Koonti lyhytelokuvaan liittyvästä keskustelusta

Noah

Ryhmän jäsenet pitivät lyhytelokuvasta ja olivat sitä mieltä, että se toi tervetullutta vaihtelua kurssille. Ryhmän jäsenten mielestä lyhytelokuva oli realistinen video nykypäivän nuorten ja nuorten aikuisten nettielämästä. Nykyään on hyvin tyypillistä, että koneella tehdään montaa asiaa yhtä aikaa, eikä mihinkään keskitytä oikein kunnolla. Osa ryhmän jäsenistä kokikin, että videota oli vaikea seurata, sillä siinä tapahtui niin paljon asioita yhtäaikaisesti. Hyvä esimerkki tästä on tyttöystävän kanssa käytävä keskustelu, jonka aikana Noah muun muassa pelaa jotakin urheilupeliä, kuuntelee musiikkia ja keskustelee toisen kaverinsa kanssa Facebookissa. Tyttöystävä yrittää puhua tunteistaan, mutta Noah ei keskity kunnolla vaan antaa melko epämääräisiä vastauksia ja pyytää Amya toistamaan. Tietokoneella multitaskaus on toisaalta niin arkipäivää, että nuorten vanhempienkin saattaisi olla syytä nähdä tämä video, jotta he ymmärtäisivät paremmin, mitä heidän lapsensa oikeastaan tietokoneella ollessaan tekee.

Toinen videon tärkeä teema oli sosiaalisen median rooli ihmissuhteissa. Lyhytelokuvassakin kaikki tärkeät tapahtumat tapahtuvat netissä ja niitä myös kommentoidaan ja puidaan välittömästi muiden kanssa. Noah myöntää itsekin, että analysoi liikaa Facebookin tapahtumia. Hän esimerkiksi päättelee Amyn olevan kiinnostunut toisesta miehestä vain siksi, että kyseinen mies tykkää Amyn kuvista. Tästä hän saa omasta mielestään perustellun syyn kirjautua Amyn FB-tilille. Pohdimme ryhmän kanssa myös sitä, olisiko Noah ylireagoinut Skype-puheluun niin pahasti, jos hän olisi oikeasti keskittynyt siihen, mitä Amy sanoo eikä yrittänyt tehdä useaa asiaa samanaikaisesti. Toisaalta tulimme siihen tulokseen, että Noahin teon takana kuitenkin olivat esimerkiksi hänen huono itsetuntonsa ja mustasukkaisuus, jotka ovat olleet olemassa jo kauan ennen nettiä. Mikään uusi ilmiö ei ole myöskään se, että nuoret ovat todella riippuvaisia kavereidensa mielipiteistä. Ennen sosiaalista mediaa vastaavat keskustelut on voitu hoitaa puhelimen välityksellä kavereiden kuunnellessa vieressä. Tiivistetysti voisikin todeta, että vain kommunikaation välineet ovat muuttuneet.

Pohdimme myös sosiaalisen median antamaa kuvaa suhteessa henkilön todelliseen persoonaan. Onko nykyään tärkeämpää, että saa paljon tykkäyksiä tai että on mukana "oikeanlaisissa" porukoissa kuin se, mitä asioista todella ajattelee ja millaisia ystäviä oikeasti on? Lyhytelokuvan tuntemattomaksi jäänyt nainen pitää suorastaan omituisena ihmisiä, jotka tekevät ”Lepää rauhassa, mummo” -tyylisiä päivityksiä, ja vielä oudompana ihmisiä jotka tykkäävät niistä, ikään kuin kyseessä olisi jokin suosionmittauskilpailu. Osa käyttäjistä tekeekin esimerkiksi Facebookissa päivityksiä, joilla ei ole oikeastaan muuta tarkoitusta kuin saada huomiota muilta. Toisaalta pohdimme ryhmän kanssa myös sitä, että huomiota kerjäävät ihmiset ovat yleensä samanlaisia myös sosiaalisen median ulkopuolella. Facebookissa on kuitenkin onneksi myös paljon fiksuja käyttäjiä, ja sen lisäksi sosiaalista mediaa voi käyttää esimerkiksi erilaisten työprojektien hoitamiseen tai uutisten seuraamiseen.

Keskustelimme vielä lopuksi jonkin verran siitä, miten helposti toisen ihmisen luottamuksen voi pettää sosiaalisessa mediassa. Tämäkin on asia, jota tapahtui jo ennen netin yleistymistä, kun esimerkiksi luettiin salaa toisten päiväkirjoja. Nykyään toisen ihmisen pettämisen voi kuitenkin ikään kuin viedä vielä askeleen pidemmälle, kuten esimerkiksi Noah tekee tunkeutuessaan Amyn Facebook-sivulle ja muokatessaan sitä. Sosiaalisessa mediassa ei voi oikeastaan täysin varmasti sanoa, että profiilin päivitysten takana on se henkilö, joka hän väittää olevansa. Aina välillä nousee esiin tapauksia, joissa joku onkin netissä esittänyt olevansa jotain muuta kuin oikeasti on. Esimerkiksi kateellinen ex-seurustelukumppani saattaa luoda entisen kumppaninsa kanssa keskusteluun valeprofiilin, jota hän käyttää jopa useiden vuosien ajan. Tämänkaltaisen valeprofiilin käytön voidaan jo katsoa olevan nettikiusaamista. Kun yhä nuoremmat viettävät netissä aikaa omin päin, pitäisi medialukutaidon opetuksessa huomioida digitaalisten taitojen lisäksi myös tämänkaltaisten huijarien tunnistaminen.