Lasten ja nuorten mediaympäristö ja monilukutaidot: Randomin keskustelu

Kun puhutaan lapsista ja nuorista niin kyllähän sitä tulee heti mieleen, että he ovat vanhempaa väkeä parempaa käyttämään erilaisia digitaalisia laitteita ja näin ollen myös monilukutaitoisia. Toisaalta, kuinka hyvin lapsilla ja nuorilla on nykyään hanskassa perinteiset kanavat? Aina silloin tällöin tulee ilmi tutkimuksia, joiden mukaan lasten lukutaito olisi heikentynyt. Lasten ja nuorten näkökulmasta eronteko perinteisen ja uuden välillä on kuitenkin häilyvää. Esimerkiksi kirja vs tabletti; Lasten mielessä tässä ei välttämättä ole juurikaan eroa, vaikka vanhemmille ja meillekin ero on varsin selvä. Tämä toimii myös toiseenkin suuntaan. Esimerkiksi vähän internettiä käyttävien ihmisten mielestä nettisivut yms. voivat olla kaikki sitä samaa massaa, kun taas mekin tiedämme, että internet muuttuu ja uudistuu koko ajan. Faktahan on se, että elämme aikaa, jossa uusia asioita jokaisella elämän alueella syntyy nopeammin kuin pysymme mukana. Mediaympäristöt ovat olleet jatkuvan muutoksen alla siitä lähtien, kun internet kaupallistettiin.

Internet on mahdollistanut kuvien nousun tekstin rinnalle keskeiseksi tekijäksi. Pelkkä teksti ei ole enää riittävää tai tarpeeksi mielenkiintoista. Kuvat eivät kuitenkaan voi korvata tekstiä vaan ne nimenomaan täydentävät sitä. Kuten Kupiainen videossa sanoo: "Maailma on visualisoitunut." Näin ollen kuvien lukutaito on myös erittäin tärkeä asia, jossa lapset ja nuoret lienevät nykyään varsin hyviä juuri siitä syystä, että he törmäävät niihin päivässä niin monta kertaa eri konteksteissa. Lapset ja nuoret liikkuvat nykyään aivan erilaisissa piireissä kuin ennen. Huvittavasti sanottiin, että kouluun astuessaan oppilaat siirtyvät ajassa sata vuotta taaksepäin. Tämä voi helposti johtaa ongelmiin opetuksessa. Koulut ovat kuitenkin yrittäneet tulla vastaan tässä asiassa uudenlaisten oppimistapojen kautta. Itselleni tulee mieleen ne varsin surulliset opetuspelit, joita aina "päästiin" pelaamaan silloin tällöin. Mutta kuten videossa sanottiin, eihän opetuspeleillä ole mitään mahdollisuutta kamppailla normaalien kaupallisten pelien kanssa. Mutta eihän koulun nyt tarvitse olla samanlaista kuin vapaa-aika? Vaikka oppimista tapahtuukin koko ajan, sanoisin silti, että kouluun meneminen naksauttaa päälle sellaisen jonkinlaisen tietoisen oppimisen. En usko, että näin tapahtuisi, jos myös koulu olisi samanlaista viihderumbaa kuin koulun ulkopuolella. Joka tapauksessa on vaikea sanoa, miten medialukukasvatuksessa tulisi edetä. Luulisin, että medialukukasvatus ei valitettavasti kuitenkaan voi koskaan olla todella ajankohtaista, sillä opetussuunnitelmat ja opetuksen käytännön järjestely on hidasta, kun taas internet-pohjaiset ilmiöt muuttuvat huimaa vauhtia. - David

Joo, en ole hirveän yllättynyt noiden tutkimusten tuloksista: netti ja siellä olevat asiat jotka vaativat lukutaitoa muuttuvat koko ajan. En myöskään pidä kovin ihmeellisenä noita tutkimustuloksia jossa lasten lukutaito on testimenestyksessä mitattuna hyvä riippumatta siitä missä kontekstissa lukeminen tapahtuu. Lukemalla Tolstoita 20 tuntia saa varmaan suunnilleen saman verran lukuharjoitusta kuin lukemalla huonoa Harry Potter -fanifiktiota tai jotakin hienoa kuvalautaa saman verran. On sitten hieman eri asia kumpi on muilla tasoilla parempaa oman sivistyksen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta, mutta tutkimushan ei ottanut siihen kantaa. Tuo Kupiaisen mainitsema pointti E-kirjalukemisen ja perinteisen kirjan lukemisen eroista oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen. Se, että nämä kaksi lukemisen tapaa käyttävät eri osia aivoista ei kyllä tunnu kovinkaan omituiselta. E-kirjaa tulee ehkä helpommin vain skannattua ja hypittyä paikasta toiseen, eikä sillä ole kirjan tavoin samanlaista arvoa joka kannustaisi lukemaan sitä kannesta kanteen. Elektroninen teksti on jotenkin irrallaan, kun taas kirja on helppo nähdä yhtenä kokonaisuutena, joka varmasti tuo eroja niiden lukemiseen.

