisten ja miesten tunteisiin suhtaudutaan. Tunteellisuus nähdään feminiinisenä ja miesten tunteellisuutta usein vähätellään ja pilkataan. Miehisyyteen liitetään usein tunteettomuus ja vain viha tai suuttumus nähdään miehisenä. Olimme yhtä mieltä siitä, että tunteisiin suhtautuminen ja niiden näyttämisen hyväksyminen liittyy paljolti kontekstiin, ikään ja sukupuoleen. Koimme myös, että toiset tunteet ovat hyväksytympiä kuin toiset (esim. ilo vs. viha). Esiin nousi artikkelin kohta, jossa Wager oli haastatellut tutkijoita ja kertoi kuinka monet naiset pyrkivät erottamaan itsensä tietynlaisesta naisellisuudesta ja ”kanamaisuudesta. Tästä kohdasta heräsi keskustelua siitä kuinka tiedostamatonta ja syvään juurrutettua naisellisuuden tuomitseminen on yhteiskunnassa. Esimerkiksi monet tytöt käyvät läpi vaiheen, jossa tyttömäisiä asioita hävetään ja vältellään. Yritetään olla olematta kuin muut tytöt, koska tyttöys koetaan huonompana.


Lopuksi keskustelimme miehisyyden odotuksista ja siitä, kuinka maskuliinisuuskin on muutoksessa. Ryhmässä tuotiin esiin miehiä tukevia kampanjoita, esimerkiksi muutaman vuoden takainen Gilletten mainos (https://www.youtube.com/watch?v=RJzdSch3hAE), jossa nostettiin esille toksista maskuliinisuutta ja Ylellä pojille ja nuorille suunnattu kampanja (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/10/30/penis-porno-ja-tunteet-mietityttavat-poikia), jossa keskustellaan seksistä ja otetaan esille sitä, miten pornossa esitellään maskuliinisuutta ja osaltaan tuotetaan tiettyä miesihannetta ja käsitellään sitä, millaisia paineita ja tunteita ne herättävät.

Kirjuri: Merielle P. Päiväys: 30.10.2020