Kolmas rooli: Tilan luoja

Jaetun johtajuuden näkökulmasta innostajan tehtävä tilan luojana (Space creator) on aivan erityinen. Tilaa tarvitaan niin konkreettiselle yhdessä tekemiselle kuin hienovaraisemmille henkisille ja psyykkisille prosesseille kuten yhdessä ajatteleminen ja yhdessä oppiminen. Fyysinen ja henkinen tila kulkevat tietenkin käsi kädessä, mutta on silti hyödyllistä miettiä tilakysymystä monesta näkökulmasta. McKergow ja Bailey puhuvat kolmenlaisista tiloista: Fyysiset tilat, vuorovaikutukselliset tilat ja mielentilat (McKergow ja Bailey 2014, 119-136).

Fyysiset tilat

Fyysisten tilojen merkitys on kaikkein helpoin hahmottaa. Fyysiset tilat voivat olla joko viihtyisiä tai epäviihtyisiä. Ne joko soveltuvat tai eivät sovellu siihen toimintaan, jota niissä harjoitetaan. Yhdistyksen tarjoama tanssi- tai teatteriesitys vaatii erilaisen tilan kuin johtokunnan ideointipalaveri. Tilan fyysiset ominaisuudet kuten sen koko, värimaailma, lämpötila, valaistus, akustiikka jne., asettavat selkeät reunaehdot sille millaista toimintaa sen puitteissa on mahdollista järjestää. Fyysistä tilaa voidaan tiettyyn pisteeseen asti hienosäätää. Lämpötilaa voi laskea, valaistusta lisätä, huonekalujen järjestystä muuttaa, koriste-esineitä tai kukkia asettaa silmäniloksi. Innostajan kannattaa kysyä itseltään, millaisen viestin tila antaa ihmisille, jotka sinne kutsutaan.

Viime vuosikymmeninä yleistyneet virtuaaliset tilat voisi tässä yhteydessä luokitella fyysisiksi tiloiksi, vaikkei ihmiset kehollisina olentoina olekaan samassa tilassa. Ääni ja kuva esimerkiksi Skype-istunnossa kulkee verkkotapaamisen osallistujalta toiselle fysiikan lakien mukaisesti. Tilan luominen verkossa vaatii aivan toisenlaista osaamista kuin perinteisten fyysisten tilojen sisustaminen. Silti tässäkin työssä mielikuvituksella ja viitseliäisyydellä saadaan paljon aikaiseksi. Osallistujan asemaan paneutumalla hänelle saada aikaan miellyttävä kokemus.

Vuorovaikutukselliset tilat

Jaetun johtajuuden ja innostamisen näkökulmasta vähintään yhtä tärkeää kuin fyysisten tilojen organisointi, on henkisen ja psyykkisen tilan luominen. Kaiken kehittämistyön keskiössä on ihmisten välinen dialogi. Yhteisen keskustelun ja ajatusten vaihdon kautta löydetään yhteiset näkemykset esillä oleviin asioihin. Tämä luo pohjan yhdessä oppimiselle ja yhteiselle tahtotilalle. Asioiden prosessointi, joka perinteisessä johtajavetoisessa toiminnassa tapahtui pahimmassa tapauksessa yhden ihmisen pään sisällä, toteutuu nyt usean ihmisen yhdessä ajattelemisen prosessina. Tällaiselle yhdessä ajattelemiselle on yhdistyksessä luotava aikoja ja paikkoja, ei vain fyysisiä tiloja vaan myös henkistä tilaa.

Tilan hahmottamista muunakin kuin lattioina, seininä ja kattoina, saattaa auttaa japanilaisen filosofin Kitaro Nishidan kehittämä käsite ba. McKergowin ja Baileyn määritelmän mukaisesti ba tarkoittaa paikkaa, joka edistää vuorovaikutussuhteiden kehkeytymistä ja yhteisten merkitysten syntymistä (McKercow ja Bailey, 120). Wikipedian mukaan ba’lla tarkoitetaan yhteisen tiedon muodostumiselle otollista jaettua aikaa ja paikkaa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Ba_(tieto).

Ba’n rakentumisen kannalta on oleellista turvallisen, luottamuksellisen ilmapiirin luominen, jossa ihmiset voivat olla läsnä omana itsenään vaikeitakin asioita käsiteltäessä. Tällainen ilmapiiri mahdollistaa myös yhdistyksen toimintaa kehittävien uudenlaisten näkemysten ja ideoiden syntymisen.

Vuorovaikutuksellisten yhdessä oppimisen tilojen rakentamiseen saa hyviä vinkkejä myös ns. Art of Hosting perinteestä, joka ammentaa ideoita ja toimintatapoja samasta hostauksen ideamaailmasta kuin McKergowin ja Baileyn ajattelu. Ajattelutavan ympärille on syntynyt verkosto, jonka kotisivuilla (www.artofhosting.org) kerrotaan toimintatavan tähtäävän kollektiivisen viisauden ja erikokoisten ryhmien itse-organisoitumiskyvyn valjastamiseen tehokkaalla tavalla. Perinteessä käytetään mielenkiintoisella tavalla erilaisia metodeja yhdessä oppimisen mahdollistamiseen (world cafe, open space jne).

Mielentila

Pystyäksemme olemaan läsnä toisille ihmisille, meidän pitää osata olla läsnä itsellemme. McKergowin ja Baileyn mielestä tämä voi tarkoittaa tilan luojan henkistä valmistautumista muiden ihmisten kohtaamiseen ennen itse tapaamista. Jokaisella ihmisellä on omat tapansa koota itsensä ja valmistautua siihen mitä on tulossa. Sellaiset tekniikat kuin mietiskely, mindfulness tai visualisointi voivat auttaa keskittymistä ja oleellisiin asioihin fokusoimista.

Jaetussa johtajuudessa omasta mielentilasta huolehtiminen ei ole vain yhden henkilön (johtaja, innostaja tms.) velvollisuus. Jos jokainen toimintaan osallistuva on läsnä itselleen, tulee aivan uudenlainen yhdessä oleminen, ajatteleminen ja oppiminen mahdolliseksi. Asta Raamin kirjassa Älykäs intuitio puhutaan ihmisten välisestä intuitiivisesta dialogista. Erityisesti kirjassa siteerattu Mikael Jungner kannustaa ihmisiä virittämään mielentilansa intuitiiviselle aaltopituudelle. Hänen mukaansa tällaisella aaltopituudella tapahtuva vuorovaikutus saattaa tehdä tilaa aivan uudenlaisille yhteisille oivalluksille. Syntyneet ideat voivat ensin tuntua päähänpistoilta, mutta todellisuudessa ihmisten alitajunnasta nousevia impulsseja hyödyntävä ideointi voi nostaa esiin totutulle ajattelulle poikkeavia näkökulmia. Ne voivat parhaimmillaan ratkaista pulmia, joiden kanssa on pitkään lyöty ”päätä seinään” (Asta Raami 2016, 73).