Tuo Davidin pointti kouluun menemisestä ja tietoisen oppimisen laittamisesta päälle on hyvä, ja olen itsekin samoilla linjoilla. Vaikka voidaankin sanoa että ihmiset, ja etenkin lapset oppivat koko ajan, on koululla kuitenkin vaikutus joka saa käyntiin formaalin oppimisen prosesseja, jotka ovat varmasti myös tarpeellisia. Tietenkin hommaan voi lisätä vähän mielekkyyttä ja sisällyttää opetukseen jotain oikean maailman juttuja, eikä vain pysytellä niissä pölyisissä oppikirjoissa. Ongelmahan on juuri siinä että jos koulusta tehdään sirkus, sitä ei enää erota informaaleista konteksteista, jolloin ne formaalin oppimisen luomat edut voivat jäädä pois. Ongelmana voi tietenkin olla oppilaiden motivointi, koska he eivät välttämättä näitä etuja tiedosta, ainakaan jos koulunkäynti ei voisi vähempää kiinnostaa. Opettajalle tuottaakin haasteita kun pitää pysyä kärryillä kaikissa digitaalisen maailman muutoksissa, koska oikeastaan vain uusinta uutta kannattaa edes yrittää käyttää opetuksessa apuna. Oppilaat saattaisivat innostua jos opetukseen heittettäisiin sekaan jotakin koko ajan uudistuvasta nettikulttuurista, jonka he näkevät osana omaa elämäänsä, mutta jo heidän silmissään vanhan jutun käyttäminen ei varmaankaan innosta. Sinänsä monilukutaidon ymmärtämisestä voi siis olla paljonkin hyötyä opettajalle.

Monilukutaitohan on sinänsä mielenkiintoinen juttu ettei siinä sinänsä ole mitään uutta, ainakin sen suhteen miten sen itse käsitän. Lukutaitojahan on aina ollut olemassa monenlaisia, mutta ilmeisesti vasta nykyään niitä pidetään kaikille tärkeinä, johtuen varmaan siitä miten todellisuutemme näyttäytyy meille nykyään informaation paljoutena, jota pitää sitten pystyä tulkitsemaan jotta ylipäätään selviää elämästä. Käytännössähän monilukutaidolla tarkoitetaan kai nykyään jo kaikessa yksinkertaisuudessaan todellisuuden hahmottamista, mikä on melko laaja käsite. Tämä ainakin kertoo jotakin siitä, että todellisuutemme käsitetään nykyään pitkälti informaationa, ja kaikki havaitsemamme ja lukemamme asiat ovat representaatioita. Hyvähän tuota on tietenkin opetussuunnitelmaan lisätä; en vaan tiedä oikein miten sitä käytännössä voisi opettaa. Ehkä voitaisiin vaikka katsoa eduskunnan täysistuntoja, tehdä niistä meemejä ja miettiä niiden poliittista korrektiutta. Siinäkin tulee esille jo varmaan kymmenen eri lukutaitoa. -Tomi

Tässä herää ajatusta siitä, mitä esim. Stephen King (ja varmasti monet muut kirjailijat) on sanonut kirjoittamisesta: kirjoita joka päivä, sillä, mitä kirjoitat ei ole väliä, kunhan kirjoitat: väittäisin, ja Tomin ja Davidin kirjoitusten pohjalta en ole yksin tätä mieltä, että tämä väittämä pätee myös erilaisiin lukutaitoihin. Harjoitus tekee mestarin. Erilaisia lukutaitoja tulee harjoitettua huolimatta siitä, mitä sisällöllisesti lukee, toki, kuten Tomi totesi, se, miten se sisältö sitten muuten vaikuttaa on aivan eri asia ja eri tutkimuksen juttu ottaa selvää. Mediaympäristöt ja asiat, joita ihmiset päivittäisessä elämässään kohtaavat ja mihin lukutaitojaan käyttävät ovat olleet aina murroksessa, tämä ei ole edes mielestäni välttämättä internettiin ilmiönä sidottua, sillä ihmisiltä vaaditut lukutaidot ovat kehittyneet teknologian ja yhteiskunnan muutosten mukana (ainakin koulutetuilla osilla väestöistä) läpi koko ihmiskunnan historian kirjoitetun osan. Esimerkiksi lehdistön ja journalismin kehitys ensimmäisten varsinaisten sanomalehtien alkuajoista 1800-luvulla nykypäivään on huomioitava lukutaitojen kehityksen osalta siinä, että molemmissa ääripäissä on vaadittu kouluun isketyiltä lapsilta ja nuorilta sitten myöhemmällä iällä lehtiä lukiessa tiettyjä lukutaitoja (nykyään uutiset saa netistä, mutta lehdistö on osittain tähänkin sopeutunut verkkojulkaisuilla ja e-lehdillä: moni varmasti hakee uutisensa esim. Ilta-sanomien tai Hesarin verkkosivuilta): kuten David sanoi, kouluun saapuessa sanotaan, että siirrytään opetuksen mentaliteetin osalta n. 100 vuotta taaksepäin, joten voidaanko sanoa, että koulu valmentaa välttämättä varsinaisesti kunnollista monilukutaitoa? Omat kokemukseni esim. lukion äidinkielentunneilta antaisivat kuvan, että edes jotain mitä monilukutaitoon voitaisiin laskea oli siellä opetettavana aiheena, mutta tämä saattoi juontua enemmän opettajan omasta kirjallisuuteen ja lukutaitohin liittyvistä kiinnostuksenkohteista, enemmäin kuin silloni vielä varsinaiseen opetussuunnitelmaan kirjatusta asiasta. Ehkä asiat ovat nykyään paremmin, en osaa sanoa, sillä opettajankoulutuksessa seuraamani äikäntunnit olivat aika samankaltaisia, kuin millä itsekin joskus istuin. Ehkä uusi opetussuunnitelma ensi vuonna tuo parannusta tähänkin asiaan.

Olen Davidin kanssa samaa mieltä siitä, että koulun ei tule olla samanlaista, kuin vapaa-ajan (jotkin erikoisemmat koulut tähän tosin pyrkivät), sillä vaikka suurinosa ihmisen oppimisesta tapahtuukin informaaleissa konteksteissa, on minusta tärkeämpää pyrkiä systemaattiseen ja motivoivaan opettamiseen, jotta saadaan edes jonkintasoinen yleissivistys jokaiselle peruskoulun päättävälle. Informaalioppiminen pohjautuu siihen, että ihminen oppii parhaiten sitä, mistä on kiinnostunut, mutta jos formaalista koulusta pyritään tekemään informaalimpi, ei se välttämättä tuo merkittävää etua varsinaisen oppimisen kannalta. Lisääntynyt valinnaisuus on aina hyvä juttu, mutta on aina olemassa asioita, jotka kuuluvat yleissivistykseen, joiden kaikkien tulisi edes joten kuten osata. Toki tässäkin tulee pysyä ajan hermolla, esim. monilukutaidon osalta, sillä uudet teknologiat ja niiden tuomat muutokset siihen, millaisia lukutaitoja elämässä nuoret ylipäätään tarvitsevat voivat olla aivan erilaisia, kuin esim. 10 vuotta aiemmin, tulevaisuudesta puhumattakaan. - Taneli

Välillä tuntuu siltä, että ns. virallisissa yhteyksissä - alakouluissa esimerkiksi - lukutaito käsitetään liian suppeasti: kirjoista lukemista. Kuten Tomi tuossa mainitsi, termi kattaa valtavan määrän eri asioita, jotka kaikki ovat tärkeitä oppia. Koulun ei minunkaan mielestäni pitäisi olla samanlaista kuin vapaa-ajan, juurikin koska formaalilla oppimisella on paikkansa. Silti koulumaailmassa pitäisi kuitenkin herätä muuttuneeseen maailmaan ja päivittää metodeja hieman. Tai mistä minä tiedän vaikka niin tehtäisiin jo, ilmeisesti joissain kouluissa käytetää läppäreitä ja tabletteja joka päivä. Tai näin olen kuullut. Se on mielestäni oikea kehityssuunta, koska nykylapset elävät teknologian keskellä ja jos yhtäkkiä koulussa luetaankin vain paperilta, se ei välttämättä innosta. Koulussa oppimisen ei siis pidä olla informaalia, mutta ero koulun ja vapaa-ajan välillä ei saa olla niin suuri, ettei lapsi/nuori näe niillä mitään yhteyttä tai ymmärrä, miksi koulussa tehdään asiat niin kuin ne tehdään.

Tuo mainittu visuaalisuus olisi myös hyvä sisällyttää lukutaidon piiriin kaikilla koulutuksen asteilla, ja tarkoitan muutenkin kuin oppikirjan kuvituksena. Se, että johonkin historian kirjaan lätkäistään joku vanha maalaus jostakin tapahtumasta ei opeta kenellekään mitään. Kuvan pitäisi jotenkin tukea tekstiä, ja toisin päin. Kuva voisi jopa olla koko aukeaman kokoinen (jos nyt vielä kirjoista puhutaan) ja sisältää tekstiä - maalaus 1600-luvulla käydystä sodasta voisi sisältää lyhyitä tekstinpätkiä sopivissa kohdissa: "tällaiset aseet tulivat käyttöön vuonna x", "tämä kuningas uudisti sitä ja tätä", jne. Huonoja esimerkkejä, mutta you get the point. Ehkäpä jonkinlainen interaktiivisuus olisi tässä järkevintä. Muutenkin tuntuu, ettei kuvia oteta aina vakavasti kun lukutaidosta puhutaan. Ajatelkaa nyt vaikka sarjakuvia, ja keskustelua siitä, ovatko ne nyt vakavasti otettava tarinankerronnan muoto tai että vaativatko ne nyt lukijaltaan mitään älyä. Ja silti sarjakuvan lukeminen vaatii aika paljon lukutaitoa, sekä kuvien että tekstin. - Lea